sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Matkaraportti Unkarin maalta, iho vielä auringon hehkuisena

Heippa Rakkaat Lukijat! Täällä taas kotoisella maaperällä!

Kun laskeuduimme Budapestin koneesta iltayöstä, en voinut kuin todeta, että nyt jouduin paratiisista pakastimeen. Budapestissä oli noin 36 astetta ja Helsingissä kymmenkunta. Olisin niin halunnut tuoda hieman lämpöä mukanani.

Tihanyn niemellä

Ensin hajahuomioita matkalta. Kirjoitan myöhemmin kirjastoista, ehkä joistain matkalla lukemistani kirjoista, ehkä ajatuksia hääpäivästäkin.  


Asuimme Balatonalmádissa vuokratalossa. Matkan varannut poikani oli painottanut kahta asiaa, uima-allasta ja ilmastointia. Allas oli ok, mutta talon kaksi makuuhuonetta sisältävä alakerta oli täysin ilman ilmastointia ja yläkerran isoissa makuuhuoneissa oli puoli tuntia kerrallaan toimiva puhallus. Kaiken lisäksi ikkunoita oli - ihan aiheellisesti - kielletty pitämästä auki yöaikaan hyttysten takia. Ihmettelimme, miksi ihmeessä niissä ikkunoissa ei ollut hyttysverkkoja. Miehet etsivät ensin itse sähkökaappia ja kyselivät allaspojalta, miten hän ymmärtää tilanteen. Tämä totesi, että aikarajoite on varmaan "for economical reasons". Niinpä niin! Poikani alkoi tietenkin reklamoida, ensin kansainvälisen vuokrafirman paikalliseen toimistoon, ja kun vastaus oli lievästi ilmaistuna hämmentävä, niin sitten Helsingin päähän, josta määrättiin heti sähkömies purkamaan ilmastoinnin aikarajoite. Paikallisen omistajan mielestä puoli tuntia illassa riittää hyvin yläkertaan, ja jos ei olisi rajoitteita, niin vuokraajat pitäisivät ilmastointia yllä kaiken aikaa, ja alakertahan se on vilpoinen muutoinkin. Hah, vilpoinen, 35 asteessa! Saamme kai korvausta kärsimistämme saunaöistä. No, tällaiset episodit tuovat matkaan vain jännitystä ja kouliutuvat hauskoiksi muistoiksi. Talo oli muutoin hyvä, piha-alue viihtyisä ja ympäristö rauhallista.


Budapestissä yövyimme miehen kanssa kahdestaan perinteisessä Astoria-hotellissa. Voi mitä luksusta Suomen Omenahotellien hinnalla!

Aula kuhisi univormupukuisia vanhoja miehiä toivottamassa tervetulleeksi, kantamassa laukkuja ja kumartelemassa muuten vain. 

Sisustus henki keisarillisen ajan loistoa. Ilmastointi oli täydellinen, ja kylpyhuonessa tuoksuivat mitä ihanimmat kylpytuotteet.

Aamiainen olisi varmaan ollut ylellinen, mutta valitsimme mieluummin läheisen kahvilan sämpylät ja long coffeen, jotka nautimme puiston penkillä. Meissä on sen verran jäljellä reppureissaajan henkeä, että tuntuisi hassulta maksaa ensin huoneesta 70 euroa ja sitten aamiaisesta kolmannes huoneen hinnasta, 12 euroa kumpaiseltakin. Ja kuka edes pystyy syömään aamulla lihapullia ja kakkuja! Emme myöskään ota koskaan laukkuinemme taksia lentokentältä ja kentälle, vaan matkustamme yleisillä kulkuvälineillä. Minähän en saa nostella paljon mitään lonkan keinonivelen vuoksi, joten "nuorisotyylimme" säilyy siihen asti, kun miehen nivelet kestävät nostella kapsäkkejä.



Ruoka oli minun kokemukseni mukaan sekä hyvää että huonoa. Eräs tilasto kertoo, että Unkarissa on Armenian jälkeen maailman epäterveellisin ruoka. Pahinta oli rasvaisuus. Nykyään erotetaan perusmakujen joukossa myös rasvan maku. Minä inhoan sitä enkä pysty syömään esim. munkkeja tai kastikkeen joukossa olevaa märkää lihaa, kuorrutettuna se menee vähäisessä määrin. Gulassikeitot olivat hyviä, jukurtit samoin ja jäätelö taivaallista, minusta parempaa kuin kehuttu italialainen jäätelö.

