keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Sergei Dovlatov, Matkalaukku... ja joulua kohti joutuin

 


Sergei Dovlatov on kiinnostava emigranttikirjailija. Hän syntyi Neuvostoliitossa vuonna 1941 ja muutti alle nelikymppisenä siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, koska ei saanut kaunokirjallisia tekstejään julkaistuksi kotimaassa niiden kriittisyyden vuoksi. Hän oli ennen USA:han emigroitumistaan julkaissut tekstejä ulkomaisissa lehdissä. USA:ssa hän alkoi kirjoittaa novellikirjoja ja romaaneja. Dovlatov kuoli sydänkohtaukseen vain 48-vuotiaana vuonna 1990 ehdittyään sitä ennen julkaista kirjoja enemmän kuin kirja/vuosi.  
Hänen teoksiaan on käännetty yli 25 kielelle ja niitä on julkaistu sananvapauden lisäännyttyä myös entisessä kotimaassa.

Dovlatovilla on kiinnostava yhteys Suomeen. Hän opiskeli Leningradin yliopistossa kaksi vuotta suomen kieltä ja toimi sen jälkeen toimittajana Leningradissa ja Virossa.

Aivan äskettäin on suomennettu Dovlatovin romaani Kompromissi, jossa hän käsittelee Viron vuosiaan. Hänen teoksistaan on suomennettu muutamia muitakin. 
Päädyin lukemaan novellikokokoelman Matkalaukku, koska sen idea on niin kiehtova. Mietin myös, miten jännittävä teos lieneekään kyseessä, kun joku näyttää pureskelleen hermostuksissaan kirjan alanurkkaa. No, ei ole niinkään jännittävä, vaan hauska ja lempeästi ironinen. 

Matkalaukku on elämäkerrallinen kirja, novellikokoelma tai novelleista koostuva romaani, jossa Dovlatov kertoo ainutlaatuisella tavalla Neuvostoliitosta lähtönsä tarinan. 
Toimittaja Dovlatov saa ministeriöltä luvan poistua maasta kolmen matkalaukun kanssa. Hän protestoi aluksi laukkujen vähäistä määrää, mutta huomaakin pakatessaan itsesääliä tuntien, että hänen tavaransa sopivat yhteen laukkuun, surkeaan vaneriseen kapsäkkiin, joka piti sitoa lukon säryttyä pyykkinarulla. 

    Joskus olin mennyt sen kanssa pioneerileirille. Kanteen oli kirjoitettu musteella: "Nuorempi ryhmä. Serjoža Dovlatov". Sen viereen oli joku ystävällisesti raapustanut:"paskahousu". Kangas oli repeytynyt muutamista kohdista. 
    Kannen sisäpuolelle oli liimattu valokuvia Rocky Marcianosta, Armstrongista, Joseph Brodskysta ja Gina Lollobrigidasta läpinäkyvissä vaatteissa. Tullimies yritti kynsiä Lollobrigidaa irti, mutta sai aikaiseksi vain naarmuja.
    Brodskyyn hän ei koskenut. Kysyi vain, kuka tuo on. Vastasin, että kaukainen sukulainen. 

Matkalaukku pysyy avaamattomana kaapin perillä vuosia. Kun kirjailija Dovlatov avaa sen, hän huomaa, että laukussa on koko hänen kotimaassaan viettämänsä elämä, kolmekymmentäkuusi vuotta. Hän nostelee esineet pöydälle ja huomaa laukun pohjalla vanhan Pravda-lehden, josta häntä tuijottaa iso muotokuva Karl Marxista.  
Pohjalla Karl Marx. Kannessa Brodsky. Ja niiden välissä toivoton, mittaamattoman arvokas, ainutkertainen elämä. 

Novellien tai romaanin lukujen, miten vain, nimet ovat Suomalaiset kreppisukat, Puolue-eliitin puolikengät, Säädyllinen kaksirivinen puku, Upseerinvyö, Fernand Légerin takki, Popliinipaita, Talvilakki ja Autonkuljettajan hansikkaat.
Nämä kertomukset ovat melkoisia veijaritarinoita täynnä huumoria, itseironiaa ja ironiaa ihmisiä ja järjestelmää kohtaan. Nautin. 
Huumorin alta on helppo lukea, miten vaikeaa taiteilijoiden ja toimittajien on ollut toimia Neuvostoliitossa - sivulauseissa käy ilmi, että tottahan jokainen kirjailija on ollut vangittuna. Ja miten lienee muuten nyt, kun Venäjä on yhä enemmän kuin vanha Neuvostoliitto? 

