lauantai 10. toukokuuta 2014

Ydinkohtia


Teksti kirjanmerkistä

Minulla on tapana pitää lappua kirjan välissä ja merkata siihen lukiessani tärkeitä sivunumeroita, kohtia, joihin haluan palata. Yleensä kirjasta löytyy jokin huippu: uusi näkökulma, jokin asia ilmaistuna nasevammin kuin koskaan ennen, jotain tavattoman kaunista tai jotain, jolla on henkilökohtainen sanoma juuri minulle. Tällaiset ydinkohdat ovat eri kohtia eri lukijoille. Kerron nyt muutamasta viimeksi luetusta sen kohdan, joka on jäänyt päällimmäisenä mieleeni pyörimään.


Delphine de Vigan, Yötä ei voi vastustaa (2013 - alkuteos Rien ne s'oppose à la nuit 2011)

Nyt tiedän, millaiseen jännityksen tilaan tämä kirjoitustyö minut saattaa, miten paljon kysymyksiä se herättää, miten paljon se häiritsee, väsyttää, toisin sanoen vie voimiani sanan fyysisessä merkityksessä. Halusin kenties kunnioittaa Lucilen muistoa, tehdä hänelle paperisen ruumisarkun - minusta ne ovat kaikkein kauneimpia - ja lahjoittaa hänelle romaanihenkilön kohtalon.

Kirjailija kirjoittaa muistelmateosta äidistään. Hän joutuu penkomaan menneitä etsiessään äitinsä tuskaisuuden alkuperää. Monesti tällaista työtä epäillään ja katsellaan pahansuopaisesti, mutta näinhän se juuri on: paperinen ruumisarkku. Miten kauniisti sanottu!


 
 
Anna-leena Härkönen, Takana puhumisen taito (Kirjan ja ruusun päivän kirja 2014)

Yksi vuosikausia huonossa liitossa kärvistellyt nainen oli selittänyt ystävälleni: - Kyllä mä tiedän, että pitäs erota mutta mä en jaksa, kun on talvikin tulossa!

Tässä tiivistyy Härkösen omin tyyli:koominen, ronski ja maanläheinen. Ja nyt sen keksin - meretemazzarellamainen! Kyllä, Mazzarellan ja Härkösen arkifilosofisessa, tapauksia luettelevassa rupattelutyylissä on paljon samaa.




Schoschana Rabinovici, Thanks to My Mother (1998)

There in that car, on a journey into the unknown, I learned that people in extreme situations can behave completely differently from the way they usually do. No one can know how he would himself behave. Many who give the impression of being strong might allow themselves to become discouraged, and weak ones might become heroes. 

Olen nähnyt näin tapahtuvan, ja tiedän itse olevani aika kova luu pahassa paikassa. Yleensä varsinkin naiset luulevat olevansa  - ja heidän uskotaan olevan - pinteeseen joutuessaan voimattomia kirkujia, mutta tosipaikassa he saattavat saada supervoimat ja olla tosi valppaita ja kylmähermoisia.



Ähäkutti, maltoin ottaa lainaukset lyhyinä ja kirjoittaa niukasti. Olen kohta Twitter-kelpoinen. Montako merkkiä twiittauksessa saikaan olla? Miten sillä on tuollainen nimi, visertely! Meillä ainakin linnut visertävät tosi pitkään ja perusteellisesti ilman rajoituksia.

13 kommenttia:

  1. Mainiot sitaatit, Marjatta! Härkösessä ihailen juuri tuota maanläheistä suoruutta. De Viganin teksti tuntuu kauniilta ja Rabinovici kohtalokkaalta kirjalta. Sitaatit kertovat paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysit heti näistä lyhyistä sitaateista olennaisen:suoruus, kauneus ja kohtalokkuus. Kannetkin kuvaaavat juuri näitä ominaisuuksia.

      Poista
  2. Kiitos tästä Marjatta -- tuon de Viganin kirjaan ylös, se minun on luettava heti kun liikenee aikaa, minulla kun on itselläni nyt nämä äiti/anoppi -teemat pinnassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiehtova kirja. Kuten tuosta sitaatista huomaat de Vigan pohtii tekstissä välillä työnsä etenemistä. Elämäkerran kokoaminen tuntuu hyvin uskottavalta, ihmiset muistavat ja tulkitsevat tapahtuneita asioita eri tavoin.

