Vain kolme kuvaa - l niin kuin lokakuu, matkajuttuja

Istanbulin modernin taiteen museon ylimmästä kerroksesta avautuu näkymä kaupunkiin. 
Kuva: Ume  

Istanbulin reissu takana, lievä matkalla puhjennut flunssa menossa (onneksi ei covidia, kuten Pohjois-Kyproksen reissulla pari vuotta sitten), pyykit pesty ja kuvat laitettu koneelle.
Aloitan matkaraportointini kolmella l-sanalla. Tämä on Kristiina K:n alullepanema kiva tehtävä/haaste, jossa kunakin kuukautena kerrotaan kuvin ja sanoin sen kuukauden nimen alkukirjaimella alkavasta kolmesta asiasta. Minua houkuttaisi aina laittaa enemmänkin kuvia ja kirjoittaa pitkästi. Yritän olla niukahko, koska suunnitelmissani on vielä monta fiilistelyä matkan elämyksistä. 

1. LOMA

Istanbulin suuren basaarin vieressä sijaitsee laaja kirjakortteli, jonka viehättävässä ympäristössä
tuli vietetyksi aikaa jonkin verran. Kuvasta puuttuu teenmyyjä, joka yleensä ilmaantui paikalle
heti kun istahti lepuuttamaan jalkojaan. Turkkilainen tee ja kahvi ovat molemmat maukkaita. 
Kuva: Ume
 

Jokainen ihminen kaipaa lomaa.
Ymmärrän lomaksi kaikki pienet ja isot irtiotot tutusta arjesta uudessa ympäristössä. 
Mitä erilaisempaa, sen suurempi virkistävä vaikutus lomalla on, ainakin minulle. On elähdyttävää kulkea kuin pikkulapsi kaiken aikaa uutta kohdaten. 
Eläkeläisenä meille on tullut mieheni kanssa tavaksi reissata syksyllä jonnekin pitemmälle lomalle. Tämä oli poikkeuksellisesti lyhyt kaupunkiloma.
Emme käyneet missään "pakollisissa" turistikohteissa, kuten Sininen moskeija, Hagia Sofia ja Topkapin palatsi, koska ne olimme nähneet jo edellisellä käynnillä toistakymmentä vuotta sitten. Katselimme arkielämää ja vertailimme tunnelmia aiempaan. Atatürkin kuvia ei näkynyt yhtä paljon kuin silloin, useampi nuori nainen käytti huivia ja ikään kuin köyhyys olisi näkynyt enemmän, vai osasimmeko vain nähdä sen. 



2. LAMPAANPÄÄT

Kysymyksiä herättävä kuva? Mikä toislajisista on lemmikki, mikä meidän ruokaamme?
Kuva: Ume

Istanbulin lihakaupoissa lihan alkuperä oli näkyvissä päinä ja sorkkina. Minua tämä ei hätkähdyttänyt, koska olen maalaistalon lapsi ja nähnyt lahdatun sian kalttaamisen ja sen osia suolattuina saavissa. Olen nähnyt myös rajuja tilanteita kotieläinten pidossa, kuten lehmän astutuksen, vasikan syntymisen ja eläinten ohjaamisen teurastamon autoon.
Kun kaupan kuulutuksessa mainostetaan possureseptiä, niin se kuulostaa jotenkin eufemistiselta, ikään kuin kyseessä olisi jotain muuta kuin eläimen liha. On myös kieliä, joissa eläimelle ja lihalle on eri sana. 
No, turkkilainen keittiö on yksi herkullisimmista mitä tiedän runsaine alkupaloineen (meze). Jokaisen aterian voi koostaa halutessaan vaikka pelkistä mezeistä, pikkuannoksista, jotka sisältävät vihanneksia, juureksia, hunajaa, jukurttia ja ihania mausteita. Samasta buffet-pöydästä löytyy runsaasti syötävää eri ruokavalioihin. Jälkiruuat ne vasta herkullisia ovatkin. On arveltu, että ne ovat kehittyneet täydellisyyteensä, kun kokit ovat kilpailleet sulttaanien suosiosta. 



3. LIIKENNE

Puolitoista kilometriä pitkän Istiklal Caddesi -kävelykadun keskellä
kulkee vanha raitiovaunu, johon käy sama kätevä ja halpa
automaatista ladattava matkakortti kuin muihinkin kulkuvälineisiin.
Kuvan vasemmassa laidassa katuelämää tarkkaileee bloggari M
mielissään siitä, että sai istumapaikan käveltyään sinäkin päivänä
lähes kymmenen kilometriä.
Kuva: Ume

Istanbulin liikenne on kaoottinen, kuten monessa muussakin metropolissa. Kaupungin väkiluku on noin 16 miljoonaa ja se näkyy. Siihen vielä tietysti turistit päälle. Ja kaduilla rentoina makoilevat koirat, joita joutuu väistelemään.
Kaupungissa on hyvä raitiovaunu- ja bussireitti ja melko uusi metro. Karaköyn ja Beyoğlun kaupunginosien välillä kulkee 550 metriä pitkää tunnelia pitkin funikulaarijuna Tünel, joka on kätevä aikamoisen korkeuseron vuoksi.
Istanbul on kaupunki, josta osa on Eurooppaa, osa Aasiaa. Euroopan ja Aasian välillä liikennöi useita lauttoja eri kaupunginosien välillä. Lautta on ehdottomasti mukavampi kuin bussi, koska sillat ovat aina ruuhkaisia. Auto kannattaa jättää keskustan ulkopuolelle. Matkustimme taksilla lentokentälle onneksi vähemmän ruuhkaiseen aikaan. Taksi on halpa, lähes tunnin matka maksoi 1500 Turkin liiraa, noin 40 euroa. Üsküdarin (Aasian) puolella varttitunnin matka maksoi 2 TL eli noin 5 e. Kävely oli parasta, ja sitä harrastimme paljon. Onneksi jalat toimivat, ja flunssakin oli vasta alkuvaiheessa.  
Bosporin salmelle ja Kultaiseen sarveen järjestetään laivaristelyjä, joilla kaupungin näkee uudesta kulmasta. Aivan rannassa on upeita palatseja, joita ei muualta näekään kuin vedestä.
 

Lisää matkatarinaa tulossa myöhemmin, ainakin kuvataiteesta ja kirjallisuudesta, köyhyydestä, tunnelmista hautausmaalla ja Sabiha Gökçenin lentoasemasta versus Helsinki-Vantaa. Kissoistakin. Ja siitä yhdestä kivasta kahvilasta, jonka yläkerrasta katselimme elämää kadulla.