tiistai 28. joulukuuta 2021

Elämän vuositilinpäätös


Optimistin motto
uudelle vuodelle

Ajattelin tehdä kaksi vuodenvaihdekirjoitusta, toisen yleisemmän eli tämän, mitä nyt rustaan ja toisen sellaisen, jossa kerään blogikirjoituksistani joka kuukauden sytyttävimmän kirjan, kerron mitä muuta olen lukenut blogiin päässeiden kirjojen lisäksi ja miltä lukeminen ja kirjoittelu tässä vaiheessa tuntuu. 

Mennyt vuosi on ollut raskas kestää epidemian tuoman epävarmuuden vuoksi. Tiedämme, että jotkut vuodet vanhentavat ihmistä nopeammin kuin toiset. Isot kriisit kiihdyttävät vanhenemisprosesseja ja saattavat lyhentää soluihin kirjoitettua optimaalista elinikää jopa kuukausilla. Covid-pandemian aiheuttama ahdistus toimii todennäköisesti järkytyksenä, jonka vaikutus näkyy globaalisti myös elinikämittauksissa. 

Kesällä ehdimme jo huokaista ennenaikaisesti. Nyt eletään taas nousevien tartuntakäyrien aikaa. Ensi vuonna me varmaan totumme siihen ajatukseen, että sama turvallinen olo ei enää palaa, vaan elämä on pysyvästi epävarmempaa kuin ennen koronavirusta. Toivottavasti käsien pesut ja maskin käyttö tarpeen tullen jäävät pysyviksi tavoiksi sittenkin kun pandemia siirtyy historiaan.

WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on sanonut, että jos me haluamme saada koronaviruksen aisoihin vuoden 2022 aikana meidän pitää saavuttaa maailman suuri rokottamattomien joukko, ei niinkään rokottaa yhä uusilla tehosteannoksilla jo rokotettuja. Tämä hyödyttää rikkaan maan kansalaista myös, vaikka hän ajattelisi vain omaa hyötyään, koska rokottamattomissa yhteisöissä virus pääsee muuntautumaan ja kehittämään yhä uusia variantteja. Virus ei tottele valtioiden eikä edes mannerten rajoja, vaan käyttäytyy omapäisesti kuin sääilmiöt. Kaiken lisäksi juuri rikkaammat, paljon liikkuvat ihmiset edesauttavat sitä leviämään. Aikanaan espanjatauti tuli uudelleen Euroopaan merimiesten mukana. Nyt liikkuminen eri maiden välillä on paljon yleisempää, sen mukana me saamme toisiltamme sekä hyvää että pahaa.

Koronaan on kuollut todistetusti tähän mennessä noin Suomen väkiluvun verran ihmisiä, todellisuudessa enemmän. Se on aika paljon, eikä siinä kaikki, osa toipuneista vakavan tautimuodon sairastaneista jää puolikuntoisiksi ja menehtyy omaa elinajanodotettaan aiemmin keuhko-ongelmien ja muiden sairauden jälkeensä jättämien vaurioiden vuoksi. 

Oma elämäni on siltä osin valjumpaa, että pitkät pimeän ajan lomat etelässä, joihin olin muutamana vuonna jo tottunut, ovat jääneet. Sain niistä voimaa ja iloa. Tulin surulliseksi huomatessani, että päivetys kropassani on kadonnut lähes kokonaan. Suomen kesän viileä aurinko ei ole pystynyt pitämään sitä yllä. Bikininmuotoiset päivetysrajat, ne toivon saavani takaisin vuoden 2022 aikana! Älkää naurako, tällä asialla on minulle iso hyvää oloa symbolisoiva merkitys (heh, turhamainenhan se vaan on...ja lapsellinen...).

Täytän vuosia vuoden alussa, joten vuoden vaihde merkitsee minulle myös ikääntymisen pohdintaa.
Vanheneminen on biologinen fakta. Otan sen uteliaana vastaan. Pitää vain hyväksyä se, että ei ole enää yhtä viehättävä ulkonäöltään kuin nuorempana ja huomata ottaa muutokset huomioon pukeutumistyylissä, meikissä ja kampauksissa. 

