tiistai 9. helmikuuta 2016

Someviha ja vessan seinä



Viime aikoina on ollut mediassa paljon puhetta somevihasta.
Twitter-vaino on joillekin kollektiivista viihdettä, jossa joku henkilö ahdistetaan harmittoman kommenttinsa vuoksi nurkkaan kuin saaliseläin.
HS:ssa haastateltiin menestyvää liikemiestä, mukavaa seuramiestä ja perheenisää, joka harrastaa vihaviestien lähettämistä toimittajille ja muille julkisuudesta tutuille.
Toimittajat saavat juttujensa hännäksi usein kommenttiketjun, jossa voi olla vaikka mitä epäasiallista, henkilökohtaista ja inhottavaa. Kotipuhelinkaan ei ole turvassa.
TV1:n uudessa keskusteluohjelmassa Perjantai kotikaupungissaan Barcelonassa tavattu MV-nettilehden perustaja ja toimittaja Ilja Janitskin sanoi, että MV-lehti ja muut sen kaltaiset foorumit ovat vessan seinä, johon on harmitonta purkaa tunteitaan esim. nimittelemällä ja uhkailemalla ihmisiä ja että näin aggressio yhteiskunnassa vähenee. Siis - vähenee.

Minäpä tein tutkimuksen kaupunkireissullani. Uhrasin 1 euron, menin assan vessaan ja kuvasin seinältä kaikki kauheat törkyviestit. Kas tässä valikoima
vessanseinävihaa:



Mä ♥ Jare         Jimi ♥  :(        Mun rakas ♥        V---u miä oon ihana!     Jade on paras ♥

Älä kyynisty, rakkaus odottaa!     Sari & Tuomas was here ♥    

Rakkaus on ihanaa. ♥        Virve on paras ♥

Kouvolan kuumimmat was here...            


Vaikeinta on unohtaa se ihminen
jota oikeasti rakastaa

Kaikki syvimmätkin haavat parannetaan



Muistatko sen päivän,
kun äitisi laski sinut alas
eikä enää koskaan nostanut syliin?



If you can't sleep
well, you can't dream

If you give up trying now
what were you even fighting for

You ask what happened to the kid we raised
Well, what happened to the father who swore he'd stay?






SOITA BEIBI!                          Soita numeroon 020202
                                                   jos tarviit apuu

♥ ♥ ♥

11 kommenttia:

  1. Naseva kannanotto :)

    Itsellä ei ole ole Facebookia, eikä Twitteriä, eikä tule, eikä ole muitakaan someherkkuja (paitsi kirja- ja runonurkka), enkä siten seuraa mitään somekeskusteluja, paitsi kirja- ja runoblogin kautta.
    Minusta vessan seinillä näyttää olevan nykyään lutuista tekstiä, ja joskus kun itse katsoin nasevaa keskustelua, eli oli kommentoitu järkevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kannattaisi vähätellä feikkimedioiden vaikutusta ja verrata niitä niin söpöön juttuun kuin vessanseinäkirjoitukset.
      Vihafoorumit vääristelevät tietoja ja usuttavat ihmisiä pahuuteen, kun vessan seinällä on sydämiä.

      Sama täällä, en facebuukkaa enkä tviittaa. Olen vain lukenut artikkeleita niistä. HS:n Kuukausiliitteessä on järkyttävä juttu Twitter-vainon kohteiksi joutuneista. Lehtien nettisivuilla olen käynyt ihmettelemässä joidenkin kommentoijien karseata tyyliä, jossa kesken asiakeskustelun aletaan haukkua ja uhkailla artikkelin kirjoittanutta toimittajaa tai toisia kommentoijia.

      Poista
  2. Ten points/dix points tästä havainnosta ja sen taiteellisesta toteutuksesta Marjatta!
    ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks!
      Juuri huomasin, että tämä sopii Ystävänpäivän alle.:)

      Poista
  3. Eli vessan seinillä vain lovea! Mielenkiintoista ja jännä havainto. Käyn harvoin some-sivustoilla enkä tiedä mitä siellä todella liikkuu. Sanovat että paljon vihapuhetta. Mutta eihän vessan seinilläkään näytä olevan enää yhtään inho-väitteitä. Löytyykö somesta love-puhetta?
    Sama seuraa samaa. Eli kun yksi aloittaa vihalla, on helpoin jatkaa samalla mitalla. Jos laitat erimielisen kommentin, voithan saada vihan omaan niskaasi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo on autenttisia, vain v-sana oli kokonaisena, minä sensuroin.
      Ajattelin, että tutkimusta voisi laajentaa Helsingissä Porthanian vessaan. Siellä tyttöjen puolella on ainakin ennen purettu tenttijännitystä raapustelemalla jotain viisauksia seinään, mutta ei ilkeyksiä.
      Voisin myös ottaa mieheni assistentiksi ja pyytää tutkimaan assan miesten vessan tekstit. Olen kyllä joskus mennyt vahingossa jossain miesten puolelle, mutta en ehtinyt katsella seiniä, kun ampaisin pois nähtyäni ne pissalaarit. :)

      Ainakin kirjablogeissa on ystävyyttä ja sydämiä.
      Olen ihmetellyt, että sellaisen julkaisun kuin Vauva-lehden nettisivuilla on tosi paljon ilkeilyä. Luulisi, että siellä olisi lovea, jos missä.

