torstai 5. kesäkuuta 2014

Onko Taivaan tie tietokirja?

Albert Einstein, kuvannut Quint Buchholz

Luin tämän päivä HS:n kulttuurisivuilta seuraavan otsikon Katri Helenan Taivaan tie on myydyin tietokirja.  Siis, ihan totta - tietokirja? Mikään lehtiotsikko ei ole pitkään aikaan saanut minussa aikaan sellaista epäuskoista naurunhörähtelyä kuin tämä. Myöhemmin jutussa lukee: Tietokirjoista on eniten myynyt Katri Helenan Taivaan tie. Seuraavaksi eniten on ostettu keittokirjaa Kinuskikissan helpot suosikit sekä Helena Petäistön matkaopasta Pariisi, Versailles, Giverny. 
 
Minusta näistä kirjoista vain viimeistä voi pitää jotenkuten tietokirjana.
Katri Helenan kirja on fiktiota tai rajatietoa. Kirjoittaja lohduttaa itseään surussaan ja kuvittelee keskusteluja kuolleiden läheisten kanssa. Hän kirjoittaa ylös näiden viestejä itselleen, ja sitten ne kohta jo julkaistaankin kirjana. Olen selannut kirjaa kirjakaupassa. Siinä on tavanomaisia elämänohjeita ja mietelauseita. Mielestäni Katri Helena on hyvä laulaja ja esiintyjä, mutta ei kirjailija. Ei tietokirjailija.


Kinuskikissalla on leivontablogi. Hän suunnittelee herkullisia leivonnaisia ja julkaisee niiden ohjeet. Nyt näitä ohjeita on siis saatavilla myös makean näköisenä kirjana. Tämä on mielestäni harrastekirja, ei tietokirja.


Tietokirja sivistää ja on muodoltaan viihteellisempi, vähemmän akateeminen kuin tiedekirja. Joskus tiedekirjan tekijä innostuu ja onnistuu laatimaan kirjastaan myös yleistajuisemman version eli tietokirjan. Tiedekirjan on oltava ennen kaikkea ammatillinen. Mutta eikö tietokirjankin pidä sentään syntyä tutkimustyön tuloksena?


Tieto-Finlandian sai viimeksi Ville Kivimäki ansiokkaasta teoksestaan Murtuneet mielet. Aiempia palkinnonsaajia ovat olleet mm. Esko Valtaoja, Erkki Tuomioja ja Anu Kantola. 

 
Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjapalkinnon ovat saaneet mm. Heikki Ylikangas, Liisa Keltikangas-Järvinen, Katarina Eskola ja Anna Kortelainen.

 
Viime vuosina on tietokirjailjoiden joukossa kuulunut kritiikkiä, että palkintosijoille on nostettu myös hyvin kevyitä kirjoja. Ei kai sentään ...!  


Minulla pitäisi olla jossain kortti, jossa Albert Einstein näyttää kieltä. Lisään kuvan siitä tähän kuvitukseksi, kun löydän, mutta kiirehdin nyt julkistamaan tämän, koska haluan kuulla rakkaat lukijat mielipiteenne. Mikä on teidän mielestänne tietokirja?
... Ei löytynyt sitä korttia, mutta aika hauska kortti Einsteinista kuitenkin. Ja tähän loppuun kuva epäuskoa seuranneesta mielentilastani "kulttuuriuutisen" luettuani.


18 kommenttia:

  1. Luin saman uutisen ja ihmettelin kovasti jopa omaa ymmärrystäni tietokirjasta. Olen lukenut tuon Katri-Helenan kootut viestit ja käsitykseni siitä on eri kuin käsitykseni tietokirjasta. Uskon ja luulen, että jos olisi tarve niin minulta syntyisi vähintäänkin yhtä hyvä ellei parempikin "tietokirja" tuonpuoleisista viesteistäni. Jos hänen kirjasensa laitetaan samaan ryhmään kuin Esko Valtaoja, Ville Kivimäki ja monet muut tietokirjailijat niin jossain homma on mennyt pieleen.
    Katri-Helenan viestit voivat olla jollekin hyvinkin tärkeät ja saada niistä lohtua elämän koukeroihin ja silloinhan se on paikkansa ansainnut omassa sarjassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Riitta!
      Sinä nyt saisit kyllä moneltakin alalta tietokirjan aikaiseksi, esim. ravinto ja perinneruuat.
      Onkohan Riitta Väisäsen "Hilman päivät" ja mitä niitä on muuten myös luokiteltu tietokirjaksi? Varmaan. ;)

      Poista
  2. On siis tietoa ja "tietoa" ja jotain siltä väliltä.

