Joulu on jo ovella, ja sehän otetaan vastaan joulupaidassa

 

Joulu on jo ovella. Kuusi on koristeltu ja sen katveessa luetaan, tietenkin.
Sain juuri luetuksi loppuun Juhani Branderin romaanin Amerikka. Romaanin pojan, mummonsa kanssa asuvan Kaarlon, surkeat olosuhteet tuovat vahvasti mieleeni Pavel Sanajevin Sašan elämän oman mummonsa taloudessa romaanissa Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Molemmat mummot ovat epäsovinnaisia ja roiseja tyyppejä.
Sanajevin kirjan aseena on hersyvä huumori, Branderin ote on hiljaisempi ja myhäilevämpi. Kaarlo ja mummo elävät kaksistaan pienellä saarella sodan jälkeistä köyhää aikaa. He ovat yhteisönsä kummajaisia, mutta selviävät joten kuten. He uskovat yhä vielä taikoihin ja loitsuihin. Luonnolta pyydetään anteeksi sen käyttöä, sitä kiitetään ja lepytellään. Loppupuolella kirjan sävy muuttuu surumieliseksi, ja lopun unenomainen kuva, jossa kirjailija tuo katseltavaksemme pojan merellä unelmineen, meren kaikessa valtavuudessaan ja hylkeen on kuin satu. Joulusatu.  

Joulun tulo teki hyvää heille molemmille, Kaarlolle ja mummolle. Joulunalusviikon mummo touhotti kuin nuoruutensa päivinä. Siivosi nurkat kaikista pölyistä, heitti kirput ja luteet hankeen ja kiillotti Jopin (hella) kuin olisi pessyt Isofaria saunassa. Mummo hinkkasi mäntysuovalla lattiat ja seinät. Jopa navetan mummo tuuletti ja siivosi, vaikka siellä ei ollut nähty elikon elikkoa kahteen vuosikymmeneen. Mummoon tuli eräänlaista lapsenuskoa ja viatonta mieltä, niin kuin hän oli itse Kaarlolle sanonut.

Mentulan huushollissa joulumieli on tullut vähemmällä jynssäämisellä, mutta kyllä siivottukin on. On leivottu, on koristeltu ja on piipahdeltu kaupoissa.  

Joululukemiseksi tuli juuri ajoissa  Adlibriksen paketti, jossa kaksi espanjalaisen Sara Mesan kirjaa, romaani Four by Four ja novellikokoelma Bad Handwriting. Ne ovat tuossa pöydällä tontun alla. Tältä kirjailijalta on suomennettu romaani Pullaposki, josta kiinnostuin erään blogikaverini jutun luettuani. Pullaposki on lainakirjapinossani muutaman muun ohessa. Lukeminen ei pääse loppumaan. 

Aina kun radiosta tulee laulu Mary Did You Know, minä pysähdyn askareissani, istun ja kuuntelen. En ole uskonnollinen ihminen, mutta eläydyn syvästi Marian tragediaan. Mistä me tiedämme, mitä meidän lapsistamme tulee ja mitä vastoinkäymisiä he joutuvat elämässään kohtaamaan? Kaikki eivät tee ihmeitä, mutta eivät myöskään saa kuolemantuomiota kansankiihotuksesta ja koe tuskallista kuolemaa, mutta elämä voi silti olla vaikeaa. Niin vähän me pystymme vaikuttamaan.  
Viktor Rydbergin Tonttu on toinen joululaulusuosikkini. Rydberg kirjoitti tämän yksitoista säkeistöä käsittävän runon 1881 ja Valter Juva suomensi sen 1900-luvun alussa. Laulun sanoina käytetään tätä suomennosta. Sävellys on Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen. Runossa on upea, jylhä tunnelma. Monen sukupolven ajan elänyt Tonttu miettii unettomana olevaista. Minne ne sukupolvet häipyvät?

Vaiti metsä on alla jään

Kaikki elävä makaa

Koski kuohuvi yksinään

Humuten metsän takaa

Tonttu puoliksi unissaan

Ajan virtaa on kuulevinaan

Tuumii minne se vienee

Missä se lähde lienee