lauantai 12. toukokuuta 2018

Lyhyesti kaikenlaista mielen päällä olevaa




- Ja taas on kertynyt kymmenkunta aihiota erilaisista aiheista, joista haluaisin kaikista kirjoittaa pitkästi ja seikkaperäisesti.

- No mutta, entäs jos kirjoitatkin lyhyesti etkä tee kuvan kuvaa.

- Ookoo, näin teen... mutta ehkä kuitenkin jokin aloituskuva? Marc Chagallin elämäkertakirjassa on niin hyvä kansi. Jospa kuvaan sen!

* Presidentin muotokuvasta
Miksi ne sata palaa eivät ole Sauli Niinistön elämästä? Käsittääkseni ne ovat enemmän taiteilijoista itsestään ja ajastamme, eivät kuvauksen kohteesta. Niinistön hienon persoonan olisi pitänyt nousta kunnolla esiin kuvasta. 
Taulu on nähtävillä Ateneumissa kesäkuussa. Käyn katsomassa ja palaan asiaan sitten.
Onnistunein presidenttien virallisista muotokuvista on mielestäni Koiviston kuva. Se on persoonallinen ja arkinen, ei pompöösi kuten edeltäjillä, ja se kertoo paljon henkilöstä nimeltään Mauno Koivisto.

* Lapsettomien päivästä
Se on tänään. Kun puhutaan lasta kaipaavista lapsettomista, jotka eivät pysty saamaan biologista lasta, niin aina on joku sanomassa, että mikäs ongelma tuo nyt on, että kyllä nykyään lapsen saa niin monin eri tavoin, adoptiolla, sijaisvanhemmuudella ja lahjasukusoluilla. Ongelmahan ei olekaan lapsen saaminen, vaan naisella halu kokea raskaus ja synnytys ja sekä miehellä että naisella halu nähdä omien geeniensä jatkuvan. Joillekin biologinen lapsi on tärkeämpi kuin toisille.
Monelle äitien- ja isänpäivät ovat vuoden kipeimpiä päiviä. Toivotan jaksamista kaikille niille, joita tämä asia koskee.
On myös muistettava, että lapsettomuus saa olla myös tietoinen valinta. Kaikkiin perheisiin ei kuulu lapsia, eikä lapsettoman elämä ole yhtään vähemmän arvokasta kuin lapsia saaneen. On aihepiirejä, joissa hienotunteisuus on tarpeen ja tämä on ehdottomasti yksi niistä. 

* Vanhenemisesta
Tiedän jo jotain siitä, mitä tapahtuu, kun vanhenee. Tiedän myös, että kymmenen vuoden päästä tiedän paljon enemmän. Nyt otan portaissa kaiteesta kiinni. Toivottavasti kymmenen vuoden kuluttua se riittää enkä tarvitse liikumiseen apuvälineitä. 
Rosa Liksomin Everstinnassa on hienoa vanhemmuuuden pohtimista. Eversti oli vihannut vanhenemista ("Eversti vihasi vanhenemista ko pölkäsi, että yhtenä päivänä halu katoaa..."), mutta Everstinna katselee omaa vanhenemistaan uteliaisuudella ja kokee olevansa vanhetessaan yhä enemmän oma itsensä.  
"Mie en häpeä itteäni. Mie kannan vanhan, kuolevan naisenruuhmiin ylpeyellä. Ruostuminen on elämän laki, jonka elämän kiertokulku ja luonto on ihmisolentojen ketjule suonu."
"Mie olen niin kiinostunnu kaikesta siitä mikä minun sisälä ellää, että mie en oikesthaan jaksa kiinostua kenestäkhään muusta. Kaikki muut ihmiset ja niitten pienet elämät tuntuvat minusta niin latteilta verrattuna minun sisässeen elähmään, joka vain runsastuu iän myötä."

- Äsh, sinun piti kirjoittaa lyhyesti!

- Juu, juu. Palaan vanhenemisteemaan joskus omalla postauksellaan. Toisin kuin Everstinna olen hurjan kiinnostunut ihmisistä, mutta tiedän, mitä hän tarkoittaa puhuessaan oman sisäisen elämän vahvistumisesta. Olen kyllä paljon aidommin itseni nyt kuin nuorena. Olen myös hyvin kiinnostunut vanhenemisen fyysisistä muutoksista. 

