perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuoden 2021 parhaat kirjat blogissani



Muutamissa kirjablogeissa on näkynyt vuosikatsaus, jossa bloggari on kertonut, mitkä kirjat vuoden joka kuukaudelta on kokenut mieluisimmiksi. Kävin läpi oman vuoteni ja kyllähän sieltä selvästi nousi muutamia, jotka koin jo lukiessa väkevämmin kuin toiset ja jotka nytkin niminä sykkivät viestiä "valitse minut".

Kirjan tai blogikirjoituksen nimeä klikkaamalla pääset lukemaan kirjoitukseni siitä.
 

Tammikuu

Joonatan Tola, Punainen planeetta
- Iloinen kirja surullisista asioista.
- Rehevää kerrontaa.

Helmikuu

Jari Järvelä, Klik
- Herkullisesti rönsyävä, sadunomainen kertomus, jonka sankaritar Iris on kaikkivoipa kuin Forrest Gump kulkiessaan kuuluisien valokuvaajien kanssa heitä lahjakkaampana.
- Klikin vuoksi odotin paljon Järvelän seuraavaltakin, mutta Aino Aallon elämän pohjalta kirjoitettu fiktio Aino A. olikin minulle osittain pettymys, koska se oli oudon ivallinen ja tuntui, että se ei ollut Aino, vaan kirjailija itse, joka pilkkasi Alvar Aaltoa.

- Pidän muista sepustuksistani joskus enemmän kuin yksittäisistä kirjaa tarkastelevista kirjoituksista. Helmikuussa tämmöinen on Kuunteleminen ei ole lukemista, eihän.

Maaliskuu

Liisa Louhela, Kaikkeus on meidän
- Ketkä lähtevät ja ketkä jäävät on aina kiinnostava kysymys pohdittavaksi.
- Romantiikka on ehkä nykyään turhaan väheksytty tai genreen sidottu asia.


Huhtikuu

Hanna Hauru, Viimeinen vuosi
- Kirja kuin kukka, suopursu tai vanamo, vaatimaton metsäkukka.
- Näin jälkikäteen tuli mieleeni, että Haurun luoman Ilmarin karuudessa on jotain samaa kuin John Williamsin Stoner-romaanin William Stonerissa. Miesten olosuhteet ovat erilaiset, mutta nöyrä tinkimättömyys on yhtä lujaa.  

- Ja Hanna Haurullahan tämä jäi viimeiseksi kirjaksi. Hän kuoli kesällä.

Toukokuu

Kristiina Rikman (toim.): Suom. huom
- Suomentaminen ja kielten rikkaus ja erilaisuudet kiinnostavat minua. Tämä kirja sisältää parhaiden suomentajiemme viimeisteltyjä esseitä kielistä ja kääntämisestä. 

Kesäkuu

Juhani Lindholm, Kalassa kielen merellä
- Upea esseeteos ansioituneelta suomentajalta.
- Lindholm on mukana myös edellisen kuukauden mielikirjassani. 

Tässä kuussa pidin kovasti myös Pekka Saurin kirjasta Huominen, eilisen sanelema ja Hannu Mäkelän kirjasta Suunnitelma loppuelämän varalle, mutta niistä minulla on vain pieni kirjoitus Pekka Saurin ja Hannu Mäkelän seurassa.

En kirjoita kaikista lukemistani. Tykkään lukea myös ilman kirjoitustarkoitusta, eikä kaikesta mitä lukee löydy sopivaa näkökulmaa kirjoittaa omaa juttuaan.  

Heinäkuu

Adele Dieudonné, Oikeaa elämää
- Tästä romaanista minulla on lyhyt teksti Naistenviikon kirjakimarasssani. Se olisi ansainnut oman kirjoituksensa.
- Hurja, surullinen kirja vaikeasta lapsuudesta.

Elokuu

Tove Ditlevsen, Lapselle on tehty pahaa
- Rohkea kirja vaikeasta aiheesta.
- Mikä kieli ja taito kuvata tapahtumia ja mielen liikkeitä.
 

Syyskuu

Laura Malmivaara, Vaiti 
- Tällä kirjalla on erittäin hyvä nimi. Vaitiolo tulee käsitellyksi monella tavalla, myös siltä kannalta, että joskus on parempi olla vaiti ennen kuin osallistuu  harkitsematta yhteiseen huutoon ja ylilyönteihin. Pidän oikeudenmukaisuutta tärkeänä ja olen hyvilläni, että Malmivaara kirjoitti tämän #metoo-liikehdinnän ylilyöntejä selventävän kirjan. 
- Pidän kirjan rakenteesta ja rauhallisesti tarkkailevasta tyylistä.