Jotenkin Dovlatov tuo mieleeni Juha Vuorisen sekä ulkoisesti, 194-senttinen sälli, että  siinä, millä tavalla leppoisasti hän kuvaa itseään ja koheltamisiaan. 
Minulla on lukupinossani (kotiin taas muodostumassa pieni sivukirjasto) Dovlatovilta vielä Meikäläiset ja postuumisti julkaistu HaarakonttoriKompromissi on varauksessa. 
Lukemiset eivät joulun aikaan lopu, ei vaikka tulisi sulkutila.

🌷🌷🌷🌷🌷🌷🌷 ... on niitä seitsemän, seitsemän tontun tehtävää...

Joulu on jo ovella.
Jollekin se tuo stressiä iloisuuden vaatimuksen vuoksi, jollekin hartauden vaatimusten ja jollekin velvollisuuksiksi kokemiensa tapaamisten vuoksi tai siksi ettei voi tavata läheisiä vaikka haluaisi. 
Jospa voisimme ajatella, että se on mitä se on. Kuten elämä yleensäkin.
Moni ahertaa töissä aattoon asti. Hänelle joulussa parasta on sen tuoma tauko ja lepo.

Tykkäsin siivota tämän joulun alla. Oli ihan kiva huiskia menemään, järjestää komeroita ja pyyhkiä jopa patterin taustat ja jalkalistat, pestä kodinkoneet ja tuulettaa torkkupeitot. Kun yhden paikan järjestin, huomasin heti uuden tontun tehtävän. Nyt saan sitten lepäillä siistissä kodissa.
Pimeäkin alkaa vähentyä, tästä päivästä alkaen. 
Käännymme valoa kohti. 
Toivotan teille blogini lukijat kullekin omanlaistanne hyvää joulunpyhien aikaa. 





33 kommenttia:

  1. Oikein hyvää joulua sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anki. Aatonaatto on ihana päivä, kuten päivä ennen matkalle lähtöä, pieniä loppuvalmisteluja ja kaikki vielä edessäpäin.

      Poista
  2. Omanoloista & leppoisaa jouluaikaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt just tuntuu ihan lapsenomaista jännitystä vatsassa.
      Tänään vielä hieman joulutervehdyksiä ja pieni leipomus pipareita, tuoksun vuoksi.

      Poista
  3. Ihanaa joulun aikaa ja mukavaa yhdessäoloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai. <3
      Kunpa nyt ei vain alkaisi kenenkään nenä vuotaa. Pukki tiedotti olevansa terve ja uskaltavansa ottaa kilttejä lapsia polvelleen jos halutaan.
      Joulu jatkuu meillä pitkään. Vielä loppiaisviikolla saadaan toivottavasti läheisiä meille. Elämän epävarmuus on tehnyt sen, että tekee mieli lisätä suunnitelmien loppuun entisajan "jos Jumala suo". Isoäitini käytti tätä kuten arabit omaa lisukettaan 'Inshallah'.

      Poista
  4. Vain kaksi yötä!
    Nyt jouluni ovat sellaisia, joita joskus hektisinä työvuosina kai kaipasin. Nyt osaan vain olla ja tehdä sen, mitä haluan.
    Minullakin jatkui siistaamisinto, kun pääsin alkuun. Nyt tuntuu hyvältä .
    Pistän muistiin näitä kirjoja, joista kirjoitat ja käydessäni kirjastossa yritän hakea niitä, mutta aika huonolla menestyksellä.
    Kiitos jouluntoivotuksesta. Semmoista mukavan lupsakkaa joulunaikaa minäkin sinulle toivotan.
    On hyvä kuva Marjatasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kuvasta huomaa, miten vuodet kuluvat ja kuluttavat, mutta lahjapakettipusero korvatkoon kuluneisuuden.

