Ensimmäisenä s-alkuisista sanoista mieleeni tulee lähimpien nimiä, siskot, sydämellisyys, sivistys, söpöys, sivullisuus, syvällisyys, sisin, salaisuudet, sadut, sisuuntuminen, sinisyys... siniset vaarat ja siniset ajatukset... sametti. Kuvitusta näille? Ehkä jotain muuta helpommin kuvina ilmaistavaa.
1. SYKSY
Syksyssä rakastan värejä ja lämpimien syksyjen rikkautta. Kun kesän kukkaistutukset alkavat valua kadulle ja kaikki on luonnossa runsasta ja rönsyävää, tuntuu kuin olisi jossain etelämpänä. Kylmät ja viimaiset syksyt ovat kauheita tylyydessään. Tämä syksy on ollut parhaita, huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvassa helleasteita, ehkä vielä perjantaiksikin. Iltaisin on suloista, kun päivällä valoa kerännyt aurinkokennolamppu syttyy parvekkeella ja luen hyvää kirjaa sohvalla. Talvikaan ei pelota, kun syksy on pitkä ja muutos kylmään aikaan loiva.
2. SANOMALEHDET
Olen aina pitänyt sanomalehdistä. Kun Kouvolan Sanomat lopetti jokin aika sitten printatun sunnuntailehden, niin myös sunnuntain Helsingin Sanomat alettiin jakaa meillä vasta maanantaiaamuna.
Mieheni lukee sunnuntaina lehdet verkosta näköislehtinä ja yritti minullekin mainostaa miten helppoa on suurentaa haluamansa jutut ja tuijotella niitä läppäriltä. Tiedän, mutta kun se e i o l e s a m a. Minä luenkin sunnuntain aamukahvilla mieluummin kirjoja kuin katselen lehtiä ruuduilta, jotain otsikoita tosin vilkaisen puhelimesta. Maanantaiaamu onkin sitten minulle kunnon lehtiaamu ja hyvä startti viikkoon.
Luen myös paljon aikauslehtiä, kotiin tilattuina ja kirjastossa.
Kunpa lehdet ja kirjastot säilyisivät yhtä kauan kuin minäkin. Hei, hallituksen saksijat - nämä ovat jokapäiväistä kulttuurin leipäämme!
3. STEINBECK
Steinbeck (John Steinbeck, kiinnostavaa miten joistain kirjailijoista käytetään vain sukunimeä - Hemingway, mutta J.D.Salinger) on yksi niitä kirjailijoita, jonka teosten lukeminen johdatteli minua nuorena amerikkalaisen kirjallisuuden pariin.
Kasasin kuvaan omasta hyllystä sieltä löytyvät Steinbeckin kirjat ja hämmästyin: kasan kolme ylintä on lukioaikana ostamiani (merkkasin silloin aina kirjan alkulehdille sen vuoden, jolloin hankin kirjan). Helmi luettiin yhteisenä, siitä keskusteltiin ja ehkä kirjoitettiinkin, The Red Pony olen ostanut muuten (eihän me kai luettu englannin tunnilla romaaneja?), samoin Keltaisen kirjaston Taipumaton tahto on koulukurssien ulkopuolelta. Opettaja varmaan innosti Steinbeckin lukijaksi.
Ai mikä hämmästytti - no se, että enhän minä niin köyhä nuori ole ollutkaan kuin muistan! Silloin piti oppikouluun menijän ostaa kaikki koulukirjat ja koulutarvikkeet 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi. Perheillä oli tili kirjakauppaan. Meillä oli köyhää - ja minä ostin ylimääräisiäkin kirjoja!
Keräsin varmaan vaihtorahat bussilippuostoista ja säästin isoäidiltäni saamat munkkirahat. Koulussa ei ollut ruokalaa ja meillä samalla bussilla kulkevilla oli tapana viettää aikaa baarissa. Joku osti aina joskus munkin, niin että saimme olla siellä - minä en. Pidin itseäni kurissa, kun ei kukaan muu pitänyt. Ehkä. Päättelen näin. Olisipa hauska päästä aikamatkalle omaan lapsuuteen ja saada todeta, mikä niissä muistoissa on totta, mikä matkan varrella keksittyä.