    Ihminen ei pääse pakoon primitiivistä, taikauskoon perustuvaa menneisyyttään, enkä tietysti tiedä pitäisikökään.

    Jotenkin sitä vaan toivoo, että kun niin paljon "kouluja" nykyään käydään järkeä olisi enemmän ja luuloa vähemmän.

    Mutta moderni ihminen, jopa älykkäänä itseään pitävä, tuntuu etääntyvän järjen todellisuudesta - lukekaapa vaikka uutta Parnassoa, niin kummastus hiipii mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, nyt pitääkin ostaa uusin Parnasso ja lukea, mitä "tietoa" siellä on.

      Tuntuu siltä, että yhä enemmän julkaistaan hyvin kevyttä tekstiä ja joskus lähes pelkkää kuvaa kirjan nimellä. Julkisuuden henkilöt varsinkin voivat kirjoittaa mitä tahansa, koska heidän nimensä myy. Tässä tulee mieleen Riitta Uosukaisen Liehuva liekinvarsi, joka oli suurimmaksi osaksi vanhoja puheita, joita ei ollut mitenkään edes toimitettu kirjaa varten, mutta sitten joukossa vetonaulana hieman vesisängyn loisketta. Ja kirjahan myi!

      Poista
    2. Ehkä, ehkäpä kommenttini Parnassosta oli turhan jyrkkä. Pitäisi suhtautua kulttuurijulkaisuihin positiivisesti, semminkin kun minut pitkästä aikaa houkuteltiin tilaamaan Parnasso, tosi huokeaan hintaan, tietty.

      Mutta uudessa numerossa pisti silmään tietty yhteiskunnallinen höpö-höpö asenne, joka ei nyt ihan taida sentään äänien kuulemista olla, vaikka ei paljon muuta. Kirjoittajat itse varmaankin ajattelevat olevansa tuoreesti kriittisiä vaikka sanoman poljento kliseistä notkuu maahan asti.

      Mauno Koivistoa taisi sanoa ettei kannata provosoitua kun provosoidaan; minä ehkä provosoiduin Parnassoa lukiessa - täytyy miettiä että kannataako...

      Poista
    3. Nyt houkuttaa vieläkin enemmän hankkia tuo lehti. Minä vähän luulen, että me, vanhemmat ihmiset,olemme kokeneet niin paljon, sinullakin pitkä toimittajan tausta, että jo pelkästään siitä kumpuaa kriittisyyttä. Huomaa, että toisten "tuore" onkin itselle ikivanhaa, koettua, huonoksi tai hyväksi havaittua, mutta ei uutta.

      Poista
  3. Marjatta, minut olisi voinut höyhenellä kaataa kun tuon luin. Hyvä kun otit asian esille, vaikka taas joku vetää herneet nenään. Saa uskoa keijuihin ja olla kallellaan mystiikkaan tms. ja kaunokirjoissa se on jopa kiinnostaa, jos on mystiikkaa tai maagista realismia, mutta että TIETOKIRJA, anna mun kaikki kestää. Ajattelin, että näköjään sitä voi arvovaltainen Hesarikin sitten kirjoitella mitä sattuu ja mitä kustantajat haluavat kertoa, yhtäö hyvin kuin PR kirjoittelee tietokirjojaan, joissa hän enimmäkseen kertoilee itsestään.

    Luen itse varsin paljonkin tietokirjoja ja ne ovat kyllä ihan omassa luokassaan. Elleivät ole, en niitä ota edes lukuun.

    Se mikä minua tekstissä ilahdutti oli se, että Tommi Kinnusen esikoisromaania Neljntienristeystä oli myyty kaunokirjoista eniten. Arvasin, että se menee lukijoihin kuin kuuma veitsi voihin ja voi mikä elokuva siitä tulisikaan!

    Hyvä sinä!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo Neljäntienristeys vielä lukematta, sain sen äitienpäivälahjaksi.

      Nyt pitää kyllä lukea tuo Taivaan tie kokonaan ja katsoa löytyykö siitä mitään, mikä pysäyttää. Monesti tällaiset kirjat sijoitetaan filosofisiin kirjoihin, joissa niissäkin on valtava tasoero alkaen jostain Lasten suusta -vitseistä ja päätyen Sokratekseen.

