Ydinkohtia

Teksti kirjanmerkistä

Minulla on tapana pitää lappua kirjan välissä ja merkata siihen lukiessani tärkeitä sivunumeroita, kohtia, joihin haluan palata. Yleensä kirjasta löytyy jokin huippu: uusi näkökulma, jokin asia ilmaistuna nasevammin kuin koskaan ennen, jotain tavattoman kaunista tai jotain, jolla on henkilökohtainen sanoma juuri minulle. Tällaiset ydinkohdat ovat eri kohtia eri lukijoille. Kerron nyt muutamasta viimeksi luetusta sen kohdan, joka on jäänyt päällimmäisenä mieleeni pyörimään.

Delphine de Vigan, Yötä ei voi vastustaa (2013 - alkuteos Rien ne s'oppose à la nuit 2011)

Nyt tiedän, millaiseen jännityksen tilaan tämä kirjoitustyö minut saattaa, miten paljon kysymyksiä se herättää, miten paljon se häiritsee, väsyttää, toisin sanoen vie voimiani sanan fyysisessä merkityksessä. Halusin kenties kunnioittaa Lucilen muistoa, tehdä hänelle paperisen ruumisarkun - minusta ne ovat kaikkein kauneimpia - ja lahjoittaa hänelle romaanihenkilön kohtalon.

Kirjailija kirjoittaa muistelmateosta äidistään. Hän joutuu penkomaan menneitä etsiessään äitinsä tuskaisuuden alkuperää. Monesti tällaista työtä epäillään ja katsellaan pahansuopaisesti, mutta näinhän se juuri on: paperinen ruumisarkku. Miten kauniisti sanottu!

 

 

Anna-leena Härkönen, Takana puhumisen taito (Kirjan ja ruusun päivän kirja 2014)

Yksi vuosikausia huonossa liitossa kärvistellyt nainen oli selittänyt ystävälleni: - Kyllä mä tiedän, että pitäs erota mutta mä en jaksa, kun on talvikin tulossa!

Tässä tiivistyy Härkösen omin tyyli:koominen, ronski ja maanläheinen. Ja nyt sen keksin - meretemazzarellamainen! Kyllä, Mazzarellan ja Härkösen arkifilosofisessa, tapauksia luettelevassa rupattelutyylissä on paljon samaa.

Schoschana Rabinovici, Thanks to My Mother (1998)

There in that car, on a journey into the unknown, I learned that people in extreme situations can behave completely differently from the way they usually do. No one can know how he would himself behave. Many who give the impression of being strong might allow themselves to become discouraged, and weak ones might become heroes. 

Olen nähnyt näin tapahtuvan, ja tiedän itse olevani aika kova luu pahassa paikassa. Yleensä varsinkin naiset luulevat olevansa  - ja heidän uskotaan olevan - pinteeseen joutuessaan voimattomia kirkujia, mutta tosipaikassa he saattavat saada supervoimat ja olla tosi valppaita ja kylmähermoisia.

Ähäkutti, maltoin ottaa lainaukset lyhyinä ja kirjoittaa niukasti. Olen kohta Twitter-kelpoinen. Montako merkkiä twiittauksessa saikaan olla? Miten sillä on tuollainen nimi, visertely! Meillä ainakin linnut visertävät tosi pitkään ja perusteellisesti ilman rajoituksia.