tiistai 25. lokakuuta 2022

Miten turha jako - pohdin Pohjois-Kyproksen matkalla kokemaani


Tyypillinen kyproslainen pikkupurtava,
tee ja simit


Matkat ovat ajatusten kätilöitä, kirjoittaa Alain de Botton kirjassaan The Art of Travel. Ja hän sanoo myös, että matka-ajattelun tyypillisin ominaisuus on vastaanottavaisuus. Pitää lähestyä nöyrästi jokaista uutta paikkaa, niin, miksipä ei myös omaa historiaansa. ja mieluiten junasta käsin.

Juna on ajatuksen paras apuväline. Tauotta eteenpäin kiitävä nykyhetki, kyllä vain, mutta samaan aikaan tuntuu kuin juuri junamatkan  rytmi houkuttelisi esiin muistoja, asioita joita emme enää uskoneet muistavamme.


Sitaatti on veljesten Kjell Westö ja Mårten Westö yhdessä kirjoittamasta kirjasta Vuodet.
Olisin mielellään matkustanut junassa Pohjois-Kyproksen matkallani, mutta koko saarella ei ole  rautateitä. Niitä on ollut sinä aikana, kun maa oli Ison-Britannian siirtomaa (1878- 1960) ja junilla kuljetettiin kuparia (mistä nimi Kypros), marmoria ja muita rikkauksia myytäväksi. Nyt rautateitä ei enää tarvita. Taatelit ja oliivit kulkevat kevyemmilläkin kulkuvälineillä. Maassa on myös vasemmanpuoleinen liikenne, ja näinpä aidon brittipostilaatikonkin. 

Pohjois-Kyproksen onnettomuus on sen joutuminen Turkin pelastamaksi sisällissodassa. Englannin vielä hallitessa maata kreikkalainen enemmistö alkoi vaatia maan yhdistämistä Kreikkaan ja ajaa pois englantilaisia. Maahan saatiin oma hallinto, jota johti arkkipiispa Makarios III, mutta Kreikka-haave vain yltyi kreikkalaisten kansanedustajien keskuudessa. Yhdessä sopuisasti elänyt väestö alkoi jakautua vihollisleireihin, kylissä otettiin yhteen, ja kun turkkilaiset selkeänä vähemmistönä olivat alakynnessä Turkki lähetti joukkojaan ja miehitti pohjoisosan. Pohjoisosa on nykyään nimeltään Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta eikä sitä ole tunnustanut kuin Turkki. Etelän ja pohjoisen välissä on YK:n turvavyöhyke. Ylityspaikkoja on kymmenkunta ja läpi pääsee todistamalla henkilöllisyytensä. 


Lippuja Pohjois-Kyproksella käytetään paljon
 ja niitä on aina kaksin kappalein,
oma lippu ja Turkin lippu 

Etelä-osa saarta kuuluu EU:hun ja on modernimpi ja rikkaampi kuin pohjoinen. Pohjoinen on "aidompi". Etelä on kehittänyt matkailuaan, pohjoisessa on upeita koskemattomia rantoja. 

Etelässä on korkeammat vuoret, joten ne ovat saaneet vettä paremmin kuin matalampien vuorten pohjoinen. Tällä haavaa tilanne on ilmastonmuutoksen johdosta kääntymässä vesiasiassa pohjoisen hyväksi, jolla on vesiputki Turkista meren pohjassa ja valtava pato, jossa vettä säilytetään jaettavaksi. Juomavesi ostetaan, Turkista johdettu vesi käy kaikkeen muuhun. 

Pohjois-Kyproksen matkailua jarruttaa sekin, että kaikki lennot on tehtävä Turkin kautta. Me laskeuduimme tunniksi Antalyaan, jossa lento muuttui kotimaan lennoksi ja nousi ilmaan laskeutuen vajaan tunnin kuluttua Lefkoşan (Nikosian pohjoisen puolen nimi) lähelle Ercanin kentälle. Sama systeemi palatessa.


Golden Beach (samannimisiä paljon muuallakin)
aivan pohjoisimmassa kärjessä eli Voiton nenässä

Kyproksen saari on kolmanneksi suurin Välimeren saari ja muidenkin kuin Kreikan ja Turkin kiinnostuksen kohde. Sijainti on tehnyt saaresta miehityksen kohteen useaan kertaan historiassa.
Yhtenäisenä valtiona oltaisiin vahvempia, mikä saarella hyvin tiedostetaan, mutta lietsonta vastakkainasetteluun on kiihkeää varsinkin vaalien alla, kuten nyt Turkissa. Erdogan ei kaihda mitään keinoja, kuten hyvin tiedämme änkyröinnistä Suomen ja Ruotsin Nato-asiassa.