-------
Vain kolme kuvaa -haaste on bloggaaja Kristiina K:n alkuunpanema. Hän myös kerää kunkin kuun kirjoituksia, mutta tässä kuussa ei ole tainnut vielä kukaan muu kirjoittaakaan - olenpas minä aikainen. Laitan linkin koosteeseen myöhemmin.
- Ja tässä se on (klik).
Syksyssä on rauha ja levollisuus, kaikki kesästä kylliksi saaneena asettuu ja jää odottamaan. Kirjat ovat välttämättömyys, ilman luettavaa en pysty illalla nukahtamaan. Kunpa kirjastot säilyisivät.
VastaaPoistaMinulla sama, ei päivää etten lukisi monenlaista, ja illalla on kiva vielä tukea itsensä tyynyillä lukuasentoon.
PoistaKiehtovia linkkauksia muistojen ja hetkittäin karttuvien havaintojen välillä.
VastaaPoistaSellaisiksi minulla nämä kirjain-tarinat on muotoutuneet.
PoistaIhanasti tekstiä, mutta ei kuitenkaan liikaa, on tässä sinun S-kuviesi lomassa! Minäkin haluaisin lukea sanomalehden paperisena, mutta kun meille se kannetaan vasta puolilta päivin, niin pakkohan se on digitaalisena lukea, sillä aamun lehti pitää olla saatavilla aamukahvin aikaan! Minäkin rakastan sitä tunnelmaa mikä tulee illan hämärässä kun terassin valot syttyvät.
VastaaPoistaKyllä, uutiset ja aamukahvi kuuluvat yhteen.
PoistaMeille sanomalehdet kopsahtaa joskus neljän maissa kynnysmatolle ja päiväposti vaihtelevin ajoin.
Jotkut katsovat aamukahvin kanssa uutisia telkkarista, mutta minä en osaa katsoa telkkaa kuin illalla. Siinä on semmoinen vapaa-ajan maku, vaikka tässä iässä kaikki aika onkin vapaa-aikaa.
Pimeä ja silti lämmin on yhdistelmä, jonka saa harvemmin Suomessa kokea. Nautitaan siitä.
Kauniit kukka-asetelmat alkaa syksy ahmia ja antaa tilalle ruskan värejä. On ollut kauniita päiviä.
VastaaPoistaMeille tulee enää vain paikallinen ilmaisjakelu, Luen läppäriltä suosikkisanomalehteniyleensä vasta ip:llä.
Kouluajoista minulla on samankaltaisia muistoja Steinbeckin Punainen Poini on edelleen hyllyssäni.
Mukava kolmikko s-kuvia teksteineen.
Koulu herätti kiinnostuksen lukemiseen, kun ei ollut paljon muuta viihdettä kilpailemassa.
PoistaIlmeisesti on vähitellen pakko siirtyä digilehtiin. Olen kyllä lukenut läppäriltä joitain lyhyitä jaksoja lehdistä, joita olen tilannut jonkin tietyn asia takia, kuten Aamulehden, että pääsin lukemaan Matti Kuuselan vanhoja juttuja.
Jotkut aikakauslehdet tarjoavat lisukkeena toisen lehden digilehtenä, mutta en ole välittänyt siitä, koska minusta kuvalehti varsinkin pitää lukea painettuna lehtenä.
Syksyn alkamisen näkee vielä siitä, että koristekasvien lehtiä on jokin puraissut. Koivut karistavat myös kellastuneita lehtiään.
VastaaPoistaSanomalehtiä emme ole tilanneet enää vuosikausiin. Vielä muutama vuosi sitten tuli ilmaisjakelulehti Viikko-Savo, mutta nykyään sekin pitäisi lukea netistä, on aika kömpelöä sieltä lukeminen. Katselen aamutv:tä aamuisin, uutiset moneen kertaan, niin että alkaa jo korvista ulos tursua. Ja kaikki tunnusmusiikit kauhean kovalla volyymillä, se kyllä rassaa. Sanomalehtien hinnat ovat nykyään niin korkeat, ettei viitsi edes haaveilla semmoisista. Kerään sytykkeitä mainoksista.