Siinä missä ulkonäkö rapistuu ja voimat vähenevät, ymmärrys lisääntyy. Se on totta, vaikka kuulostaakin ehkä turhan juhlavalta ja minun ikäiseni toteamana omahyväiseltä. Vanha ihminen on nähnyt paljon ja kokenut paljon, elänyt läpi erilaisten yhteiskunnallisten vaiheiden ja kulttuuritrendien. Ikääntyminen antaa mahdollisuuden verrata ja katsoa asioita kauempaa. Vanheneva ihminen tietää, mitä on lapsuus, nuoruus ja aikuisuus, mutta ei vielä sitä, mitä on varsinainen vanhuus. Päättelen, että se voisi merkitä lisääntyvien kremppojen lisäksi myös lisääntyvää lempeyttä. 
Olemme kuunnelleet mieheni 70-luvulla tekemiä haastatteluja, joissa hän kyselee isältään tämän elämästä. Eetu kertoo, miten piileskeli pari kuukautta kevättalvella 1918 Luumäen metsissä paossa punaisten pakko-ottoja. Nuori poika olisi halunnut intomielisenä mukaan valkoisten puolelle, oli jo kavereitten kanssa suunniteltu öistä hiihtoakin heidän leiriinsä, mutta isänsä vei hänet turvaan odottamaan kansalaissodan päättymistä. Viiisas teko.

Viime vuonna löysin kuntosalin. Se jatkukoon. Lihashuoltoa, ei kun minähän olen valmistautumassa bikini fitness -kisoihin (hähää, se tähtää siihen, että jaksaa kantaa kauppakasseja...).  



Kirstinkallion kylätalon kuntosali on tunnelmallinen paikka. Se on vanhassa koulun jumppasalissa. Yhdestä luokkahuoneesta kuuluu kangaspuiden kolketta ja yksi on kunnostettu vuokrattavaksi juhla- ja näyttelytilaksi. Vanhat pönttöuunit eivät enää ole käytössä, koska nyt kuntosaliin on asennettu ilmalämpöpumppu. Meillä on kuvia, joissa uuneissa palaa tuli. Mieheni on käynyt tällä salilla jo muutaman vuoden ja nostellut joskus painoja elävän tulen lämmössä.

Tänä vuonna teen oikein yhden uuden vuoden lupauksenkin: aion kokeilla vaateostolakkoa. Olen lukenut sellaisesta, ja ajatus on alkanut viehättää. Ei siksi, että olisin erityisen ekologisesti ajatteleva tai askeesista kiinnostunut, eikä siksi että olisin mikään addiktoitunut shoppailija. Olen myös sitä mieltä, että on hyvä, että ihmiset käyttävät sitä, mitä toiset heille valmistavat, että pyörät pyörivät ja saamme nauttia hyvinvoinnista. 
Huomaan vain, että minulla on niin paljon kaikkea, koska minun on vaikea hävittää mitään ja uutta on kiva hankkia. Huomaan, että olisi hyvä saada tilaa vaatehuoneeseen, kuluttaa vanhat loppuun ja päästä sitten lakkovuoden jälkeen hankkimaan raikkaasti uutta ja laadukasta. Minähän rakastan vaatteita enkä nyt vanhempana halua ostaa mitään turhaa ja huonoa rihkamaa. Jos vielä tyylikin on muuttumassa, niin vuosi voisi olla hyvä aika pohtia sitä. 

Olen viime aikoina katsellut, miten todella huonolaatuisia ja huonosti suunniteltuja useimmat ketjuliikemyymälöiden vaatteet nykyään ovat. Kaikki mekot ovat löyhää yöpukumallia ja housut huonosti leikattuja. Ei ihme, että nettikauppa kukoistaa. Sieltä onnistuu löytämään joskus parempaa.
Toivon, että kertakäyttöisten vaatteiden valmistus loppuu ja aletaan suosia laatua.

Kirjoittelen vuoden mittaan, mitä lakolleni kuuluu, ehkä (no, ei se kuitenkaan pysty... ). 

Olenkin nyt sitten varustautunut ostamalla uudet farkut ja tilaamalla yhtä sun toista netistä sovitettavaksi. Vielä nippa nappa ehdin! Ihan kuin mässäilyään katuva ahmimassa vielä ennen laihdutuskuuria - erotuksena se, että syödä pitää joka päivä, mutta vaatteita ei tarvitse ostaa edes kuukausittain, joten vaateostolakko on varmaan helpompi toteuttaa kuin syömisen rajoittaminen (luulee hän...). No, vietinhän minä toissajoulunkin täysin ilman herkkuja, kun tähtäsin kolesteroliarvojen laskemiseen - ja onnistuin.

