sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kiitosta muutamille kirjoille, varsinkin Olli Jalosen Taivaanpallolle



Olli Jalosen uusin romaani Taivaanpallo (2018) on tasokkainta kaunokirjallisuutta, mitä olen lukenut pitkään aikaan. 
Jos tämä kirja ei saa syksyn Finlandia-palkintoa, niin johan on ihme. 
Taivaanpallo kertoo Angus-nimisen pojan elämästä 1600-luvun loppupuoliskolla. Hänen muutaman vuoden aikana kokemansa kautta saamme nähdä, millaista elämä oli siihen aikaan Saint Helenan saarella, orjalaivassa ja Lontoossa. 
Angus tutustuu saarella kahteen kehityksensä kannalta tärkeään mieheen, herra pastoriin ja herra Hawleyhin, kuten paikalliset hänen nimensä ääntävät. Hän on tiedemies Edmond Halley. Valistuksen aika on alkamassa, ja tiede nousee varoen haastamaan uskonnon ja kuninkaan. 
Halley on ajan tavan mukaan yleisluonnontieteilijä, myöhemmin astronomina tunnettu. Hän siirtää tiedonnälän oppipoikaansa Angusiin. 

Lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole tietämistä vaan niin kuin tie tai hevoskyyti että niitä pitkin ja niitten mukana. Niitten kautta tulee tietäminen jota on kahdenlaista. Ympärillä on näkyvää ja mitattavaa mutta ajatuksissa on näkymätöntä jota ei voi vielä mitata. Uuden keksiminen on sellaista minkä voi mitata sitten kun löytää mittaamisen tavan. Sillä lailla tietäminen kasvaa pelkistä ajatuksista kokeitten tekemiseen ja laskemiseen numeroilla ja laskumerkeillä paperille. 

Kuolleenpuun-Angus on kuin sukua Jalosen Poikakirja-romaanin Ollille 60-luvun suomalaisella maaseudulla, samanlainen mietiskelevä lapsukainen molemmissa.
Vaikka Angus on ikäistään älykkäämpi, hän on kuitenkin tunne- ja kokemusmaailmaltaan lapsi. Lukija päättelee hänen kertomastaan enemmän kuin se mitä hän itse ymmärtää, mikä tuo lukemistapahtumaan oman viehätyksensä. 

Jalosen kieli on se, mistä hänellä kaikkein eniten pidän ja mikä tekee hänestä erityisen. Siinä on ajattelun rytmi ilman turhia välimerkkejä. 
Ja ne lukujen nimet, ne ovat runoutta: Sinä et enää ole, Kuukaudet ovat köysiä, Ei kukaan huuda kaarelle itseään, Ihmisparka voi tahtoa toisin, Yö on iso, Jähmettyneen helvetin, Voi kai näinkin elää, Mikä on tosin tosi, Voihan komeetta merkki olla.  

Taivaanpallossa on juonellinen ihmissuhdekertomus, historiaa, taikauskoa, uskontokiistoja, tieteen kehitystä, kolonialismia, tutkimusmatkailua, valistuksenajan alun ajankuvaa, herkkiä tunnelmia, mukaansatempaavuutta. 
Olen aivan täpinöissäni lukemaan lisää Jaloselta, vasta tämä ja Poikakirja luettuna. 




Sarjakuvapiirtäjä Timo Mäkelä on piirtänyt ja kirjoittanut kauniin omaelämäkerrallisen kirjan Lapsen kengissä (2018). 
Kuten Jalonen niin Mäkeläkin on taitava luomaan tunnelmia.  Hän kuvaa muutamia jännittävyytensä vuoksi mieleen jääneitä varhaislapsuuden episodeja ja lopettaa erääseen, joka vanhentaa pikkupojan mielen.  





Miten lapsuus sitten loppuu?
Se loppuu kun viattomuus loppuu.
Kun teet sen väärän teon jonka muistat.
Sen kanssa on sitten elettävä loppuelämä. 
...
Kun se ehtii kotiin asti, sillä on jo aikuisen miehen murheet. 











Jokin aika sitten kirjoitin nuorten aikuisten kirjasta, Nina Lacourin kirjasta Välimatkoja. Tässä toinen nuorten elämästä kertova, John Greenin romaani Looking for Alaska (2005), joka on paljon voimakkaampi. 



