torstai 19. joulukuuta 2013

Taide-elämyksiä: Wardia, Tukiaisen pikkutyttöjä ja viulunsoittoa



Pistäydyimme mieheni kanssa Helsingissä kahdessa taidenäyttelyssä.  Ateneumissa katselin Rafael Wardin töitä kuudelta vuosikymmeneltä sekä tutustuin Tuusulanjärven taideyhteisön elämästä kertovaan näyttelyyn Järven lumo. Toinen kohteeni oli Galerie Forsblomissa vielä muutaman päivän esillä oleva Katja Tukiaisen näyttely Kaunis maailma - Beautiful World.
Ateneumin näyttelyt olivat varmaa, hyvää tasoa, joskin hieman petyin Wardin töihin. Odotukseni olivat ehkä liian suuret. Odotin jotain todella hehkuvaa, mutta työt vaikuttivat vaimeilta.

Tukiaisen työt sen sijaan naulitsivat minut paikalleen pitkäksi aikaa. Hän on maalannut pitkään suurikokoisia töitä, joissa leikkii suloisia pikkutyttöjä vaaleanpunaisessa maailmassa. Olen pitänyt niistäkin töistä todella paljon, mutta nämä uudet tyttötutkielmat ovat vielä paljon kiinnostavampia. Tytöille on tapahtunut jotakin, mikä on aiheuttanut muutoksen. Vaaleanpunainen maailma on nyt tumman violetti ja tyttöjen ilmeet nyrpeitä ja ilkeitä. Tytöt eivät leiki, he saalistavat. Kiltti bambi on edelleen mukana, mutta monessa työssä tyttöjen seurana on kissa, vaaniva eläin. Tytöillä ei ole oikeastaan paljon kontaktia toisiinsa. He toimivat ryhmässä, mutta yksinäisinä. He ovat kuin sissilauma suorittamassa tehtäväänsä.   
Tyttötaulut ovat muuttuneet myös tyyliltään, sarjakuvamaisista ja tarkkapiirtoisista maalauksellisemmiksi. 

                                                              Silver Tray


Sattui niin hienosti, että taiteilija itse oli paikalla vastailemassa lapsiryhmän kysymyksiin. Eräs pieni poika oli koko ajan käsi pystyssä ja tulkitsi tauluja hienosti. Minä riensin pyytämään kuvauslupaa. Sehän tuli. Sain luvan kuvata sekä taiteilijaa ja ryhmää että tauluja niin paljon kuin halusin. 

                                    Cat keeps the track


Olin niin taulujen maailman lumoissa, etten huomannut kysyä mitään. Nyt kysyisin, mitä tytöt oikein meinaavat. Pitääkö heitä pelätä? Mitä heille seuraavaksi tapahtuu? Onko nimi Kaunis maailma ironinen?

                                        Brothers Mountain


Myynnissä oli myös avajaisissa julkaistu kirja Katja Tukiainen Works part two, jossa on töitä vuosilta 2008 - 2013. Silmäilin sitä sillä mielellä, että "toi on pakko joskus saada". Entä jos hankkisimme jonkin Tukiaisen ison työn omaan olohuoneeseen! Joka aamu olisi tunne ah ja oh, taidetta josta pidän! Sitä paitsi Tukiainen on varmaan taiteilija, jonka taulujen arvo nousee tulevaisuudessa. Mies ei ollut mukana tässä näyttelyssä. Hän lähti omille teilleen ja kävi katsomassa Rasvaletti –valokuvanäyttelyä Hakasalmen huvilassa, kuvia 50-luvun Helsingistä. Pitää esitellä ostohaave hänelle sijoituksena.

                                              Pattern

Maalaustaiteen elämysten jälkeen kävin vielä Vanhan Ylioppilastalon myyjäisissä ja Tuomaan markkinoilla katselemassa taidekäsitöitä. 

Illalla saimme nauttia Tuusulassa viidesluokkalaisten lastenlasten esityksistä koulun joulujuhlassa. Toinen rakkaista soitti viulua ja toinen lauloi. Koulussa oli kaikki perinteiset jutut, oli tonttuleikkiä ja näytelmää ja laulua; erona perinteisiin kuusijuhliin vain uskonnottomuus, mikä on hyvä (koulujuhliin vain sellaista ohjelmaa, jossa kaikki voivat olla mukana) ja kansainvälisyys, mikä on myös hyvä. Lapset lauloivat useammalla kielellä ja tanssiesityksissä oli kaikkea ripaskasta sirtakiin. Hieno päätös kulttuuripäivälle!



6 kommenttia:

  1. Vaude mikä kulttuuritiheymä teillä onkaan ollut. Olen suorastaan kade, kun voitte kokea tuollaisia elämyksiä pienen ajomatka tehden. Päivän päätteksi sitten lastenlastemme esitykset, hienoa kun olitte edustamassa koko isovanhempien sukua. Odotamme täällä kovasti kuvia joulujuhlasta, pikkulinnut ovat laulaneet, että videotakin olisi otettu??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, koitettiin edustaa.! ; )
      Kuten jo s-postista tiedätkin, niin kuvien ottaminen oli tungoksesta johtuen hankalaa. Kunpa kaikkiin kouluihin saataisiin kunnon juhlasalit nousevine katsomoineen. Totuin Kuhmossa liian hyvään. Siellä pidettiin koulujuhlat yli 600-paikkaisella kulttuuritalolla, jossa joka paikalta näki ja kuuli kaiken. Sen jälkeen olen aina purnannut, miksi lapsilla pitää olla huonompaa ja ahtaampaa kuin aikuisilla omissa juhlissaan.

      Poista
  2. Ateneum taisi olla Helsingissä asuessani remontissa, eli pitäisi ehkä käydä paikanpäällä, kun pääkaupingissa seuraavaksi käyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä. Näyttelyt oli hyvät ja monipuoliset, vaikka tuossa sivusin vain nopeasti kahta.

      Poista
  3. Olipa teillä mukava Helsinki-päivä. Jos olitte eilen, niin saitte nauttia jopa parin tunnin auringonpaisteesta keskipäivällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aurinko näkyi! Muutoinkin sää oli leppoisa - oikein minun mieleeni, kun en pakkasista piittaa - ja kaupunki tunnelmavaloissa jouluinen. Pikkutorit siellä täällä toivat kodikkuutta katukuvaan. Eräs harmillinen asia, minkä olen huomannut täällä Kouvolassakin, on se, että liikkeet eivät välitä laittaa jouluikkunoita. Onko heillä sitten niin alimitoitettu henkilökunta vai mikä lie syynä. Stockmannilla onneksi oli vielä perinteiset, satumaiset jouluikkunat liikkuvine pehmoleluineen.

      Poista

Toinen tuntematon

Toinen tuntematon (2017) syntyi, kun viestintätoimisto Ellun Kanat Kirsi Pihan johdolla ja  WSOY ryhtyivät yhteistyöhön tavoitt...