Vielä kirja-alasta sananen. 
Suren kirjojen lukemisessa tapahtunutta isoa huononnusta. Lainaan tietokirjailija ja tutkija Kai Ekholmia joka yhdessä kirja-alan asiantuntijan Eino Revon kanssa on päivittänyt 1920 julkaisemansa teoksen Kirja Tienhaarassa kirjoittamalla uuden katsauksen Lukemisen aika, Eikö Suomessa lueta tarpeeksi?. Sitaatit ovat tästä kirjasta.

Olemme eläneet yli 500 vuotta Gutenbergin maailmanjärjestyksessä, jossa painettu kirja on ollut palvottu, pelätty ja kiistaton sivistyksen ja tiedon välikappale.
    Nyt hengitämme Googlen keuhkoilla ja kirjallisuuden vaivalla rakennettu katedraali näyttää huojuvan.
 

Ostettujen kirjojen määrä on ollut tasaisessa laskussa: vuonna 2008 22 miljoonaa kappaletta, vuonna 2020 enää 15 miljoonaa. 

Kirjakauppa elämyksenä ja yksilöllisen sivistysvalinnan kokemuksena on Helsingissäkin pian harvinaisuus. Akateeminen kirjakauppa oli ikäiselleni syy jäädä eläkkeellä Helsinkiin. Pian se pitää etsiä muualta. Akateemisen kirjakaupan valikoimissa oli Nalle Nybergin aikana 140 000 nimekettä, miljoona kirjaa yli 20 kielellä. Syksyllä 2016 se oli pudonnut  80 000 nimekkeeseen. 
    Kirjatalon nykyinen nimekemäärä vaihtelee sesongeittain. Tällä hetkellä se on 30 000 - 35 000 nimekkeen välillä. Kirjatalon henkilökunta ja johto ovat onneksi edelleen rautaisia ammattilaisia eivätkä he ole tinkineet Akateemisen hengestä, vaikka omistajat ovat vaihtuneet ja jatkuvaa saneerausta on tehty. 

Kirja-ala käy jatkuvaa keskinäistä kilpailua ja yleistä puolustustaistelua, se karsii ja uudistuu, mukautuu ja sopeutuu. On tavallista, että kansalainen arvostaa kirjakulttuuria, mutta ei osta tai lue yhtään teosta. Tai arvostaa kirjoja, mutta lainaa kaikki lukemansa teokset tai hankkii ne kirppareilta ja antikvariaatista. Tai on aktiivinen lukija, mutta käyttää lukuaikapalveluja. Tai katsoo saavansa kaiken riittävän tiedon verkon ilmaistarjonnasta.  

Kirjoista lisää tilinpäätöksessäni numero 2 lähipäivinä. Olkaa kuulolla.

 

22 kommenttia:

  1. Jos päättyvästä vuodesta tekee jonkinlaista tilinpäätöstä, voisi tiivistää, että kaikki on tällä hetkellä hyvin.
    Vaatteita ostan harvoin, en tarvitse paljoa. Niitä parempia vaatteita
    on vaikea löytää, tahdon sellaisia ajattomia malleja, kuitenkin mielellään sellaisia joita ei olisi ihan jokaisella.
    Entisessä kotikunnassani on pari hyvää vaatekauppaa jotka myyvät kotimaisten suunnittelijoiden vaatteita. Usein löytää pienestä kunnasta hyvän vaatekaupan, täällä kaupungissa ei ole oikein sellaista. Laske öittesi tähdet, älä kyyneleitä, heitä se mitä taakkana kannat. Hyvää alkavaa vuotta


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama huomio, pikkupaikkakunnilta löytää liikkeitä, jotka eivät kuulu ketjuihin ja joilla on hyvä valikoima muutakin kuin nuorisovaatteita.
      Nyt kun ei enää käy töissä, niin oikeastaan tarvitsee eniten mukavia kotiasuja ja pari iätöntä asua juhlavampiin tilaisuuksiin.
      Mukava kuulla, että sinulla kaikki hyvin ja toivotaan, että niin jatkuu. Niin on minullakin, ei vaivaa muu kuin hieman huolekas olo.

