lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kouvolassa 11.3. turvapaikanhakijoiden puolesta



Tämä alkukuva ja myös muut kirjoitukseni kuvat ovat Kouvolan Right to Live -tapahtumasta, josta kerron myöhemmin.
Ensin vähän taustaa. 

Helsingissä on ollut jo kuukauden päivät turvapaikanhakijoiden leiri, mielenilmaus Right to Live - Oikeus elää, jolla he haluavat kiinnittää huomiota Suomen hallituksen ja maahanmuuttovirasto Migrin toimintaan ja lopettaa ihmisoikeuksien vastaiset palautukset vaarallisiin paikkoihin. Monella on kyse omasta tilanteesta, saako jäädä maahan, joutuuko kuljetetuksi takaisin vaarallisiin oloihin vai painuuko maan alle paperittomaksi. 

Perheenyhdistämisten rajoittaminen on yllättävän julma päätös hallitukselta. 

Palautuskäsittelyissä on esiintynyt virheitä, ja tulkkaus on ollut puutteellista.
Migrin virkailijatkin ovat myöntäneet, että kiire on voinut aiheuttaa virheitä. 

Pysähdyin helmikuun alussa juuri pystytetyn Right to Live -kampanjaleirin kohdalle lukemaan julisteita Helsingissä käydessäni. Silloin leiripaikka oli Kiasman edessä. Vähän matkan päähän Lasipalatsin puolelle oli pystyttänyt leirinsä jyrkän maahanmuuttovastainen Suomi ensin -ryhmä. Viikon kuluttua molemmat ryhmät määrättiin siirtymään Rautatientorille, eri puolille toria. 

Rasistiset porukat ovat raivonneet somessa turvapaikanhakijoiden mielenilmauksen vuoksi, vaatineet leirin häätämistä ja alkaneet jopa uhkailla asettaen Helsingin kaupungille häätötakarajaksi eilisen 10.3. Kuka vielä sanoo, etteivät uusnatsit muistuta natseja, kyllä minulle ainakin tulee Puhdistajat-nimen itselleen antaneen ryhmän toiminnasta Kristalliyö mieleen. 

Teattereissa ja kirkoissa on luettu kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Migri on ollut huolissaan, ymmärretäänkö ne väärin, jos luetaan vain osa päätöstä. Kidutusta kokenut ihminen voidaan Migrin mukaan palauttaa turvallisesti samaan kaupunkiin tai muualle kotimaahan, jopa toiseen maahan, koska aika on nyt jotenkin eri ja palautettu voi vaihtaa ammattinsa, jonka takia on joutunut vainotuksi.

Hetkinen vain.
- Voidaanko ihmisiä palauttaa paikkoihin, joista samaan aikaan paetaan? 
- Jos minua on vainottu Kouvolassa ja minut palautetaan Poriin, niin onko kovinkin todennäköistä, että entiset vainoojat eivät löydä minut sieltä?
- Jos on joutunut kidutetuksi toimittajan työssä arvosteltuaan poliisia ja hallitusta, niin leipurinako ei enää vainota? Ja miten se äkkiammatinvaihto tapahtuu? 
- Pitäisikö palautettavaksi määrätyn myös vaihtaa nimensä ja mennä plastiikkakirurgille teettämään uusi naama?
- Miksi darinkielinen afganistanilainen määrätään "palaamaan" (eikö pitäisi olla muuttamaan) "turvalliseen" Irakiin, jossa hän ei ole koskaan käynyt ja jossa puhutaan hänelle tuntematonta kieltä arabiaa. Miksi hän ei sitten voi yhtä hyvin jäädä Suomeen?

Tänään on Helsingin Rautatientorilla Right to Live -tukikampanjoita, ainakin kymmenen ryhmää on ilmoittanut saapuvansa. Myös muissa isommissa kaupungeissa järjestetään erilaisia tukitapahtumia. 
Toivottavasti puhdistajat pysyvät kotonaan. 

Ja nyt Kouvolaaan.  Olin tänään Kouvolan tapahtumassa. Huomasin lehdestä jutun, jossa haastateltiin sitä valmistelevia turvapaikanhakijoita, moni heistä jo kielteisen päätökseen saaneena. Huomasin kyltin Toivon, että Suomi löytää taas sielunsa ja päätin, että lähden osoittamaan tukeni. Mieheni myös.


