perjantai 31. maaliskuuta 2017

Poissaoloilmoitus ja vähän Klemolasta ja J.D. Salingerista

Poissaoloaika: 31.3. eteenpäin, ehkä kuukausi, ehkä kesään asti
Poissaolon syy: Käden lepuutus
Huoltajan allekirjoitus: ... 

Käsi on oireillut viimekeväisestä epäonnisesta leikkauksesta asti. Leikkautin vasemman peukaloniveleni ensin edellissyksynä nähdäkseni, tuleeko siitä hyvä, ja kun siitä tuli aivan loistava, kivut hävisivät, nipistysote onnistuu, puristusvoima normaali, niin uskaltauduin samaan operaatioon, resektioartroplastiaan, oikean käden kanssa. 
Tällä kertaa  ei mennyt hyvin. Olin jo lähdössä pois, kun kipsin läpi alkoi syöstä verta, ja ei kun takaisin osastolle ja korjausleikkaukseen. Valtimo oli nirhautunut ja tuntohermo mennyt poikki. Vietin yön sairaalassa ja ajattelin, että eihän se mitään, pientä seikkailua, hyvä, etten ehtinyt kotimatkalle kun veri alkoi pulputa. Valtimo on korjattu ja hermon päät löydetty ja yhdistetty jonkin putken sisälle kasvamaan kiinni, kyllä se siitä. 

No, kun käsi ei toipunut odotetusti, siirryin käyttämään etupäässä vasenta kättä, mikä on johtanut oikean olkavarren heikkenemiseen ja kipuiluun. Olen hakenut siihen kerran kortisonipiikin, voidellut kipuvoiteilla ja ottanut kuurina särkylääkkeitä. Jokin aika sitten kävin käsiin erikoistuneella lääkärillä kuulemassa, mitä olisi tehtävissä. Hän mittasi puristusvoiman, joka oli puolet normaalista ja kehotti hankkimaan kevyttuen, kallis pieni häkkyrä, ja hakeutumaan fysioterapiaan, tyyristä sekin. 

Olen tehnyt kuntoutusohjelmaani tunnollisesti, mutta nyt on sellainen tilanne, että käsi kipeytyi taas kerran pahasti. Määrään itseni kirjoituskieltoon, siitä voi olla apua. Sormille kirjoitus on vain hyväksi, mutta ruipelo käsivarteni tarvitsee ensin lepoa ja sitten jumppaa käsipainoilla vahvistuakseen.

Ilon kautta 1: neljä vuotta bloggausta, pieni loma virkistää, löydän jotain uutta.
Ilon kautta 2: Vasen käsivarsi on nyt niin vahva, ettei koskaan oikean vallitessa.


Kannattaa varmaan pitää ainakin kuukausi lomaa. Palailen, kun olkavarsi kestää hyvin kaikkea muuta tekemistä.
Yritän palata lyhytproosatyylillä tai ehkä sähketyylillä (jotain uutta blogistaniassa). Vloggaukseen en aio ryhtyä. Siihenkin pitäisi ensin kirjoittaa, ainakin suhraista jotakin muistiin ennen kuin alkaa posottaa, ja laittautua kuin tv-juontaja. 

Nyt kun olen laatinut ja julkistanut poissaoloilmoitukseni, ei tule houkutusta rientää kertomaan mitä pidin Leea Klemolan näytelmästä Vaimoni Casanova, jonka näen huomenna Riihimäellä (vierailunäytös Kuopiosta), ja Salingerin Siepparista, jota luen parhaillaan vuosikymmenten jälkeen uudestaan. 
Ihailtavaa, miten Salinger on saanut puhekielen vangituksi kirjoitettuun asuun. Kirjahan ilmestyi 1951, tyyli on ollut silloin varmaan jotain aivan uutta. 
Holden on niin rakastettava kaveri nuoruuden alakulossaan ja harhailussaan. Hänelläkin on huono käsi, joka ei puristu kunnolla, koska hän nyrkitti autotallin lasit rikki paljain käsin veljen kuoltua. 
My hand still hurts me once in a while, when it rains and all, and I can't make a real fist any more - not a tight one, I mean - but outside of that I don't care much. I'm not going to be a goddam surgeon or a violinist or anything anyway.
Boy, miten tuo kielii elää. if you know what I mean. 

On tässä paljon muitakin syitä saada käsi kuntoon kuin blogi. Haluan helliä läheisiäni, nostaa pienintä, haluan kantaa laukkuni, kun lähden saamaan aurinkohoitoa Välimerelle ja paukuttaa käsiäni kunnolla yhteen hyvän esityksen jälkeen. Haluan, haluaisin kovasti, pysyä kädellisten joukossa. 

Klemolan näytelmä on eroottinen komedia seksistä ja vallankäytöstä. Hän ei esitä näytelmäänsä Helsingissä. Nyt teidän stadilaisten pitää kuulkaas uskaltautua maakuntiin "oikeitten immeisten" joukkoon. Kevään näytökset on loppuuunmyyty, mutta jospa syksyllä olisi lisäsesityksiä.
Tässä (klik) Klemola kertoo miksi hän valmisti tämän näytelmän Kuopiossa ja tässä (klik) hän sanoo, että toivoo näytelmän herättävän katsojassa armollisuutta.  