Yksinään viihtynyt teinipoika Miles Halter lähtee suorittamaan lukiota sisäoppilaitokseen, jossa tutustuu muutamiin kiinnostaviin henkilöihin ja rakastuu mielenterveydeltään horjuvaan Alaska-nimiseen tyttöön. Kirja on kasvukertomus ja paljon muuta.
Pidän tässä kirjassa erityisesti Alaskan hahmon kuvauksesta. Hän on monimutkaisempi, salaperäisempi ja paljon kiinnostavampi kuin muu tarinan nuoret. 
Kävin äsken vilkaisemassa, mitä USA:ssa on tästä kirjasta tuumattu. No, joissain high schooleissa ovat koululautakunnat ja vanhemmat rientäneet paheksumaan kirjan sisältämää seksiin tutustumisen ja päihteiden käytön kuvausta. Kirjailija on puolustautunut sillä, että hän kuvaa kyllä ihan omaa nuoruuttaan ja kysynyt, pitävätkö vanhemmat nuoria tyhmempinä kuin mitä he todellisuudessa ovat. Myös kansikuvaa on syynätty paheksuen. Amerikkalaisissa kansissa on palava savuke tai savukkeen savu, mutta joihinkin painoksiin on sen savun alle lisätty tekopyhästi kynttilä, vaikka eihän kynttilästä sellaista röyhyä synny.


Lopuksi mieheni lukusuosituksia. Nappasin kuvat riippukeinusta, johon hän välillä malttaa heittäytyä mökkipuuhasteluiltaan. 


Aleksandr Puškinin romaani vuodelta 1836 Kapteenin tytär (suomalainen kirjamme on divarista hankittu 5. painos vuodelta 1990) on hänen mielestään yllättävän moderni rakkauskertomus. Tarina sijoittuu 1700-luvulle ja kuvaa myös aikaansa hyvin.
En ole lukenut tätä vielä, aion lukea. Pidän vanhoista kirjoista ja niiden kielestä.  Kirjan on suomentanut venäjästä Samuli Suomalainen. Mieheni mielestä käännös toimi hyvin, koska hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.



Antti Tuurin romaani Tangopojat (2016) on kuvaus pohjalaismiehistä siirtolaisina Ruotsissa. Heidän tarinaansa liittyy myös soittoa ja rakkaussuhteita. 

Ruotsin teollisuudessa oli pulaa työläisistä 1960-luvulla. Värvärit kävivät houkuttelemassa porukkaa Suomesta Volvon ja Maraboun tehtaisiin. Rohkeimmat lähtivät. Maaseutu tyhjeni. Sopeutuminen ei aina sujunut, eikä kaikilta samalla tavalla. 
Kotoutuminen on sana, joka on nykyäänkin ajankohtainen. On hyvä ymmärtää, että ihminen ei ole voinut eikä voi nykyäänkään aina asua siellä mihin on syntynyt. 

En ole lukenut toistaiseksi mitään Tuurilta. Anteeksi. Tämä alkoi aiheensa vuoksi kiinnostaa. 


Taivaanpallosta tekee kovasti mieli kirjoittaa lisää. Haluaisin jäljentää pitkiä otteita kirjasta, se on hyvän kirjan merkki.
Angusin lukemisen jaottelut, sanomisten ja vertausten pohdinta ovat huikeita. Vertauksia hän on oppinut ymmärtämään Raamatusta. 

Kun äiti sanoo että kohta ei pata räjähtämättä kestä, ei se tarkoita tulen päällä olevaa saippuapataa vaan sitä millä mielellä kaikki ovat. 

Ihmisten väliset asiat eivät laskemisella selviä, herra Halley on sanonut minulle kesken saneluharjoitusten. Kuka voi mitata tarkasti ahneen ja ilkeän vahingonilon määrät? hän on kysynyt mutta olen jo oppinut että kysymyksiäkin on kahdenlaisia. Toisiin on tarkoitus vastata mutta toiset vain sanotaan sanomisen vuoksi. 




Hyviä lukemisia ja uimisia kaikille teille, jotka luitte tänne asti! Eihän ne vielä tähän lopu, siis helteet, eihän? Lukeminen ei tietenkään lopu ikinä!

12 kommenttia:

  1. Kiva nähdä sinut mökkeilemässä :)
    Taivaanpalloa odotan innolla, sillä olen kuullut siitä vain hyvää.
    Greenin kirja on saanut suomennoksessa nimekseen Kaikki viimeiset sanat. Pidin kovasti kirjasta. Nuorten maailmaan uppoutuminen oli hauskaa. Kirjoitin postauksessa mm. nuorten maailmassa kirjassa kaikki pienet asiat tuntuivat valtavan suurilta ja suuret asiat mahdottoman pieniltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minusta entisestä mökkikarttelijastahan on tullut tänä kesänä aivan mökkihöperö ja vesipeto. :)
      Uiskentelin täällä viimeksi nautiskellen kuumana kesänä 2010, vaikka piti yöpyä teltassa tai saunan penkillä. Lämmin kesä 2014 jäi väliin, kun ajelin taksilla päivittäin tästä ohi sädetyksiin Lappeenrantaan. Mies pystytti samaan aikaan uutta pikkumökkiä, joka on tuon riippumaton vieressä. Koin, ettei mistään tule koskaan valmista.
      Nyt on isommat remontit päämökissäkin tehty. Sisustan ja viihdyn. Lapsenlapsista mökki oli ihan parasta kesävierailussa. Se onkin hyvä lisä silloin kun on enemmän porukkaa vieraana.