      Siivoaminen on just semmoista, että kun yhden paikan siistii, niin huomaa samalla muuta, kuten hellan nupit ja kylppärin pullojen ja purnukoiden järjestys. Mutta nyt se puuska on ohi ja saa asettua taas lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

      Poista
  5. Leppoisaa ja mukavaa joulua! 🎄✨🎁

    VastaaPoista
  6. Kiitos innostavasta blogijutusta joulutoivotuksineen. Kelpaa kotona kelliä lukemassa pinoon valittuja opuksia🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, meillä kirjaihmisillä on kuin ainainen joulu. No rekvisiitta ympärillä hieman vaihtuu.

      Poista
  7. Luin Matkalaukun vuosia sitten ja pidin kovasti. Muitakin kirjailijan kirjoja olen lukenut, osa huonompia ja osa parempia, viimeisin käännös on tilauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas Dovlatov on aivan uusi tuttavuus. Kaikki kirjat eivät varmaan ole samaa hyvää tasoa. Toivottavasti Kompromissi on hyvä, ainakin sen aihe, toimittajana työskenteleminen Neuvosto-Virossa, on kiinnostava.

      Poista
  8. Dovlatovin pienoisromaanit ovat mainioita! Kompromissin muistutuksesta kiitän. Olen lukenut aiemmin neljä ja muistaakseni pidin eniten Haarakonttorista (?). Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle ja perheelle. Me saatiin kolmas rokote juuri, huojentavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin blogissa tsekkaamasa. Ulkomuseo oli ensimmäinen, jonka luin ja se huvitti minua suuresti!

      Poista
    2. Haarakonttori minulla onkin kirjastosta lainassa. Pistän muistiin Ulkomuseon, jos kiinnostun lukemaan enemmänkin Dovlatovia.

      Onnittelut kolmosrokotuksesta!
      Meillä se on nyt vaikuttanut jo pari viikkoa, eli melko turvassa ollaan hengen vievältä taudilta (minulla rajussa keuhkokuumeessa vaurioitunut keuhko, siksi varovainen).
      Kun tämä lievempi variantti nyt pyyhältää läpi porukan, niin entä jos siitä seuraakin helpotus. Noudatan Mauno Koiviston asennetta: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin"

      Poista
    3. Ai, sinä määrittelet Dovlatovin kirjat pienoisromaaneiksi. Kaikissa näyttää tosiaan olevan sivuja alle parisataa, Meikäläisissä vain 154.
      Unohdin kiitellä suomentajaa. Pauli Tapio on kääntänyt kirjat hyvälle suomen kielelle ja samalla niissä välittyy hauskasti slaavilaisuus.
      Kustantamo Idiootti on myös minulle uusi. Hyvä nimi, Dostojevskin kirjan mukaan kait. Kunpa pysyisi pystyssä, tänä paperikirjaa syrjivänä aikana.

      Poista
  9. MM
    kurkistapa tämän päivän Kirjavinkkeihin: samoilla apajilla ollaan. :)
    =
    https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kompromissi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin ollaan. Minä luen tämän sitten joskus kun vuoroni tulee.
      Dovlatov on niitä kirjailijoita, joille elämä tarjosi aiheen: järjestelmän kuristava ote versus ihmisen vapaus. Siitä aiheesta on syntynyt monta hyvää kirjaa.

      Poista
  10. Tuosta tuli mieleen että pitäisikö ryhtyä... siivoamaan!

    Valon lisääntyessä pimeys vähenee - ja päinvastoin. Suomalaiset kehuvat rakastavansa talven pimeää ja harmaata päivää. Miksi, se on minulle arvoitus. Kun synnyin kauan sitten helmikuun lopulla, äiti piti minua (kuulemma) lastenvaunuissa nukkumassa ulkona 20 asteen pakkasessa. Ehkä sain tuosta kokemuksesta trauman talvesta. RUK:ssa oli komppanian huonoin hiihtäjä.

    Toisaalta se on otettava mitä annetaan.

    Joulustakin voi ja saa valita mieleisensä puuhailun ja olemisen. Siivoaminen ei toki niihen kuulu mutta...

    Mukavaa Joulua Kymijokea reunastamille urbaaneille rannoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Minäkin sain poikkeuksellisesti tämmöisen siivouspuuskan ja sitä ihmettelen. Onneksi hellitti.
      Koin myös lyhyen jouluhaikeuden hetken aamukahvilla, kun radiossa soi 'Mary, did you know that your baby boy...'ja se on vaan niin kaunis ja saa ajattelemaan sitä, miten me emme tiedä mitä elämä meidän lapsille tuo. No, sekin nieleskely meni ohi ja palasin takasin reippaaksi itsekseni.