Kummallakin puolella on sekä kreikkalaisia että turkkilaisia. Osa siirtyi jaossa "omalle puolelleen", mutta eivät läheskään kaikki. Lisäksi on vähemmistöjä, mm edelleen englantilaisia.

Kylissä saattaa olla eri puolilla tietä kreikkalainen taverna ja turkkilainen kahvila, mutta hautausmaalla on sovinnolliseti sekä puolikuita että ristejä. Pohjoiskyproslaiset eivät ole erityisen uskonnollisia, kirkot ja moskeijat ovat vähässä käytössä. Naiset pukeutuvat eurooppalaisittain ja ovat yhä enemmän mukana työelämässä. Alkoholijuomia on myynnissä kaupoissa hyllykaupalla. Uimarannalla näin tuulipuvun näköiseen hupulliseen asuun pukeutuneita naisia, mutta he olivat turisteja jostain arabimaasta. Tiukemman uskonnollisen kulttuurin maista tullaan mielellään lomailemaan maihin, joissa on maltillisempaa uskonnollisuutta, mutta myös vapaamielistä länsimaisuutta

Myös Pohjois-Kyproksessa on EU:n tukemia projekteja, mutta maa ei tietenkään, vain Turkin tunnustamana ja muille olemassa olemattomana valtiona, pääse nauttimaan EU:hun kuulumisen eduista.
Pohjoiskyproslaiset eivät myöskään voi osallistua urheilukilpailuihin oman
 maansa edustajina. 


Graffiti Nikosian/Lefkosan 
rajanylityspaikan lähellä 




Miten turha jako kahtia tällä kauniilla saarella!

Romaani, jonka ostin basaarista, brittiläissyntyisen kyproksenturkkilaisen Metin Muratin tuore kirja The Crescent Moon Fox kuvittaa elävästi päähenkilöidensä kautta maan historiaa. Jo sen omistuskirjoitus on koskettava.
"This novel is dedicated to all Cypriots, irrespective of ethnicity, religion or political affiliation, with the hope that reconciliation and common understanding of our respective hurt and suffering may one day come to pass." 
Kirja on siis osoitettu kaikille kyproslaisille riippumatta eroavaisuuksista siinä toivossa, että vielä joskus löydetään sovinto ja ymmärrys yhteisestä kärsimyksestä.




Olen sekä Istanbulin matkallani että nyt Pohjois-Kyproksella löytänyt hyvän historiallisen romaanin, joka on elävöittänyt matkalla näkemääni. Turkin reissulla se oli Ayşe Kulinin Last Train to Istanbul. Pidän siitä, että oman maan tärkeää kirjallisuutta nostetaan esiin omalle pöydälleen turisteja varten.
Tästä voisi ottaa oppia meillä Suomessa. Entä kuka kirjoittaisi maamme historiasta hyvän historiaa kuvittavan (nimenomaan kuvittavan, ei vääristelevää ja muuksi muuttavaa biofiktiota!) lukuromaanin, jossa on aikatasoja?
Muratin kirjassa I osa käsittelee vuosia 1933 - 1965 ja II osassa ollaan nykyajassa. Kun opas kertoo päivällä historiasta, niin tällainen kirja iltalukemisena on täydellinen elämys. 
Lukevia turistejakin nimittäin vielä löytyy. Basaarikirjakaupan nuoret myyjät kylläkin totesivat, että minä olin ensimmäinen, joka osti heiltä Muratin kirjan.
 

Matkabloggaajanne kirjoittaa seuraavassa raportissaan siitä, miten miesten maailma näkyy Pohjois-Kyproksen vaatekaupoissa, miten kiva opas hänellä olikaan onni saada retkilleen ja miten hän piti kovasti yhdestä pakkomyyntitapahtumasta, sieti toisen ja inhosi kolmatta. 