Meilläkin oli Kouvolassa sivummalla muutamia Omat asiat kuntoon ensin -kyltin kanssa. Kaikki sujui hyvin. 

Tunnelma oli vakava. Tällä kertaa ei tapahtumassa ollut musiikkia eikä mitään muuta ohjelmaa kuin päätösten lukemista arabiaksi ja englanniksi. Eihän tässä ole juhlimisen aihetta. Kevättalvi on tuonut monelle mukanaan kielteisen päätöksen, jota on vaikea ymmärtää. 

Tottakai pitää hoitaa kaikkien asioita, mutta  tässä tilanteessa joillain on akuutti hätä. On kyse ihmishenkien pelastamisesta ja väärien päätösten kumoamisesta. 



Tietenkään emme voi ottaa kaiken maailman ihmisiä pikkuiseen Suomeen. En vain ymmärrä sitä, miksi he ketkä täällä nyt ovat jo vähän kotoutuneina eivät voisi jäädä tänne odottamaan tilanteen rauhoittumista omissa maissaan. 

Jos kestätte niin lukekaa Imageen Uuninpankkopoikana blogia kirjoittavan Saku Timosen kirjoitus Ihmisyyden raunioilla ja siinä omilla kuvillaan esiintyvien ihmisten, naisten ja miesten, kommentteja. Omilla kuvillaan. Suomessa. Myös naiset. (klik)

Lisäys 15.3. 
Vaihdoin kuvien paikkoja. Nyt alkukuvana on kirjoitukseni ydinasia. 
Tämä äsken loppuun siirtämäni kuva on siitä hyvä, että siinä on Suomen lippu empatian asialla. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että isänmaalliset symbolit siirtyvät nationalistien tunnuksiksi. Otetaan ne haltuun, oikeaan rauhanomaiseen käyttöönsä,  tänä vuonna, kun Suomi täyttää 100. 

12 kommenttia:

  1. Marjatta, ihanaa, että olet ja kirjoitat. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisyyden puolustajia tarvitaan tässä maailmassa. Mukavaa alkukevättä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä tämä kirjoittelu paljon auta noita ihmisiä. Kirjoitin, koska tunsin tarvetta selvittää itselleni, mitä tässä oikein on tapahtumassa. Ei tullut kyllä yhtään selkeämpi olo, varsinkin kun löysin tuon Uuninpankkopojan kirjoituksen kommentteineen.

      En ymmärrä näitä päätöksiä enkä sitä, miten jotkut lyövät lyötyjä. Onko noilla vihaasylkevillä jotain pahasti vialla, kun eivät pysty eläytymään, vaan toistavat jotain outoja mielikuviaan?

      Sitäkin rupesin miettimään, miten pieleen meidän kasvatus onkaan mennyt, jos osa nuorista ei ole kiinnostunut muista kulttuureista, mitä olen aina pitänyt nuoruuteen itsestäänselvästi liittyvänä asiana, vaan käpertyy viharyhmiin.

      Ja kilpaileeko Suomi muiden Euroopan maiden ohella nyt siitä, kuka on pakolaisia kohtaan nuivin?
      Miten olisi kilpaileminen anteliaisuudessa?
      Kun nämä maat, joilla nyt on vaikeaa, taas nousevat, miten hienoa olsikaan olla se maa, joka auttoi eniten, se jonka kanssa on suhteita ja jonka kanssa halutaan tehdä yhteistyötä.

      Poista
    2. En tiedä vastausta kysymyksiisi minäkään, mutta väitän, että juuri tällaiset tekstit auttavat. Olen pyrkinyt ottamaan tavakseni kehua sellaisia ihmisiä, jotka eivät yleensä välttämättä kehuja saisi, ja kehumaan enemmän muutenkin. Omasta kokemuksestani tiedän, että kaikilla puolustavilla teksteillä pystyy auttamaan. Ne antaa uskoa ihmisiin ja elämään. Juuri tällaiset pienet tekstit ja teot voivat olla jollekulle sellaisia, jotka pelastavat elämän. Tällaiset tekstit näyttävät, että on olemassa ihmisiä, jotka välittävät juuri siitä ihmisryhmästä, joka kulloinkin on kyseessä. Kun kukaan ei voi muuttaa yksin kokonaisuutta, pienten tekojen merkityksellisyyttä ei saa väheksyä.