      Minullakin on herännyt kova halu kysellä vanhemmistani niiltä, jotka ovat olleet nuoria heidän kanssaan. Niitähän ei enää montaa ole, yhdeksänkymppisiä.

      Poista
  3. Twiitissä saa olla enintään 140 merkkiä. Mahtuuhan siihen aika paljon! ;) Sulla on ihana blogi! Laitan sen heti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Minäpäs kävin kurkkaamssa blogissasi ja liitin sinut myös seurattaviini. Sinullahan on mielenkiintoinen keskustelunavaus siellä bloggaajien verottamisesta.

      Poista
    2. Kiitos! Aina välillä pitää hieman sohaista muurahaispesää ja herättää keskustelua...

      Poista
  4. Ekasta sitaatista en ymmärtänyt hölkkäsen pölähtävää, toka nauratti ja kolmannen kanssa olen samaa mieltä. Helppohan täällä nyky-Suomessa on mainostaa omaa erinomaisuuttaan ja moraalista tasokkuuttaan. Olen kyllä sitä mieltä, että lähes tulkoon kenestä tahansa voisi tulla ääriolosuhteissa (esim. sotatila, nälänhätä) ties mikä moraaliton ihmishirviö. Minustakin saattaisi tulla pyöveli, jos minua pidettäisiin eristyssellissä nälässä ja pimeydessä kuukauden päivät. Eikö olekin kiva ajatus? :D Myöhemmin syytettynä perustelin hirviökäytöstäni että "I was only doing my job".

    Aiotko oikeasti avata Twitter-tilin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En aio!

      Juu Tuija, niinhän se menee. Kun varpaankynsiä revitään, niin kyllä siinä alkaa pian keksiä syyllisiä, jotta pääsisi pois tuskasta. Kirjailija viittaa tässä sitaatissa kestävyyteen, kekseliäisyyteen ja lujaan tahtoon, joiden avulla jotkut sinnittelivät keskitysleireissä sodan loppuun asti ja suojelivat vielä lapsiaankin. Schoschanan äiti kannatteli tytärtä ihan sananmukaisesti välillä kainaloista pystyssä pitäen, niin että pyövelit eivät pitäisi tätä liian heikkona ja määräisi teloitettavaksi.

      Härkönen se osaa naurattaa.

      Miten niin et ymmärtänyt eka sitaattia? Olinko minä nyt liiankin vähäsanainen? Tämä Delphine tonkii äitinsä menneisyyttä sukulaisilta kysellen ja meinaa, että kirjasta tulee äidille kunnianosoitus, paperinen ruumisarkku.

      Poista
  5. Yötä ei voi vastustaa on jäänyt minulta väliin. Kirjastossa lainassa, tein varauksen. Pitää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ansiokas kirja, poikkeuksellisen perheen kuvaus.

      Se antaa myös erään mallin kirjoittaa elämäkertaa omasta tai toisen henkilön elämästä. Kirjailija pohtii salapoliisityötään ja vertailee eri tulkintoja. Lukijakin pääsee mukaan miettimään, noinkohan se meni.

      Poista
  6. de Viganin ja Härkösen kirjat odottelevat lukuvuoroaan jossain yöpöytäni laitamilla. Äidistä kertova muistelmateos ja Härkösen meretemazzarellamaisuus kuulostavat oikein hyviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Sara - jossain yöpöytäni laitamilla - tämä on niin kirjabloggaajalle tyypillistä! :) Minulla on muodostunut molempiin päihin pitkää työtasoa korkeita pinoja lukemista odottavia teoksia. Tässä asunnossamme oli muuttaessa valmiina yhdessä huoneessa ikkunan alla seinästä seinään yltävä taso. Se oli ollut entisen emännän ompelutaso. Minä heti varaamaan sitä huonetta työhuoneekseni. ;)

      Poista

Toinen tuntematon

Toinen tuntematon (2017) syntyi, kun viestintätoimisto Ellun Kanat Kirsi Pihan johdolla ja  WSOY ryhtyivät yhteistyöhön tavoitt...