lauantai 11. elokuuta 2018

Nawal El Saadawi, Nainen nollapisteessä

Egyptiläinen Nawal El Saadawi on tehnyt mittavan elämäntyön psykiatrina, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja kirjailijana. 
Hän syntyi pienessä kylässä, jossa sai kouluopetuksen kotonaan yhdessä sisarustensa kanssa ja opiskeli sen jälkeen Kairon yliopistossa, josta valmistui lääkäriksi 1955.
Lääkärinä Saadawi hakeutui töihin maaseudun köyhien pariin ja kaupunkislummeihin. Hän alkoi myös samantien kirjoittaa työnsä ohessa yhteiskunnallisista epäkohdista, ja varsinkin siitä epäoikeudenmukaisuudesta, mitä näki naisten kokevan omassa yhteiskunnassaan. 
Hyvin pian tämä toimelias nainen nousi urallaan maan hallitukseen, ministeriön terveyskasvatusosaston päälliköksi ja perusti lehden Health. 
Kun Saadawin kirjoitukset muuttuivat radikaalimmiksi, hän menetti työnsä, lehti lopetettiin ja myös hänen kirjansa, joita Euroopassa palkittiin, joutuivat pannaan kotimaassa.

Saadawin tunnetuin teos on Eevan kätketyt kasvot, joka ilmestyi juuri ennen YK:n Kööpenhaminan Naiskonferenssia vuonna 1980. Sitä pidetään arabinaisen asemaa käsittelevän kirjallisuuden klassikkona. 

Nawal El Saadawi on ollut paitsi valtion myös terroristijärjestöjen vainoama ja oli tappouhkausten vuoksi kahdeksan vuotta paossa Yhdysvalloissa, jossa opetti kahdessa eri yliopistossa. 

Saadawi ei lannistunut, vaan pyrki presidenttiehdokkaaksi 2004 vaaliteemoinaan ihmisoikeudet, demokratia ja naisten vapaus, mutta joutui luovuttamaan hallituksen järjestämän vainon vuoksi.   

Nyt jo lähes yhdeksänkymppinen Saadawi kirjoittaa ja esitelmöi edelleen kansainvälisissä kokouksissa. Hän on sanonut elämänsä kohokohdaksi sen, kun tyttöjen sukuelinten silpominen, jonka lopettamisen puolesta hän oli kampanjoinut koko ikänsä, vihdoin kriminalisoitiin vuonna 2007.
Silti edelleen silloin tällöin uutisoidaan oikeudenkäynneistä tyttöjen kuoltua perheiden järjestämiin laittomiin silpomisiin. 



Nainen nollapisteessä ilmestyi arabiaksi 1975 ja sen on suomentanut Kaija Anttonen englanninkielisestä käännöksestä vuonna 1988.

Kirjan alussa on Saadawin vuonna 1983 englanninkieliseen laitokseen kirjoittama esipuhe. Hän kertoo, miten sai idean haastatella miehen taposta tuomittua naisvankia. 
Saadawi oli juuri menettänyt työnsä hallituksessa feminististen kirjojensa vuoksi, joten hänellä oli aikaa paneutua vankila-aiheeseen. Vankila oli tuolloin vielä kirjailijalle itselleen outo ympäristö, vaikka moni tunnettu intellektuelli oli viettänyt useita pitkiä kausia vankiloissa poliittisten mielipiteidensä vuoksi, oma aviomieskin 13 vuotta. 
Muutaman vuoden kuluttua kirjansa päähenkilön, kuolemaantuomitun Firdausin, hirttämisen jälkeen Saadawi itse vietiin samaan vankilaan yhtenä presidentti Anwar Sadatin säätämän lain nojalla vangituista 1036 ihmisestä. Hänet vapautettiin Sadatin murhan jälkeen. 

Nainen nollapisteessä on tosikertomus, pamfletinomainen kaunokirjallinen teos. Se kertoo umpikujasta, johon lahjakas, köyhä arabityttö joutuu.