      Eikä pelkästään kyseisille ihmisryhmille. Jotkut voivat muuttaa näkökantaansa esimerkiksi tähän pakolaiskysymykseen. Vaikeneminen on pahinta.

      Poista
    3. Kiitos Lukumato, tämä sinun kommenttisi antoi minulle toivoa, joka on minulla - yleensä niin toiveikkaalla - ollut koetuksella viime päivinä.

      Poista
    4. Ja arvaa mitä: toinen toivon kipinä tuli siitä, että kävin katsomassa kuinka paljon kävijöitä, 1193 tänään, vaikka on vasta aamu, ja eniten Alankomaista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Näissä maissahan hämmästellään vihan ilmaisuja varmaan vähintään yhtä paljon kuin meillä.

      Poista
  2. ihanaa, marjatta! ja lukumato kirjoitti asian ytimen: "kaikilla puolustavilla teksteillä pystyy auttamaan." noin se juuri on, varsinkin kun media on yleisesti ottaen epäonnistunut raportoinnissaan pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta. uutisissa puhutaan ihmislaumoista tai pakolaistulvasta, eikä ihmisistä. otaksun että harvalla toimittajalla on enää aikaa perehtyä syvällisemmin uutisaiheiden taustoihin tai edes siihen, mitä eroa on käsitteillä maahanmuuttaja, pakolainen tai turvapaikanhakija.

    uskon vakaasti näihin pieniin ja suuriin mielenilmauksiin, joissa sinäkin marjattakin olet ollut mukana. uskon myös asioihin, jotka eivät manifestoidu materiaalisuutensa kautta. teot ovat sellaisia. kuulin amerikkalaisesta taitelijasta, joka lakaisi usean viikon ajan newyorkilaista parkkipaikkaa, sillä monien siirtolaisten ja pakolaisten päätyö uudessa kotimaassa on usein siivous huolimatta heidän koulutuksestaan.


    mikä estäisi meitä tekemästä jotakin tuontapaista edes parina päivänä? uskon satavarmasti, että teon tuottama tunnekirjo olisi paljon kiinnostavampi, monimuotoisempi ja pitkäkestoisempi kuin laakereilla lepääminen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo laumat ja tulvat ovat hyvin negatiivisia sanoja, kun on kyse ihmisistä.

      Mietin myös vuoden pakolaisnaisen ja -miehen valintaa. Heidän sanotaan olevan hyviä esimerkkejä ja ovathan he, ilmiömäisiä sisukkaita menestyjiä, mutta paljon enemmän on niitä, jotka eivät hyvästä koulutuksestaan huolimatta pääse kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan.
      Newyorkilainen performanssi nosti tämän asian hienosti näkyville.

      Joissain naistenlehdissä on myös tehty hyvää työtä esittelemällä erilaisten maahanmuuttajanaisten elämää. Sellaista toivon lisää.

      Poista
  3. Rasismi on tietysti kauhea asia ja rasismin vastustaminen on hyvä asia. Itselläni on kuitenkin "järkyttymiskiintiö" täynnä. En enää jaksa reagoida rasistien meuhkaamiseen. Ajattelen kai käytännönläheisesti, että osa ihmisistä on aina ollut ja tulee aina olemaan rasisteja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että hyväksyisin vihapuheen ja viharikokset.

    Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta näen Rautatientorin asetelmassa tahatonta komiikkaa. Toisella puolella on maahanmuuton vastustajat, toisella puolella maahanmuuton puolustajat - ja niiden välissä on viihdekeskuksena luistinrata, josta kuuluu discobiitti!

    Olen pohtinut rasismia ja ennakkoluuloja laajemmin. En usko, että ihminen pystyy koskaan täysin vapautumaan ennakkoluuloista. On niin monenlaisia ennakkoluuloja ja syrjinnän muotoja: rotu, sukupuoli, ikä, uskonto ja uusimpana syrjinnän muotona temperamenttisyrjintä työpaikkailmoituksissa ja työpaikoilla. Temperamenttisyrjintä tarkoittaa sosiaalisen ja aktiivisen temperamenttityypin yliarvostosta nykyaikana, riippumatta siitä liittykö se edes kyseisen työtehtävän hoitamiseen.

