 |
| Hiihtolatuni varrelta |
Pidin yhteen aikaan päiväkirjaa asioista, joista sain iloa. Keskustelu ystäväni kanssa toi tämän mieleen ja kokeilin, mitä nousee päällimmäiseksi mieleen juuri nyt.
Minua ilahduttavat tänään:
- Luonnon kauneus.
- Hiihtolenkki siinä kauneudessa.
- Lähellä olevat palvelut: kirjasto, kaupat, bussipysäkki (20 min kaupunkiin), junapysäkki (10 min kaupunkiin) ja hyvät ladut melkein ovelta.
- Illan Opistokino, tänään tanskalainen western, Kristian Levringin viime vuonna ohjaama The Salvation.
- Hyvä kirja, jota olen lukemassa, Delphine de Vigan, Underground Time.
- Blogin kirjoittaminen ja ajatustenvaihto toisten bloggareiden kanssa.
- Se, että myös muslimimaailmassa on jo vähän herätty arvostelemaan ISISiä, vaikkakin niin kauheiden tekojen jälkeen, että niitä ei voi käsittää.
 |
| Kiitollisena hiihtämässä |
Oletan tässä, että olisin jo aiemmilla päiväkirjani sivuilla luetellut moneen kertaan ne elintärkeät: miehen, pojat ja heidän perheensä, ystävät, kivat naapurit ja muut tutut, terveyden, mukavan kodin ja riittävän toimeentulon. Nämä tämänpäiväiset merkinnät ovat ikäänkuin Maslowin tarvehierarkian yläpäätä, paitsi toive terrorismiin puuttumisesta, joka liittyy turvallisuuteen.
 |
| Kirjastoreitiltäni eilen illalla |
En kyllä ole Maslowin kanssa yhtä mieltä siitä, että taiteesta ja luonnon kauneudesta pystyisi edes pääsääntöisesti nauttimaan vasta terveenä, lämpimässä, mukavuuksien ja täysien ruokapöytien äärellä. Ihmiset sekä tekevät taidetta että nauttivat siitä myös sairaina ja mitä kauheimmissa olosuhteissa.
Ja eikös taas lähtenyt Uuno Kailaan runo Ihmisen määrä pyörimään mielessäni. Jostain syystä.
Ihmisen määrä
Ei ole ihmisen hyvä,
jos hän on heikko,
tuntea, nähdä ja elää
kaikkea: kuilu on syvä,
siellä on vaaniva peikko.
Inhimillisen luota
on moni mennyt
- inhimillisen tähden.
Hukkunut, harhaten suota
viekkaita virvoja nähden.
Toinen on - veljeni tiedä -
ihmisen määrä:
kaikessa ihminen olla,
suostakin polkunsa viedä
vuorille, hyljätä väärä.
Matkalla voi moni tällä
langeta, nousta.
Mutta jos itsesi hukkaat
sielusi näännyttämällä,
on sinun mahdoton nousta.
Matkaan, veljeni, loiton
määräsi nähden!
ihmisen ylpein arpa:
tietäen turhaksi voiton
taistella turhan tähden.
Kauneus, untemme sisar,
on opas meillä:
laulaen kuoleva jousen,
lehdellä kasteen pisar,
myös tomu kultainen tiellä.
Ja nyt valmistautumaan Opistokinon esitykseen. Elokuvassa on tuttuja näyttelijöitä, Mikael Persbrandt ja Mads Mikkelsen, ja se ajoittuu Yhdysvaltain sisällisodan jälkeiselle vuosikymmenelle.
Minua ilahduttaa, että saa sanoa sanoja kenenkään kieltämättä tai estämättä, niin kuin sinäkin sanot ja uskallat.
VastaaPoistaJa tietoisuus että olemme lopulta varjon suojassa, hetken. Eikä huominen ole itsestäänselvyys. Kuilun reunalla jokainen.
Totta, nuo voisi kirjata ilon aiheeksi ja rikkaudeksi ihan jokaiseen päivään.
PoistaVoitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. Valkoinen Toyota vei vaimoni on tosi hyvä, suosittelen :)
VastaaPoistaSe on todella hyvä, haikea, kaunis, täynnä elettyä elämää.
PoistaKiitos kirjoituksestasi, Marjatta! Valkoinen Toyota on lukulistallani. Hiihtoretkien iloja!
VastaaPoistaTulet Elina liikuttumaan suuresti. Siihen pienen pojan; Skiftesvikin oman, kuolemaan liittyy eräs niin liikuttava yksityiskohta, että näen sen silmissäni aina, kun tämä kirja tai Skiftesvikin nimi tulee mieleeni ja tunnen surua.
PoistaSinulle iloja perheen kanssa!
Ihana ajatus pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Sitten kun kiitollisuudesta on tullut ajattelutapa tai elämäntapa, ei päiväkirja enää edes riitä. Sivut loppuvat ja kynä katkeaa :D
VastaaPoistaMaslow: Voi miten hullunkurista ajatella että muka vain terveet pystyisivät nauttimaan kauneudesta ! Jollain tasolla voisi jopa ajatella että sairailla ja köyhillä on iso tarve vahvistaa itseään luonnon kauneudella.