Kätöset

21 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista! Kuullaan taas kun olet saanut käden parempaan kuntoon. Mutta lukemaan kuitenkin pystyt toivottavasti? /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Lukeminen onnistuu aina. Se onkin siksi niin hyvä harrastus.

      Poista
  2. Olen itse erakko kuten tiedät, mutta sinullahan on mies. - Ilmoita hänelle, että minä haluan, että hän toimii sinun sihteerinäsi silloin kun joku ajatuksen kiteytymä on saatava blogiin.

    Kyllä sinun kätesi paranee - teen ristinmerkin - minun korvien välini taas ei koskaan.

    Kiertävä blogistien sihteeri saattaisi olla sellainen ammatti, jota ei vielä ole keksitty.

    Mietin että esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa kuin sinä itse ajattelu saattaa herkistyä kaikkein rikkaimpaan sisältöön. - Jotenkin se pitäisi saada dokumentoitua.

    Jari Ranta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroin! Hän lupasi toimia sihteerinä, jos tulee mieleen jotain mikä on pakko tuoda tänne.

      Minäkin uskon, että käsi toipuu vähitellen. Hermojutut ovat hitaasti paranevia. Onneksi jäi tunto, välillä liikaakin, kun kipristelee.

      Kyllä kärsimys ja luopuminen monesti herkistävät, eivät vain kiukuta.

      Tapasin lääkärin vastaanotolla miehen, jonka kanssa juttelimme sairauksista ja muusta kevyesti. Yhtäkkiä hän sanoi möreällä äänellä:"Meitä riisutaan." Se tuli niin juhlavasti, että meitä molempia alkoi naurattaa.

      Poista
  3. Ilon kautta 3: Kättä on kivenpi lepuuttaa ja tervehdyttää keväällä valon ja lämmön lisääntyessä kuin syksyn pimeydessä.
    Ilon kautta 4: Ja jos jalat toimii, voi ehkä nauttia kesään heräävästä luonnosta.
    Ilon kautta 5: Tai jos vaihdatte miehesi kanssa rooleja - sinä alat valokuvata ja miehesi näpyttelee tekstejä, siis omiaan ja sinä kuvitat hänen tekstejään...

    Mutta oikeasti, toivon sydämestäni että saatkätesi kuntoon, sillä koen että kirjoittaminen on (yksi) intohimojasi, ja intohimosta hellittäminen ottaa koville. Mutta, kuten itse totesit, jotain uutta tulee usein tilalle, kun uudelle tulee tilaa... Kevättä sinnekin, AnniE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kohdat aivan timanttia! Kiitos AnniE!
      On ihana kävellä tervein jaloin kevätluonnossa ja vaikka kuvata.
      Olen ollut aika paljon kiinni kirjoittamisissa, joten nyt jää aikaa kokea kaikkea muuta, ajatella ja unelmoida.
      Valoisaa kevättä!

      Poista
  4. Mukavaa taukoa ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katriina! Kyllä tämä tästä. Monella ikätoverilla on selkäkipuja ja muuta vaikeaa; minulla vähän käsi temppuilee, mutta paranee, jos ei ihan priimaksi, niin ainakin paremmaksi.
      Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista
  5. Pikaista paranemista, tsemppiä ja ihanaa kevättä :)

    VastaaPoista
  6. Poissaoloilmoitus vastaanotettu ja hyväksytty. Tämä elämänvaihe muistuttaa välillä koko lailla torjuntataisteluja, mutta leppoisaa toipumista ja alustaa uusien ideoiden syntymiselle ynnä isosti tervetuloa takaisin etulinjoille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ilmoitus on hyväksytty. Kun yhdestä krempasta pääsee, niin toinen tulee. Pitää vain opetella elämään vaivojensa kanssa.
      Palailen, kun se aika tulee. :)

      Poista
  7. Kiitos ilmoituksesta, että ei kauheasti huolestuta. Kun oma käsi oli murtunut ja muutaman kuukauden päästä huomattiin, että solisluukin oli murtunut, oma keksintöni oli laittaa tyyny kainalon alle tukemaan. Huom! En saanut mitään hoitoa solisluun murtumaan, että tällaista terveyspalvelua täällä Turussa. Aika kurja kuulla 5kk päästä kaatumisesta, että soliluu on irti ja murtunut, kun kipuvalitukset menivät kuuroille korville.
    Ikävä juttu tuo sinun leikkaus ja uusintaleikkaus. Oikein leppoisia lukupäiviä ja mukavaa rentoa oleilua ja nauttimista kevään merkeistä. On se vain niin juhlavaa, kun joutsenet palailevat matkoiltaan. Pikkulinnut pesivät ja sirkuttavat iloisena. Ensimmäiset perhoset ja leppäkertut sun muut ötökät. Ja tuo ihana valon määrä.
    tsemppiä paranemiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, olen huomannut, että nykyään pitää usein vaatimalla vaatia tutkimuksia.
      Ymmärrän, että lääkäreille tulee virheitä siinä missä muillekin, mutta pitäisi reagoida, jos potilas kokee, että kaikki ei ole kuten pitäisi. Minä olen tyytymätön siihen, että en saanut mitään jatkohoitoa yleisellä puolen, jossa virhe tapahtui, vaan on pitänyt lähteä yksityiselle hakemaan kuntoutusohjeita.

