keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Matkalukemisia ja muita matkajuttuja




Pähkäilin Lissabonin matkan alla, mitä otan matkalukemiseksi. Mukaan valikoitui Jean Rhysin romaani Herra Mackenzien jälkeen, josta innostuin Donna Mobile -blogin Leenan kirjoituksen luettuani ja Deadline torstaina -blogia pitävän Kyösti Salovaaran suosittelema Robert Wilsonin romaani Mitätön murha Lissabonissa


Rhysin kirja julkaistiin 1930. Hän kirjoittaa harhailevasta, juurettomasta naisesta 20-luvulla, sivullisuudesta ja toivon katoamisesta.   
Julia on elänyt koko ikänsä miesten ylläpitämänä. On tullut hetki, jolloin se ei tunnu enää kepeältä, vaan työläältä ja nöyryyttävältä, koska Julia alkaa olla epävarma ulkonäöstään ja viehätysvoimastaan.
Naisen asema on ollut kuvatulla hetkellä eri kuin nykyään. Silti henkilön kuvaus ja myös kirjailijan tyyli voisivat olla nykypäivää.

    Juliaa itketti heidän laskeutuessaan portaita. Hänellä oli pala kurkussa. "En minä mitään tällaista halunnut", hän ajatteli. Hän oli toivonut miehen sanovan jotakin tai katsovan häneen sillä tavoin, ettei hänen tarvitsisi tuntea itseään näin yksinäiseksi.
    Hallissa oli maljakossa liekinvärisiä tulppaaneja - kukista viehkeimpiä. Muutama työnsi päätään eteenpäin kuin käärme, muutamat olivat pystyssä - jäykkinä, neitseellisinä, suppusuina. Mutta joukossa oli pari lakastunuttakin, kuolemassaan sulokkaasti taipuneita. 


Luin Rhysin kirjan jo menomatkalla lentoasemalla ja koneessa. Wilsonin tuhtia kirjaa (450 sivua) aloitin iltalukemisena hotellissa, jossa monien hotellien tapaan oli huono lukuvalo. 
Paluulento oli yöllä, mikä ei estänyt Portugalin lentoyhtiötä TAPia tarjoilemasta täyttä ateriaa Suomen aikaa klo 2 yöllä. Aterian jälkeen sammutin valon ja uinahtelin, joten lukeminen jäi vähäiseksi.
Kirja on minulla vielä vähän kesken, loppuratkaisua vailla, mutta voin sanoa, että se on todella kiinnostava, eri aikatasoissa, 1940-luvulta 1990-luvun loppuun asti yltävä jännittävä rikosromaani ihmisistä historian nappuloina  ja omien tunteidensa vieminä. Takakannen esittelyssä sanotaan, että historia on aina henkilökohtaista. Se pitää paikkansa. Vasta jälkimaailma määrittelee aikakauden ja sen historiaan jääneiden henkilöiden piirteet yleistäen ja yksinkertaistaen. Todellisuudessa asiat ovat aina monimutkaisempia ja rönsyävämpiä.
On ollut kiehtovaa lukea kirjaa, jossa mainitaan kaupunginosia, katuja ja rakennuksia, jotka olen kokenut samaan aikaan myös todellisuudessa. Wilsonilla näyttää olevan toinenkin Lissaboniin sijoittuva romaani Muukalaiset, joka on määritelty romanttiseksi vakoiluromaaniksi. Sekin alkoi kiinnostaa.

Lisäys 17.12.
Nyt olen lukenut Wilsonin romaanin loppuun. Kylläpä oli melkoinen historiapaketti ja koukuttava juoni loppuineen ja uusine loppuineen. Lisään vielä pari sitaattia.

    "On helppoa unohtaa, ettei historia ole sitä mitä kirjoissa lukee, komisario. Se on henkilökohtainen asia ja ihmiset ovat kostonhimoisia olentoja, ja juuri siitä syystä me emme opi mitään historiasta."

    " Tiedätkö miksi Lissabon on surullinen kaupunki?" minä sanoin. "Se ei ole koskaan toipunut historiastaan. Täällä tapahtui jotain hirvittävää joka merkitsi kaupungin pysyvästi. Kaikki nuo varjoiset, kapeat kujat, pimeät puutarhat, hautausmaiden sypressit, jyrkät mukulakivikadut, torien mustavalkoiset mosaiikit, näköalat punaisten kattojen yli hitaasti virtaavalle joelle ja valtamerelle ... ne eivät ole koskaan unohtaneet sitä, että maanjäristys pyyhkäisi pois melkein koko väestön vajaa 250 vuotta sitten."