      Poista
  2. Kiinnostava välitilinpäätös, kiitos!
    Hyviä tavoitteita tulevaa varten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki!
      En yleensä tee mitään päätöksiä/lupauksia, ellei nyt sitten sellaisia vitsikkäitä, että jatkan ehdottomasti herkkujen ja löhöilyn parissa. No, rennosti ottamistahan pidetään ihan tavoiteltavana olotilana.

      Poista
  3. Toivottavasti luet sen Laura Frimanin teoksen Tauko. Hauska ja huumorintajuinen teos siitä, miten olla ostamatta uusia vaatteita. Ostan hyvin vähän vaatteita ja pidän niitä vuosikausia. Minulla on mm. musta housupuku vuosisadan vaihteesta, joka sopii edelleen hyvin päälle ja oli viimeksi kesällä päällä hautajaisissa. Housuissa on vähän levenevät lahkeet, joten ne ovat tänäkin päivänä muotia. Puvusta en siis luovu. Muita vaatteita olen kierrättänyt ahkerasti. Onneksi Paimioon tuli tehdas, jonne viedään kaikki suomalainen ylijäämä- ja kierrätysvaate. Tehdas tekee kuitua, jota voidaan käyttää uusien vaatteiden tekemiseen.

    Luetaan ensi vuonnakin kirjoja, joten hyvää uutta lukuvuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkistin, varauksessa on, se Tauko. Harvinaista, että sillä on niin paljon jonottajia. Pitäiskö ostaa - Kai Ekholmin tilastot panivat ajattelemaan.

      Minulla on myös paljon luottovaatteita vuosikymmentenkin takaa, mm eräs Marimekon paitapusero, joka on vanhempaa vähän pienempää mallia kuin nykyiset, lyhyempi ja enemmän naisten malli. Pitää varmaan ostaa kangasta ja viedä se ompelijalle malliksi, niin saa juuri saman.
      Ompelijan kautta voisi käyttää kaikki ostovaatteet, niin saisi niistä juuri itselle sopivat. Ennen stretch-aikaa vein aina farkut ompelijalle niin sain sopivan vyötärön eikä tarvinnut kuroa vyöllä.
      Tyyylikäs housupuku olisi aivan ihana, mutta eihän niitä tällä haavaa mistään saa. Muistan sovitelleeni monia, mutta kranttu kun olen, niin jäi silloin hankkimatta, kun kaikissa tuntui olevan jotain puutetta.

      Aika monet liikkeet ottavat nyt vanhoja vaatteita välitettäväkseen uusiokäyttöön. Hyvä juttu.

      Kirjoja ei voi olla lukematta. Lukeminen on yhtä itsestäänselvää kuin hengittäminen. Nytpä laitankin tähän Ekholmin ja Revon kirjasta runon. se on Markus Kajon kirjoittama.

      Mie pystyn lukemaan 1 selällään,
      2 kyljellään & vähän huonommin
      3 toisella kyljellään.

      Mien jaksa lukea istuallaan.

      Näin on lukuasia.

      Poista
  4. Hyvä, että olet löytänyt kuntosalin! Iso peukku sille.

    Vaateostolakko kuulostaa myös hyvältä. Itse olen hankkinut omat vaatteeni kirppikseltä (alusvaatteita ja sukkia lukuunotammatta) ja parin vuosikymmenen ajan ja kun ostan jotain, laitan jotain kiertoon. Kaapeissa on hyvin tilaa.
    Kengät ostan aina uusina, sen verran kookas ja leveä kavio minulla, että on vaikeaa löytää sopivia kenkiä.

    Mukavia vanhan vuoden loppupäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole koskaan löytänyt vaatteita kirpparilta, mutta meillä ei olekaan niin tasokkaita kirppiksiä kuin Helsingissä.

      Kengät on vaikea asia. Minulla on isot jalat ja silti haluan että kengät ovat paitsi mukavat myös kauniit. Niin monet kengät ovat kauniita vielä 39-nuomeroisina, mutta ei enää 41 numeron koossa.

      Mukavia tämän vuoden loppupäiviä myös sinulle!