Lokakuu

Karl Ove Knausgårdin Aamutähti ja Tove Ditlevsenin Lapsuus jakavat mielisuosioni tasapuolisesti.
- Knausgård on kiinni jossain isossa aiheessa, joka selviää jatko-osissa. Nautin aina Knausgårdin tyylistä ja olen vietävissä minne tahansa hän minut viekin.
- Ditlevsen = laatu.   

Marraskuu

Anja Snellman, Kaikki minun isäni
- Snellmanin kirja on sekä henkilökohtainen että ajan hermolla, kuten hänen kirjansa yleensäkin ovat.
- Blogiaikana lukemistani Snellmanin kirjoista olen pitänyt erittäin paljon myös Pääoma-nimisestä romaanista, jonka nimi tosin oli minusta huono. Sen sijaan en niinkään pitänyt kirjasta Antautuminen.

Joulukuu

Pirkko Saisio, Passio
Vuoden paras! 💪



Huomaan, että mielikirjoissani tietokirjoja lukuunottamatta on usein yhteisenä aiheena pienet ja väärin kohdellut.  

Blogissa mainitsemieni kirjojen lisäksi olen lukenut kuluneen vuoden aikana kolmisenkymmentä teosta. Pidän niistä listaa nimellä Salaa luetut, mutta eivät ne ole mitään kiellettyjä kirjoja.
Siellä on mukana kirjoja, joista olisin halunnut kirjoittaa, kuten Anni Lötjösen Loppuunpalamaton ja Jaakko Heikkilän tarinalliset valokuvakirjat Armenian vaietut tarinat ja  Sweet Song of  Harlem, Harlemin lempeä laulu.
Kira Poutasen Surun kartta on yksi niistä kirjoista, josta olisin halunnut kirjoittaa enmmän. Se palaa yhä uudelleen mieleeni. Tarkastelin siitä vain yhtä puolta, sitä mitä me perimme vanhemmilta sukupolvilta, mutta kirjassa on paljon muutakin. 
Kaikkea ei ehdi - bloggarikaan. 
Yhdestä kirjasta olen jättänyt kirjoittamatta, koska muissa blogeissa sitä kehuttiin niin paljon, enkä halunnut saada osakseni paheksuntaa omasta negatiivisuudestani. Tämä kirja on Liv Strömquistin Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan. Kirja on huonosti piirrretty ja sivut on ahdettu täyteen välistä melkein lukukelvotonta suttuista tekstiä, mutta pahinta on paasaaminen. En myöskään ymmärrä, miten vapaassa pohjoismaassa voidaan iloita siitä, että joku paljastaa muka suurenkin salaisuuden naisen sukupuolielinten anatomiasta ja klitoriksen merkityksestä. Eihän me missään seksuaalikielteisyydessä olla eletty, ei suinkaan. No, nythän minä sen sanoin. Ja sanon vielä senkin, että intersektionaalisen feminismin sektio-ajattelu vie siihen mitä se sanoo vastustavansa, rajojen korostamiseen ja epätasa-arvoon. 

Kirjoitus, jota blogissani on käyty lukemassa koko blogiaikanani ylivoimaisesti eniten on  Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017 Kirjojen Suomi -projektin osana kirjoittamani juttu Väinö Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta.
Tämä on ymmärrettävää, koska näitä kirjoituksia julkaistiin muuallakin kuin vain kunkin bloggarin omassa blogissa.
Muutoin luetuimpien joukossa on paljon niitä, joiden kommenttikentässä on syntynyt kiivasta väittelyä, heh. Poikkeuksena tähän on Heli Laaksosen Aapine, joka on blogini kolmanneksi luetuin kirja.
 
Ei mutta, minähän lopetankin nyt tämän kirjoitukseni Heli Laaksosen runoon kokoelmasta Raparperisyrän.

Sil ko lähte uut alkku kohre

Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone
ol valone
ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil
älä unhota kotti avamei
älä karota annetui syrämei.

Viä roskapussi mennesäs. 


19 kommenttia:

  1. Hieno lista kirjoja, kaikkia niitä olenkin jo katsellut 'sillä silmällä'. Ja Saision hankin käsiini pikimmiten!

    Heh, tunnistan tuon kun huomaa olevansa eri mieltä valtavirran kanssa eikä sitten viitsi kirjoittaa kyseisestä kirjasta mitään. Sen vuoksi en oikein tykkää ottaa vastaan arvostelukappaleitakaan, ahdistun ajatuksesta, että pitäisi kirjoittaa kirjasta, josta ei ole pitänyt.

