Lisää Berliinin matkalla koettua

Berliinin matkamme muodostui tälläkin kertaa ihmisoikeuspainotteiseksi, vaikka oli tarkoitus myös vaellella puutarhoissa ja kylpeä turkkilaisittain. Onneksi olemme miehen kanssa samanmielisiä, kuten vanhat pariskunnat yleensäkin. Ja työnjako pelaa: minä löydän liikaakin kohteita, joihin tiedän kokemuksesta molempien haluavan, ja mieheni tutkii yksityiskohdat, aukioloajat ja miten mennään. Mieheni olisi ehkä rauhallisempi matkaaja ilman minun ahnetta asennettani.

Berliinissä on aivan upeat muistomerkit kaikille natsiajan vainotuille ryhmille. Näitä muistomerkkejä valvoo valtiopäivien päätöksellä 25.6.1999 perustettu säätiö, joka järjestää myös paljon toimintaa: työpajoja, keskitysleireiltä selvinneiden tapaamisia, erikoisnäyttelyitä, on-line näyttely koululaisille.

Euroopan surmattujen juutalaisten muistomerkki sijaitsee aivan Brandenburger Torin lähellä. Se on 2711 erikorkuisesta betonipylväästä koostuva 19 000 neliömetrin alue, joka on valmistunut 2005. Sen alla on informaatiokeskus, johon on ilmainen pääsy läpivalaisun kautta. Keskuksessa on lukuisia sanomalehtikuvia, kirjeitä ja videoita, joilla holokaustista selviytyneet kertovat kokemastaan.

Jonkin matkan päässä kivipaasimuistomerkistä Tiergartenin puiston varrella on 2008 avattu vainottujen homoseksuaalien muistomerkki, vielä yksi betonipaasi, joka on pystytetty vinoon. Sen ikkunasta voi katsoa suuteluvideon. Tämä muistomerkki haluaa muistuttaa, että maailmassa on vieläkin paljon maita, joissa suuteleminen on vaarallista. Ryhmille tarjotaan myös työpajaa "Forbidden Love".

Tiergartenissa on myös kaunis musta lampi, jonka keskellä olevaan kivipylvääseen toimitetaan joka päivä tuore kukka. Lampea ympäröivissä laatoissa on niiden keskitysleirien nimiä, joissa Euroopan romaneja surmattiin. Lammen vierellä pitkässä paneelissa on lisää tietoa näistä vähemmistöistä, joita usein kutsutaan vain yhdellä nimellä, mustalaiset, romanit, Gypsies, vaikka heissä on hyvinkin erilaisia ryhmiä. Tämän muistomerkin pystyttämisestä päätettiin 1992, mutta se valmistui vasta 2012. Pitkä suunnittelu on kannattanut, koska muistomerkki on henkeäsalpaavan kaunis.

Gypsies-jaottelua, usein käytetään nimitystä Sinti and Roma

Toiselle puolen tietä, osoitteessa Tiergarten 4, ollaan vasta valmistamassa muistomerkkiä niiden muiston kunnioittamiseksi, joita sterilisoitiin ja surmattiin sairauden tai kehitysvamman vuoksi. Natsit kutsuivat tätä surmaamista eutanasiaksi. Samassa osoitteessa on sijainnut päämaja, jossa darwinistista vahvemman eloonjäämisoppia on sovellettu, suunniteltu ja toteutettu "eutanasiana". Luulin, että tämäkin merkki olisi jo paikallaan, kun esitteessä oli hieno kuva vaaleansinisestä 30 metriä pitkästä lasipaneelista antrasiitinharmaalla betonipinnalla, mutta se olikin vasta visualisointia. Kävelimme paikalle ja siellä olivat traktorit työssä pohjan teossa. Tämän linkin kuva ennustaa, että muistomerkistä tulee todella kaunis.

Anne Frank Zentrum Hacheshe Höfen jugendkorttelissa on pieni, kodikas museo ja toimintakeskus, jossa on pysyvän näyttelyn lisäksi seminaareja ja tapahtumia. Pidin erityisesti keskellä huonetta olevasta teltasta, jossa saksalaiset nykynuoret puhuvat videoilla asioista, joista Annekin oli kiinnostunut. 

Alkuperäinen päiväkirja vitriinissä

Eliminoitavia lapsia

Esimerkkilapsi

Kerrankos sitä erehdytään! Valokuvaliikkeen mainoskuvassa "Kaksi upeaa arjalaista lasta, mutta lapset olivatkin juutalaisia Levyn suvun lapsia, Herbert 4 ja Ellen-Eva 13.

Berliinin reissumme oli monipuolinen ja antoisa. Ehkä vielä pitää kuitenkin kerran palata. Brechtin kotimuseo jäi omituisten aikataulujensa takia käymättä ja tuo sininen lasimuistomerkki kiinnostaa nähdä valmiina.

Sää suosi meitä mahtavasti. Söimme joka päivä ulkopöydissä, mikä tuntui uskomattoman hienolta. Kävimme DDR Museossa, Maailman kulttuurien talossa, Helmut Newtonin laajassa valokuvanäyttelyssä, kahdessa elokuvassa ("her" ja "The Grand Budapest Hotel"), Galerie-tavaratalossa ostamassa miehelle T-paitoja, kun hän ei arvannut, että olisi T-paitakelit, tutustumassa eri kaupunginosiin, taidemarkkinoilla ym. Seurasimme myös elämäni hienointa vappukulkuetta. Se oli kilometrejä pitkä, hyvät julisteet, karnevaalimeininkiä, kansainvälistä sanomaa, hienoa pukeutumista ja erilaista musiikkia. Aivan liikutuin, kun opettajien ja tieteentekijöiden ryhmä kulki ohi. Lapset rauhan puolesta -osasto vaikutti samalla tavalla. 

Mieheni kuvaamassa vanhan juutalaisen hautausmaan muuria. Tänne on puettava portilla olevasta korista kipa päähän, koska juutalaisille pää on pyhä paikka ja siksi peitettävä.

Berliinin kulkuvälineistä voisi kirjoittaa aivan oman postauksensa, mutta totean vain, että kylläpä toimii hyvin. Käytimme busseja, metroa ja raitiovaunua, sekä junaa keskitysleirimatkalla. Pyöräilijöitä oli paljon, kaupunkipyörät käytössä ja useissa paikoin oma väylä pyöräilijöille. Hauskimmat turistikulkupelit olivat sähkön avustamana kulkeva pyöräriksa, seitsemän hengen renkaan muotoinen pyörä, jossa vain yksi polkee suoraan eteenpäin, kaksi sivuilta ja kaksi selkä menosuuntaan sekä lasten polkuauton näköinen miniauto. Segwayt näyttivät olevan suosiossa. Olen nähnyt tämän laitteen aiemmin vain ruotsalaisen Solsidan-sarjan Freddellä.  

Bloggari tässä poseeraa berliiniläisen poikaystävän vieressä, jonka mahasta on valinnut  paikan, johon seuraavaksi sännätään.

Kyllä piisaisi kirjoittamista ja kuvia. Mutta hei – kirjablogihan tämän piti olla!

DDR Museon ostalgista nostalgiaa