Firdaus saa maansa seitsemänneksi parhaan ylioppilastodistuksen, mutta sen sijaan että pääsisi jatkamaan opintoja yliopistoon, kuten oli haaveillut, hänet naitetaan eläkeläismiehelle, joka vahtii hänen syömisiään ja raiskaa ja hakkaa hänet säännöllisesti. Kun hän kysyy neuvoa sedältään, tämä sanoo, että kaikki aviomiehet lyövät vaimoaan, varsinkin uskonoppineet, eikä hyveellisen naisen pidä valittaa miehestään vaan totella tätä kaikessa. Tilanne kärjistyy siihen, että Firdausin on paettava säilyttääkseen henkensä. Sharifa-niminen prostituoitu pelastaa hänet kadulta, ja hän saa kokea lyhyen hyvän jakson elämässään.
Kun avasin silmäni ja katsoin peiliin, tajusin, että synnyin juuri uudelleen, uuteen ruumiiseen joka oli yhtä samettinen ja herkkä kuin ruusun terälehti. Vaatteeni eivät olleet enää karkeat ja likaiset vaan pehmeät ja puhtaat. Talo kiilsi puhtauttaan, ja jopa ilma oli raikas. 

Sharifa opettaa Firdausin näkemään oman arvonsa ja hinnoittelemaan itsensä sen mukaisesti. Firdaus tajuaa, että prostituoituna hän voi valita ne miehet joille myy oikeuden käyttää vartaloaan. Hän saavuttaa aseman, jossa hänellä on kotiapulainen ja sihteeri. Hänellä on ensimmäisen kerran elämässään vapaa-aikaa ja olisi myös rahaa irrottautua huoran ammatista, jos se vain olisi sen arvoista. 
Hän joutuu kuitenkin pettymään toimistotyössä, joka tuntuu enemmän riistolta kuin entinen työ. Avioliitosta Firdaus on huomannut, että siinä nainen myy itsensä kaikkein halvimmalla.  
Kaikki naiset ovat petkutuksen uhreja. Miehet petkuttavat naisia ja rankaisevat heitä sitten siitä, että he ovat antaneet petkuttaa itseään; miehet pakottavat naiset maan tasalle ja rankaisevat heitä siitä, että he ovat vajonneet niin alas; miehet sitovat naiset avioliittoon ja kurittavat heitä sitten toisarvoisilla tehtävillä, loukkauksilla tai nyrkiniskuilla. 
Nyt tajusin että kaikista naisista oli prostituoitua petkutettu kaikkein vähiten.

Firdaus huomaa myös, että rahalla voi ostaa kaikkea, myös mainetta ja kunniallisuutta.
Eräänä päivänä kun lahjoitin rahaa hyväntekeväisyysjärjestölle, päivälehdet julkaisivat kuvani ja ylistivät minut maasta taivaaseen mallikansalaisena, joka kantoi vastuunsa muista. 

Juuri kun Firdaus on tyytynyt ylellisenkoleaan elämäänsä, jossa on yllin kyllin kaikkea muuta paitsi hänen ikävöimäänsä rakkautta, hän joutuu sutenöörimiehen ahdistelemaksi ja saa kokea että miehillä on verkosto. 
Poliisikin on sutenöörin puolella.

"Mitä sinä minusta oikein haluat?" kysyin.
"Haluan suojella sinua muilta miehiltä", hän vastasi.
"Mutta  minua ei uhkaile kukaan muu kuin sinä." 
"Ellen minä ryhdy suojelijaksesi joku muu ryhtyy. Parittajia on joka puolella. Jos haluat, olen täysin valmis menemään kanssasi naimisiin. "
" En käsitä, miksi sinun tulisi myös mennä kanssani naimisiin. Riittää, kun viet ansioni. Ruumiini ainakin on minun."