Rantakioskeissa oli tarjolla langos-niminen kauhistus. Se on jälkiruokalautasen kokoinen öljyssä keitetty levy (munkin tai lihapiirakan oloinen), jonka päällä on kinkkua, juustoa ja smetanaa. Näytti siltä, että ihmiset kantavat kioskilta ylisuuria rahkapiirakoita. 

Vihannesten ja hedelmien käyttö ravintolaruuissa oli minimaalista. Kyllä niitä toreilla oli valtavasti, joten ilmeisesti kotiruoka on parempaa. Me söimme paljon tuoretta ruokaa aamu- ja iltapalalla asunnolla. 

Parasta matkassamme oli yhteisöllisyys. Tämä matka oli yhteinen vanhimman pojan perheen kanssa. Olimme viettäneet juuri  kymmenisen päivää Turun pikkupoikien kanssa, ja nyt saimme nauttia pitkään 12-vuotiaiden kaksosten, Elmiinan ja Ohton kivasta seurasta. 
Ohto kysyi aionko minä vlogata. Pari videobloggausta on ehkä tulossa, sitten kun peukaloita operoidaan ja kirjoittaminen vaikeutuu toipumisen ajaksi. Ensimmäinen leikkaus on jo elokuun alkupuolella. 
Vietimme yhteisen lomamme aikana miniän 40-vuotissynttäreitä sekä minun ja mieheni 40-vuotishääpäivää. Pojalla ja vaimollaan tämä oli myös nostalgiamatka vaihto-opiskelijavuoden seudulle. He olivat opiskelemassa Veszprémin kaupungissa 14 vuotta sitten. Nelosia kerrakseen meidän bileissämme.

Nuorin poikamme Aapo ja hänen vaimonsa Elina
viettivät pari päivää kanssamme ja jatkoivat autolla
Krakovan, Kaunasin ja Tallinnan kautta Suomeen. Heillä
oli jo monta viikkoa takana eri maissa.
The world is their oyster!

Nähtävyyksistä vaikuttavin oli Herendin posliinitehdas ja museo, jossa kaikki oli järjestetty modernisti, englanninkieliset opastukset ja hyvin laadittu 3 D-filmi. Herendin posliini on maailmankuulua. Sieltä ovat tilanneet astiastoja niin prinssi William kuin Arnold Schwarzenegger. Eräs Marjatta Mentula ei ostanut mitään, nautti vain näkemästään. Mieheni on tuonut aiemmalta Unkarin vierailultaan kauniin Herendin juustokuvun. Hän on käynyt ystävyyskaupunki- koulu- ja kameraseura-asioissa Oroszlányssa (Kuhmon ystävyyskaupunki) ja Balatonfüredissä (Kouvolan ystävyyskaupunki).


Opaskierroksella saimme nähdä kaikki työvaiheet. Tarkkaa työtä!


Tämä maalaustyö vie kuukausia.
Työllä osallistutaan kilpailuun.

Eräänä iltana kävimme jazz- blues- afrikkalaisen musiikin konsertissa, jossa portugalilaiset Carmen Souza ja Theo Pascal esittivät yhtyeensä kanssa musikkia uudelta levyltään Epistola. Souza osasi ottaa yleisönsä, ja Pascal oli taitava ja suloinen kuin pikku maahiainen. Yhtyeen saksofonistille oli ihan pakko huutaa bravoota. Unkarilainen yleisö oli yllättäen vaisumpaa kuin Suomessa. 



Me päädyimme myös miehen kanssa vuokraamaan auton, vaikka olimme ajatelleet selvitä yhdellä, pojan vuokraamalla. Yleiset kulkuvälineet tuntuivat hankalilta, junista vain osa ilmastoituja ja aikataulut eivät olisi aina sopineet menoihimme. Tiet olivat hyviä ja ruuhkia ei juuri ollut. Navigaattorin opastus lentokentälle oli palatessa omituinen, sikin sokin pitkin esikaupunkialueita, mutta siitäkin selvittiin.

Budapestissä liikuimme EU-senioreina metrolla ilmaiseksi. Tarkastajat vain vilkaisivat henkkaria. Kerran eräs heistä katsoi vähän tarkemmin ja sanoi:"FINLAND super!"

