Tänään on Kansainvälinen kahvipäivä - skool hyvälle kahville!
Eilen oli Kääntäjien päivä, huomenna on Maailman hymypäivä ja sunnuntaina hyvin tärkeä päivä, Korvapuustipäivä. Onhan näitä hassuja teemapäiviä, joskus useampi teema samalle päivälle. Omia suosikkejani ovat Mene pyjamassa töihin päivä ja Satunnaisten kilttien tekojen päivä.
Tämä alkuhöpötys on tässä peitteenä. Poistin sen kirjoitukseni, johon häirikkö oli tarrautunut. Julkaisen sen tässä alla nyt uudelleen kommentteineen, paitsi ne muutama sata spämmiä, jotka siirsin roskiin. En halua antaa periksi tuommoisille kiusaajille.
Toivottavasti Blogger-ohjelma valitsee kirjoitukseni tunnuskuvaksi tämän kahvikuvan eikä kirjankansikuvaa, jos jonkin kuvan valitsee. Eikö ole muuten ihana jäätelö, mansikan, kerman ja valkosuklaan makusinfonia.
Hän on koonnut runot suomennokseen kahdesta
vironkielisestä teoksestaan, Naised teel ja Vihm ja vein.
Nimiruno Lue minua on pitkä kaunis rakkausruno. Siitä
otteita alla.
lue minua
kuin runoa
lue hitaasti
lausu joka ikinen tavu
tunne joka ikinen sana kielelläsi
punnitse jokaisen lauseenjäsenen
merkitystä
ja yritä päästä ytimeen
sinähän haluat
Runon minä pyytää lukemaan itseään paitsi kuin runoa, niin
myös kuin miniatyyriä, kuin novellia, kuin romaania,
kuin eeposta ja kuin haikua, ja lopuksi "kuin
vesileimaa jonka näkee vain valoa vasten".
lue minua
kuin novellia
ei sekään ole
kovin paljon pidempi
mutta siinä on kerrostumia
sitä voi riisua kuin
vaatteita
kuumassa huoneessa
ja siinä on hämäriä paikkoja
semisävyä
hiljaisuutta
lue
minua
Toisista ihmisistähän tekee kiinnostavan se, että me emme
tunne heitä ja että he ovat mahdollisimman erilaisia.
Kaikki sellainen painostus, jossa pyritään muokkaamaan
ihmisistä samanlaisia on typerää olkoon kyse aatteista tai
vaatteista.
Kuitenkin kaikkina aikoina tehdään niin, joskus hennommin
joskus väkivaltaisemmin, väittäen, että juuri tämä nyt
käyttöön otettu tapa nähdä ihminen on ainoa oikea,
vaikka juuri edellä olisi oltu tyytyväisiä elämään hyvää
elämää toisenlaisina toisin säännöin.
Miksi joku ihminen houkuttelee 'lukemaan' itseään enemmän
kuin toinen? Sitä kutsutaan ihastumiseksi.
Mikä sen ihastumisen herättää? Miksi olen kiinnostunut
X:stä, mutta en yhtään Y:stä? Ja miksi Y on kiinnostunut
minusta, vaikka minä en hänestä?
Miksi kaikki nyt ovat niin kiinnostuneita Z:sta?
lue minua
kuin romaania
jossa on paljon lyhyitä kappaleita
jossa on ilmaa
sillä jotain voi jättää tarinasta pois
tai muotoilla siitä uusi
erimakuinen
romaani
ja jonkun voi jättää kokonaan
kirjoittamatta
tai kesken
eikä aina ole päästävä loppuun
joskus aika ei vain riitä
ikään kuin et tietäisi
lue minua
Kirjan kansikuvassa on osa Maurice Brazil Prendergastin
teosta Beach No.3, 1900-luvun alun töitä.
Ihana jalokivivärinen öljyvärimaalus, joka tuo mieleeni
Paul Gauguinin Tahitilla maalaamat paratiisityöt.