Kun Firdaus on lähdössä aloittamaan taas kerran uutta elämää pienen matkalaukun ja ylioppilastodistuksensa kanssa, hän saa kokea, ettei isäntä noin vain luovu orjastaan. Syntyy tappelu, jossa sutenööri vetää esiin veitsen, mutta Firdaus on nopeampi. 

Kun minä tapoin, tapoin totuudella, en suinkaan veitsellä. Siksi he pelkäävät ja haluavat teloittaa minut mahdollisimman pian. Eivät he minun veistäni pelkää: he pelkäävät minun totuuttani. 

Kirjan alussa, lyhyessä 1. luvussa, naisvartija kivahtaa:"Murhaaja tai ei, hän on syytön nainen, joka ei ansaitse tulla hirtetyksi. Heidät tässä pitäisi hirteen ripustaa." Saadawin ihmetellessä keitä ovat 'he' vartija mutisee:"Miten voi olla olemassa joku, joka ei tunne heitä?"
Luvussa 2 Firdaus pyytää saada kertoa keskeyttämättä, koska aikaa on vain saman päivän iltaan. Pitkän monologin jälkeen on selvää, keitä 'he' ovat. He ovat isiä ja setiä, sheikkejä ja prinssejä, imaameja, poliiseja ja parittajia, ja heillä on nimiä kuten Mahmoud, Bayomi, Di'aa ja Ibrahim.
....he hallitsivat molempia maailmojamme, sitä mikä on maan päällä ja sitä, mikä on taivaissa.

Huh huh! Vahva teos, jonka todistusarvo on suuri.
Kirjoitan tätä pitkälti tasa-arvoisen yhteiskunnan jäsenenä, miesten arvostamana, avioliitossani hemmoteltuna länsimaisena naisena. Minun on vaikea kuvitella Firdausin elämää ja sietää sitä, että tällaista edelleen on, paljon. 
Tunnen häpeää meidän nykyisen länsimaisen feminismimme narsistisista ilmiöistä. En mene nyt niihin yksityiskohtaisemmin, vaan totean vain, että tasa-arvon saavuttamisessa maailmanlaajuisesti on vielä paljon työtä ja on hyvä erottaa, mikä on tärkeää ja mikä turhanpäiväistä, jopa vahingollista toimintaa tasa-arvon kannalta. 
Jossain saatetaan odottaa meidän tukeamme, ei selittelyjämme. 


8 kommenttia:

  1. Hieno elämäntyö, arvostan suuresti, ja mikä onni että hän saa arvojaan ja ajatuksiaan jaetuksi kirjoissaan laajoille joukoille.

    Minulla on tuore kokemus siitä miten erilainen arabimaailma on verrattuna Suomeen. Opetin kesällä opettajatiimin kanssa englantia saudi-arabialaiselle (varakkaalle) perheelle. Siinä yhteydessä kävi ilmi että he ovat tottuneet koulukuriin
    ja saimme heti pientä kritiikkiä siitä että olimme "liian kilttejä ja lepsuja". Mieleeni tuli sarjakuvaromaani Tulevaisuuden Arabi, jossa opettaja vetelee oppilaita viivottimella käsille. Se tosin kuvasi 70-lukua.

    Mukava lukea postauksesi juuri nyt kun olen muutenkin tuumaillut arabimaailmaa. Saa nähdä onko huomenna alkavalla kurssillani arabeja. Luulen että on.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävä päivä sinulla edessä, Rita, kun saat tuntemattoman opetusryhmän valmennettavaksesi.

      Arabimaailmassa on ilmeisesti fyysinen rangaistus käytössä vielä laajalti, myös heitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet mitään, minkä vuoksi heitä pitäisi rankaista.

      Meillä on lähiperheessä henkilö, joka vie suomalaista koulua saudeille ja Omaniin. Siellä on luotettu ehtymättömään öljyyn kuten täällä Kymenlaaksossa luotettiin paperitehtaisiin hyvän elintason tuojana. Tilanteet muuttuvat ja koulunkäynti nousee arvoonsa, kun huomataan, että rikkaudet saattavat ehtyä joskus.

