Ajatuksia pandemian tässä vaiheessa

Maski, jota en käytä.
Ostin tämän pelkästään blogikuvaa varten.

 
Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä. Tykkäämme pakkautua hännät heiluen tiiviisiin rykelmiin nuuhkimaan, koskemaan, kokemaan ja tekemään asioita yhdessä; kauppaan, kirkkoon, kapakkaan, markkinoille, messuille, festivaaleille, stadioneille, areenoille, kirpputoreille, kuntosaleihin, raveihin, kahviloihin, gallerioihin, kirjastoihin, kioskeihin, moskeijoihin ja teattereihin. Koronavirus on loukannut tätä meille, edistyneille isoille apinoille, keskeistä käyttäytymistarvetta ennen kokemattomasti.

Edellä oleva sitaatti on Juha Hurmeen 11 sivun mittaisesta koronaesseestä Riesa viime vuoden viimeisessä Apu-lehden numerossa. Hurme käy tapansa mukaan perinpohjaisesti aiheensa kimppuun, käy läpi covid-19 viruksen leviämishistorian, selvittää, mitä virukset ovat, miksi eläinperäiset eli zoonoottiset taudit leviävät nykyään niin vauhdilla ja miten korona-huuhaa on sekoittanut ihmisten ajattelua. Hurmeella on kaiken aikaa optimistinen, reipas ote. Hän näkee, että 2021 tulee olemaan ehdottomasti parempi kuin 2020, koska me olemme jo oppineet kaikenlaista ja koska koronavirus on ihmisen ymmärrettävissä oleva ongelma, ei sen kummempaa. Kolme koronavirusta on jo aiemmin aiheuttanut vakavan ongelman, eiköhän tämä uusi riesakin voiteta. 

Huomaan blogisivuni aiheluettelosta, että olen kirjoittanut seitsemässätoista jutussani koronasta tai ainakin sitä sivuten. Aihe on ikään kuin kaiken aikaa taustalla ajatuksissani. 

Rokotukset saatiin kehitettyä nopeasti kiitos aiemmin tehtyjen virustutkimusten ja kansainvälisen yhteistyön. Nyt kun meillä on apu lähellä, on myös lisääntyvässä määrin niitä, jotka mellakoivat rokotusta vastaan, niin hassua kuin se onkin. Some varsinkin on täynnä kaikenlaista mis- ja disinformaatiota.
 
On muiden muassa koronarealistit-niminen sivusto, jonka ulkoasu on tehty muistuttamaan virallisia terveydenhuollon nettisivuja. Sivuston mukaan ei pidä totella virallista linjaa vaan aivan muita asiantuntijoita, jotka tarkemmin tutkiessa paljastuvat usein ei suinkaan asiantuntijoiksi, vaan tavallisiksi kansalaisiksi, jotka ovat mukana rokotevastaisissa liikkeissä tai amerikkalaistaustaisessa QAnon-liikkeessä. Nämä "tietäjät" välittävät sellaista "huipputason tietoa", että maski aiheuttaa aivovaurioita ja D-vitamiini tappaa koronan, siis boikotti maskeille ja D-vitamiinia hamstraamaan.

Tottelemattomuutta kiitellään näillä huuhaasivustoilla älykkään ihmisen ominaisuutena, mutta samalla kehotetaan tottelemaan kuuliaisesti jotain valittuja hörhöguruja.

QAnon-uskonlahko on saanut ilmeisesti alkunsa teinipoikien vitsistä: laitetaan nettiin tämmöistä täyttä huuhaata sekoittamaan ja katsotaan moniko tarttuu siihen. Aika moni turvaton ihminen tarttui. Uskottiin, että USA:n demokraatit ovat pedofiilejä ja Trump on Pelastaja. Nyt ollaan siinä pisteessä, että valtava joukko q-uskovaisia ihmisiä uskoo, että rokotuksessa meihin laitetaan siru. Joidenkin mielestä meitä hallitaan sen kautta tarkkailemalla - he ovat lukeneet Orwellin 1984 -  ja toisten mielestä rokotuspiikissä siirretään pedon merkki - he ovat lukeneet uskonnollista mystiikkaa. Pojilla taisi ryöstäytyä homma hanskasta. Salaliittoon sairastuneet selittävät kaiken pelottavan sadunomaisilla tieteisfantasioillaan. Q on kuin joulupukki tai jumala joka näkee kaiken, tietää ja osaa.   