Näin on! Kyllä tuollainen päiväkirja herättää huomaamaan hyvää ympärillä ja on omiaan tekemään onnelliseksi.
PoistaMaslow ei ilmeisesti edes tarkoittanut hierarkiaansa niin jäykästi tulkittavaksi kuin mitä on tehty. Tähänköhän pohjaa se, että kulttuuriin meneviä rahoja pidetään kunnissa monesti turhuutena, kun ensin pitäisi saada teitä ja terveyskeskuksia ym, mikä on ihan loputonta? Joku kirjastoauto ei veisi paljon rahaa, mutta juuri silloin aletaan paasata "perustarpeista"!
Kiitollisuuspäiväkirja, miten ihana ajatus! Uskon, että kiitollisuus on aikamoisen suuri voima ihmisen elämässä...
VastaaPoistaVoi, kuinka kaunis tuo hiihtokuvasi on! Se on suorastaan hätkähdyttää lumovoimallaan! <3
Kiitos, Kaisa Reetta!
PoistaMeillä on ihana latu. Mies otti nuo latukuvat (ja minä kännykällä kuvan kirjastoreitiltäni). Hiihdämme aina erikseen, koska meillä on niin eri vauhti, sovimme vain ajan milloin tapaamme. Ladun yli kaartuu kauniisti puita, ja yhdessä kohti se kulkee siltaa pitkin yli pienen joen. Kesällä ladun paikalla on patikkapolku.
Oikea kirja sai Runeberg palkinnon. Jonin kirjat ja oma elämä saa aina sydämen aivan hyytymään ja puhkeamaan kukkaan tunteista. <3 Hieno tuollainen positiivisuuden päiväkirja, uskon että kun kirjoittaa mustaavalkoisella asiat konkretisoituu. Tuosta saa positiivisuuden voimaa. Upea runo ja upea hiihtokuva. <3 <3 Sinä se olet vaan niin sielukas ja viisas nainen. Kommenttisi blogiinikin oli juuri se miten toivoinkin jonkun ajattelevan, ettei kokemuksia tarvitse hävetä eikä jemmata. Niissä ei ole mitään hävettävää ja siksipä en koe olleeni rohkea kirjoittaessani mitä kirjoitin. Rohkea sana tuntui niin väärältä. Sain itse apua kirjoituksesta, niin pitkään olen jemmannut. <3
VastaaPoistaSydämellistä sunnuntaita <3
Kiitos Tiia mukavista sanoistasi!
PoistaMinä luen aina mielelläni omakohtaisia kirjoituksia, niin kirjailijoilta kuin muilta kirjoittajilta. Lukija tuntee sen, kun kirjoittaja on sanojensa takana ja on kiitollinen, että saa olla mukana toisen elämässä. Ja itsellehän tällaiset kirjoitukset selventävät asioita! Siis ei mitään syytä välttää omista kokemuksista kertomista. :)
Sydämellistä sunnuntaita myös sinulle ja perheelle - kirjaimellisesti!
Mads Mikkelsen on loistonäyttelijä!
VastaaPoistaMiten vaikuttava runo: Ihan väreet kulkevat pitkin ruotoa...<3
Minustakin Mikkelsen on valtavan hyvä. Hassu juttu, mutta jotkut ovat nähneet meidän esikoisen hänen kaksoisolentonaan, ja nyt kun katsoin tuota elokuvaa, niin tottamooses, kyllähän siellä yhdennäköisyyttä olikin.
PoistaEn ole katsonut länkkäreitä paljon ollenkaan, mutta tämä oli hyvää ajankuvaa, hyvin rytmitetty ja jännittävä kuin mikä. Ajatella, minä - rauhanaatteen ihminen - kannustin puoliääneen "Ammu, ammu nyt", kun paha piti msaada pois päiviltä! Annoin 9,5. Meillä on mahdollisuus arvostella nähty kuva kouluarvosanoin tuolla Opistokinossa, ja vetäjä kertoo sitten seuraavalla kerralla, mikä tuli keskiarvoksi.
Leena, minulla käy samalla tavalla. Kailas ja Leino aiheuttavat aina takuuvarmasti hurjat väreet.
Kiitollisuuden ja ilon aiheiden kirjaaminen tai ääneen toteaminen antaa valtavasti voimaa päivään. Helppo on marista, mutta yllättävän helppo myös kiittää, kun sen aloittaa. Ja elämä kummasti valoistuu.
VastaaPoistaNäin on! Olen mielissäni, että tämä nousi esiin eräässä s-postikeskustelussa ja muistin taas onnitella itseäni kaikesta osakseni koituneesta hyvästä. Tämän päivän ilon aihe olisi ilman muuta auringon näyttäytyminen. Joskus iloksi riittää kahvin tuoksu aamulla - kun sen oikein oivaltaa.
PoistaSinullahan on Inna blogissa juuri tällaisia pieniä huomioita, mistä pidän kovasti!