sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Rasisminvastaisen viikon lopussa 2017







Tässä muutama kuva turvapaikanhakijoiden kylteistä keskellä Helsinkiä. Nämä ovat helmikuulta, kun heidän leirinsä oli vielä Kiasman edessä. Sen jälkeen Helsingin kaupunki siirsi mielenilmauksen Rautatientorille. 

We are human beings. We are people.  
On siis tullut aika, jolloin ihmisten pitää muistuttaa toisille ihmisille, että he ovat ihmisiä. 

Kun perheestä äiti ainoana saa kielteisen päätöksen ja muu perhe, mukaanlukien muutaman kuukauden ikäinen vauva, saa luvan jäädä, niin onko tämä perhe nähty ihmisinä? 
Ei ole. Äiti on nähty käsiteltävänä tapauksena, paperina viraston pöydällä. We are people, NOT papers. Uskooko käsittelijä, että tämä äiti ei ole samalla tavalla tunteva äiti kuin hän? Luuleeko hän, että tämä vauva ei tarvitse äitinsä läheisyyttä, kuten suomalaiset vauvat? Koska hän on muukalainen ja koska muukalainen on vähemmän ihminen. 

Kun Afganistanista paennut saa päätöksen, että hänen pitää "palata" Irakiin, maahan jossa hän ei ole koskaan käynyt ja jonka kieltä hän ei puhu, niin minkälaisena ihmisenä hänet nähdään? Ajatteleeko asian käsittelijä, että muslimi mikä muslimi, sama minne lähettää, kunhan on poissa silmistä. Koska on muukalainen ja muukalaisena epäihminen.

Kun henkilö, jota on kidutettu vankiloissa ja johon on ammuttu viimeisellä vangitsemiskerralla merkki, niin että hänet löydettäisiin helpommin, päätetään palauttaa samaan kaupunkiin todeten, ettei sinulla nyt enää ole siellä vaaraa, niin nähdäänkö hänet ihmisenä vai halutaanko saada tilastot kuntoon?  

Parhaiten epäinhimillistämisen kiteytti turvapaikanhakijoita vastustava ryhmä, joka oli kiireesti perustanut lähistölle oman leirin. Miksi? Heidän kylttiinsä oli kopioitu postipaketin tarra "Return to Sender", "Palautettava lähettäjälle". 
Ryhmän ilkkuva esiintulo on turhaa, eihän heidän enää tarvitsisi vaivautua, koska Suomen hallitus ja maahanmuuttovirasto ovat tekemässä juuri heidän toiveidensa mukaan.

Vaasan yliopisto tutki sisäministeriön pyynnöstä suomalaisten asenteita turvapaikka-asioihin. Vastaajista 78 prosenttia on sitä mieltä, että kielteisen päätöksen saaneet, jotka eivät poistu vapaaehtoisesti, on poistettava pakkokeinoin maasta. Tulkitsen, että ihmisten luottamus virkamiespäätöksiin on luja. Ehkä he ajattelevat, että kielteisen päätöksen saaneet ovat rikollisia. Se äitikin, joka imettää vauvaansa ja se yhteistyöstä rikollisten kanssa kieltäytynyt, jolle on ammuttu merkki vartaloon? 
Kyselyyn vastanneet halusivat lisätä turvapaikanhakijoille kotouttamista heti alussa. Se on hyvä. 
Jopa kolmannes vastaajista valitsi vastauksissaan vaihtoehdon "en osaa sanoa", minkä katsottiin viestivän tiedon puutteesta. Vihapuheet ovat saaneet aikaan epävarmuutta ja konflikteja suomalaisten välille. 

Olin kuluneella viikolla kotikaupunkini järjestämässä tilaisuudessa, jonka aiheena oli turvapaikanhakijoiden nykytilanne ja maahanmuuttopolitiikka. Tilaisuuden järjestivät Edvin-elokuvakerho, Kouvolan kaupungin maahanmuuttopalvelut ja monikulttuurisuuskeskus Saaga. 
Katsoimme alkajaisiksi Aki Kaurismäen elokuvan Toivon tuolla puolen ja sen jälkeen keskustelimme pitkään. 
Turvapaikanhakijat pitivät elokuvan kuvausta pakolaisen kokemuksista aitona. "Hyvin tuttua", sanoi vieressäni istunut, hämmästyttävän hyvin suomea oppinut nuori mies.
Kysyin, mitä tapahtuu perillä, jos joutuu palaamaan. Irakin pääministerihän on kutsunut paossa olevia palaamaan jälleenrakennukseen. Eräs mies sanoi nopeasti:"Minä en palaa." Tarkensin, mutta entä ne jotka palaavat tai palautetaan pakolla, onko hallitus järjestänyt puitteita, esim. asunnon menetetyn tilalle? Yleisön joukossa ollut SPR:n edustaja kertoi, että mitään ei ole järjestetty valtion taholta. Joillakin on sukua jäljellä tai tuttavia, jotka majoittavat, ja paluu voi silloin onnistua. Vaikka pakolaisten lähtömaissa ollaan sosiaalisempia kuin meillä, niin kaikilla on tiukkaa ja ahdasta ja paluu on todella vaikea, jos ei ole vastaanottajaa. On palautettuja, joista ei ole kuulunut mitään. 