Steinbeck on hieno kirjailija, sellainen helposti lähestyttävä. Pitäisikin hankkiutua lukemaan novellikokoelma Pitkä laakso. Ei vaan tunnu saavan mitään luettua. Jospa se tulisi tv:stä!
Keltaista on jo paljon, mutta punaista vähemmän. Joskus aluskasvillisuudessa on syksyisin mitä upeimpia sävyjä.
PoistaMeille tulee alueen ilmaislehti PK (Pohjois-Kymenlaakso) vielä paperisena. Yhä enemmän on lehdissä ja tv-uutisissakin sitä tyyliä, että ohjataan katsomaan lisää netistä.
Sanopa muuta, ne tunnusmusiikit ja Ylen uutisten alkukuvat violetilla pohjalla - huoh.
Minäkään en ole lukenut tuota novellikokoelmaa. Kiitos vinkistä!
Ihanat syyskuun kuvat (enkulin käsityöt)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTämä syksy on kyllä alkanut mahtavissa keleissä!
VastaaPoistaNäin on, kaunis syksy.
PoistaSiinäpä tietoiskut syyskuulle, lisätieto ei ole koskaan pahasta, kiitos!
VastaaPoistaNo, enpä tiedä siitä tiedosta. Ajatusten virtaa vain.
PoistaKannatan paperisten kirjojen ja myös sanomalehtien sekä kirjastojen säilyttämistä, ehdottomasti! Steinbeckiä aloin lukea ja keräillä vasta aikuisiällä. Osan olen laittanut jo kierrätykseen, hyllyssäni ovat vielä Hiiriä ja Ihmisiä sekä Päivä kuninkaana, joka oli jotenkin riemullista luettavaa. Oikuttelevan bussin muistan myös.
VastaaPoistaHiiriä ja ihmisiä on järkyttävä teos. Huomasin, että siitä on Mubissa vuonna 1992 tehty elokuva, Lennienä John Malkovich. Olisinko nähnyt sen vanhemman elokuvan jossain, koska mieleeni nousee kuvia aivan erinäköisestä Lenniestä tai sitten ne ovat kirjan jättämiä mielikuvia.
PoistaSteinbeckillä on myös paljon huumoria kirjoissaan.
Alkoi tehdä mieli lukea jotain häneltä juuri sen huumoripuolen takia.
On todella hämmästyttävää, miten meillä Joensuussakin on ollut tällä viikolla hellelukemia. En ihan äkkiseltään muista vastaavaa.
VastaaPoistaPohjoisempana Suomessa lämpötilaero aiempiin kesiin onkin vielä isompi kuin Etelä-Suomessa.
PoistaLapissa on oltu ihmeissään.
Näin sellaisen ennusteen, että Suomessa koko syystalvi on tavallista lämpimämpi.
Ollaan mökillä, jossa eilinen iltapäivä oli hellettä. Nyt aamulla päivä lämpenee hitaasti, mutta kaunis päivä tulossa, tuulta ei paljon ollenkaan.
Meille pohjoisen ihmisille tämä muutos pitempään kesään on kuin lahja, mutta siitä nauttimista haittaa tieto, että samalla monessa muussa paikassa alkaa olla liian kuuma.
Olen syysihminen, enkä voi sietää näitä kuumia kesäpäiviä, jotka pilaavat syksynkin!
VastaaPoistaLapissa sentään on kahdeksan vuodenaikaa, täällä etelässä vain kolme. Talvi puuttuu jo kokonaan.
En todellakaan nauti tästä, että lämpö pilaa syksyn. Kesäkin saisi olla alle kaksikymppinen lämmöltään, että jaksaisi jotain tehdä.
Kaunis tuo eka kuva.♥
Ja kyllä, lehdet täytyy lukea paperisina, samoin kirjat! Onneksi on kirjasto.
Kahdeksan vuodenaikaa? Kerro, mitä ne ovat!
PoistaOlen huomannut, että ihmiset ovat hyvin erilaisia lämmön kokemisessa. Toiset ovat energisimmillään viileässä toiset lämpimässä.