    En pidä itseäni rasistina, mutta minullakin on tietysti omat ennakkoluuloni. Osasta olen tietoinen, osasta en, siksi en uskalla kauheasti moralisoida muita. Minusta on myös lohdullinen ajatus, että osa ex-natseista "paranee", esim. ex-natsi Tuomas Kyrö ja mikäs se olikaan, Henrik Holoppa(?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttymiskiintiö alkaa minullakin olla täynnä. Se on jo jonkin kerran ylittynytkin, mutta olen aina palautunut.

      Rautatientorilla ei ollut toisella puolen maahanmuuton puolustajia, vaan itse turvapaikanhakijoita, jotka yrittivät selittää, millaista paluumaissa edelleen on ja vedota siihen että saisivat jäädä. Kylteissä oli esim. että he tulivat hakemaan turvallisuutta ja rauhaa, Please, don't treat us as criminals ja Älkää tehkö meistä paperittomia. Jotkut sillä kertaa leirissä olleet, kun me siinä katselimme, olivat jo saaneet kielteisiä päätöksiä.

      Minä näkisin tilanteessa koomisuutta jos siellä olisi jotain anarkisteja molemmin puolin, jotka kiistelisivät teorioista.

      Mitään teoreetikkoja ei tainnut olla myöskään siinä toisessa leirissä, vaan pilkkaajia. Heillä oli näkyvänä kyltti 'Return to sender'.
      Koko heidän leireilynsä nyt, tässä tilanteessa, oli pilkkaa toisia omaa hätäänsä esiin nostavia kohtaan. He kutsuivat itseään maahanmuuton vastustajiksi, mikä on absurdia. Eihän me voida koskaan kieltää maahanmuuttoa!

      Rasismi, joka siirtyy ajatuksista teoiksi on rikollisuutta. Minusta sitä saa ja pitää moralisoida, ja kaikkia rasistisiin tekoihin syyllistyneitä pitää syyllistää ja syyttää.
      Nainen, joka kuvaa toivonsa menettäneen itsemurhaa yrittävän henkilön ja laittaa hänen kuvansa tai videon vihasivustolle, jossa sitä kommentoidaan pilkallisesti, on tehnyt minusta raskaan rikollisen teon. Myös ne jotka ivaavat tätä epätoivoista ihmistä kommenteissaan ovat ei vain ennakkoluuloisia vaan syyllisiä viharikokseen. Ennakkoluuloa ei tarvitse osoittaa tällä tavalla.

      Tuija, olen lukenut Holapan kirjan. Hyvä, että on "parantunut". Hän kuuluu nyt olevan kuntavaaliehdokkaana vihreitten listalla. Hän oli vasta 17, kun meni uusnatsien mukaan, ja Kyröhän lopetteli omia äärioikeistotouhujaan samanaikäisenä. Nuoret miehet ovat alttiita ääriliikkeille, olkoon sitten isis tai natsismi.

      Poista
    2. Nuo mainitsemasi ennakkoluulot ovat kaikki niin totta. lisäksi mm. ulkomuotosyrjintä.

      Poista
  4. Eräs tuttuni Mika postaa usein Facebookissa turvapaikanhakijoihin liittyviä uutisia ja hänen kavereistaan joku vihainen mieshenkilö ponnahtaa aina paikalle jyrkkine vihakommentteineen. Tyyppi julistaa että kaikki Suomeen tunkeutujat valehtelevat minkä ehtivät ja heidät pitää hirttää jne jne. Tuommoinen selittämätön ja silmitön vierasviha on pelottava ilmiö. Ja vielä pelottavampaa on jos noita vihaisia verenhimoisia ihmisiä järjestäytyy yhdeksi sakiksi. Mitkä ovat ne temput tai taikasanat joilla heidät pysäytetään? Tuleeko meidän elinaikana maailmanrauhaa? - Ei vastata siihen kysymykseen, mutta pidetään toivoa yllä 🙂💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Rita. Eräästä blogista on jäänyt mieleeni soimaan kysymys: eikö ihminen koskaan opi mitään historiasta. Ei näytä oppivan.
      Mutta toivoahan me emme menetä! <3

      Poista

Turku ja Barcelona

Kuljin perjantai-iltana Kouvolan Taiteiden yön tapahtumissa. Olin katsomassa valokuvanäyttelyä ja mietin juuri, joko pitäisi kiirehtiä Kymi ...