      Taivaanpallo on niin hyvä, että ehkä ostan sen itselleni. Poikakirja on suuri aarteeni. Ostin sen kerran Joensuun kirjallisuustapahtumasta, jossa Jaloset olivat yhteishaastattelussa. Aloin lukea illalla sängyssä enkä pystynyt lopettamaan. Tunnistin kirjassa lapsuuden kotiseutuni kieltä ja ajattelua, ja kirja vei mukanaan omaan maailmaansa. Taivaanpallossa on sama lumo. Jokin Jalosen kielessä on niin rauhallista ja kaunista.

      Kävin lukemassa kirjoituksesi Greenin romaanista. Minusta alkuperäinen nimi on parempi, koska kirja keskittyy niin paljon Alaskan persoonaan. Milesin lause hänestä kertoo paljon:"If people were rain, I was drizzle and she was a hurricane."

      Poista
    2. Hienoa, että viihdyt mökillä. Minullakin on hieman remonttiväsymystä ja varsinkin siihen meteliin väsymistä. Jospa se joskus vähenee.
      Olen lukenut Jalosen Poikakirjan ja siitä on blogissani bloggaus. Pidin siitä tosi paljon, ja minun piti lukea myös muita hänen kirjojaan, mutta aina on jotain muuta. Taivaanpalloa odotan kovasti, koska se on historiaa :)

      t. toinen mökkihöperö

      Poista
    3. Arvaa tuliko ikävä Poikakirjan maailmaa, kun käväisin lukemassa postauksesi!

      Olen lähdössä kirjastoon. Hyllyssä näyttäisi löytyvän Jalosen novellikirja Värjättyä rakkautta ja romaani Miehiä ja ihmisiä. Lainaan ne. Laitoin varaukseen romaanin Elämä, ja elämä (kiehtova nimi!) ja Karatolla-nimisen kirjan, jonka esittely kuulosti jotenkin salaperäiseltä.

      Mies lähti taas mökille, minä menen vasta loppuviikosta "seuraavalla lähdöllä", kun sää lämpenee uudelleen.

      Poista
  2. marjatta

    minulle tulee jalosen kohdalla aina hirveän hyvä olo siitä, että hänellä ei ole mitään yhteiskunnallista pelastustehtävää tai muuta tekstiin kätkettyä agendaa. tai jos hänellä joku ajatus jostakin ilmiöstä on, se ei ole tyrkyllä, vaan nousee esiin jotenkin karsitusti ja hiljaisesti.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri
      nyt puet sanoiksi myös minun ajatuksen hituseni. Juuri näin! Sitä kyllästyy kaikenmaailman muotiaiheisiin ja näkökulmiin. Tässä on raikas kirja, joka kertoo menneestä ilman että sillä olisi jotain opettavaista sanomaa ja että lukija pantaisin nyökyttelemään ja voivottelemaan, että näinhän se on nykyäänkin.
      Jalonen kuvaa yhteiskunnallisia eroja saarnaamatta, hän vain näyttää, että näin on ollut. Ja mikäs on näyttäessä, kun on tietoa ja taustatyö on tehty viimeisen päälle.

      Poista
  3. En ole tainnut lukea yhtäkään näistä kirjoista. Taivaanpallo kyllä kiinnostaa, se on saanut niin paljon myönteistä palautetta. Ihana on tuo uimiskuva! Mukavia uintihetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli!
      Lue Taivaanpallo, jos haluat uppoutua lukemaasi. Minulla oli vähän kyyninen olo, kun olin lukenut muutaman mitäänsanomattoman kirjan. Huokailin, eikö nykyään enää kirjoiteta tasokkaita romaaneja - ja sitten löysin tämän. Nyt on virkistynyt ja uusille lukuelämyksille altis olo. Jospa piankin lisää Jalosta.

      Poista
  4. Olipas sattuma!
    Sain juuri ystävältäni Taivaanpallon luettavakseni runsaiden kehujen kera.
    Nyt luin siun kirjoituksen ja huomenna aloitan intoa puhkuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, johan sattui!
      Tämän kirjan maailma on sellainen, että kaikki muu unohtuu.
      Kirjan luettua jäi sellainen olo, että haluan lukea lisää Halleystä ja Newtonista.
      Hyviä lukuhetkiä Riitta!

      Poista
  5. Kiitos kirjavinkeistä, erityisesti Taivaanpallosta. Olen ollut todella huono lukemaan kotimaista nykykirjallisuutta. En ole innostunut edes monista aiemmista Finlandia-voittajista. Mutta Taivaanpallon teemat kuulostavat niin mielenkiintoisilta, että täytyy tutustua paremmin opukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luen enemmän ulkomaista, luulisin. Olli Jalonen on kiinnostava kirjailija, häneltä luen ehdottomasti lisää.

      Kävin äsken kirjaston sivuilla varaamassa pian ilmestyvän Karl Ove Knausgårdin esikosteoksen Poissa päiväjärjestyksestä. Siinä kirja, joka taatusti herättää keskustelua.

      Poista