Nyt on tullut sellainen parannus, että aika monista kirjoista julkaistaan ensin painettu kirja ja vasta muutaman kuukauden päästä e-kirja ja/tai äänikirja, ja jotkut kirjailijat ovat halunneet, että heidän kirjaansa myydään vain paperisena. Hyvä!
Syyskuu, ihana (helteinen?) syyskuu 🙂 🍁 Syyskuu, sanomalehdet ja Steinbeck ovat kaikki minullekin hyvää mieltä tuovia S-juttuja. Sanomalehti tosin vain muistojen rahinaa, emme ole tilanneet aikoihin.
VastaaPoistaAi, sinä luet sitten varmaan lehtiä digitaalisena. Ehkä minäkin joudun siihen tottumaan.
PoistaEdelleen ihanan lämmintä, meillä noin 24 astetta. Epäilen, että helleraja ylittyy Raumalla päin.
Kävelylenkkini varrella on maauimala ja eikös siellä ollut porukkaa uimassa ja piknikillä kuin heinäkuussa. Minäkin liikuin shortseissa ja pienessä topissa, mutta en enää menisi uimaan luonnonvesiin.
Kesä täysillä meneillään 😀 En minäkään mene enää uimaan. Toinen mistä olen toistaiseksi luopunut ovat uutiset. Luin nettilehtiä ihan urakalla, monia erilaisia, mutta yhtenä päivänä tajusin että halusin irti sodista, Putinista, Israelista, politiikasta... Ai että tuli kevyt olo. 🌷 Saan joskus ystävältä paperisia Huvudstadsbladeteja ja luen nautinnolla, mutta artikelit valiten. Hesari oli iso nautinto aikanaan paperisena. Keittiön pöydän vahakangas tahriintui painomusteesta 🙂 Heh. Torstailiite oli kiva extra.
PoistaJoo, sitähän se paljolti on, sotaa ja uhkakuvia, hengähdystaukona kulttuurisivut ja hyvinvointisivut.
PoistaNyt kyllä tykkään seurata Kamala Harrisin ja Donald Trumpin vaalimatkaa. Äskettäisessä vaaliväittelyssä Kamala oli kuin opettaja joka kuuntelee huvittuneena hassusti höpöttelevää Donald-poikaa.
Minäkin pidin Torstailiitteestä. Se siirtyi jokin aika sitten lauantain B-osaksi, josta tuli minun mielestäni samalla liian terveyspainotteinen, yksipuolisempi kuin entinen torstailehden liite. Kulttuuria on enää sunnuntain lehdessä.
Sanailit monta ässää jo ensimmäisessä kappaleessa. Ässällä on paljon sanoja, kuvailevia adjektiiveja - ässällähän voi melkein leikkiä. Olen tainnut joskus suhauttaa runonkin pelkällä ässällä.
VastaaPoistaSanomalehdet - minä en koskaan oppinut niitä lukemaan... muutettuani "omilleni" lukion aloittaessa pappani tilasi minulle Itä-Savo lehden... yritin, yritin tosissani, mutta ei... se oli pieneen vuokrayksiöön liian iso avattavaksi... minä olen ollut koko elämäni Ukkokultani kertomien uutisten varassa - tai työpaikkojen pöytäkeskustelujen varassa maailman tapahtumien suhteen. Sillä vaikka koti ja keittiönpöytä kasvoi - niin Turun Sanomatkin oli liian iso... vuosikymmeneen sitä ei kyllä Ukkokultakaan ole halunnut - ei edes digiversiota. 60-vuotinen elämä on mennyt uutispimennossa - tv-uutisetkaan ei kuulu arkeen - silti tuntuu, ettei mistään ole jäänyt paitsi. Miten se on mahdollista!! Jäin ihan miettimään....
Entä radio? Kuunteletteko sitä?
PoistaNykyään sanomalehdet ovatkin kyllä pienempiä kooltaan, ei semmoisia lakanoita kuin koskus ennen, helpompia käsitellä.
Ehkä olet onnellisempi ilman kaikkia kauhuja, mitä uutisissa maailmalta välitetään.