      Eräällä ystävälläni oli kerran japanilainen vieras, arkkitehtiopiskelija muistaakseni, joka oli kertonut pitävänsä Suomen vuodenajoissa eniten loppusyksyn harmaan vivahteista. Siis, olisko japanilaisessa minimalismissa myös jotain samaa kuin meidän melankoliassamme, vai oliko tuo mieltymys vain henkilökohtainen?

      Minäkin sain jo vauvana trauman talvesta, tosin aivan päinvastaisista toimenpiteistä. Synnyin keskosena tammikuun alussa ja päättivät hautoa minua uunin päällä lampaantaljoihin käärittynä.(Ai niin, tämän vuoksi varmaan rakastan lampaanvillan tuoksua.) No, sitten varmaan säikähdin, kun jouduin uunin päältä vetoiseen pirttiin ja joskus - heh,viimeistään kouluiässä - jopa ulos pakkaseen. Kun ensimmäisen kerran pääsin lämpimään ilmanalaan Välimerelle, niin tunsin, että nytpä sitä ollaan kotona (uunin päällä) ja sinne kaipaan. Lämmön lisäksi se valo - ah - ja miten se kirkastaa värit.
      Mutta jos ei saa mitä haluaa, niin pitää haluta sitä minkä saa ja nyt on joulu ja iloitaan siitä.

      Poista
  11. Kiintoisa kirja ja kirjailija. Olen muiden kirjaprojektien lomassa lukenut Solzenitsynin Ensimmäistä piiriä, joka kertoo vankilasysteemistä, mutta sen siitä paremmasta päästä, eli ensimmäisestä piiristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Solzenitsynkin on tutustumatta. Hän tuo mieleeni mieheni muiston siitä, miten hän oli joutunut opiskelijana taistolaisten höykytyksen kohteeksi, kun oli jossain vapaa-ajan porukoissa kertonut lukevansa S:n kirjaa Gulag: vankileirien saaristo. Taistolaisille S. oli ei-toivottu kirjailija ja suomettuneessa Suomessa oli epäröity julkaista tätä kirjaa, vaikka Tammi oli jo julkaissut häneltä muuta.

      Poista
  12. Hei Marjatta!
    Dovlatov on minulta vielä lukematta, mutta ei ehkä kovin kauan. On muuen talvinen joulu tänä vuonna. Kävin tänäänkin hiihtämässä.
    Toivotan sinulle oikein hienoa joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta.
    Ensi vuonna on varmasti taas luvassa kiintoisia blogitekstejä, vai mitä :-)
    t. manu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on lunta, mutta ei laduiksi asti. Viimeksi kävin yrittämässä hiihtoa olikohan pari talvea sitten. Kaaduin heti suksia jalkaan laittaessa enkä meinannut päästä ylös. Ei taida olla minun lajini. Vertaa yllä Kyöstin muisto RUK:sta.
      Tykkään kyllä patikoida talvisäässäkin kunhan lämpötila on vain vähän alle nollan.

      Blogitekstejä tulee, en osaa kait enää ilmankaan olla.

      Toivotan sinulle mukavia lukuhetkiä, Manu!

      Poista
  13. Hyvää joulua sinulle ja kiitos postauksesta! Ja muistakin postauksista.

    VastaaPoista
  14. Ihanaa joulun aikaa sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susupetal! Joulusi jatkukoon hyvänä, samoin välipäivät - ja kohta edessä onkin toinen juhla, vuoden vaihde.

      Poista
  15. Oikein hyvää joulun jatkoa ja loppuvuotta 🥰
    P.S. Onpa sinulla kauniit hiukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyviä vuoden viimeisiä päiviä myös sinulle ja toiselle Asiantuntijalle!
      Ja kiitos hiuskehusta! Ymmärsin jättää värjäyttämiset, minkä jälkeen olen säästänyt kampaajakäynneillä ajassa ja rahassa ja kaiken lisäksi saanut kivoja kommenetteja yhä vaalenevista kutreistani.

      Poista