Katsotaan, löytääkö trolli rakastamansa tekstin täältä toisen tekstin sisältä. Jos niin käy, niin poistan tämän oitis.
On kiva hupsutella noilla teemapäivillä nyt kun jokainen päivä on koronapäivä.
Voi viettää esimerkiksi Röhönaurupäivää tai Omituisten ihmisten päivää mieluummin kuin Käpertymispäivää.
Laitan loppuhuipennukseksi kuvan, jonka mieheni otti itsestään mökillä juoksemassa koronaa karkuun.
Tyylikästä jälkeä! Sama mielleyhtymä: Tahitille vei sisältöön istuva kansi minutkin. Kaunista herkkää ja koskettavaa. Emmehän me enempää keneltäkään voi toivoa ja pyytää kuin: Lue minua...
VastaaPoistaOn onnellista lukea ja olla luettavana.
PoistaAloin ajatella, että tämä lukeminen voisi kohdistua myös itseen, oman itsensä tutkailu kun on elämänikäinen projekti.
Runossa on myös lyhyt osa, jossa pyydetään:
"ja kirjoita minua
koska oikeastaan
olen pelkkä otsikko
ja sekin saattaa
matkan varrella muuttua
kirjoita minua"
Totta ja mainio oivallus, jonka ääreen pysähdyin:)
VastaaPoistaJännittävää nähdä, mitä tekstiä sateenkaaremme loppupäässä seisookaan...
Pidin kovasti Aareleidin romaanista Korttitalo, ja tuo lainaamasi nimirunokin on niin kaunis ja paljon sanova. Taidanpa lainata koko kirjan.
VastaaPoistaSain juuri ilmoituksen, että Korttitalo on saapunut minulle kirjastoon (viiden muun varauksen kanssa. Kiitos kirjastolaitos ja kirjastojen alueellinen yhteistyö!
PoistaAareleid on ollut nyt esillä, koska oli Helsinki Litin vieraana. Hän vaikuttaa kiinnostavalta kirjailijalta.
marjatta
VastaaPoistatämä hieno kohta kirjoituksessasi pani ajattelemaan: "väittäen, että juuri tämä nyt käyttöön otettu tapa nähdä ihminen on ainoa oikea, vaikka juuri edellä olisi oltu tyytyväisiä elämään hyvää elämää toisenlaisina toisin säännöin."
välillä tuntuu kuin ihmisen oleminen ja elämä olisi rasittavuuteen saakka trendeihin sidottu asia. yhtenä päivänä on muotia lempeys ja melankolia, sen jälkeen koleerisuus on uusi musta. välillä pitää suuntautua ulos, vaikka haluaisi vain sulautua tapettiin.
mietin usen sitä, mahdollistaako aivorakenteemme lainkaan pysyvämmän tyytyväisyyden. ainakaan evoluutio ei ole suosinut sitä, että onnekkaan toimenpiteen jälkeen lilluisimme tyytyväisyyden tunteessa loputtomasti.
meri
Tyytyväisyys näyttää tosiaan olevan aina hyvin lyhytkestoista niin yksilöillä kuin yhteiskunnillakin. Tämä näkyy selvästi silloin kun hyvinvointi on pitkällä kuten nyt Suomessa ja me suupielet alaspäin kulkevat ihmiset pidämme maailman onnellisimmiksi nimeämistämme epäuskottavana tai lähes pilkkana, koska koemme elämämme niin raskaana. Huolekkuus tuntuu vain lisääntyvän hyvissä oloissa, ollaan huolissaan siitä, pysyykö saavutetut edut ja ehtiikö käyttää kaikkea hyvää mitä on tarjolla. Onnekas tila vie myös pois ponnistelun tarpeen, mikä toisi elämään merkityksellisyyttä ja minkä puuttuessa jää aikaa vajota eksistentiaalisiin murheisiin.
PoistaOi, pidän tästä suuresti. :)
VastaaPoistaKiitos!