"Torien mustavalkoiset mosaiikit..."
Tämä on alkukuvan joulupukin edestä.
 taitavasti rakennettu optinen harha. 
Tavanomaisempaa katumosaiikkia
Ulkomaan matkoilla pitää aina käydä kirjakaupoissa. Lissabonin kirjakaupoista suurin osa näytti olevan nimeltään FNAC. Se on ranskalainen ketju, jolla on kauppoja eri maissa. Etsiydyimme suurimpaan FNACiin ja sen englanninkielisten kirjojen osastolle. Harmikseni siellä oli vain ihan samoja britti- ja amerikkalaisuutuuksia kuin Suomessakin on suomennoksina ja alkuperäisinä. Yritin muistella portugalilaiskirjailijoita, mutta en muistanut kuin José Saramagon ja Fernando Pessoan, jonka museossakin kävimme. Mieheni meni kysymään infotiskiltä, löytyykö uutta portugalista englanniksi käännettyä kirjallisuutta. Kyllä sitä kuulemma on, mutta ei yhtään kappaletta heillä. Infotiskin virkailija kirjoitti lapulle nimiä, jotka ovat minulle ihan tuntemattomia. 
Kuvasin lapun, ja nyt kun laitan kuvan tähän, lista säilyy. Onkohan kukaan näistä tuttu teille lukijat? 

Harmittelin, ettei oman maan kirjoja ole otettu esille, ja päädyin sitten ostamaan Bukowskin On Writing. Kansikuva viestittää, että kyse on kirjoittamisen palosta ja siihen liitetty Time-lehden houkuttelulause kuulosti hauskalta "A laureate of American low life". Low life, sopii kyllä Bukowskiin!
  

Aloin miettiä, onko meillä Suomessa kirjakaupoissa vieraskielisten kirjojen osastoilla erikseen esiin nostettuna suomalaisia kirjoja. Tuskin, en ole huomannut. Saisi olla! Lukeva matkailija voisi siepata nopeasti hyllystä niin Kalevala-käännöksen kuin jonkun nuoren, palkitun suomalaiskirjailijan teoksen. Istanbulissa Turkissa oli ainakin tämä käytäntö; se tuntui hyvältä palvelulta. 

Ehdimme käydä Pessoa-museon (Casa Fernando Pessoa) lisäksi Itämaisessa museossa (Museu do Oriente), Fado-museossa (Museu de Fado) ja Oceanariossa (Oceanário de Lisboa), joka on tasokas valtameristä kertova näyttely isoine merialtaineen ja elokuvineen. Pelkäsin, että paikka olisi eläintarhamainen, mutta ei suinkaan. Se oli eläinsuojelullinen ja johdatti tiedostamaan merien arvon ja tarpeen suojella niitä. Maapallon pinnasta on 70 % valtameriä ja puolet lajeista elää merissä.


Pessoaan tutustumassa
Laajassa Itämaisessa museossa oli tietoa siirtomaa-ajasta ja taidetta idästä. 
Kävimme myös tämän museon konserttisalissa orientaalibluesin ja jazzin konsertissa. Mitä ihmeellisimpiä lyömäsoittimia soitettiin lattialla tyynyillä polvillaan istuen. Joissakin kappaleissa oli ihanan unenomainen tunnelma. Soittimista pystyttiin saamaan aikaan ääniä veden solinasta etäisiltä tuntuviin värähteviin kumahduksiin. Nautin. 

Varasimme matkamme ebookers-nettikaupasta, täydet neljä vuorokautta, vähän ylikin, 680 euroa kahdelta, siis lento ja halpa, mutta ihan käypä huoneistohotelli, mitä nyt lukulamppuja puuttui. Syöminen ja liikkuminen oli halpaa, samoin liput museoihin ja konserttiin, joten eipä meillä tainnut kulua kuin parisataa euroa perillä. Fado-konsertit oli yhdistetty kalliisiin ravintolaillallisiin, joten ne jätimme heti pois. Viimeisenä päivänä oltiin ostoksilla Oceanarion vieressä sijaitsevassa Vasco da Gama -ostoskekuksessa. Ostin portugalilaisten joululeivonnaisia, vaniljakreemillä täytettyjä torttuja tusinan kympillä ja peräti kolme Tiffosi-merkkistä paitaa. Kurkkasin merkkiä kotona netistä ja ohjauduin Zalandon sivuille. Teinpä hyvät ostokset, sain ne kolme neuletta yhden hinnalla.