Rannat olivat Balatonilla puiden varjostamaa nurmikkoa. Niille oli tuotu penkkejä, pöytiä ja keinuja. Mikä erosi Välimeren rannoista, oli palvelun puute. Rannan päässä äärilaidalla oli ketjuilla kiinni kasa rantapetejä, muoviritilöitä ilman pehmustetta, ja niiden lähellä oli kuuden teinipojan "toimisto". Pojat ottivat maksun, kirjoittivat ison kuitin ja irottivat petin, mutta eivät tehneet elettäkään sen kuljettamiseen asiakkaan toivomalle paikalle. Peti piti itse raahata, mikä varmaan vähensi myyntiä. Lähellä oli myös kasa muovituoleja ketjulla kiinni. Olisin hankkinut meidän "leiriimme" pari tuolia myös, mutta ne eivät kuuluneet poikien vastuulle. He selittivät, että "a man" tulee joskus vuokraamaan niitä. He never came. Yritin pojille sanoa, että "no service, no money" mutta eivät he ehkä ymmärtäneet. Kapitalismin lait eivät ole vielä iskostuneet unkarilaisten rantabisnekseen.

Rantaravintoloissa oli pahaa langosta, hyviä hampurilaisia ja kanaa sekä ihania kaakaomassalla täytettyjä lettuja. Paikalliset ostivat myös paksuja friteerattuja kaloja ja kokonaisia suolakurkkuja.
Vähän oudoksutti palvelussa myös se, että rantabaarien työntekijät eivät tuoneet annoksia pöytiin, vaan tulivat annokset kädessä niiden eteen huutelemaan tilauksen numeroa ja ruuan nimeä unkariksi. Siinä sitten mietittiin, että jaahas tuollainen kana tilattiin, oisko se jo meille, rynnätäänkö hakemaan  vai kuuluuko se meitä aiemmin tilanneille. Nyt oli vielä vähän ulkomaalaisia, joten sekaannuksia ei tullut, mutta entäs kun saksalaiset täyttävät rannat elokuussa?

Vieraita kieliä käytetään Unkarissa hyvin vähän. Kyllä Unkari saisi EU-maana laitella kyltit ja ohjeet edes yhdellä vieraalla kielellä. Muistan edellisellä Unkarin käynnilläni pahoitelleeni tätä erityisesti museoissa, joissa pystyi katselemaan vain kuvia.

Oli hienoa, että pieni englanninkielisten kirjojen kauppa Bestsellers oli pitänyt pintansa Budapestissä. Kävin ostamassa sieltä kirjan paluulennolle. Valtavien ostoskeskusten kirjakaupoissa ei ollut minkäänlaista vieraskielisten kirjojen osastoa. 


Illalla Budapestissä
Kävimme mieheni kanssa yhdessä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten Budapestissä. Silloin varasimme juutalaiskierroksen, johon ei ollut muita osallistujia kuin me. Meitä kuljetti kesätöinään oppaana toimiva englanninopettaja. Kävimme useissa museoissa, synagoogissa ja muistomerkeillä. Oppaamme osoitti eräältä vainoissa surmattujen taululta pitkästä listasta myös omien vanhempiensa nimet. Saimme kuulla häneltä tuoretta tietoa juutalaisten tilanteesta Unkarissa. Se ei ollut silloin hyvä ja on nyt luultavasti yleisen eurooppalaisen rasimin nousun vuoksi huonompi. Silloin ostin Imre Kertészin kirjoja. Tällä matkallamme ostin lisää unkarinjuutalaisten muistelmakirjallisuutta. 

Balatonin ruusuja.
Rose is a rose is a rose is a rose ... (Gertrude Stein)

34 kommenttia:

  1. Onnea 40-vuotishääpäivän johdosta♥ Me juuri maksoimme laivaylitykset Saksaan ja takaisin, sillä vaikka 30-vuotishääpäivämme on jouluaattona, me lähdemme reissuun lokakuussa. Ajamme Krakovan kautta Slovakiaan ystäääv tapaamaan ja sieltä sitten moneksi päiväksi Salzburgiin. R. olisi halunnut theäd menon tuolla teidän miniän ja pojan tavalla, mutta minä niin viihdyn laivalla eli olen silloin high ja irti. Siis rahtilaivalla. Mahdollisimman vähän turisteja...