      Poista
  4. Juu, kaiva se Einstein esille. Se sopii tähän hyvin. Tismalleen sama kommentti toistettiin meillä aamiaispöydässä tänään. Saa kirjoittaa mitä vaan ja julkaistakin, mutta kyllä tässä tietokirjailijoita käy sääliksi. Ja vähän kyllä harmittaa että noin paljon myydäänkin tämän tapaista, täytyy myöntää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nimi myy! Ja sitten oikea tietokirjailja uurastaa tutkijankammiossaan vuosia ja saa kirjan julkaisun jälkeen ehkä jonkin kunniamaininnan, siinä kaikki. Myynti on ihan olematonta, varsinkin meidän pienellä kielialueellamme.

      Poista
  5. Olen tässä asiassa konservatiivi eli tietokirja sisältää analysoitua tietoa, joka on joko itse tutkittu tai koostettu muiden tutkimuksista tai yleisesti hyväkdytyistä faktoista. Induktioon tarvitaan monta havaintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se kyllä pitäisi olla!
      Katsotaan, tuleeko tähän uutisointiin liittyen kummastelua mediassa vai hyväksytäänkö asia näin. Nyt voisi sitten kirjoittaa tietokirjan esim. aiheesta, miten on hyvä kuoria perunat tai julkaista oman tunnepäiväkirjansa.

      Poista
  6. Marjatta, veit sanat suustani. Aivan samoin ajattelin eilen aamulla, kun tuon luin. Olin järkyttynyt ja myös turhautunut. Kustantamot, jopa ennen tietokirjallisuuten ja myös tiedekirjallisuuteen panostaneet, kuten SKS, keventävät linjaansa koko ajan. Tutkitun ja tarkasti punnitun tiedon tilalla tarjotaan jos mitä höttöä tietokirjoina. Argh, minua kiukuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Jaana! Meitä on jo monta kiukkuista. Minä ympyröi tuon kynällä aamukahvipöydässä ja kirjoitin viereeen HÖH! Sitten tuli mieleen, että kysytäänpäs mitä muut ajattelevat. Hienoa, että on tämä blogimaailma, jossa voi puhkua harmia yhdessä. Mieheni sanoi myös huomanneensa elämän sietämättömän keveyden siirtyneen tieteeseen. Filosofia-sana on kärsinut myös inflaation, kun kaikki on filosofiaa. Argh, argh, ARGH!

      Poista
  7. En tiedä mistä tämä luokittelu tietokirjoihin tulee, mutta ei se Hesarin "moka" ollut. Käsittääkseni kirjojen myyntitilastot on pitkään jaettu fiktioon (siis kai lähinnä romaanit) ja suunnilleen loput laitetaan nimikkeen tietokirjat alle. Ainakin itse olen huomannut jo pitkään tietokirjoiksi nimettävän melkein mitä tahansa. Ihan kuin sarjiksetkin olisi myyntilistoilla luokiteltu tietokirjoihin, en ole ihan varma. Mainitsemasi filosofia-kirjatkin luokitellaan myynnin yhteydessä tietokirjoiksi, oli ne sitten Sokrateen filosofiaa tai "filosofiaa" tyyliin hauskaa lasten suusta.
    Olen kyllä ihan täsmälleen samaa mieltä, että on ärsyttävää kun tietokirjoiksi luetaan keittokirjat ja Katri-Helenan tällaiset kirjat. Ja minukain huolestuttaa tietokirjojen viihteellistyminen. Mutta ehkä myyntitilastojen luokittelu on hankalaa, jopa turhauttaavaa ryhmitellä muuten kuin fiktioon ja tietoon. Tosin nuo "tietokirjat" voisi olla paremmin vaikka "muu kirjallisuus".

    T. Anna

    (p.s. Hiljaisena blogisi lukijana pitää nyt suuni avattua kehua: tämä on tosi hyvä ja hieman erilainen kirjablogi!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, KIITOS Anna!
      Minäkin luulen, että nämä luokittelut on pakko tehdä kustantamoissa. Tuo mainitsemasi "muu kirjallisuus" -lokero olisi kyllä ihan hyvä sellaislle kirjoille, joita on vaikea sijoittaa mihinkään. Katri Helenan kirja sopisi myös elämäkerrallisiin kirjoihin.

      Poista
  8. Samoja ihmettelin myös minä uutista lukiessani.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tätä voi olla kummastelematta! On varmaan sitten tietokirjoja ja "tietokirjoja". Tieto on valtaa, toivottavasti "tieto" ei ole valtaa.

      Poista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...