      Poista
  2. Hienoa Marjatta! Olet tutkinut tarkkaan Nawal El Saadawin historiaa, hyvää lisätietoa tähän kirjaan. Sen se ansaitsee. Maailmalla naiset ovat valtavan erilaisissa tilanteissa. Uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä ei tarvitse sietää naisen orjuuttamista, mitä esim Saudi-Arabia selvästi harjoittaa. Autonajo-oikeus on pientä verrattuna siihen, että kaikilla suvun miehillä on oikeus päättää naisen elämästä, jos ei isä niin sitten vaikka pikkuveli tai serkku. Kirja osoittaa selvästi sen umpikujan, mikä naisella on edessä, jos on pieniäkään yrityksiä omiin valintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinultahan minä sain kimmokkeen tämän kirjan lukemiseen. Kiitos Leena!

      Olen lukenut jostain romaanista tilanteesta, jossa 12-vuotias poika ilkkuu äidilleen ja kiusaa tätä, koska hänelle on annettu oikeus päättää äitinsä liikkumisesta, kun vanhempia miehiä ei ole paikalla. Pojan pitäisi olla äitinsä "turvamiehenä" kauppareisulla, mutta hän ei viitsi lähteäja ja äiti ei saa yksin mennä.

      On karseata, että kun naisten panosta on alettu joissain arabimaissa tarvita työelämässä, niin kuitenkaan ei ole luotu puitteita naisten kotoa lähtemiselle, ei ole järjestetty lasten hoitoa kodin ulkopuolella eikä joukkoliikennettä. Naisparat ovat käyneet myöhästelevillä takseilla töissä.
      Toivottavasti Saudi-Arabiassa autolla ajo ei jää vain ylemmän sosiaaliluokan naisten huviksi, vaan se tehdään mahdolliseksi myös työssäkäyville naisille.

      Nämä ovat niin selviä ihmisoikeuskysymyksiä, naisen fyysinen koskemattomuus, oikeus päättää omista asioistaan jne, ja silti vaan jotkut feministeiksi itseään kutsuvat meilläkin jankuttavat, että ne ovat kulttuuriasioita eikä vieraan kulttuurin asioihin saa puuttua.
      Eiköhän lyöminen tunnu samalta kaikkialla.

      Poista
  3. Kiitos Marjatta. Enpä ole lukenut yhtään egyptiläisen kirjailijan kirjoittamaa teosta blogiaikana. Tämä kiinnostaa kovasti ja laitan sen lukulistalle. Olen kiitollinen siitä, että olen suomalainen nainen ja tasa-arvoinen ja, että voimme kaikki yhdessä kehittää maatamme demokraattisesti äänestämällä. Äänestysoikeus puuttuu naisilta vielä turhan monessa maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minäkään en muista lukeneeni muita egyptiläisiä kuin Saadawilta nämä kaksi kirjoituksessani mainitsemaani ja jonkun kirjan Ahmad Khalid Tawfiqilta.
      Saadawi on kirjoittanut paljon, tekee mieli lukea häneltä lisää.

      Niin, äänestysoikeus on kyllä kaiken perusta. Ilman sitä on turha puhua tasa-arvosta.

      Poista
  4. Olet valinnut hienon kirjan luettavaksi. Hieno elämäntyö, hyviä ajatuksia. Hienoa että hän jakaa niitä kanssamme. En ole lukenut lainkaan egyptiläisiä kirjoja, mutta tämän laitan ehdottomasti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kiinnostava kirja. Firdaus aloittaa monesti nollapisteestä, juoksee pakoon entisestä, kunnes hänen on pakko todeta, ettei hänelle ole paikkaa missään.
      Olisi hienoa saada enemmän käännöksiä myös nuorten egyptiläisten ja esim. tunisialaisten ja libyalaisten kirjailijoiden romaaneista. He uskoivat arabikevääseen, mutta huonosti kävi.

      Poista