    Gulassi on mun herkkua ja opin siihen kymmeniä vuosia sitten Salzburgissa. Ei keittona vaan kastikekena ja nyt olen kehittänyt siitä oman versioni, johon käytän sitä punaista lihaa, jolle juotan ensin melkein pullollisen punkkua.

    Olet todella saanut aruinkoa! Minä blondina en uskaltaisi enää...en melanooman jälkeen.

    Mekin ollaan vähän kuin teinit, mutta siis ajellaan omalla autolla niin kauan kuin R. jaksaa. Ajamme pikkuteitä ja vain lyhyitä ajoja päivässä. Kaukana ovat moottoritievuoden ja 200 mittarissa.

    Erikoiselta kuulostaa tuo rantaravintoloiden tarjoilumeininki. Onneksi Itävallassa olen kuin kotonani, Krakova enemmän jännittää. R. sanoi, että 'nyt sine mennään, kerta siitä olet niin kauan puhunut'. No, haluaisn löytää ne juutalaisten toorakolot, jotka rakennuksia muuratessa tehtiin ovien pieliin....Saksaa täytyy alkaa kerrata eli ihanaa!

    Elmiinassa on isoäitinsä näköä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! <3

      Rahtilaivamatkailu kuulostaa hauskalta. Minä en ole koskaan tykännyt automatkoista. Nuorin poika ja vaimonsa ovat sen sijaan ajelleet ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa He ovat muutoinkin matkustaneet paljon ja olleet vaihtareina ja työharjoittelussa ulkomailla. EU on tuonut hyvää ainakin heidän elämäänsä.

      Minäkin laitan gulassia talvella usein ison padan kerrallaan, paksuna kastikkeena tai patana. Sitä sitten lämmittelemme ja syömme riiisin kanssa. Paprika on niin maukas sekä mausteena että tuoreena.

      Aurinko tarttui meihin kaikkiin, vaikka emme kovin paljon rannalla makoilleetkaan. Mies ei melanooman uhan vuoksi uskaltanut viettää aikaa rannalla ollenkaan muuten kuin iltauinnilla, mutta hänkin löysi kyllä mieluista tekemistä. Hän on oppinut nyt joka aamuisen aurinkovoiteiden käytön, mitä alkuun vierasti.

      Meidän nuoripari kävi Krakovassa Oscar Schindler -museossa. Toorakolot kuulostavat kiinnostavalta asialta, ihan kuin olisin lukenut niistä jostain.

      Niin toisetkin sanovat, että minä ja Elppu ollaan saman näköisiä. Minä olen siitä hyvin imarreltu.

      Poista
    2. Ole hyvä <3

      Mitä ilmeisemmin teemme hyvin samanlaista gulassia, voit verrata jos haet mun reseptin Ruokareseptit Leena Lumissa Rrrrakastan paprikoita.

      Minä en elä ilman suojakertoinvoiteita, mutta tänä kesänä niitä ei ole tarvittu;)

      No, tänään tuli yhden äkotihotellimme' kohdalla takapakki, joten muutimme vähän reittiämme, mutta Krakova jäi. Minäkin haluaisin nähdä tuon museon, sillä filmi teki unohtumattoman vaikutuksen. On tuurissaan jos löydän niitä toorakoloja, sillä olen hukannut sen lehtileikkeen, joissa niistä oli.

      Te olette kuin kaksi marjaa <3, jos tällainen vanha, mutta kaunis sanonta sallitaan.

      Poista
    3. Huom! Olen poistanut osan kuvia, toivomuksesta.

      Poista
  2. Kiinnostava matkaraportti, ja pääsitte formulan alta pois.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin Marjatta. Täällä fanit jo ovat kaipailleet. Kiva raportti. Kuulostaa vähän vanhan itäblokin touhulta vielä Unkari. En ole käynyt, mutta lapsena kävin vanhempieni kanssa Romaniassa. Unkari on nykyisin vähän kummajainen EU:ssa nykyisen hallinnon ja muiden hämäräporukoiden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unkarissa on vielä vähän itäblokkia joissain asioissa, mm. kirjaston englanninkielisellä osastolla oli juhlava rivi Dostojevskin teoksia Maeve Binchyn ym. kevyempien vieressä. Palvelu oli yleensä ystävällistä, mutta joissain paikoin osaamatonta.