      Poista
  5. Mikähän se pointti on, että tekee mieli summata menneitä vuoden lähestyessä loppuaan? Minulla on samanlaisia pohdintoja.
    Kunnossa kaiken ikää, se on hyvä olla kaikkien motto. Hieno päätös sinulta hoitaa lihas- ja peruskuntoasi. Koetan muistaa sen itsekin. Tosin kuntosalikäyntini ovat jo ohi, vaikka kymmeniä vuosia sitten olin innokas salillakin kuntoilija , varsinkin juoksumatto liukkaiden ja loskaisten kelien aikaan oli mieluinen.
    Vaateostoksia en harrasta. En tarvitse uusia vaatteita ja ahdistun kauppojen sovituskopeissa.
    Lukemisia haen kirjastosta, tosin harvakseltaan. Mitään lupauksia en tee tulevalle vuodelle. En onnistuisi pitämään niitä kuitenkaan.
    Hyvää vuodenloppua ja loistavaa uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat toivotukset sinulle, Aimarii!

      On kiva, että elämässä on rytmiä ja vuoden vaihde on aika hyvä siihen, koska valo alkaa lisääntyä joulun alla. Eikös vuosi alkanutkin joskus kekristä loka-marraskuussa, kun sato oli korjattu ja voitiin huokaista, koska onnistunut sato merkitsi selviämistä talven yli. Itselläni koulun rytmi määräsi elämää seitsenvuotiaasta kuusikymppiseksi, paitsi opiskeluvuodet. Silloin vuosi tuntui alkavan koulun alusta.

      Minä olen aina ajatellut, että sinä liikut paljon, hiihdätkin.
      Itselläni on kuntosali melko uusi harrastus, jumpannut olen aina ja vesijumpan aloitin muutama vuosi sitten.
      Ulkolajeista ei ole kävelyn voittanutta. Kesällä pyöräily on kivaa. Molemmissa myös mieli virkistyy.

      Sinä ahdistut sovituskopeissa ja minä taas tykkään sovitella jopa ilman ostotarkoitusta. Saatan kyllä katsella vaatteita lakkovuonnakin, mutta siirrän ostamista.

      Samoin minä lainaan paljon, varsinkin sen jälkeen kun varaaminen muuttui maksuttomaksi. Haluan uteliaana katsella niitäkin kirjoja, joita en ehdi lukea.
      Jos luen jonkin todella hyvän kirjan kirjastolainana, niin saatan sen jälkeen hankkia sen itselleni. Kai Ekholmin kirjoitus sai ajattelemaan, että enemmän pitäisi ostaa kirjoja eikä ainkaan tuntea morkkista kirjojen ostamisesta. Tottahan muihinki harrastuksiin menee rahaa. Olen joskus verrannut miehen valokuvaharrastukseen. Isojen kuvien teettääminen ei ole halpaa, nykyään hän kyllä tekee julistekokoisetkin itse, kameraseuralla on siihen tarvittavat laitteet.

      Poista
  6. E-kirja ei vaikuttanut paljoakaan paperikirjojen myyntiin, mutta varmasti äänikirjat ja podcastit. Tuo rokotekeskustelu on turhaa, tässä mentiin rikkaat ja ahneet edellä (itse olen ottanut rokotukset), ja koska kaupalliset toimijat toimivat riskillä, he myyvät rokotteet, kuka maksaa. Toisaalta mikääN rokotusjärjestys ei olisi mielstäni estänyt viruksen mutatoitumista, mikä ennustettiin jo ennakoon. Toivon, että päästään tästä normaliin päiväjärjestykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että kirjoja aletaan tehdä, ja jo jonkin verran tehdäänkin, suoraan kuunneltavaksi on iso asia. Eihän silloin edes ole kyse kirjoista, vaan äänitteistä, joilla on aivan eri säännöt kuin luettavalla tekstillä. Se mitä Kai Ekholm sanoo kirja-alasta "se karsii ja uudistuu, mukautuu ja sopeutuu" on aikamoinen alennus kirjailijalle, jonka pitäisi saada jonkinlainen korvaus työstään ja säilyttää itsetuntonsa "sopeutuessaan".

      Virus on arvaamaton, mutta se tiedetään, että rokotuksilla sitä saadaan hillityksi. Toivotaan että se lievenee tarpeeksi mutatoiduttuaan.
      On se ihmeellistä, että ihmiselle voidaan vaihtaa monia elimiä, niin että jotkut meistä ovat elämänsä lopussa melkoisia kyborgeja, mutta noita viruksia me emme pysty hallitsemaan.