8 kommenttia:

  1. Viime aikojen poliittisista jutuista huolimatta olen kyllä aika kade, kun pääsit käymään tuolla Kyproksen pohjoisella puolella. Lienettekö ehtineet käydä Bellapaisissa? Toivottavasti olet hyvin toipumassa matkan rasituksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bellapaisissa käytiin Kyrenia-päivänä, ja olihan se komea rakennus. Luostarin konserttisalissa olisi juhlavaa kuunnella jotain vanhan musiikin konserttia.
      Muista pyhistä paikoista jäi mieleen pohjoiskärjessä Pyhän Andreaksen luostari ja Famagustan Lala-Mustafa-pasha-moskeija. Maallisemmista vanhoista paikoista pidin erityisesti Nikosian karvaaniseraljista, entisestä majatalosta, jossa nyt toimi basaari aivan ihanine silkkilangasta valmistettuine koruineen. Sieltä ostin tuon kirjankin pikkuruisesta kirjakaupasta. Nämä ympyrään sijoitetut kaupat olivat ennen matkustajien huoneita.
      Kiitos kysymästä, voimat palautuvat hyvää vauhtia. Testikin on jo negatiivinen.

      Poista
  2. Kiitos etelän tuulahduksista. Meressä näytät viihtyneen kuvan perusteella. Korona ei sittenkään tyystin pilannut matkaanne👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pilannut, antoi vain lisäaromia.
      Ilman lämpötila oli 30 asteen tienoilla ja vesi noin 26-asteista, joten tämä aurinko- ja merikylpy toimi parantavana elementtinä. Olin innoissani, koska viime vuosina olemme olleet aina vähän liian myöhässä liikkeellä ja meri on jo ehtinyt jäähtyä. Unto on pelännyt ihonsa puolesta, mutta nyt hänkin oli melko paljon rannalla. Syksyähän tämä jo on Kyproksellakin, aurinko nousi myöhemmin kuin kesäkuukausina, joten aamu-uinti ei toteutunut. Muutoin olin täydellisen tyytyväinen rantaelämään.

      Lievä korona kaiken kaikkiaan, kun pääsin sen pahimman uupumuksen ohi.

      Poista
  3. On ihan käsittämätöntä, että Nato-maa miehittää itselleen kuulumatonta aluetta! Natossa pitäisi olla erottamismekanismi, Erdogan änkyröi ja myös flirttailee Putinin kanssa. Häpeällistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjois-Kyproksen pitäisi saada ravistelluksi Turkki pois niskastaan. Vasta sitten se pääsisi kukoistamaan ja mukaan yhteistyöhön eri maiden kanssa. Nyt sen kauppakin on kiinni siitä, kenen kanssa Turkki on väleissä.
      Turkki lienee kuitenkin ystävällisimpiä niistä maista ketkä vielä suhtautuvat Venäjään tukien tai neutraalisti. Miksi kukaan haluaisi olla kaveriporukassa Putinin ja Kim Jong-unin kanssa! No, Turkki ja Kiina haluavat kaiken hyödyn kaikilta tahoilta. Kannattaako pitemmän päälle, jää nähtäväksi.

      Pohjois-Kyproksen oppaamme sanoi, että Erdoganin häviö on selvä seuraavissa vaaleissa, mutta pelkäsi myös, että hän "tekee trumpit" eli kieltäytyy lähtemästä ja yrittää epärehellisillä tempuilla ennen ja jälkeen vaalien osoittaa, että hän se on oikea johtaja. Voi olla, että kaikkialla ei päästä äänestämään, äänilaatikoita katoaa ja tietenkin laskijat ovat väärässä.

      Poista
  4. Tampereella oli turkkilainen kahvila, jossa myytiin noita simit-rinkilöitä (tosi hyviä), ikävä kyllä kahvila ei tainnut kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, harmi. Muutoin turkkilaisilla on kyllä Suomessa aika paljon ravintoloita, kebab- ja pizzatyylisiä. Ehkä turkkilainen kahvi oli suomalaisten makuun liian vahvaa. Muistan kun ensimmäisen kerran tilasin Turkissa aitoa turkkilaista kahvia, ei näitä kansainvälisiä latteja yms ja sain minikupin, jossa parin hörpyn jälkeen oli jo sakkakerros esillä.. Luulin, että kahvilan kaverit pelleilivät minun kustannuksellani.

      Poista

Tuomo Pirttimaa, Kaksi kärpästä

  Tuomo Pirttimaa on pohjoisen kirjailija.  Hän on syntynyt Nivalassa ja asuu nykyään Kuusamossa vapaana toimittajana. Pirttimaa on kirjoit...