      Unkari on niin kummajainen, rakentaa nyt aitaa niin etteivät hädässä olevat pakolaiset pääse turvaan. Tien vierissä näkyi isoja protestikylttejä "Sorry about our Prime Minister". Pääministeri Viktor Orban ja meidän Olli Immosemme (mieheni entinen oppilas)
      kuulostavat aateveljiltä.

      Poista
  4. Kiitos Marjatta ihanasta matkakertomuksestasi Unkarissa.
    Nuorilta kuulimme heidän kokemuksiaan ja kovasti olivat yhteneväiset kokemukset.
    Ruokakulttuuri, joka minua kiinnostaa ihmetytti minua kovasti. Maassa, joka pursuaa tuoreita vihanneksia ei osaa niitä käyttää, uskomatonta !
    Lämpöä, jota Sinä rakastat oli sitten ihan yllin kyllin, nautit varmaa palvonnasta?
    Reissussa on kivaa, mutta kotona on paras, vai mitä! tulimme muutama tunti sitten kotiin 18 pvm turneelta.
    Ihanaa loppukesää Sinulle ja Untolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, teillä olikin tosi pitkä turnee! Totta, koti on paras paikka maailmassa. Kotiin on aina hyvä tulla.

      Sinä olisit varmaan halunnut neuvoa kokkeja monessa paikassa. Eräässäkin paikassa Tihanyssä (pöytäliinat pöydässä, ei mikään huono paikka) tilaamassani paprikakana-annoksessa oli pieni siipi ja tulitikkulaatikon kokoinen rintapala, jotka oli maustettu vain suolalla ja päälle loiskautettu kauhallinen keltaista rasvalientä. Lautasen sivussa siinä liemessä lillui perunamuusi, joka oli kuin pyttipannua, perunan paloja sotkettu niljaisten ja osin palaneiden sipulinpalojen kanssa. Paitsi vihanneksissa niin myös mausteissa tunnuttiin säästelevän. Me laitamme molemmat paljon parempaa ruokaa - sinä tietenkin, mutta jopa minä!
      Paras ruoka, mitä olen saanut matkoilla, on ollut Turkissa.
      Siellä osataan laittaa lihakin minulle maistuvaksi.

      Arvaat ihan oikein. Minä nautin lämmöstä kovasti. Minulla oli koko ajan helteessä hyvä ja tasainen olo, kun täällä kotona kärsin usein lämmönvaihteluista ja heitän villatakkia päälle ja pois.

      Hyvää loppukesää teille myös!

      Poista
  5. Ihana matka ja kivat matkakuvat. Onnea teille molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai! Matka oli oikein onnistunut ja jätti hyviä muistoja.

      Poista
  6. Kauniita näkymiä olette saaneet katsella. Olisipa tosiaan onnistunut tuomaan vähän lämpöä pohjoiseen mukanasi. Meillä oli tänään kokonaista 13 astetta, ihan surkea kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vielä odotan, että kesä tulisi pohjoiseenkin. Sitten se varmaan paukahtaa päälle, kun kesälomat loppuvat. Voi raukkoja koululaisia, jotka eivät ole päässeet uimaan ja ulkoilemaan.
      Meillä satoi tänään vettä koko päivän ja oli tosi pimeää. Onneksi huomiseksi ennustetaan selkeämpää.

      Poista
  7. Kiinnostava raportti vaiheikkaalta matkaltanne sukulaisten kanssa. Kaunis rusketus ja hyviä kuvia. Budapestin iltainen näkymä ja nuo ruusut ovat erityisen ihanat. Langos kuulostaa kamalalta; kerroit siitä hauskasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rita!
      Matkalta olisi paljon kirjoitettavaa, mutta tällaista jäi päällimmäiseksi mieleen.
      Jos langosta olsi syönyt lapsesta asti, niin se varmaan maistuisi, mutta näin uutena tuttavuutena se maistui ja näytti karmealta.
      Ja minähän olen nirso. Ostin Kouvolan torilta maahanmuuttajien pöydästä samosoja enkä meinaa uskaltaa maistaa niitäkään.

      Poista
  8. Onnittelut Teille sankareille!