Puolivälissä löytyy tuttu kieli, mutta kääntäjällä on ollut vaikeuksia
ilmaista, että 6 kpl:n laatikon  saa 5 eurolla.

Hirtetty pukki parka!


18 kommenttia:

  1. Tervehdys pitkästä aikaa. Lukukauden lopun ja pikkujoulujuhlinnan kiireet ovat vieneet minut mukaansa. Hauskaa, mutta uuvuttavaa. Ei ole vielä tullut raja vastaan, koskapa katselen ihastuksissani tuota ensimmäistä kuvaasi joulupukista ja koristellusta kuusesta :)

    Ah, Portugali - Löysin ihan juuri kiinnostavalta vaikuttavan portugalinkielisen blogin: Vilkaisepa:

    http://momentosagomes-ag.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Rita!
      Tämä joulupukki oli jotenkin erilainen kuin meidän pukit, laiha ja flegmaattinen, saappaatkin olivat muovisen oloiset. Lissabonissa oli myös kerrostalojen seinillä pukkeja kiipeämässä tikapuita, takapuoli katuun päin, isoja nukkeja, ei siis ihmispukkeja ;). Tikapuut olivat niin ohuita, että niitä tuskin huomasi ja pukista tuli vaikutelma ikäänkuin hänet olisi hirtetty. Saimme monet kerrat makeat naurut niistä seinäpukeista.

      Kävin vilkaisemassa vinkkaamaasi blogia. Kiinnostava! Pitäisiköhän ryhtyä opiskelemaan portugalia. Se kuulosti niin kauniilta suhahtelevine ässineen. Ihmiset, joiden kanssa juttelimme, puhuivat hyvää englantia, siis lähinnä palvelualan väki, mutta kokeilimme small talkia myös rautatieasemalla ja olin yllättynyt nuoren isän todella sujuvasta englannista. Hän ei ollut englannin opettaja, mutta sanoi, että piti koulussa englannista. Hän kertoi, että myös espanjalla tulee ymmärretyksi Portugalissa.

      Poista
    2. Lisäsin loppuun seinäpukin kuvan.

      Poista
  2. Ihanaa lukea, että teillä oli antoisa matka Lissaboniin -- tuosta kaupungista olen haaveillut itsekin. Oletko muuten lukenut Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, taas tuli uusi Lissabon-kirja. En ole lukenut. Kävin tutkimassa googlesta, etä kirjan teema on rakkaus kirjallisuustta kohtaan - hieno aihe - ja Bille August on tehnyt myös siihen pohjaavan elokuvan.

      Poista
    2. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta olen lukenut myös muita Mercierin kirjoja, kaikki saksaksi (vain Yöjuna on tietääkseni suomennettu). Oikealta nimeltään hän on Peter Bieri ja filosofian professori. Suosittelen Yöjunaa, vaikka siinä on joitain hieman puuduttavia kohtia, uskon että Sinä pidät siitä myös!

      Poista
  3. Eikö ollut ihmeellinen tunnelma tuossa Herra MacKenziessä, samanaikainen kurkistus 20-luvun interiööreihin ja levottoman naisen mieleen, modernilla käsialalla? Teillä oli monipuolinen Lissabon visiitti. Kävin joskus 70-luvulla Estorilista päivän matkalla. Muistan vain yhden Fado-ravintolan ja Alfaman kapeat kujat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra Mackenzie teki oloni jotenkin haikeaksi. Tekee mieli lukea lisää Rhysiltä.

      Aika paljon tuli nähtyä neljän päivän sisällä ja jälkiprosessointikin on mukavaa. Estoril on ilmeisesti myös portugalilaisten lomakohde. Tuossa Wilsonin kirjassakin lissabonilaisperheellä on siellä loma-asunto.