    Hyvää uutta kirjavuotta, Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta olisi kiva, jos blogeissa tulisi erilaisia mielipiteitä ja voisi vaikka väitellä hedelmällisesti, mutta usein käy niin, että mielipiteistä suututaan ja päätetään, että tuon kanssa ei keskustella. Koskaan ei kannattaisi olla liian jyrkkä, kenenkään, eikä kuplautua, mutta se tuntuu nyt olevan tyyli, vähemmän kuitenkin paljon lukevilla, koska lukeminen avartaa.
      Muutaman tyrmäämisen jälkeen olen alkanut (hieman) varoa. Toisaalta juuri silloin houkuttaa kirjoittaa, kun on eri mieltä ja haluaisi ymmärtää, miksi ajattelee jostain asiasta eri tavalla kuin enemmistö tai moni muu.

      Minulle arvostelukappaleet eivät todellakaan sovi, koska kirjoitan vain jos siltä tuntuu ja vain silloin kun haluan. Olen ottanut vastaan pari omakustannetta joista inspiroiduin kirjoittamaan, ja kerran sattui sitten niin, että kirja ei yhtään houkuttanut kirjoittamaan, ja sekös jäi vaivaamaan.

      Samoin sinulle Mari! Luetaan ja vaihdetaan ajatuksia.

      Poista
  2. Hanna Haurun Viimeinen vuosi on minunkin parhaiden listallani, samoin Passio. Vaiti ei aivan mahtunut, vaikka se oli loistava. Tämä kirjavuosi oli upea etenkin kotimaisen kaunokirjallisuuden osalta.

    Kiitos tästä Heli Laaksosen runosta! Muistaakseni siteerasin sitä blogatessani Raparperisyrämestä. Hyvää uutta lukuvuotta & kaikkea muutakin hyvää elämääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sil ko lähte uut alkku kohre" on paljon siteerattu mm eläkkeelle lähtijöille. Se sopii moneen tilanteeseen. Tykkään tästä runosta, koska se on täynnään niin hauskoja symbolisia tilannekuvia. Toisinaan ajattelen, että sen pitäisi loppua kauniiseen syrän-kohtaan, mutta kyllähän roskapussin vieminen palauttaa jännästi kaihoisuudesta arkisuuteen.

      Hyvä kirjavuosi tosiaan. Lähden katselemaan sinun suosikkejasi, kun on palattu kävelyltä. Niin kaunis uuden vuoden ensimmäinen päivä, aurinko paistaa lumelle.

      Poista
  3. mm
    ... mummo kutoo sukkaa hämärässä...
    vai kirjaako lukee sittenkin. :)

    Katopa, meillä kaksi samaa vuoden kirjaa, vaikka mie sain mainita vain viisi, niin silti:
    https://www.kirjavinkit.fi/vuoden-2021-parhaat-vinkkaukset/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin aivan hyvin voinut ottaa elokuuhun Hannnu Mäkelän Lukemisen ilon Ditlevsenin kaveriksi, silloin meillä olisi peräti kolme yhteistä.

      Maiju-mummi ei ole kutonut sukkaa kuin koulussa, villapaitoja ja myssyjä myöhemmin, mutta ei enää. Hän lukee nyt - mutta tosiaan kauheaa, miten epätarkka ja hämärä tuo kuva onkaan. Pitää katsoa, vosiko sitä saada tarkemmaksi.

      Poista
  4. Heli Laaksosen runo kelpo piste katsauksesi päätteeksi. Runo jos mikä nostattaa uskoa, että kyllä tämä tästä taas jatkuu 👋👌❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, ämpäri pois silmiltä ja johan valostuu.

      Poista
  5. Passio näyttää olevan ainoa yhteinen nosto meillä. Knausgårdin tähti todella himmeni silmissäni v 2021. Liv Strömquist ei piirrä kovin houkuttelevasti, mutta pidän hänestä edelleen paljon, myös tuosta viimeisestä. Sopivan hapokas.
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ditlevsen myös! Ja katopas, minulla ei olekaan sinun mainitsemaasi Alex Schulmania, hänestä myös pidän. Samoin Christer Kihlmanista, jota olen lukenut silloin joskus, kun hänen kirjansa olivat uusia.