    Jänniä huomioita Unkarista. Itse kävin pari vuotta sitten Budapestissä ja koin palvelun olevan ihan ok. Muistelen löytäneeni museoista ihan helposti enkunkieliset selosteet. Ja puhuivatkin tarvittaessa englantia myös ne ihmiset, joilta kadulla neuvoa kysyimme. Minä yritin tilata töltött kaposztaa eli kaalikääryleitä, mutta ravintolassa sanottiin, että ei nyt ole kaalin aika. Tarjosivat sitten täytettyjä paprikoita, joitten sisus oli ihan kuin Suomessakin kaalikääryleissä. Hirmu hyvää jälkiruokaa oli turos palacsinta, se oli muistaakseni jonkinlainen täytetty lettu tai vastaava. Spar-kaupasta sai alle vitosella hyvää valkoviiniä, jonka nimi taisi olla Harszlevely.

    Tosi hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ketjukolaaja!

      Meidän tämän kertaiset kokemukset olivatkin pääasiassa tuolta Balatonin alueelta. Massaturisteille massapöperöitä. ;) Budapestissä on kyllä kaikenlaisia ravintoloita, myös etnisiä, mitä rantakaupungeissa ei ollut. Edellisellä Budapestin matkalla söimme mm. kauppahallissa tosi hyiä täytettyjä paprikoita, mutta tällä kertaa siellä oli niin kuuma, että jätimme väliin ja menimme ilmastoituun kreikkalaisravintolaan.
      Ne rannan täytetyt letut olivat varmaan juuri noita turos palacsintoja, ihania ja halpoja, eli oli siellä herkkujakin.

      Me harmittelimme mm. House of Terror -museossa, kun siellä oli pitkiä tekstejä vain yksikielisenä. Olisi ehkä pitänyt ottaa kuulokkeet. Minusta erikieliset paperiesitteet olisivat todella hyvä ratkaisu museoissa ja näyttelyissä.

      Poista
  9. Tätä oli mukava lukea :)! Matkanne kuulosti mukavalta. Onnea vielä hääpäivästä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bleue!

      Nyt elelen muistoissa. Vaihdamme kuvasarjoja kuvanottajien kesken, uusi kuvakulma tuo aina asiat tuoreempana mieleen ja toinen on hoksannut kuvata sellaista mikä meni itseltä ohi.

      Rubiinihäät! Totesimme, että viimeisimmät kymmenen vuotta ovat menneet hämmästyttävän nopeasti verrattuna ensimmäiseen kymmeneen, joiden aikana tapahtui hurjasti. Nämä viimeisimmät vastaavat ehkä yhtä vuotta siellä alussa.

      Poista
    2. Uskomaton suoritus :)! Lieneekö se sitä ruuhkavuosisatoa se ensimmäinen 10 v. hihih.
      Piti vielä sanomani, että olet kyllä kaunis ja tyylikäs noissa kuvissa :)!
      Ja vielä, että kävin kahdessa kesäfestarissa, joita aiemmin esittelit :). Suomestakin löytyy vaikka mitä vaikka kyllä mieli halajaa välillä kauemmaskin...

      Poista
    3. Sitähän se juu: työhön opetteleminen, vanhemmuuteen opetteleminen. asunnonvaihtoja isompiin lauman kasvaessa. :)

      Kiitos Bleue! Kehusi tuntuu hyvältä. Muutoksen puhurit ovat kyllä puhaltamassa kovaa, ja tomumajani muuttuu kaiken aikaa huonompaan suuntaan, ainakin noin objektiivisesti ajatellen, vähän kuin käänteinen teini-ikä. Kiinnostavaa seurata, mitä tapahtuu. :)

      Ai, missä festareissa kävit?
      Minä ikävöin Kuhmon Kamarimusiikkia, kun en ole käynyt siellä moneen vuoteen. Ohi meni tältä kesältä.

      Poista
    4. Kaenuulaisia kopsautin kun sattuivat reissun varrelle :). Kuhmokokemus olikin ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen :). Runoja kuuntelin varrella virran ja kävin katsomassa teatteria. Kajaanissa on myös loistava Reidar Särestöniemen näyttely (ilmainen!) nyt jos satut sinnepäin menemään :)!

      Poista
    5. Ai, Reitaria on siellä esillä. Jo vaen!
      Kävin aina Elävien Runoilijoiden klubi-illoissa Kuhmossa asuessa.
      Silloin Claes Andersson oli ihan vakivieras tapahtumassa.