      Poista
  7. Minulla hiusten harmaantuminen on ainakin vain kiihtynyt tämän pandemian aikana. Värjääminen myös kuivattaa hiuksiani, joten olen ajatellut jospa luopuisin siitä ja kestäisin urheasti harmaantuvan tukkani.
    En oikein osaa asennoitua kuntosalilla käymiseen. Täälläkin olisi siihen mahdollisuus. Jalkani toimivat hyvin mutta ylävartalon ja käsien lihakset taas heikentyvät vuosi vuodelta. Todellakin, sen huomaa nostellessa kauppakasseja autoon. Minulla ei ole miestä useinkaan kantamassa :), kun on tämä etäsuhde. Lumityöt talvella ja puuhommat kesällä ehkä auttavat jonkin verran. Lenkkeilen ja pyöräilen sulan aikaan ihan kiitettävästi.

    Covid-pandemia on hiljainen, huomaamaton tappaja ja kyllä se on lisännyt ahdistusta. Yritän jo olla lukematta uutisotsikoita, tartuntatilastoja paikkakunnittain ym. mutta ei se näy auttavan. Välillä olen positiivisella mielellä ja että kaikesta selvitään. Tuntuu hassulta ajatella, miten naureskelimme aikoinaan Kiinan kuville, missä ihmiset kulkivat maskit naamoilla kaupungin saastesumujen vuoksi. Nyt olemme samassa tilanteessa koko maailma!

    Minulla on aivan samanlainen harmaa huppari :) ja toinen vaaleanpunainen. Vaatteita on yksinkertaisesti liikaa mutta en vain osaa luopua niistä ennen kuin ovat täysin lumppuja. Kotona huomaan pitäväni juuri niitä samoja yhden hyllyn vaatteita, jotka ovat mukavia, pehmeitä iholle, viskoosi-puuvillaa ja legginsejä tietenkin. Tilaan netistä paljon ja en voinut vastustaa mielitekoani tilata ihanan sini-ruusukuvioinen lyhyt toppatakki. Takki oli niin sopivankokoinen ja tarjoushinta 39,90. Voi meitä naisia! Miehet eivät tunnu tarvitsevan milloinkaan mitään ;).

    Kolmannen piikin sain 28.12.ja jonkinasteista lihaskipua sain siitä ja pistoskohta kipeä, kuumetta ei nostanut. Kaupalla yksi mummo oli tullut niin kipeäksi, ettei ollut seuraavana päivänä päässyt ylös sängystä kuin hoippuen. En haluaisi enää piikityksiä mutta tulen ottamaan, jos tarve vaatii.
    Hyvää Uutta Vuotta 2022!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, saatat hämmästyä, kun annat hiustesi harmaantua. Niihin voi tulla hurmaava sävy ja harmaa hius on ryhdikäs. Minä luulin, että harmaantuminen tulisi kerroksittain, mutta se tulikin pehmeästi raidoittuen. Vieläkin alla on melko ruskeaa.

      Joo, mukavuus ennen kaikkea. Hyvältä näyttävä vaate myös tuntuu aina hyvältä. Epämukavat jäävät käyttämättä. Jos hyvän löytää, niin melkein kannattaa ostaa heti kaksi.
      Minulla on nykyään kotona yleensä hupparimekko ja vielä neuleponcho sen päällä, vilukissalla.
      Siniruusukuvioinen toppatakki kuulostaa kivalta. Sopisi just minun vaaleansinisiin nilkkureihini...

      Minulle ei tullut kolmannesta piikistä kuin pientä pakotusta käsivarteen, ekasta nousi nopeasti kuume ja laski kahden tunnin kuluttua.
      Minulla on päinvastainen strategia kuin sinulla: tutkin päivittäin kaikki tilastot ja altistumisapaikat ja saan siitä hallinnan tunnetta. Olen liikkunut kaupoissa, lounasravintolassa ja elokuvissa, mutta kaikki varotoimet huomioonottaen. Nyt ei olisi hyvä saada lievääkään omikronin aiheuttamaa tautia, koska mies on lopulta pääsemässä alaluomen kasvaimen poistoon. Sen jälkeinen toipumisaikakin on riskialtista aikaa. Kun luomet on ommeltu kiinni toisiinsa niin ei olisi kiva pärskiä.
      Peruimme kirvelevin sydämin tapaamisia. Loppiaisviikolla piti saada kaivattuja vieraita isompi porukka ja olipa mies suunnitellut saatella pojanpojan heti vuoden alussa armeijaan Vekarajärvelle. Ei viisasta nyt.
      Odotellaan... luulen, että vielä tästä lähdetään Kanariallekin, ja sittenhän se vasta tuntuukin mahtavalta.