* Esikuvista
Luin Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirjan Iltasatuja kapinallisille tytöille, 100 tarinaa ihmeellisistä naisista. Kirjan tavoitteena on nostaa esiin edelläkävijöitä ja esikuvallisia naisia kaikkialta maailmasta ja muinaisista kulttuureista. Pidän tätä erittäin hyvänä lähtökohtana kirjalle. MUTTA miksi ihmeessä siellä on myanmarilainen poliitikko Aung San Suu Kyi, joka hyväksyy rohingya-kansan murhaamisen? Miten kansanmurhaa tyynesti katseleva nainen voi olla kenellekään esikuva? 
Kirjan alkusanoissa lukee: "Ja epäilyn hetkellä muista: sinä olet oikeassa." Olisiko parempi neuvoa nuoria ihmisiä epäilyn hetkellä epäilemään lisää.  

* Kesä on täällä - ja Mylsä goes crazy!
Kun ensimmäinen lämpimähkö kevätpäivä tuli alkuviikolla, asteita aamulla viitisentoista ja vielä vilpoinen tuuli, niin useampi ihminen täällä Mylsällä tulkitsi riemukkaasti kesän koittaneen.
Pyöräilin kauppaan aamulla kevyttopassa, hanskatkin olisi voinut olla. Vastaan pyöräili keski-ikäinen mies onnellisesti hymyillen hihattomassa painijanpaidassa, uimahousuissa ja varvastossuissa.  
Kaupan edessä seisoi tomerassa asennossa eläkeikäinen nainen pukeutuneena pohjepituisiin hempeänvärisiin jumppatrikoisiin ja isoon T-paitaan, paljaissa jaloissaan hänellä oli crocsit.
Kaupan sisällä kahden pakastealtaan välisellä hyisellä käytävällä vanhemmanpuoleinen nainen kurotteli altaan pohjalta jäätelöä paitulissa. Mekot ja yöpaidat eivät paljon eroa toisistaan, tämä näytti ohuelta. Itse värisin ja nopeutin askeleitani lämpimämpiin osiin kauppaa.
Vastapainoksi vanhemman polven hullaantumiselle nuorten miesten lauma kulki edelleen samoissa paksuissa, mustissa huppariasuissa kuin talvellakin, mitä nyt jotkut olivat saksineet nuhjautuneet kolitsihousunsa polveen ulottuviksi. Sääret saivat kokea ihanan vapautumisen.
Perun pari postausta sitten kirjoittamani, ettei Nizzan ja Suomen pukeutuminen eroaisi paljon toisistaan. Kyllä se eroaa, keväthuumassa vallankin.

- Nyt kuule moralistit hyökkäävät tänne paheksumaan sitä, että katselet ihmisiä ja kuvailet heidän asujaan. Etkö koskaan opi?

- En. Katselenhan minä puitakin ja lintuja, miten luonto herää auringon voimasta. Enkö saisi katsella, miten ihminen herää talviunestaan! Vielä olen kiinnostunut ihmisistä. 

* Vuodenajoista
Pessimistisemmät varoittelevat, ettei tämä lämpökausi, tämä ihanuus pysy kauaa.
Meillä on nimi sille ilmiölle, kun mennyt vuodenaika vielä pistäytyy, vaikka sen aika on ohi, keväällä takatalvi ja syksyllä intiaanikesä. (Mehän ajattelemme edelleen päävuodenajoiksi kesän ja talven, eikö vain, vaikka oikeastaan syksy on vallannut tilaa talvelta ja kestää yleensä jouluun asti.) Mutta siis, mikä olisi nimi sille ilmiölle, että kesä tai talvi käväisee ennen aikojaan? Kesäköjo, esikesä, kesähumaus, eikaivielätalvi, älävielätuutalvi?

Kaivoin bikinit esiin. Lähdemme äitienpäivän jälkeen mökille Taavettiin. Foreca lupaa sinne maanantaiksi 27 ja tiistaiksi 28 astetta. Meinaan makoilla aurinkotuolissa ja lukea - tietenkin. Kun mies on saanut ruuan pöytään, vaihdan päälleni jonkun paitulin minäkin, kuka nyt bikineissä lounastaisi.