      Joo, Strömquistista me olemme eri mieltä. Kävin katsomassa blogissasi, olinko kommentoinut. En, mutta en ollut silloin varmaan vielä lukenut (yrittänyt lukea) hänen kirjojaan. Sinä et kyllä heittäisi ulos kommentoijistasi eri mieltä olevaa. :)

      Toivotaan, että Knausgård onnistuu seuraavassaan ja voittaa sinut takaisin. Aaamutähdessä on kyllä se puute, että se jää liiaksi kesken, ihan kuin jatkokertomus.
      Ehkä Knausgårdin pitäisi palata sieltä iloisesta Lontoosta takaisin synkkään Pohjolaan ja antaa hiusten kasvaa renttulookiin.

      Poista
  6. Komea lista lukemistasi kirjoista.
    Passioita odottelen, mutta kirjaston varauslistalla on niin paljon muita ennen minua, ehkä keväällä saisin sen.
    Heli Laaksosen runokirjat ovat minulle tuttuja. Useamman omistankin, en kuitenkaan uusinta- Poimit sydämeni kirjahyllystä. (vai onko se uusin. en ole varma) Varauksessa on.
    Olet ilmeisen nopea lukemaan. Harppaatko koskaan?
    Antoisaa uutta lukuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole lukenut Laaksosen uusinta.
      En harppaa lukiessani, vaan jätän kirjan kesken, jos se on niin huono, että pitäisi ryhtyä harppomaan. Joitain kirjoja silmäilen kyllä ennen lukemista sieltä täältä kokeeksi maistellen, mutta sitten kun paneudun lukemaan en harpo.
      Antoisaa luku- ym vuotta sinulle myös!

      Poista
  7. Oi, mikä lista! Ja minä vasta aloin lukea samaa, joka sinulla on kuvassa kädessäsi. Muita en ole vielä lukenut, vaikka moni kiinnostaa. Ehkä minäkin saan tänä vuonna aikaiseksi hyödyntää kirjamessuilta saamaani lukupäiväkirjaa! Tuo on kyllä tärkeä nosto, ettei kaikkea lukemaansa tarvitse jäsentää analyysiksi. On tärkeää olla myös yksin (kirjan luomien) ajatusten kanssa. Nykyaika on tehnyt tästä etenkin Instan puolella kenties haasteellista. Ihanaa tätä vuotta Marjatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in. Se että somessa voi olla kaikkien kanssa kaiken aikaa ei saisi merkitä sitä, että niin pitää tehdä. Toisille se sopii, toisia ahdistaa.
      Itse haluan aina vähemmän mutta syvemmin, siksi en jaksa viedä blogikirjoitusteni lyhennyksiä tai kansikuvia Instaan tai ylipäänsä käydä siellä lukemassa toisten merkintöjä. Pysyn uskollisena blogille ja kirjoitan tänne niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.
      Sinulle myös ihanaa, uudenlaista ja erityistä tätä vuotta!

      Poista
  8. Tätä oli kiva lukea! Liisa Louhelan teosta on nyt kehuttu kovasti, laitan sen lukulistalleni. Passio täytyy ehdottomasti lukea myös. Onnea uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle hyvää uutta vuotta! Ja hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  9. Erimielisyyden sieto tuntuu olevan nykyään kaikkialla heikoissa kantimissa. Minä tykkäsin Strömquistin sarjakuvasta paljon, mutta asiaan voi toki vaikuttaa ikäni. Nuoret aikuiset tuntuvat olevan romantiikan ja rakkauden suhteen todella hakoteillä. Ehkä sinun ikäisellesi maailma näyttää hyvinkin erilaiselta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sen täytyy olla. Hyvä kun sanoit tämän.
      Kaikki on nuorille niin monimutkaista nykyään. Valintoja on paljon, mutta ne tekevät ehkä elämästä entistä vaikeampaa. Ainakin minusta näyttää siltä.
      Joissain maissa, esim. Japanissa, murehditaan sitä, että nuoret eivät halua enää perinteisiä parisuhteita ja perhettä. Eihän sinkkuudessa ole mitään väärää, jos ihminen on onnellinen niin. Väkeä on pallolla liikaakin.
      Sellaistakin olen lukenut, että myöskään romanttisia suhteita ei haluta, eikä ainakaan seksiä yhdistetä niihin. Tämä tuntuu kyllä minusta oudolta.

      Poista
    2. Ja tärkeä kysymys on tietenkin se, mistä kaikesta muutokset johtuvat.

      Poista