Rokotusten vastustajissa on myös luonnonlääkeintoilijoita. Eräs rohtolääkkeisiin uskova tuttavani ei ota rokotusta selittäen, että eihän hän  tartuta, koska hän on terve. Jassoo, sellaisiakin ihmisiä on siis olemassa.

On niitäkin joiden mielestä rokotuksella tapetaan ihmisiä, kun tahallaan vapaaksi päästetty virus ei tapa tarpeeksi, ja näin saadaan liikakansoitus ratkaistuksi.

Ja on niitä, jotka väittävät, että kyseessä on harmiton flunssa, jossa kuolee ihmisiä vähemmän kuin kausiflunssissa. 

Ilman suojelutoimia ja sairastuneiden saamaa hoitoa kuolinluvut olisivat valtavat. Meitä on Suomessa suojannut eristynyt sijainti, mutta ruuhkaisemmissa Keski- ja Etelä-Euroopassa on jouduttu kaivamaan joukkohautoja.
Krematorioiden johtajat ovat Saksassa kehottaneet niitä, joiden mielestä epidemia on suuri huijaus tulemaan itse katsomaan ja auttamaan arkkujen siirtelyssä, niitä kun on ollut pahimpina aikoina monessa kerroksessa, kun uunien kapasiteetti ei ole riittänyt.

On paljon tauteja, jotka vasta kattava rokotus sai häviämään: tuberkuloosi tulirokko, polio, isorokko, kurkkumätä.  
Nämä nostavat päätään siellä, missä aletaan jättää lapsia rokottamatta luottaen hopeaveden juomiseen tai johonkin muuhun poppaskonstiin.

Entisenä opettajana minua kummastuttaa, mihin meidän hyvä koulutus on mennyt? Miksi ihmiset käyttäytyvät näin epärationaalisesti. Vaikka kuinka pitäisi tautia itselleen harmittomana, niin moraalisen ihmisen pitäisi tajuta suojata muita. 

Mitenkäs sitten omassa elämässä? Tietenkin luotan asiantuntijoihin ja tieteeseen. Odottelen rokotusta, jonka päälle 70-vuotiaana todennäköisesti saan maaliskuussa, vahvistavaa kakkosrokotetta joudun odottamaan, mutta eiköhän se yksikin jo suojaa kuolemalta. Minulla on vanhojen solujeni lisäksi hieman muuta heikkoutta ja olen siksikin ollut hyvin varovainen. 

Nauratti kun sain Google Maps yhteenvedon tammikuun liikkumisistani: 1 kaupunki (no, mikähän se olisi, olisko San Fransisco!), kohokohdat Rosso Kouvola, Myllykosken kirjasto ja Poikilo-museot. Joo, kerran oikein repäistiin ja käytiin lounasravintolassa. Patikointikilometrejä on kertynyt melkoisesti.
Mitä vähemmän kontakteja, sitä parempi suoja. Yhden ystävän kanssa olen kävellyt ja lähellä asuvan pojan perhettä on tavattu välillä rennommin välillä hieman epävarmuuden sävyttämänä. Mies on minua sosiaalisempana tavannut enemmän ihmisiä, mutta varoen hänkin. Nyt hän on keksinyt ruveta ryhmätekemisten puuttuessa nikkaroimaan talon verstaassa, joka ennen oli talonmiehen työtila. 
Minä en nikkaroi enkä kudo (minä luen, jos joku ei sitä tiedä!), mutta yllätin itseni jo nyt vuoden alussa valmistamalla uuden resptin mukaan erittäin hyvää ruokaa nimeltä enchiladas. Yksi uusi ruoka/vuosi Hyvät & helpot -kansioon on hurja vauhti. 

