Vuosi bloggausta III, vanhenemisesta

Onkohan tuo mököttäjä satakuntalainen ja tuo rehevä karjalainen? Tässä voisi olla myös kuvattuna bipolaarinen persoonallisuus; välillä menee todella kovaa ja välillä ollaan nurkassa. Valloittava kuva, ja tekstihän osuu oikeaan.

Käsittelen Huikean ja Suositun Blogisynttäritrilogiani loppuosassa ikääntymistä. 

Minulla on tapana valmistautua perusteellisesti tuleviin elämänvaiheisiin. Sain mieheni mukaan viettämään äitienpäivääkin ennen kuin meillä oli edes lapsia. Nyt kun elän vanhuuden nuoruutta (joku on keksinyt tällaisen määritelmän, se voisi käsittää vuodet 60 - 80), olen alkanut valmentaa itseäni tulevaan kaikenlaisilla vanhuuskirjoilla, fiktiolla, oppailla ja vitsikirjoilla.
Merete Mazzarellalla ja Claes Anderssonilla on useissa teoksissaan hyviä pohdiskeluja asioista, jotka tulevat vastaan vanhuuden nuoruudessa.
Äskettäin lukemani Lars Huldénin runokirja Ei tähtiä tänä yönä, sir puhuu koskettavasti varsinaisesta vanhuudesta, loppuvuosista, jolloin ei löydä oikein keskustelukumppania, kun ikätoverit ovat kuolleet, muut eivät ota todesta ja elämä lipuu ohi. Tästä kirjoitan vielä oman postauksen. Se ei jätä muuten minua rauhaan. 
Kaikki varmaan tuntevat Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvakirjat. 

Minusta Mummoa hauskempia ovat Kaarina Goldbergin sankarittaret Senni ja Safira. Goldbergin kirjoilla on hauskat nimet Vanhuus ei tule yksin, Kurtturuusut ja Teräsmuorit.  

 

Alun kuva on tällaisesta Naurua ikä kaikki -vitsikirjasta. En muista, mainittiinko kirjassa sen kokoajaa. Olen palauttanut kirjan kirjastoon, mutta kuvannut parhaat sivut.

Minulla on ihan sellainen tuntu, että olen parinkymmenen vuoden jälkeen iloinen ja tyytyväinen vanha ihminen. Luen ja kirjoitan edelleen  - tai sanelen, jos nivelrikko on vääntänyt jo nyt yhdeksänkymppisen sormilta näyttävät sormenpötkyläni liian koppuraan. Silloin varmaan onkin jo yleistä käyttää tekniikkaa, jossa puhe siirtyy tekstiksi automaattisesti. Ei siis huolta!

Onnellinen elämä syntyy siitä, mihin sitä vertaa. Isäni vertasi kaikkea elämäänsä korsussa. Minähän käytän samaa kikkaa ja vertaan elämääni lapsuuden niukkoihin oloihin ja nautin nykyajan mukavuuksien keskellä. 

Nyt tämä synttäririeha saa luvan loppua!
Lukemisiin, kirjoittamisiin ...