      Minulle tuli tarve mainita tuossa lopussa taloudellisesta matkustelustamme, koska eräässä blogikeskustelussa, jossa käsiteltiin maapallon kestävyyttä, ylikansoittumista ym., jouduin syyllistetyksi matkustelustani. Vaikka en olekaan Portugalin veropakolaiseläkeläinen, pois sellainen minusta. Minähän olen helposti syyllistyvä: heti piti puolustautua, että en ainakaan törsää. :)

      Poista
  4. Kiitos matkaraportista, jota oli ilo lukea. Noista kirjailijoista sen verran, että Peixotoa ainakin on myös suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Omppu, kun tykkäsit lukea!
      En ole vielä käynyt tutkimassa tietoja näistä kirjailijoista. Hyvä, että joltakin heistä on myös suomennettu teoksia.
      Pessoaakin tunne vain joistain paljon lainatuista kauniista säkeistä, mutta tuolla museossa kiinnostuin hänestä kovasti. Hänhän kuului Portugalin 1920-luvun modernisteihin.

      Ollaksesi suuri, pane kaikki mitä
      olet, pienimpäänkin mitä teet.
      Älä mitään itsessäsi liioittele,
      äläkä mitään sulje pois.
      Ole kaikki kaikessa.
      Kuu mahtuu joka lampeen, koska se
      loistaa niin korkealta.

      Poista
    2. En Marjatta meinannut silmiäni uskoa, kun näin, mitkä rivit olit Pessoalta valinnut. Tiedätkös, kun olin nuori, niin minulla oli sellainen vihko, johon keräsin ajatuksia ja sieltä löytyvät mm. juuri nuo Pessoalta siteeramasi sanat.

      Poista
    3. Minä kuulin tämän jossain Jorma Uotisen tilaisuudessa, jossa hän lausui, lauloi ja tanssi. Jorman äänellä lausuttuna se kuulosti mietiskelevältä eikä yhtään pateettiselta, kuten myös tälle runolle voisi käydä jonkun toisen esittämänä.

      Poista
  5. Rhysia pitäisikin lukea. Hän tulee vastaan siellä täällä ja joka kerta kiinnostun enemmän ja enemmän.

    Portugal on minulla vielä käymättä. Mieheni vietti kerran pari työviikkoa Lissabonista ja piti kaupungista kovasti. Olen miettinyt, että miksi emme ole matkanneet sinne yhdessä. Hmm.

    Mukavia joulunaluspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin alkoi kiinnostaa lukea häneltä lisää.

      Lissabon tuntui viehättävältä kaupungilta. Olen kuullut monelta, että kevät olisi erityisen hyvä aika matkustaa sinne säiden puolesta. Nyt oli 16 - 18 astetta ja auringon paistaessa tuntui lämpimämmältä.

      Kivaa jouluun valmistautumista sinulle myös Katja!

      Poista
  6. Kiva postaus Lissabonista. Suunnittelin vähän aikaa sitten, että ensi kesänä mennään Portugaliin, joten varmaan tulee luettua muutama portugalilainen kirja. Siis, jos suunnitelmat eivät ehdi vaihtua - myös Espanja kiinnostaa, viime kesästä jäi hyvät muistot. Tai ehkä Suomeen tulee superkesä, ettei tarvitse lähteä mihinkään etsimään aurinkoa.

    Kuitenkin, kiitos vinkeistä, pitää katsoa, löytyykö Suomesta noita lappusen kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin Peixotolta romaanin Tyhjä taivas, joka on saanut Jose Saramago -palkinnon ja käännetty usealle kielelle.

      Toivotaan superkesää!
      Kun menin matkan jälkeen kauppaan, huomasin ilatapäivälehden ison lööpin "Portugalin aurinko tulossa meille". Kukahan kävi hakemassa...
      Ainakin sain aurinkoa mieleeni ja voitin vainoharhaisen sairaudenpelkoni.

      Poista
  7. Palajan lukemaan tämän mielenkiintoisen jutun vielä ajan kanssa uudelleen, mutta nyt tulin ilmoittelemaan vain sen, että blogissani on sinulle pieni leikkimielinen haaste: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/12/alyttomat-joululahjat-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattu on! Voi, miten hauska!!! Koitan ehtiä vastata ennen Joulua.

      Poista

Teatteria suomalaisuudesta 1, Pesärikko

Pesärikko, käsiohjelma Olen nähnyt vähällä aikaa kaksi näytelmää, joissa on tarkasteltu suomalaisuutta, Pesärikon Kotkan kaupunginteat...