      Hyvää uutta vuotta sinulle myös!

      Poista
  8. Järkevä nainen. Vaatelakko on ilman muuta helpompi kuin ruokalakko. Jos pystyisin pikkasen järkevöittämään syömisiäni, niin löytäisin vaatehuoneesta paljon sopivia vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun heität ne mitkä ei sovi heti pois ja ostat sopivia, niin saat hyvän mielen. Sopimattomien vaatteiden säilyttäminen syö itsetuntoa, eikä se ole aina painostakaan kiinni, jos vaate ei enää sovi. Vartalo muuttuu.

      Poista
  9. On kyllä elämä joiltakin osin mennyt uusiksi Covidin takia: eipä sen vaikutuksilta ole varmaan moni voinut välttyä ainakaan kokonaan. Nyt kun tätä paskaa on kestänyt näinkin kauan, siihen alkaa turtua ja tietyllä tavalla jopa etääntyä (mikä voi tuntua hassulta, kun täällä tartuntaluvut ovat tähtitieteelliset ja noususuunnassa). Minulle tämä tarkoittaa sitä, että on sopiva hetki ottaa lukuun kirja, joka käsittelee Covidia ja sen leviämistä jmv. Näistähän toki olen lukenut artikkeleita netistä ja lehdistä, mutta nyt koen jaksavani myös kirjallisuutta aiheesta.


    Toivotan vapaampaa ensi vuotta ja kaikkea muutakin hyvää! Ja jään mielenkiinnolla odottamaan kirjoitustasi kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, enää ei niin hätkähdä. Silloin aluksi tuntui jotenkin juhlavalta olla eristyksissä, kun ei ollut rokotuksia eikä mitään ja valtiotasolla huolehdittiin meistä senioreista, että pysyisimme hengissä.

      Samaa toivotan minä sinulle!

      Äsken juuri kirjoitin ja julkaisin sen pakinan - mitä mukavinta uudenvuoden aaton puuhaa. Nyt lähden katsomaan miehen kanssa Kylmän sodan Suomi -dokkarisarjaa ja nauttimaan jotain herkullista telkkarin ääressä. Myöhemmin katsomme omasta ikkunasta ihmisten pihoissaan järjestämiä ilotulituksia.

      Poista
  10. Minun täytyy lukea tämä kiinnostava tekstisi pirteänä tarkemmin, mutta kyllä minua huvittaa yksi asia. Sain tuon saman läksiäiskortin töistä, joka sinulla on ykköskuvana. Sopii kyllä kaikkeen elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni ostin tämän Pentikin myymälästä. Minua vetävät aina tämmöiset viisaudet puoleensa.
      Olethan huomannut kortin takana 'hidastaelamaa.fi' - heh, nyt kun sinä uppoat kirjoittamiseen, niin mahtaako onnistua...
      oli niin hyvä ja pitkään mietitty tuo ratkaisusi, onnea!

      Poista
    2. Huomasin hidastaelämää.fi ja naurattikin se. Toisinaan tuon kanavan tarjoama kyökkiviisaus puhuttelee enemmän, toisinaan vähemmän. Vapaus nyt puhuttelee aina, eli kiitos!

      Juuri äsken tuli uutisista mielenkiintoinen juttu pitkästä elämästä italialaisesta kylässä. Aloin heti luonnostella blogijuttua. Mietin sinua, kuinka kaipaat aurinkoon. Kyllähän lämpimässä, hyvän viinin, ruuan ja välittävän perheen keskellä rauhassa on kaikki edellytykset pitkään elämään. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että viimeistään 120-vuotiaana moottori alkaa yskiä. Toivotaan nyt, että pääsette tulevana vuotena etelään ja saatte pitkän ja terveen elämän rusketusraidoilla <3

      Poista
    3. Hidasta elämää -sivut näyttää samanlaiselta kuin Positiivarit, söpöiltä, mutta jos tulee tosipaikka ja ahdistuu, niin ei näistä ole mitään apua.

      Kateltiin jo matkoja. Kunhan mies on selvinnyt leikkauksestaan ja toipunut pari kolme vikkoa, niin sitten voisimme ampaista liikkeelle, jos kaikki menee hyvin.

      Poista