tiistai 25. maaliskuuta 2014

Lastenkirjaviikko II, Pieni lapsi elää ironian ulkopuolella




Kun ihmisen lapsi syntyy, hän puskee vaivalloisesti lihan läpi kohdun yksinäisyydestä ihmisten yhteyteen. Ensi kuukautensa hän elää ironian ulkopuolella. Minkäänlainen iva ei häneen yllä. Mitä pieni Josefiina tekee? Syö, nukkuu, nauraa, päristelee, kääntyy vatsalleen ja takaisin selälleen, kiertää leikkimatolla kokonaisen ympyrän kuin viisisakarainen tähti.  Ei häpeä mitään, ei vielä osaa pelätä mitään paitsi äkkiarvaamatta avattavaa kohisevaa hanaa ja naapurin koiran haukkua. Ja ennen muuta: hän ei osaa teeskennellä tai esittää mitään muuta kuin on.
       Jos aikuinen eläisi kuin vauva, hän ei koskaan pilkkaisi toista, ei pyrkisi toisen kustannuksella maailman katolle, ei uhmaisi, ei vihaisi ei epäröisi tutustua maailmaan pelkoa vailla.


Tämä on Riikka Pulkkisen romaanista Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, alkukappale luvusta Alussa oli rytmi ja ääni. Blogien Lastenkirjaviikon kunniaksi!

 

14 kommenttia:

  1. Viiden kuukauden ikään ehtinyttä vauvaa katsellessani en voi kuin nyökytellä: niin totta on tuo lainauksesi! Kuinka aitoa, onnellista, huoletonta ja hyvää elämä onkaan vauvana - jos vain saa riittävästi huolenpitoa ja rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva luottaa täysillä siihen, että häntä rakastetaan. Hirviö on se, joka pettää tämän luottamuksen ja satuttaa vauvaa.

      Poista
  2. Pienet lapset tai lapset eivät edes ymmärrä ironiaa, minkä ironian käyttö voi satuttaa myöhemmin. Ironia on joskus tarpeellista yhteiskunnallisten reformien aikaansaamiseksi, mutta ei sovi lasten kasvatukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja yleensäkin ironiaa ja sarkasmia voi käyttää mielstäni asioista, ei ihmisistä, edes aikuisista. On ihmisiä, jotka ovat mielestään älykkäitä, kun osaavat nolata kanssaihmisiään suhtautumalla näihin sarkastisesti.

      Poista
  3. Vauvat saavat meistä aikuisista parhaat puolet esille... Aika pakkauksia: niin pieni ihminen tekee niin suuria asioita. Liikuttaa aikuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu ihan, että Pulkkinenkin on muuttunut vauvansa myötä ja saanut tyyliinsä jotain, mitä siinä ei ollut ennen, pakottomuutta ja konstailemattomuutta.

      Poista
  4. Niin totta. Vauvat ja koirat saavat meistä parhaimman esiin.

    Ironia on joskus tarpeen, kuten Jokke mainitseekin, mutta sarkasmia kavahdan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, en tiedä koirista, mutta vauvan läsnäolo tekee ihmisistä lempeämpiä. Uskon kyllä, että tämä pätee myös koiriin koiraihmisillä.

      Sama täällä! Sarkasmi ihmiseen kohdistuneena on silkkaa ilkeyttä, vaikka moni sitä pitääkin älykkyytenä. Ironiaa voi kyllä käyttää - säästeliäästi - jostain rakenteista ja maailmanmenosta, asioista siis.

      Poista
    2. Sarkasmin varjolla sanotaan rumasti! Jotkut jopa voivat sanoa sitä huumoriksi, mutta se on kaikkea muuta.

      (Kuvittele mikä minua nyt vaivaa: Että Suomi on maa, jossa vanhukset pääsevät vessaan vain kolme kertaa viikossa. Ihan uskomatonta! Yhä enempi miettii, että villien exhippien on perustettava oma kommuuni.)

      Poista
    3. Joo, on se huolestuttavaa, että vanhojen hoitamiseen ei ole rahaa. Vanhat ihmiset ovat usein tehneet hyvin pitkän työuran, rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa ja maksaneet veronsa - ja nyt sitten ei ole muka varaa heidän hoitoonsa! Ei ole kivaa tuntea itseään taakaksi viimeisinä vuosinaan.

      Eräs tuttu sanoi, että aikoo hommata myrkkykapselin - kaiken varalta. Leena, sinun kommuuni-ideasi on parempi! ;)

      Poista
  5. Paras ironian laji on itseironia -- sitä viljelen kosolti :)

    Komppaan Leenaa -- koirissa on joitain samoja piirteitä kuin vauvoissa, molempia ts. pieniä lapsia ja koiria on käytetty rauhanneuvotteluissa rennon tunnelman luomisessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, itseironia on viehättävää.

      Koiria myös työllistetään terapiakoirina laitoksissa. Jotkut rodut ovat viehättäviä, mutta toiset taas pelottavia. Koirissa on valtava rotukirjo, ihan kuin olisi kyse eri eläinlajeista.

      Poista
  6. Lempeä ote Pulkkisen tekstistä. Ja niin totta!

    VastaaPoista
  7. Eikö olekin! Yllätyin, miten hieno tämä Pulkkisen uusi kirja oli. Luulin, että vain suklaata ja shoppailua. ;)

    VastaaPoista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...