Muistelen lapsuuttani. Kotini oli pienehkö pohjalaismallinen maalaistalo, jossa meitä asui kolme sukupolvea, kahdeksan henkeä. Kukaan ei osannut edes uneksia omasta makuuhuoneesta. Perheeni majoitti erään kulkumiehen viikoiksi kerrallaan, mustalaiset saivat aina kahvit, kuten jokainen taloon poikkeava. Miksi minulle on niin vaikeaa ajatella, että menettäisin oman rauhani? Äitini ei varmaan osannut edes ajatella, että voisi toimia toisin.
Välittivätkö suomalaiset ennen enemmän?

Kouvolan neljästä vastaanottokeskuksesta on vielä jäljellä kaksi. Niistä toinen lopetetaan, koko talo puretaan, ja asukkaat siirretään eri paikkoihin ympäri maata. He ovat saaneet järjestetyksi itselleen kodinomaisuutta, hankkineet kirpputoreilta tavaraa, kodinkoneita ja muuta. Lähtiessä he saavat mukaansa sen, mitä pystyvät viemään yleisissä kulkuvälineissä. Moni on oppinut suomen kieltä televisiosta, nyt ei kohta taas ole televisiota, on vain se kännykkä, jonka käyttöä Suomi ensin -ryhmäläiset katsovat  pahasti.

Muutamat kaupungit ovat valmistautuneet paperittomien tukemiseen, eri tavoin. Eihän ihmisiä voi jättää kadulle kuolemaan. Vapaaehtoistyötä tarvitaan.

Ehdin julkaista tämän kirjoituksen juuri vielä rasisminvastaisen viikon puolella. En halua kyllä koskaan lopettaa kirjoitustani näin pessimistisesti. 
Meillä oli tänään aurinkoa, lumisadetta, vesisadetta, komea sateenkaari ja myrskyä. Kevät keikkuu. Aurinko lisää lämpöä ja hyväntahtoisuutta. Jospa valitukset menevät läpi, karkeimmat epäoikeudenmukaisuudet korjataan ja ihmiset nähdään ihmisinä. 


Näkymä keittiön ikkunasta 26.3.2017


12 kommenttia:

  1. Katsohan Areenalta Ulkolinja: Sharialaki Tanskassa. Karua katsottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut sen. Niin on, todella karua ja julmaa. Jos muistan oikein, niin niissä dokumentin koraanikouluissa oli pääasiassa somaleja. Olikohan se niin? Pitääkin katsoa uudestaan ja tarkistaa tämä.

      Iran ja Saudi-Arabia ovat ainakin tiukan sharian toteuttajia. Irak ja Syyria, joista meidän pakolaiset tulevat ovat sen sijaan maltillisia maita, mitä nyt Isis on yrittänyt tuoda niihin tätä julmaa lakiaan.

      Poista
  2. On valtavan hienoa, että kirjoitat edelleen asiasta kuin se olisi uutta, kun suuri osa meistä on väsyneitä, vaikenevia, vetäytyviä. Se on kaiken kiitoksen ja ihailun arvoista toimintaa.

    En ymmärrä, kuinka pakolaisvastaiset säännöllisesti unohtavat sen, että nämä ihmiset ovat sodan, nälän, kurjuuden lisäksi paenneet myös samoja vihollisia, joita mekin vastustamme.

    Mitä pidit Kaurismäen elokuvasta? Olin vähän ajatellut jättää väliin ensimmäisten arvioiden jälkeen, mutta sitten, tyypillisesti, kansainvälisten kiitosten jälkeen aloin uudelleen miettiä että pitäisikö sitten. Kaurismäki on tietenkin hyvällä asialla, mutta elokuvissa minua silti häiritsee se vahva tendenssi, hyvät ovat usein epäuskottavan hyviä ihmisiä etc. Liiallinen mustavalkoisuus siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on vain niin kertakaikkiaan käsittämätöntä, että nämä ihmiset eivät voi odottaa täällä, että asiat saataisiin paremmin kuntoon omassa maassa. Isiskin alkaa jo olla heikoilla, miksi lähettää heitä sinne vaaraan. Ja kyllä meille mahtuu halukkaita, hyvin kotoutuneita jäämäänkin.
      Täällä iso kerrostalo, johon turvapaikanhakijat majoitettiin, tyhjennetään ja puretaan, mikä ei ole järkevää, koska mistäpä tiedämme, miten pian tulee uusia kipeästi turvapaikkaa tarvitsevia, ellei sotia pakenevia niin ympäristöpakolaisia.