Hiihtolomaviikolla olemme luvanneet piipahtaa Tuusulassa pojan perheen luona - edellyttäen, että olemme kaikki terveitä ja virustilanne on hallinnassa. Jos muuntovirukset ryöpsähtävät, niin sitten ei mihinkään.
Kolmas pojistamme asuu Turussa isoine perheineen. Sinne menemme kun rokotus nro 1 on saatu ja ehtinyt vaikuttaa. Edellyttäen... jne jne. 
Minulla alkaa olla hurjan ikävä omiani. Osuin luvun alla olevassa kirjassa kohtaan, joka sai kokemaan epätoivoa tapaamattomuuden vuoksi. Jari Järvelän romaanissa Klik keuhkotautisia ja vähän muitakin eristetään parantolaan. Eräs parantolaan unohdettu perheenäiti kokee tilanteen niin raskaana, että päätyy itsemurhaan todettuaan sitä ennen."Kun on kerran pudonnut pois rakkaittensa ajasta, siihen ei pääse enää takaisin." No, eihän tilanne nyt ihan niin paha ole, mutta kuitenkin... meni joulu ja menee hiihtoloma...  

Yleensä herään silti edelleen aamuisin, jos en aina iloisena, niin kuitenkin tyynen luottavaisena uuteen päivään. Edellä siteeraamani Juha Hurme käyttää paljon sanaa iloinen. Se on hyvä sana.

Tommi Melender kuvaa tunnelmaa Helsingissä kevään poikkeustilan aikana aavemaiseksi ja omaa oloaan lamaantuneeksi esseekirjassa Pakopiste, jossa on hyviä esseitä myös muilta kirjailijoilta. Itsekin olen huomannut välillä jotenkin aikailevani ja siirtäväni asioita, kun sitä aikaa on. 

Eräänä koronakevään tiistaina kuljin keskellä päivää Helsingin Aleksanterinkadulla. Sisälläni karmi, sillä auringonpaisteinen maisema oli yhtä autio ja hiljainen kuin yön syvimpinä hetkinä. Mietin, että tällaiselta näyttää maailma, jossa yö nielaisee päivän ja todellisuus muuttuu kääntöpuolekseen. Edelleenkin aurinko nousee ja laskee, edelleen päivämäärät vaihtuvat, mutta poikkeustila jatkuu ja jatkuu, eikä kukaan osaa sanoa, milloin se päättyy.

Koronakeväästä on pitkä aika, kohta vuosi. Olemme tottuneet hiljaisempaan maailmaan, eikä se ole enää ihan niin hiljainen ollutkaan, koska ei ole tarvinnut turvautua täyssulkuun ja koska olemme oppineet liikkumaan viisaasti - tai no, ylilyöntejäkin on tapahtunut, mutta ei pahasti. Meillä Suomessa ei Q-uskovainen hoitaja ole vetänyt rokotuskylmiön johtoa irti seinästä, eikä mielenosoitukset koronatoimia vastaan ole keränneet kuin kourallisen ihmisiä.  

Rokotusjärjestyskään ei ole saanut meitä mihinkään isoon kiihkoon. Jos asioita katsottaisiin yksinomaan siitä näkökulmasta, että virus pitää hävittää yhteiseltä pallolta mahdollisimman nopeasti, niin tottahan rokotus suunnattaisiin ensimmäiseksi terveydenhoidon henkilökuntien ohessa sinne, missä tautia on eniten ja sinne missä on ilmennyt uusia variaatioita. Tämä strategia toimisi kaikkien eduksi, koska virushan ei tunne valtioiden rajoja. Mutta maailma ei toimi niin, ihminen on lyhytnäköinen ja reviiritietoinen, myös silloin kun hänelle on siitä haittaa.  

Kun Hurmeelta Apu-lehden esseeseen liittyvässä haastattelussa kysytään tuleeko vuodesta 2021 parempi kuin edellisestä, hän vastaa näin: "Me ihmiset emme vain ajelehdi todellisuuden pyörteissä. Meillä on keinoja vaikuttaa todellisuuden laatuun ja kulkuun. Vuosi 2021 on parempi kuin 2020, jos me teemme siitä paremman. Tehtävä on melko helppo, koska vuosi 2020 ei ollut kummoinen."