Rintasyöpäkirjoja & Mitä kuuluu Marjatalle, Syöpä 3

Taas on tullut luetuksi kaksi hyvää kirjaa kohtalotovereilta - jos minulla nyt mitään syöpää onkaan, kun tunnen olevani elämäni kunnossa. 

Niina Revon syöpähoitojensa aikana kirjoittama Arpi (2008) on kaunis, uhmaava, ulkonäkökeskeisyyttä tiukasti arvosteleva kirja. Hienostuneet valokuvat ovat Laura Malmivaaran. Graafisen suunnittelijan nimeä en löytänyt, takakannessa mainitaan vain, että päällyksen suunnittelija on Tuula Mäkiä. Kirjan taitto ansaitsee  erityiskiitoksen. Kirja on koottu ilmavasti, ja se on kauniin muotoinen.

 
Repo oli syöpään sairastuessaan vain 35-vuotias, syöpäpotilaaksi nuori. Nuorilla tauti on usein ärhäkkä, niin myös Revolla.

 
Rinnan poisto.
Patologin lausunto: kasvain gradus III. (Aggressiivinen laji)
Laaja levinneisyys kainaloon.
Tehdään levinnneisyystutkimus muun ruumiin osalta ja aloitetaan hoidot.
Ei mitään syytä antaa muuta kuin kaikkein raskain sarja.



Kirjan 99 tekstiä, joista osa on proosaa ja osa runoa on jaettu kuuteen osaan.
Ensimmäisen osan nimi on Minun arpeni on kaunis, ja se käsittelee terävästi aikamme ulkonäköpaineita.

Miten tulla naiseksi
Jazz-tassia. Curlingia, steppiä, bodypumpia, fitballia, corea. Uimista.
Kävelylenkkejä. Iho-ongelmia ja niiden hoitoja. Meikkejä ja pensseleitä.   Hiuksiin värejä, lakkoja, vaahtoja, rullia. Lävistetty napa. Ruokavalioita
oksennusta, paastoa. Balettitossuja, hikihousuja. Vaaka ja mittanauha.                                                                             
Topatut rintaliivit, pikkuhousuissa pitsiä. Vaatteiden merkitystä ei ole syytä vähätellä. Eikä maailmankuvan. Eikun kuvamaailman.

Entinen koulukiusattu nainen on välillä ehtinyt jo tuntea olevansa kaunis. 
Minun lapseni katsoivat minut kauniiksi. Ja se on totta, minkä aina aavistin: kauniina on ihana olla. 
 
Nyt hän kokee, että koska ei ole mitään menetettävää, hän voi avata suunsa ja puhua suoraan ja niistä asioista mistä haluaa, mutta pettyy itseensä, kun kaikki opittu turhamaisuus tunkeekin ensimmäisenä mieleen.
(... jopa tässä tilanteessa, jossa oikeuteni ja iloni on puhua aivan mitä haluan, tämä on liikaa. Ensimmäinen ajatukseni oli: nyt saan ne. Isot rinnat ja kaupan päälle paksun tukan.)

Niina Repo kokeilemassa peruukkia,  joka muistuttaa hänen lapsuuden haaveittensa tukkaa

Muissa kirjan osissa käsitellään lapsiperheen arkea äidin sairastaessa, syövän syitä, kuolemanpelkoa, seksiongelmia, hoitoja, vanhanajan parannuskeinoja, vihaa, epätoivoa ja toivoa.

minä näen heidät
he ovat juuri niin suoria ja kauniita kuin kuvittelinkin
ja jokaisessa kuvassa
rippijuhlassa
ylioppilasjuhlassa
näen heidän takanaan seisomassa heidän ylpeän isänsä
ja näen muitakin sukulaisia, mummeja ja ukkeja
ja näen, että osa heidän unelmistaan,
ne toteutuvat

ja kyllä,

siellä olen myös minä 

Satu Hassin päiväkirjamuotoinen romaani Tukka hattuhyllyllä (2002) antaa kuvan menevästä naisesta, jolla syöpä hoituu siinä ohessa. Hassi saa budjettiriiheen tiedon löytyneestä syöpäkasvaimesta ja ymmärtää heti, että asia on pakko julkaista, koska se huomattaisiin kuitenkin. Hän haluaa myös levittää tästä kammotusta sairaudesta asiallista tietoa. 

Mutta mitä tekee lehdistö? Naistenlehden toimittaja lähestyy Hassia surunvalittelutyylillä, ja otsikot väännetään kliseiseen malliin "Satu Hassin taistelu syöpää vastaan" ja "Kun sairaus pysäytti". 