      Eksyin kerran jonkun suosituksesta erääseen yhteiskunnallisia asioita käsittelevään blogiin, jossa ns maahanmuuttokriittiset kannustivat toisiaan ja pahoittelivat, ettei blogiin tule keskustelemaan kukaan eri tavalla asioista ajatteleva. No, minä vilpitön hölmö kirjoitin pari asiallista, ystävällistä kommenttia ja sain heti vastaani nimittelyryöpyn. Ei ole siis niinkään, että vihaan vastattaisiin vihalla, vaan ihan kaikkeen mikä poikkeaa omasta ajattelusta saatetaan vastata vihalla.
      Viime aikoina useat maahanmuuttotaustaiset julkisuuden henkilöt, naiset sekä miehet, ovat saaneet viestejä, joissa uhataan tappaa ko henkilö sekä perhe.

      Eihän tämä voi johtaa muuhun kuin sananvapauden rajoittamiseen, mitä en toivo. Melskaajien olisi aika tiedostaa, että on olemassa myös sana vastuu ja etsiä parempaa tekemistä vapaa-ajalleen kuin ihmisten huorittelu ja uhkailu.

      Poista
  4. Mv-lehteen käyn nyt kyllä tutustumassa, en ole siitä tiennyt ennen mitään.

    Mutta tuo Facebook. Olen siellä, ja minun kokemukseni on siitä positiivinen. Jokaisella siellä olevalla on oma sivustonsa ja sitten ns, Etusivu, jossa on hänen ja hänen kaveriensa lähettämiä kuvia ja kirjoituksia. Jokainen voi valita omat kaverinsa. Tulee kaveripyyntöjä, ja itse voi harkita suostuuko vai ei. Itse voi myös lähettää kaveripyyntöjä kenelle haluaa.

    Näin ollen voisi sanoa, että millaisia kavereina, sellainen on Facebookisi. Jostain syystä kukaan ei ole puhunut minun sivuillani vihapuheita eikä kukaan ole loukannut ainakaan tietoisesti toisia. Päinvastoin. Tuntuu, että kaikki haluavat ilahduttaa kavereitaan ja halutessaan myös kavereiden kavereita.
    Siellä voi valita, haluaako omat juttunsa julkisiksi vai vain jonkun kohderyhmän näkyviin. Ja voi poistaa asioita, jos haluaa.

    Minulla on kavereina julkisia laitoksia, kuten kirjasto, DNA (jonka sivustolta voi ladata kokonaisen puhelinluettelon ilmaiseksi kännykkäänsä), on kansainvälisiä ja suomalaisia lehtiä, erilaisia taidelaitoksia musiikkiin ja kuvataiteisiin liittyviä, ym. yleishyödyllisiä asioita.
    Ihmiskavereina minulla on viisaasti ajattelevia ihmisiä, kirjailijoita, muusikkoja, kuvataiteilijoita, sukulaisia, ja mukavia tuttuja , joita kaikkia siellä voi tavata, kirjoittaa heille julkisia tai yksityisviestejä.
    Minulla on siellä myös ulkomailla asuvia sukulaisia ja tuttavia, joista uusin tuli viime viikonloppuna.
    Tapasin hänet sukulaisten luona, jossa hän oli vieraana. Hän on Serbiasta pakenemaan joutunut nuori nainen, joka asui Turkissa, mutta on viimeisen viestinsä mukaan juuri lähdössä Australiaan Melbornen yliopiston proffaksi. Vaikka hän menee niin kauas, yhteys säilyy. Japanista on kaveri, joka on tanssija, asuu USA:ssa ja jonka suunnaton fanilauma asuu Japanissa.

    Minulla on jotain yli 80 kaveria, joillakin on satoja. Koetan pitää pienempää joukkoa, että ennättäisin henkilökohtaisesti tavata useampia. En käy ajanpuutteen takia kovin usein siellä, mutta hyvin he näyttävät tulevan toimeen ilman minuakin. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sinne kannata mennä Liisu, ei todellakaan. Paitsi vihaan yllyttämistä, niin siellä on mm. väärää tietoa vaikeiden sairauksien hoitamisesta ja mitä lie. Olen pari kertaa käynyt ja lähtenyt päätäni pyöritellen pois.
      Surullista ja pelottavaa on se, että joillekin tämä on luotettavin tiedonlähde ja hengen ravinto.

