tiistai 9. huhtikuuta 2013

Hannu Raittila ja Juhani Syrjä: Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta


Hannu Raittila ja Juhani Syrjä olivat sopineet kirjoittavansa kymmenen kirjettä, joiden aiheena tai ainakin lähtökohtana olisi kuolema. Hyvin pian selviää, että kaikki, mistä kannattaa jotain sanoa, on elämää. Miehet keskustelevat kirjallisesti kaikesta mahdollisesta, väkivallasta, Suomen sisällissodasta, uskonnoista, taiteesta, lapsuudesta, luontokokemuksista, kalastuksesta ja myös kuolemasta. Molemmilla kirjailijoilla on muistoja vanhemman kuolemasta ja oman lapsen menettämisen pelosta. He ovat useimmiten samaa mieltä asioista – ja silti kirjeenvaihtoa on nautinnollista ja jopa jännittävää seurata. Molemmat kirjoittajat ovat lukeneita ajattelun ammattilaisia sekä taitavia ja persoonallisia suomen kielen taitureita. Kirjeenvaihdon tuloksena on tasokas esseekokoelma.

Näin Syrjä: Ihminen on sosiaalinen ja puhuva eläin, jonka laulun arvoista yksilöllisyyttä on suuresti liioiteltu. Yksin ollessaankin hän on monta ja pitää yllä laumayhteyttä kuin parvessa lentävä hanhi, rallattelee ääneen tahi äänettä, rupattelee, kiroilee, hokee, tuottaa loogista ajatuspuhetta nimetylle kuulijalle tai kulttuuriselle toiseudelle. Totaalinen yksilö ihminen on vain kuollessaan, jos silloinkaan.

Ja Raittila: Kouluympäristöön pantu Jumala olisi kiireisen juppiperheen hemmoteltu pojanlullukka. Semmoinen, joka on aina tottunut saamaan tahtonsa läpi, kunhan vain ensin on päässyt itse selville tahtonsa oikuista. Vanhassa testamentissa kuvattu Jumala olisi vihoviimeinen koulukiusaaja, kuraattoreiden ja muiden sosiaalitätien iankaikkinen mieliharmi.

Kirjeet on otsikoitu, joten niitä voi lukea myös yksitellen otsikon herättämän mielenkiinnon mukaan. Ensimmäinen kirje on Raittilan Paljas ja raaka tahto elää ja viimeinen Syrjän Soutu kohti valoa. Siinä välillä saamme lukea aiheista kuten Miekka kivessä ja Vuosi 1918 ikäni varjossa.

Sattumalta pöydälläni odottaa myös toinen kirjeenvaihdosta koottu teos, Paul Austerin ja ikiaikaisen lempikirjailijani J. M. Coetzeen kirja Here and Now, Letters 2008-2011. Saa nähdä, kumpi kirjeenvaihto on kiehtovampaa, Suomessa käyty vai USA:n ja Australian välillä kulkeva. Yksi asia jäi mieleen silmäillessäni Coetzeen ja Austerin kirjaa:he kertovat kirjoittaneensa vanhanaikaisesti postin kuljettamia kirjeitä. Suomessa tällainen tuntuisi todella oudolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Väinö Linna, Tuntematon sotilas (Kirjablogit ja 101 kirjaa, vuosi 1954)

Kuva: Tuntematon sotilas, Elokuvapainos, 1956 Väinö Linnan suomalaisista sotilaista kertova romaani  Tuntematon sotilas , 1954, on it...