      Poista
  10. No niin. Elin hetken mukananne. Kivaa oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tulit mukaan Liisu! Ja hyvä, että viihdyit!

      Poista
  11. Kiintoisa reissuraportti ihanine kuvineen! Paljon onnea sinulle ja miehellesi pitkästä yhteisestä taipaleesta <3

    Minuakin muuten etoo, jos ruuan läpi tunkee rasvan maku. Kiva kuulla, etten ole ainoa! Minulle kauhistus olisi myös voisilmä puurossa tai perunoiden syöminen voin kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On siinä ollut kyllä molemmilla kestämistä ... ;)
      Velmuilin juuri tänään miehelleni, että teen vielä joskus postauksen otsikolla "Some of his little sayings", jossa listaan hänen mielisanontojaan, joita minä raukka olen joutunut kestämään neljä vuosikymmentä.

      Minua ei tuo voisilmä niinkään, mutta rasvaa pisaroivat lihat. No, mutta sinähän oletkin kasvissyöjä, joten näitä sinun ei tarvitse ottaa lukuun enää ollenkaan.

      Poista
  12. Ooh, Unkari! Olimme juhannuksen mieheni kanssa Budapestissa ja kaupunki sykäytti ihan täysillä. Olin jo ehtinyt ajatella, että keskieurooppalaiset Tonavan varren kaupungit on jo vähitellen nähty, mutta niin vain Budapest pääsi yllättämään. Olimme vuokrahuoneistossa ja se oli tosi hyvällä paikalla, pääsi helposti kävellen kaikkialle. Unkari kiinnostaisi muutenkin, ehkä joskus pääsen irti kaupunkilomamoodista ja haluan lähteä myös maaseudulle tai rantakohteisiin. Sitä odotellessa...

    Onnea tasavuosista ja tsemppiä tulevaan leikkaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suketus!
      Budapest on kaunis kaupunki. Tonavan sillat ovat hurmaavia.

      Minulla alkavat nyt kaupunkilomat voittaa. Tälläkin kertaa, vaikka asuimme ranta-alueella, kävimme tutustumassa eri kaupunkeihin. Yliopistokaupunki Veszprém on viehättävä. Meillä oli konsertti siellä Vanhassa kaupungissa, jossa oli paljon muutakin tapahtumaa VeszpremFest -tapahtumaan liittyen.
      Nuoret kävivät mm. Tihanyssä taideopiskeiljoiden järjestämässä taidetapahtumassa ja viinitilalla.

      Poista
  13. Olipa kiva matkaraportti Unkarista. Itse olen ollut vain Budapestissä muutaman päivän ja tykkäsin kaupungista kovin. Saimme muuten siellä sakot, kun matkustimme liputta metrossa :) Missään muualla sakkoja ei olekaan rapsahtanut.

    Tuo Astoria vaikuttaa ihanalta, täytyy laittaa nimi mieleen, jos vielä joskus tulee lähdettyä Budapestiin.

    Ai tekin vietitte hikisiä öitä. Niitä mekin saimme kokea Toscanan matkallamme. Asuimme vanhassa kivitalossa, jossa ei ollut ollenkaan ilmastointia. Välillä oli kyllä tuskaisen kuuma pyöriä nihkeissä lakanoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soo, soo Jaana, 65-vuotiaasta vasta pääsee eliittiin, jonka ei tarvitse välittää lipuista. :) Koetin joka paikassa hokea "senior", mutta ei siitä ollut muualla apua.

      Mies löysi Astorian Hotels.com kautta. Minun silmäni rävähtivät selkoselälleen, kun tulimme aulaan. Yleensä me yövymme hyvin vaatimattomasti. Unkarissa oli muutoinkin edullista matkailla, ruoka ja pääsyliput kaikkialle halpoja.

      Naureskelimme aamuisin, että taas on liskojen yö takana. Joku meistä havahtui välillä painamaan ilmastoinnin päälle uudeksi puolituntiseksi, mutta eihän se pitkälle auttanut. Lapsetkin ampaisivat yläkertaan nuklumaan, kun alakerta oli varsinkin alkuillasta tosi kuuma.