Ravintola Vanhan Viialan edestä,
 Kenraalintie, Myllykoski

- Väkersit sitten kuitenkin tuon karhukuvan? Etkö usko sanan voimaan?

- Aivan pakko laittaa tämä kuva! Mies lupasi kuvata noita karhuja, niitä on pitkä rivi, joskus kun terassi on täynnä iloista porukkaa. Minä kuvasin tämän aamuauringossa. 


Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

20 kommenttia:

  1. Olen niin onnellinen tästä kurkistelevasta kesästä, ettei tosikaan! Aivan kuin jokin synkkä ja painava olisi kadonnut harteilta ja silmien edestä. Talvesta tulee minulle näemmä vuosi vuodelta raskaampi, vaikka se vuodenaikana onkin mullistuksessa. Saa nähdä, miltä ensi talvi Savossa tuntuu!

    Niinistön muotokuvasta minulla ei ole mitään mielipidettä. Varmaan käyn minäkin sen livenä katsomassa sitten. Olen pitänyt paljon Halosen kirkkaasta kuvasta, mutta toisaalta pidän hänestä noin muutenkin niin paljon enemmän kuin Niinistöstä, että olen varmaan puolueellinen. ;)

    Ihanaa kesäistä äitienpäiväviikonloppua ja tulevaa mökkeilyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, sama täällä, kesän tulo vaikuttaa kuin jokin piristysruiske. Olen maanisella tavalla iloinen ja idearikas. Valvoin eilen puoli kolmeen yöllä omassa hyvässä seurassani, mies oli mökkihommissa. Tuntuu niin kevyeltä, kun on valoa ja lämpöä.

      Voi olla, että talvi Savossa on kauniimpi kuin talvi Helsingissä. Savonlinnassa saattaa olla lunta, kun Helsingissä on loskaa. Pikkukaupungeissa on myös yllättävän paljon kulttuuria, vaikka se on kyllä juttu, jota itse Helsingistä kaipaan.

      Halosen kuva on samalla tavalla pirteä ja aurinkoinen kuin kohteensa. Pidän sekä Halosesta että Niinistöstä. Molemmat ovat myös kirjallisuutta harrastavia ihmisiä. Niinistön kaunokirjallinen teos Hiljaisten historia on hyvä.
      Pidän Niinistössä vastuullisuudesta ja rehellisyydestä. Hän ei taatusti käytä valtion rahoja omiin tarpeisiinsa eikä pröystäile presidentin asemassaan. Hän on ollut myös tiukka neuvottelija kansainvälisissä tapaamisissa.

      Sinulle myös hyvää viikonloppua, sisua loppurutistukseen töissä ja onnea asunnon haussa.

      Poista
  2. Paljon hyvää asiaa. Olen ollut itsekin hämmästynyt Aung San Suu Kyin otteista. Luultavasti maata johtaa lopulta joku muu, hyvin surullista, kun kukaan ei puutu ...
    Vaikka minulla on itse lapsia, ymmärrän osan siitä tuskasta, jota lapsettomat tuntevat, lapset eivät ole missään suhteessa itsestään selvyys. Luulen, että lapsettomiin sattuu juuri äitienpäivänä, ja silloin kun vanhemmat röyhistelevät rippijuhlillaan, ja yo-lakilla, mitä toki pitääkin juhlia lapsen juhlana, mutta ei omana saavutuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä petyin Suu Kyin asenteesta. Miksi hän ei sanoudu irti tuosta?

      Olen nyt isovanhempana huomannut, että lapsettoman suru kertautuu tässä vaiheessa. Jotkut lumoutuvat isovanhempina lapsenlapsistaan (minäkin), mutta pitää muistaa, että on muitakin puheenaiheita, eikä niiden omien kullanmurujen erinomaisuus saa olla pääaihe ystäviä tavatessa, edes niiden seurassa joilla on lapsia saati sitten heidän seurassaan, joilla lapsia ei ole.