      Minä en pitänyt elokuvasta. En ole pitänyt Kaurismäen elokuvista muutaman ensimmäisen jälkeen. Outoja satujahan ne ovat, minusta tylsiä, ennalta-arvattavia ja huumoriltaan huonoja. En olisi mennyt katsomaan tätä leffaa, ellei sitä olisi katsottu yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa. Kiinnosti, mitä he siitä ajattelevat ja onko heissä faneja.
      Mieheni on Kaurismäki-fani. Tulimme paikalle myöhässä ja saimme hajapaikat. U. kertoi, että he nauroivat vieressä istuvan irakilaispojan kanssa ihan samoissa kohdissa.
      Minua häiritsi se kaurismäkiretro yhdistettynä ajankohtaiseen asiaan. Minusta se oli vain keinotekoista, joku vanha kirjoituskoneen rämä yms, mutta kaurismäkeläisyyttä ymmärtävistä tämä rekvisiitta on vitsikästä, Tupakkaa poltettiin koko ajan ja ajettiin hienoilla autoilla.

      Poista
  3. Nuo palautuspäätökset, ei kai niillä ole mitään tekemistä rasimin kansa, nehän ovat viranomaispäätöksiä, vääriä taikka oikeita, niiden kohteeksi ja uhriksi joutuu, ja on joutunut myös moni suomalainen, kuten oli viikyt ja kuuskyt luvulla käytäntö, umpimähkään määrätä kansalainen pidätetyksi ja passitetuksi työ leireille, ja joilta riistettiin kansalaisluottamus, joka edelleen on lievempänä käytössä, luottokelvottomien rekisterinä

    VastaaPoista
  4. Eikö sinusta?

    Jos ajatellaan, että rasistisia ovat sellaiset toimintatavat, jotka johtavat erilaisen taustan omaavien ihmisten eriarvoiseen kohteluun, niin minä näkisin nuo huolimattomasti tehdyt oleskeluluvan epäämiset sellaisina. Perheiden hajottaminen, kun ennen yhdistettiin ja muut epäinhimilliset käytänteet, joita kutsutaan "linjan kiristämseksi" ovat myös syrjintää.

    En oikein pääse nyt kiinni, mitä tarkoitat noilla työleireillä. Luottokelvottomuus syrjäyttää, se on traagista.

    VastaaPoista
  5. Kaikesta päättäen olet niin nuori, et'kä ole elänyt sodanjälkeistä aikaa suomessa, joka oli umpinainen, niin umpinainen, ettei juuri kukaan tänne päässyt ulkoapäin, eikä liioin pois täältä ilman nimismiehine erikoislupaa. Se oli juuri sitä aikaa,jota nyt jostakin syystä eletään uudestaan, nyt vaan kohteena ovat ulkomaalaiset nuoret maahan pyrkijät, jotka jostakin syystä ovat paljon verrattavissa sodanjälkeisen suomalaisien nuorten miesten paremman elämän etsijöihin. Oli nimitän niin, kun kysyt noista leireistä ja tuomioiden jakamista kansalaisille ilman oikeudenkäyntejä, että kun muissa sivisty valtiossa vaihdettiin lait siviilielämää vastaavaksi, suomessa jätettiin sotalait voimaan, erää lainen poikkeustila kuukymenluvun loppuun asti, joka anto viromaisille lähes rajattoman mielivallan käsitellä kansalaisia miten tahtoivat, jos et kyennyt näyttämään verollisia tulojasi, olit erikoislakien ja erikoisien mustatakkisien siviilietsivien epäluulojen ja väijynnän kohteena.
    Nyt tämä kaikki näyttää taas pikku halijaa ja varkain palaavan takasin, noita vapaehtoisia ja virallisia pitkäpalttuja alkaa ilmestyä joka kyliin ja kaupunkeihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen syntynyt 1950 ja asunut pienellä paikkakunnalla suojatusti siihen asti, kun 1969 lähdin opiskelemaan ja vähän maailmaa katselemaan. Olihan Suomi hyvin suljettu maa silloin ja sosiaalihuolto vasta kehitteillä.
      Muistan 50-luvulta asunnottomia, ilmeisesti myös paperittomia, jotka kiersivät maataloissa töissä, vaihtaen paikkaa sen mukaan missä kausiapua tarvittiin. Usein ei ollut mitään työtäkään, vaan asunnotonta pidettiin vieraana talossa. Meilläkin asui tuo edellä mainitsemani mies, jota kutsuttiin vain lempinimellä.