      Kivitalot ovat meilläkin joskus kuumia kesällä, mutta talvella suloisen lämpimiä hyvän lämmityksen vuoksi. Välimeren alueella ne saattavat taas olla talvikaudella kostean kylmiä.

      Poista
  14. Kiva kertomus matkasta ja varmasti antaa monelle lukijalle virikettä.
    Ihmettelen kommenttia juutalaisten tämän päivän tilanteesta Unkarissa.
    Suosittelen joku vuosi sitten julkaistua kirjaa Raoul Wallenbergistä, erittäin hyvin kirjoitettu dokumentti Unkarin juutalaisten elämästä, kohtaloista, nazien vainoamina. Onhan aiheesta tehty monta suorastaan peloittavan todellista filmiä.
    En mitenkään ymmärrä kommenttia, että juutalaisten tilanne tämän päivän Unkarissa olisi edes verrattavissa WW2n aikaiseen. Karmea totuudentulkkaus.
    Olen usein Unkarissa ja liikun juutalaisessa kaupunginosassa päivittäin. Edelleenkin Raoul Wallenbergin "jäljillä". En kertaakaan ole kuullut juutalaisten valittavan, he vaikuttavat liike-elämässä menestyksellisesti, kertovat mielestäni avoimesti olleista ja tästä päivästä.
    Saamani tiedon mukaan ostavat mm Amerikan juutalaiset asuntoja, kokonaisia kortteleita Budapestissa, varmasti ajankohtaista juuri nyt heidän omassa kaupunginosassaan synagoogineen. Tämä aluehan on ehkä viimeisiä kaupungin keskustan tosirappeutuneita. Joka kerta siellä liikkuessani seuraan, kuinka melkein raunioista nostetaan alkuperäisrakennusten rajaton kauneus. Nähdä niiden nousevan uuteen kukoistukseen ja loistoon, kunniaan, on suuri ilonaihe matkoillani.
    Seuraava matka poikieni kanssa 13.9 Tukholmasta, ensin pari pv Budapestissa ja sitten Balatonalue.
    Eläke-etuihin Unkarissa sisältyy myös junamatkat -- ovat ilmaisia, paikkalippuvarukset maksavat. Budapestin kaupunginliikenne on tosi pitkälle kehitetty, vanha maanalainen, kaunis Opera-linja, on saanut seuraa jatkuvasti laajennettavalta metroverkostolta.
    Suosittelen erityisesti Budapestin Margaretasaarea, aivan upea valtava puisto, taidetta, historiaa, virkistystä ihanilla kävelyillä ja sitten kokemus vesiuruista, klassillista musiikkia purppuava suihkulähde. Tutustukaa, joka tämän lukee, myös New York-palatsiin --ravintola, hotelli, kahvila, kutsuttu maailman kauneimmaksi kahvilaksi.

    Kiitos, Marjatta, sinulle matkakertomuksestasi maustettu henkilökohtaisilla vilkuilla omaan elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos finskan!
      Hyvä jos tilanne on nyt tämä.
      Edellisellä Budapestin matkallamme (en koskaan muista vuosia oikein, mutta se on ollut vuoden 2000 jälkeen, koska me asuimme silloin täällä) kuljimme miehen kanssa juutalaiskierroksen, jossa oli oppaana unkarinjuutalainen englannin opettaja. Muita ei englanninkieliselle kierrokselle lähtenytkään, joten saimme hyvän palvelun. Kävimme useissa synagogissa, muistomerkeillä ja museossa sekä entisen gheton alueella, niillä kapeilla kujilla kauppoineen ja kosher-ravintoloineen. Opas oli sitä mieltä, että syrjintää on edelleeen ja pyysi kiinnittämään huomion siihen, miten kirjakaupan myyjä suhtautuu, kun ostamme Imre Kerteszin kirjan. Hän ei pakannut, kuten muiden ostoksille tehtiin, vaan työnsi kirjan maksun jälkeen meitä kohti tylysti silmiin katsomatta.
      Amerikkalaiset ovat varmaan nähneet haasteen ghettoalueen kunnostamisessa.

      Margareta-saari on upea vesiurkuineen!

      Poista

Turku ja Barcelona

Kuljin perjantai-iltana Kouvolan Taiteiden yön tapahtumissa. Olin katsomassa valokuvanäyttelyä ja mietin juuri, joko pitäisi kiirehtiä Kymi ...