      Olen aivan varma, että jos en olisi saanut biologisia lapsia, olisin päätynyt adoptioon ja kiintynyt sillä tavalla hankittuun lapseen aivan kuten itse synnyttämiini.
      Olin jopa aloittamassa adoptioprosessia, vaikka perheessä oli jo kolme lasta, mutta siinä tuli talous vastaan.
      Biologisissa lapsissa viehättää seurata suvun piirteitä, samoin lapsenlapsissa, adoptoiduissa lapsissa ei ole sitä puolta, mutta heissä on paljon muuta.

      Poista
    2. Siinä valtakuviossa on jotain pahasti pielessä. Ihmetyttää ulkomaailman flegmaattinen asenne.

      Poista
  3. marjatta

    haluan sanoa sinulle, että minulle tulee hirveän hyvä olo tuosta sinun tavastasi tarkastella tätä maailma. koen silloin tällöin olevani oikea vastarannan ruutana erimielisyyksissäni, mutta sinun kanssasi on siitä nastaa, että voi olla eri mieltä kolhuja saamatta. olet sillä tavalla ihanan laupea. laupeus, onko meillä muuten edes sitä sanaa enää sanavarastossamme?

    vanheneminen mietityttää minuakin. näillä vuosirenkailla sitä yrittää keskittyä kaikenlaiseen henkisesti tervehdyttävään. sitäpaitsi ruumis on vain kuori. tärkeätä on atma, henki. silti on myönnettävä, että pelkään tulla riippuvaiseksi toisten avusta. että on viimeiseksi opittava tässä elämässä ettei itse osaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meri!

      'Laupea' on mitä kaunein sana. Minä olen vaan tällainen maalaisjärkinen. Olin nuorempana paljon kipakampi.
      Viime aikoina tärkein opettaja on ollut pieni lähellä asuva lapsenlapsi, joka tulee varmana siitä, että häntä rakastetaan, ojentaa kätensä ja sanoo "halaa".

      Vanheneminen on kaikin muin tavoin hienoa paitsi silloin kun siihen liittyy sairastamista, kaikilla ennen pitkää.
      Jos on terveyttä ja voimia voi toteuttaa kaikkea sellaista, mitä ei ole aiemmin ehtinyt.

      Niin, oletpa muotoillut hyvin tuon kommenttisi lopun. Jos ei kuole äkkisairauteen vaan hiipuu, niin todellakin palaa syötettäväksi ja vaippoihin. Täytyy vain toivoa, että henki olisi kehittynyt hyväksymään tämän. Pahinta olisi, jos kadottaisi sanat ja tajuaisi, että ei saa muotoilluksi mitä haluaa. Mutta ehkä siinä ei sitten enää tajua, on tyytyväinen, jos osaa sanoa "halaa...", ja joku ymmärtää halata.

      Poista
  4. Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä postauksesta. On hienoa että lapsettomien päivää vietetään. Tänään on muuten myös sairaanhoitajien päivä. Keskimmäinen tyttäremme on sairaanhoitaja, joten onnea hänelle ja muille sairaanhoitajille. Nämä kesäiset päivät ovat niin uskomattomia, tänäänkin olen puuhastellut puutarhatöissä lähes koko päivän. Hyvää äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää äitienpäivää sinne myös ja iloa puutarhahommiin sinulle Anneli!

      Me lähdemme retkelle Ahvionkoskille, niin kaunis päivä nauttia luonnosta.
      Vietin heti aamulla tovin Zalandossa, kun sain lahjakortin sinne. Ai, miten ihania maksimekkoja! Laitoin harkintakoriin kymmenkunta. Kunpa tulisikin kesä, jossa tarkenee olla mekossa ja sandaaleissa.

      Poista
  5. Mainio postaus! Aina joskus oma olo tuntuu samalta kuin My Life-kirjan kansi ja aina joskus ympäröivä maailma ja sen meno myös...
    Mutta onneksi on myös äitienpäivä, joten iloista ja onnellista äitienpäivää Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon maalauksen nimi on At the Easel, Maalaustelineen ääressä. Kyllä varmaan Chagallistakin tuntui välillä meno hurjalta. Kirjassa on kaksikymmentä hänen juuri tähän elämäntarinaansa valmistamaa etsaus- ja kuivaneulatekniikalla toteutettua teosta. Upeita!