      Facebookissa ei ole mitään vikaa silloin kun sitä käytetään oikein. Minä en ole siellä, koska koen, että jo tähän blogiinkin kuluu minulta paljon aikaa. Minä en malttaisi varmaan pysyä poissa tai rajoittaa käyttöä kuten sinä. Jossakin harrrastuspiirissä saattaa kyllä tulla painetta osallistua Facebook-ryhmään. Miehen valokuvauskurssilla mm. kurssilaiset laittoivat töitään tosilleen näytille juuri Faceen eli se toimi heillä oppimisympäristönä.

      Sitten on sitä toisenlaista Facebookin käyttöä. Täällä meillä jouduttiin juuri poistamaan eräs keskustelu Monikulttuurikeskus Sagan sivuilta. Keskustelu liittyi informaatioon, jota annettiin turvapaikanhakijoiden kouluvierailuista. Se tukehtui rasistisiin kommentteihin. Turvapaikanhakijat vierailevat yläkouluilla osana peruskoulun monikulttuurisuuskasvatusta, kertovat uskonnosta, kulttuurista, luonnonvaroista ja sodista sekä vastaavat koululaisten kysymyksiin. Oppilaat ovat olet hyvin aktiivisia ja tilaisuudet menneet hyvin, tietenkin, siinä missä muutkin ulkomaalaisten vierailut kouluissa. Ainoa negativisempi asia oli, että Facebookin viestien kautta oli jollekin koululle kerääntynyt katupartiolaisia "turvaamaan rauhaa", mitä kukaan ei uhannut.

      Poista
  5. Mahtavaa tutkivaa blogismia!:)

    Tuli lukiessa mieleen Porthanian vessa ja senhän sinäkin mainitsit kommenteissa. Mun aikaan Porthanian (naisten) vessa oli täynnä "törkeyksiä". Siis suurin osa teksteistä käsitteli seksiä, osa aika roisisti. Ei vihaa. Ellei yhtä koppia lueta, mikä ilmeisesti oli omistettu "pakkoruotsille". Kun kävin siellä viime syksynä, niin nyt yhden kopin perusteella tekstit on muuttuneet (melko latteiksi) aforismeiksi ja valituksiksi väsymyksestä, paineista, ylikuormittumisesta. Ei vihaa. Ihan harmitti nykyopiskelijoiden puolesta, että heidän elämässä ei vaikuttanut olevan seksiä, vaan burn-out. (Toinen huomio: vessan seinät oli vuorattu paperilla, jotta ne voi sitten näpsäkästi vaihtaa kun ne on täynnä. Tämäkin oli musta vähän latteeta.)

    Nämä tutkimasi vessan seinäkirjoitukset ovat kyllä jotenkin ihania ja hellyttäviä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ;), otos vain on turhan pieni.

      Oi, oliko noin? Minä muistan, että omana opiskeluaikanani 70-luvun alussa ne olivat kilttejä, osa juuri elämän paineista, osa osallistuvia ajan hengen mukaan. Itse en kirjoittanut.
      Ja yhteen aikaan Kainuusta Helsingissä käydessä kävin aina nostalgisesti juuri Porthanian vessassa ja silloin oli vielä samansuuntaista viestintää. Kuvittelin, että ne olivat jopa osin samoja.
      Sinun opiskeluaikana on sitten ollut seksi enemmän mielen päällä. Ja nyt vaihtuvat paperit. Oh no!
      Pitääkin käydä seuraavalla Helsingin reissulla tarkistamassa.

      Minä yllätyin näiden juna-aseman vessan kirjoitusten lutuisuudesta. Huulipunalla tehtyjä sydämiäkin oli useita ja vain pari v-sanaa.

      Poista
    2. Eräs ystäväni kertoi juuri, että hänestä ne Porthanian seinäkirjoitukset olivat jo 60-luvun lopussa törkeitä ja rivoja. Minä muistan siis tahallaan väärin - tutkimustulokseni validitettia parantaakseni. :( Ei taitaisi olla minusta oikeaksi tutkijaksi!

      Poista

Väinö Linna, Tuntematon sotilas (Kirjablogit ja 101 kirjaa, vuosi 1954)

Kuva: Tuntematon sotilas, Elokuvapainos, 1956 Väinö Linnan suomalaisista sotilaista kertova romaani  Tuntematon sotilas , 1954, on it...