Mitä taistelua se nyt on, että makaan nukutettuna leikkauspöydällä? Siinä on parempi olla hissukseen, ettei kirurgin veitsi lipsahda.
Tästä tulee hauska mielikuva leikkauspöydällä huitovasta potilaasta.

Sairaus ei pysäyttänyt Hassia. Hän meni tukka suorana - hups, ei vaan huivi liehuen ministerinä politiikan areenoilla.

Ensin Hassi on iltapäivälehtien lemmikki ja säälin kohde, luodaan mielikuvaa, että hän pakenee kauheaa kohtaloaan työhön ja on kuolemankielissä, mutta kun hiukset alkavat kasvaa ja huomataan, ettei tragediaan tulekaan onnetonta loppua, niin tyyli muuttuu. Eräässäkin yleisönosastojutussa väitetään, että Hassi saa hoitoa, jota ei tavalliselle pulliaiselle anneta. Kuitenkin Hassi on ihan samanlaisessa hoidossa kuin muutkin, ei millään yksityisklinikalla. Voin tähänastisen sairaushistoriani pohjalta todeta, että aikataulukin näyttää olevan juuri sama kuin minulla, tavispotilaalla. On kunnioitettavaa, että ministeri käyttää yleistä terveydenhuoltoa, ja se on myös osoitus siitä, että Suomessa demokratia toimii. 

Tukka hattuhyllyllä on positiivinen, huumorin sävyttämä päiväkirja, jota oli kiva lukea. Oli myös mielenkiintoista saada tietää ministerin työstä. Eihän sairautta hoidettaessa olla pelkästään potilaana. Kyllä se toipuminen hoituu muun ohessa, tietysti välillä kovastikin sairauden ehdoilla.

        Elämä ylipäänsä on epävarmaa, syöpädiagnoosi tekee siitä vieläkin epävarmempaa: mutta haluan elää täysillä sen elämän, jonka olen lahjaksi saanut.
         Ihanaa pyöräillä auringonpaisteessa!


Ja mitä kuuluu minulle? 

Meidän parvekkeen ihanuus

Kainalo todettiin tarkoissakin tutkimuksissa puhtaaksi. Leikatun syövän ja sen ympäriltä otetun kudosnäytteen tiedot viipyvät. Odotan, että saisin ne minä hetkenä tahansa. Mikä luokka? Onko hormonireseptoripositiivinen vai negatiivinen? Ja mitä hoitoja niin ollen?

Ensi viikon perjantaina on joka tapauksessa syöpälääkärin eli onkologin tapaaminen. Hieman askarruttaa, pääsenkö sittenkin Mallorcalle lomareissuun, joka kestäisi lääkärin tapaamista seuraavan viikon. Sen verran hoitaja uskalsi sanoa, että hoidot eivät yleensä heti ala, koska pitää suunnitella annostukset yms. Arven puolesta voisin lähteä hyvin rantalomalle. Olen tehnyt ahkeraan venytysjumppaa, joka estää arpea rypistymästä, ja - ihmeellistä - bikinit istuvat kuten ennenkin, niin nätisti osasi kirurgi leikata (enkä taistellut leikkauspöydällä!). Katsotaan, mitä tapahtuu.

Kriisikohdissa ihminen yleensä punnitsee elämäänsä ja tarkistaa, elääkö sitä elämää, mitä haluaa. Minun punnitukseni tulos on, että  elän unelmaelämääni, ei tästä mitään puutu. Juhannussääkin on ok. Luonto on kaunis, aiomme retkeillä.

Meidän pihan ihanuus

P.S. Ja nyt se tärkeä soitto tuli! Gradus I - paras! - hitaasti kasvava, hitaasti jakautuva ja hormonipositiivinen, hyvä sekin, voidaan hoitaa hormoneilla. Ainoa hieman negatiivinen juttu on se, että "leikattu kasvain ulottuu kahdessa suunnassa reseptiopintoihin", se tarkoittaa sitä, että ei ole leikattu tarpeeksi ympäröivää kudosta mukaan, noin 2 cm pitäisi ympäriltä tutkia esiasteiden varalta. Nyt mietitään, pitääkö leikata lisää varmuuden vuoksi vai riittääkö sädetys. Mitä tuosta, ei haittaa, minulle kelpaa isompikin lommo! Puhelun jälkeen tuli itku onnesta! Minut parannetaan!