      Sinulle samoin onnellista äitienpäivää!

      Poista
  6. Minä ihmettelen myös suuresti Aung San Suu Kyin politiikkaa ja tuon rohingya-kansan murhaamista. Miksi ei YK puutu? En voi käsittää tuommoisia hirmutekoja. Eletäänkö me samaa vuosisataa heidän kanssaan?

    Tuosta surusta huolimatta hyvää äitienpäivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma seisoo sivustakatsojana tässä kansanmurhassa. Välillä uutisissa todetaan tilanne, näytetään kauheita kuvia, mutta koskaan ei mainita ketään valtionpäämiestä tai poliitikkoa, joka tuomitsisi tilanteen.
      YK on hampaaton.
      Amnesty on yrittänyt, mutta senkin keinot ovat hyvin rajatut.

      Poista
  7. Luin jostain, että Suu Kyin on kirjassa, koska silloin kun tämä kirjoitettiin&julkaistiin ei vielä tiedetty rohingojen vainosta, tai se ei ollut niin laajamittasta tms.
    Minusta tuon kirjan idea on mainio, mutta toteutustapa vähän ihmetytti ja väliin ärsyttikin. Siis sekä kirjoitustyyli että osa "satujen" painotuksista.

    Tuo lapsen hankkiminen nykypäivänä on helppoa -vähättely on ikävää myös siksi, että kaikilla ei vaan yksinkertaisesti ole varaa hedelmöityshoitoihin, adoptioon tai muihin vast. keinoihin. Hedelmöityshoidot ei aina toimi, eikä se sijaisvanhemmuuskaan ole ihan tosta noin vaan -homma. Jne.

    Musta se Niinistön muotokuva on jollain tapaa niiiiin hip, trendikäs ja just ajan hermolla että. Mietin vaan, toimiikohan se 25 vuoden päästä. Tai kai se jotain ajastaan kertoo. (Entä presidentistä?) En innostunut juurikaan. Mutta siitä siitä Niinistön puhemiesmuotokuvasta tykkään paljon.

    Hyvää, lämmintä alkavaa viikkoa!

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on tosiaan julkaistu samana vuonna 2016, jolloin rohingojen vaino paheni. Suu Kyi pitäisi jättää ainakin uusista painoksista ja käännöksistä pois. Samoin kaksi merirosvoa ja joitain muitakin epämääräisiä tai vähemmän ansioituneita naisia. On tässä tyylissä vähän turhaa uhoa myös kauttaaltaan.
      Olin luullut, että kirjassa esitellään naisia tieteen ja taiteen aloilta.

      Kyllä, olet ihan oikeassa tuossa. Joillekin lapsen saaminen käy hyvin kalliiksi. Kenellekään se ei saisi olla itsestäänselvyys, kuten Jokke edellä sanoo, mutta tämän ymmärtää erityisesti se, jolle lasta ei ala kuulua.
      Ulkomaisessa adoptiossa joissain maissa vaaditaan jopa, että tulevien vanhempien pitää asua lastenkodin lähellä kuukauden päivät ja käydä tutustumassa lapseen päivittäin. Monella ei ole tähän mitään mahdollisuutta.
      Sijaisvanhemmuudessa on se riski, että lapsen vanhempi kuntoutuu ja haluaa lapsensa. Heti alussa on asennoiduttava niin, että et saakaan pitää lasta.

      Ajan hermolla oleminen on ilmeisesti yhteisöllisyyttä korostavaa. Kun ajatellaan laatua, niin usein kuitenkin yksin tehty on parempi kuin sadan yhdessä tekemä.
      Sisaret 1918 on yhteistyö, samoin Iltasatuja kapinallisille tytöille ja Niinistön muotokuva. Mutta tosiaan, se on nähtävä. Ehkä muotokuva onkin seinällä parempi kuin lehtiin kuvattuna.

      Poista
    2. Niin, suomennos tähän italialaisten toimittajien Favillin ja Cavallon kirjaan on tehty 2017, jolloin rohingojen tappaminen (etninen puhdistus!) oli pahimmillaan. Joku huomautus tai lisäys suomalaisessa painoksessa olisi ollut paikallaan.