      Mutta eikös nämä katupartiolaiset olekin nyt rauhoittuneet. Meillä heitä meni erään koulun aidan taa patsastelemaan, kun kouluun oli kutsuttu monikulttuurikasvatuksen puitteissa läheisestä vastaanottokeskuksesta kaksi irakilaisopiskelijaa kouluun kertomaan elämästään. Rehtori oli mennyt käskemään "soturit" pois. Irakilaispojat olivat sanoneet, että he olisivat mielellään tavanneet näitä kavereita.

      Saa nähdä, miten tilanne kehittyy.

      Uskon, että meidän pitää varmaan opetella taas myötäelämisen ja avuliaisuuden taitoja, jotka ovat pitkälle vietyjen sosiaalipalveluiden aikana osittain rapautuneet. Tätä muuutosta onkin jo näkyvissä pienemmissä yhteisöissä. On myös syrjäisempiä paikkoja, joissa ei ole koskaan unohdettu lähimmäisten auttamista ja joissa kaukaiset on otettu alun epäröinnin jälkeen lämpimästi lähimmäisten piiriin.

      Poista
  6. Nyt kun olen lueskellut muita blogeja, huomaan että sinua lyödään välillä halolla päähän, niin että pahaa tekee omassa päässäni:) Kyllä some, johon blogitkin kuuluvat, on omanlaisensa ympäristö. Huomaa, miten selvästi asiat kärjistyvät. Minä olen tähän mennessä nähnyt kanssasi paljon yhteneväistä näkemystä, oli asia sitten feminismi, yhteiskunta tai mielenterveys. Osassa noita feministikeskusteluja olen haistellut tuttuja sävyjä: ihan on tullut mieleen 70-luvun taistolaiset. Sen verran ehdotonta leimaamista niissä on harrastettu.

    Tämä tämmöinen 'koontikommentti' :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Et arvaakaan, miten hyvänä koen myötätuntosi.

      Inhoan riitelyä ja negatiivisten tunteiden kohteena olemista ja olen sen takia valmis keskustelemaan minuun jostain syystä suuttuneen tai mielipiteeeni väärin tulkinneen kanssa maailman tappiin, mutta joskus on tai olisi viisainta vain nostaa kädet pystyyn. Jotkut tarvitsevat toisia ihmisiä nyrkkeilysäkeiksi oman pahan olonsa takia.

      Joo, oikeoppisuus lokeroi ja päsmäröi eikä jätä erilaisille mielipiteille tilaa. Sitä vastaan sai tosiaan rokotuksen 70-luvulla. Taistolaiset kieltenopiskelijat seurasivat minua epäluuloisina, koska olin ollut vuoden USA:ssa. Epäily oli lisääntynyt vielä, kun menin "väärän" opettajan järjestämiin kansainvälisyysiltoihin, saadakseni puhua englantia, enkä tiennyt, että hän on kartettava porvari, mukava ihminen. Sain kuulla tästä kunnolla onneksi vasta myöhemmin. Moni taidealan ihminen oli silloin ahtaalla.

      Poista
    2. Se kohta noissa keskusteluissa, missä kerrottiin kenellä on oikeus puhua jostain, kenellä ei - siinä oli jotain tosi tuttua fundamentalistitaistolaisista.

      Minun ei kannata edes mennä mukaan moniin kiehuttaviin keskusteluihin, koska en osaa eli hiillyn aika nopeasti. Sinulta keskustelu onnistuu hyvin, mutta kyllä sinunkin kannattaa säästää itseäsi, selvästi.

      Poista
    3. Niin kannattaa.
      Varsinkin se kuluttaa, että ei saisi olla eri mieltä, esim. keskustelussa amerikkalaisen terapeutin kehittämästä termistä HSP olen kohdannut tätä.
      Nykyään on kauhean tuomitseva asenneilmapiiri. Pohtiva väittely muuttuu pian sellaiseksi, että jos et ajattele kuten minä, en oo sun kaa. Ihan oikeita hylkäämisiäkin on tapahtunut mielipiteiden takia blogimaailmassa, jossa olisi mahdollisuus monipuoliseen ajatustenvaihtoon.
      Näin on käynyt vaivihkaa. Miksi nyt, kun kouluissakin opetetaan väittelyä? Sananvapautta ei enää ilmeisesti koeta kummoisenakaan arvona.
      Kyllä normaalin uutisia seuraavan ihmisen pitäisi saada puhua ajan ilmiöistä.

      Poista

Vain kolme kuvaa - maaliskuu

Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen Vain kolme kuvaa . Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden ai...