      Terveisiä junasta välillä Riihimäki - Lahti.
      Eilinen teatteri oli vaikuttava. Se antoi ajateltavaa, nauratti ja yllättäen itketti lopun tanssikohtaukaessa.

      Poista
  8. Pikaista paranemista.

    Itselläni on englanninkielinen Catcher in rye lukematta, suomalaisessa uudemmassa käännöksessä on näitä mutta-lauseita paljon, kuten tässä lainauksessakin.

    "but outside of that I don't care much. "

    Tämä, että ei ole paljon väliä, ilmenee USA:ssa jo 1951, ja tämä evvk-asenne on nyt rantautunut tänne Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, en ole varma onko tämä nykyinen EVVK ihan samaa kuin Holden Caulfieldin päämäärättömyys.

      Ymmärrän Holdenia nyt paremmin kuin aiemmalla lukukerrallani.

      Kerran lainasin molemmat suomennokset vertaillakseni, mutta en ehtinyt muuta kuin huomata, että Saarikoski oli tehnyt joitain räikeitä käännösvirheitä. Muutoin hän on kyllä tavoittanut murrosikäisen hapuilun hyvin.

      Poista
    2. Yksinkertaisin asiaa, eikä tosiaan ole evvk, mutta Holdenia noin yleensä tulkitaan väärin, tai itse tulkitsen, että hän ei ole kapinallinen, mikä oli kaiketi päälinja Saarikosken käännöksen jälkeen, minusta hän on reppana.

      Poista
    3. Ok, ymmärrän.

      Ei minustakaan Holden ole ollenkaan kapinallinen, vaan masentunut ja haparoivana paikkaansa etsivä, sopeutumaton nuori poika, perheen musta lammas.

      Murrosikää ei vielä oikein ymmärretty silloinkaan, kun Saarikosken käännös ilmestyi. Ehkä ne jotka näkevät Holdenissa kapinallisen, ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että hän arvostelee vakaita, menestyviä ihmisiä, näkee ympärillään paljon tekopyhää ja on ylimielinen. Nuo ovat tyypillisiä murrosiän piirteitä. Mutta ei Holdenilla ole mitään omaa vaihtoehtoa; hän vain ihmettelee, miten pystyy aikuistumaan ja siirtymään siihen elämään, mitä kammmoksuu. Hän haahuilee välitilassa lapsuuden ja aikuisuuden rajalla.
      Hän on myös lempeä ja hänen on vaikea suhtautua omaan asemaansa yläluokan etuoikeutettuna tyyppinä.

      Nuorena tätä kirjaa lukiessani ajattelin, että onpas kaverilla varaa temppuilla, kun on taustalla varakas perhe.
      Nyt satojen murroikäisten poikien kanssa koulussa työtä tehneenä, ja omien poikien aikuistumista seurattuani, voin vain todeta, ettei tässä ole Holdenin yläluokkaisella taustalla paljon mitään merkitystä. Kirja tarkastelee murrosikäisen psyykeä.
      Ero nykyaikaan on mm siinä, että Holden tappaa aikaa tuijottelemalla ikkunasta ulos, nyt hän olisi digimaailmassa.

      Poista
    4. Holdenin luhistuminen kirjan lopussa on aika hurja.

      Kävi niin, että innostuin Salingerista enemmänkin. Tilasin novellikokoelman For Esmé - With Love and Squalor, jonka pääänovellia on jossain kehuttu maailman parhaaksi sotien jälkeen kirjoitetuksi novelliksi.

      Joskus 70-luvun alussa olen lukenut romaanin Franny and Zooey, joka ei silloin oikein napannut. Sekin pitäisi varmaan kokea uudestaan nyt vanhempana.

      Poista
  9. Myös eläkkeellä olevien opettajien kannattaa levätä. Muuten saatat palaa loppuun. Toivotan paranemista hermosäryistä, vaikka samanaikaisesti koen tarvetta muistuttaa, että sinä et toivottanut minulle paranemista viime syksyn hermosäryistäni. Mutta eihän niin vanhoja asioita viitsi muistella... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Niin kannattaa ja on pakko. Vastailen kommentteihin käsi tuettuna kännykällä, mutta jutut jätän kirjoittamatta.
      Nyt jälkijunassa (junassa kirjoitettuna) sinulle tsemppiä ja onnea, että olet päässyt siitä vyöruususta. Tiedän, että se on kivulias vaiva.

      Poista

Kulttuuriviikonlopun viettoa nuorten kanssa

Käsiohjelman kansi Meillä oli kaksi teini-ikäistä lastenlasta viikonloppuvieraina. Lauantain ohjelmassa oli teatteria ja sunnuntaina k...