      Jäin miettimään myös sitä, miksi italialaiset ovat kirjoittaneet teoksen suoraan englanniksi ja mitä tämä on vaikuttanut tyyliin.

      Poista
    3. Jos kirjoittajat ovat (sen lukemani haastiksen mukaan) valmiita poistamaan Suu Kyin kirjan uudemmista painoksista, olisivat he varmasti suostuneet siihen, että se olisi jo poistettu (tai tehty joku lisähuomautus tms.) tähän suomennokseen. Kustantamo olisi voinut olla valppaampi.
      Ihmettelin kanssa tuota italialaiset kirjoittamassa englanniksi. Kyse on varmaan rahasta ja markinoinnista. Eikös tämä ole joukkorahoituksella tehty? Kirjoittajilla Yhdysvalloissa asuvina lienee USA:ssa laajemmat verkostot ja englannilla on muutenkin helpompi lähteä "valloittamaan maailmaa".

      Osuit niin naulan kantaan tuossa laadulla ja yksin tekemisessä! Poikkeuksia aina on, mutta...mitä useampi kokki...
      Sanna

      Poista
    4. Luin nyt vasta näistä kirjoittajista. He ovat pariskunta ja lähteneet Piilaaksoon yrittäjiksi. Tämä selittää heidän arvostuksiaan, esim. sen, miten he erään lainelautailijan kohdalla korostavat, että hänestä tuli maailman kovapalkkaisin surffaaja. Money makes the world go around...
      Minun pitää varmaan kirjoittaa tästä oma postauksensa. kuulin eilen Erinin laulaman ironisen biisin "Älä tule hyvä tyttö". Se toi niin mieleen tämän kirjan yksiniitinen asenteen, miten tyttöjen olisi uhmattava ja painettava kyynärpäät pystyssä poikia voittaen. Esikuviksi nostetaan sellaisia naisjohtajia, jotka ovat ensi töikseen vallan kaapattuaan tapattaneet puolisonsa ja sen jälkeen paljon muita, hirmuteot tietysti ohittaen tai eufemistisesti ilmaisten. Huh huh!

      Poista
  8. Ihana postaus taas ja Marjatan sisäinen 'ääni' hymyilytti. Se voi olla oikea pirulainen, jos sille päälle sattuu eikä usko mitään vaan panee väittelyn käyntiin. Minullakin tuo ääni on välistä voimakas ja olen antanut sille nimen - naisen vaisto. Me kun vaistoamme sata asiaa siinä, missä miehet yhden.
    Rosa Liksomin everstinna puhuu totta, että sisäinen elämä runsastuu iän myötä. Nuoruuden meuhkaaminen on käyty läpi ja on paljon levollisempi olo, vaikka välillä mieli kuohahtaa, kun Suomen upeaa luontoa ollaan tuhoamassa.

    Kesä on täällä ja hulluksihan me tullaan, myös me mummoikäiset :). Ennen mummot kulkivat kesällä kaupungilla huivit tiukasti sidottuna leuan alle ja paheksuivat minihameita ja housuhameita. Nykymummot pukeutuvat rennommin mutta olen samaa mieltä, että halvat mekot näyttävät yöpaidoilta varsinkin kukalliset. Olen ikäni ollut housuihminen ja joku jakku tai 3/4-hihainen paitapusero sen kanssa. Pelkkä t-paita päällä tunnen itseni alastomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kuoriutuu aina välillä jonkinlainen Havukka-ahon Ajattelija, ja nyt kun on tämä blogi, niin tännehän niitä aprikointeja pitää muovailla. :)

      Luonnon puolesta minäkin olen huolissani. Meillä on niin ihanat metsät ja vedet, että niistä on pidettävä kiinni ja estettävä hyväksikäyttäjien aikeet.

      Suomalaisilla on amerikkalainen pukeutumistyyli, mitä mukavampi sitä parempi. Se on hyvä tiettyyn rajaan asti.

      Housuissahan minäkin. Kesällä vaihdan välillä mekkoon, kun tarkenee.

      Poista

Myyttinen mummo

Mitä teille tulee mieleen sanasta mummo? Osuin taas yhteen monista lehtien mielipidekirjoituksista, joissa neuvotaan irtautumaan jou...