Yiyun Li on
amerikankiinalainen kirjailija, joka kirjoittaa englanniksi. Hän lähti
24-vuotiaana opiskelustipendin turvin Iowan yliopistoon ja jäi sille tielleen.
Sivuaine kirjallisuus voitti lääketieteen, ja vain yhdeksän Amerikan vuoden
jälkeen häneltä julkaistiin ensimmäinen kirja, novellikokoelma A Thousand Years of Good Prayers (2005).
Seuraavaksi oli romaanin The Vagrants (2009) vuoro. Tämä kirja on ilmestynyt
myös suomeksi, Kulkurit (2013), Seppo Loposen erinomaisesti kääntämänä samoin kuin
novellikokoelma Gold Boy, Emerald Girl (2010), suomeksi Kultapoika,
smaragdityttö (2012).
Yiyun Li on
sanonut, että ei voisi kirjoittaa kiinaksi, koska sillä kielellä hän on oppinut
vaikenemaan ja salaamaan. Luin erään haastattelun, jossa häntä pyydettiin
määrittelemään, mitä tyyppiä hänen novellinsa ovat. Hän vastasi, että ne ovat rakkauskertomuksia,
kun haastattelija selvästi odotti hänen pitävän niitä poliittisina novelleina. Samassa
haastattelussa Li myös kertoi kärsineensä lapsena Kiinassa yksityisyyden puutteesta.
Ahdistava yhteisöllisyys on myös hänen proosansa eräs teema, se että on yhtä
aikaa yhteisön silmälläpidon alla ja ei kenenkään oma, suurperheen sivuhenkilö,
orpo tai hylkiö.
Kulkurit
jakautuu kolmeen osaan, tapahtuma-aika on 1970-luvun loppu. Ensimmäisessä
osassa Nuori nainen Gu Shan teloitetaan Kurajoen kaupungissa rangaistukseksi vastavallankumouksellisesta
toiminnasta. Hän on kirjoittanut mieleensä hiipineistä kommunismin vastaisista epäilyistä sulhaselleen, joka on pettänyt ja ilmiantanut hänet. Julkinen sureminen
on kielletty jopa tytön vanhemmilta, jotka joutuvat myös kustantamaan tyttärensä
teloituksessa käytetyn patruunan. Shanin isän, opettaja Gun, selviytymisstrategiana
on "keskittyä nenän edessä olevaan pieneen elämäntilkkuun", mutta äidin
mielentyyneys ei pidä. Hän kohtaa kumouksellisen uutistenlukija Kain ja naiset
ryhtyvät suunnittelemaan Shanin teloituksen tuomitsevaa mielenilmausta.
Toisessa osassa kaupunkilaisissa on herännyt toivo ja yhteishenki. Mielenosoitus
järjestetään. Ihmiset osallistuvat siihen varoen, mutta mielipiteiltään
vahvoina, ja hetken tuntuu siltä, että
uudet tuulet puhaltaisivat. Kolmannessa osassa kaikki mielenilmaukseen osallistuneet
väärinajattelijat joutuvat rangaistaviksi. Esimerkkinä ja keulakuvana teloitetaan
Kai, jonka kaupungin johtohenkilöihin kuuluva aviomies on kiirehtinyt
kieltämään. Erotuksena Gu Shanin teloitukseen on vain se, että tällä kertaa
uhrattavan äänijänteitä ei katkaista, häntä vain kielletään esittämästä
mielipiteitään seremonian aikana.
Kirjan nimi
Kulkurit tulee pariskunnasta, joka on viettänyt kiertävää elämää etsien ja
pelastaen hylättyjä tyttövauvoja. He ovat pysähtyneet Kurajoelle, mutta kokevat
kerjäläiselämän vapauden miellyttävämpänä kuin elämän kaupungissa, jossa
ihmisiä vahditaan ja teloitetaan mielipiteidensä vuoksi.
Kiitos kiinnostavasta taustoituksesta. Itse mietin myös, mistä Kulkurit -nimi tuli. Olivatko he kaikki oman elämänsä kulkureita?
VastaaPoistaLuen nyt Smaragdityttöä ja kultapoikaa. Se on kirjana Kulkureitakin parempi.
Totta, nimen voi ymmärtää näin.
PoistaKultapoika, smaragdityttö on minustakin loistava. Luin sen jo ennen Kulkureita ennen blogin aloitusta. Hyviä lukuhetkiä!