Jaahas, niin on vain tämäkin juttu tullut päätökseensä, kolme kuvaa kunkin kuukauden alkukirjaimella. Vasta hoksasin, että kuvat olisivat voineet liittyä myös aiheeltaan siihen kuukauteen. No, minä tein muutoinkin omalla tavallani: liityin mukaan vasta maaliskuussa ja olen usein riehaantunut kirjoittamaan enemmän kuin mihin otsikko vihjaa. Kiitos tämän haasteen alkuunpanijalle ja kerääjälle, Kristiina K:lle!
Siis j, mutta joulu ja kaikki joulu-alkuiset asiat liian ilmeisinä unohdettakoon.
1. JASKA JOKUNEN
Jaska Jokunen on yksi Tenavat-sarjakuvan päähahmoista, pieni pallopäinen poika, jota vaivaa krooninen epäonnistumisen tunne.
Charles M. Schulz (26.11.1922 - 12.2.2000) piirsi jo lapsena paremmin kuin muut ja sai siksi suosiota kaveripiirissä. Sotavuosina hän sai tehtäväkseen piirtää hassuja hahmoja sotilastovereittensa kirjeisiin. Hänen ainoa piirtäjänkoulutuksensa oli teini-ikäisenä suoritettu kurssi kirjekoulussa, jossa hän myöhemmin myös itse opetti. Kurssilla oli kollega, jonka nimi oli Charlie Brown. Schulz ihastui tähän nimeen ja antoi sen oman piirroshahmonsa nimeksi.
Lasten elämää ja keskusteluja käsittelevä sarja oli aluksi nimeltään Li'l Folks, mutta koska vastaava nimi oli jo rekisteröity piti keksiä uusi ja nimeksi valikoitui Peanuts, joka viittasi lapsiyleisöön, "the peanut gallery" silloisessa tv- sarjassa Howdy Doody. Ensimmäinen Peanuts ilmestyi vuonna 1950 kuudessa amerikkalaisessa sanomalehdessä.
Sarjasta tuli erittäin suosittu. Sitä julkaistiin joka päivä tuhansissa lehdissä eri maissa yli 60 vuoden ajan, päälle lisäksi kirjat ja muut tuotteet. Tenavien viimeinen jakso ilmestyi muutama tunti Schulzin kuoleman jälkeen.
Suomessa Tenavat alkoi ilmestyä vuonna 1959 Viikosanomissa ja Ilta-Sanomissa. Suomenkielisen nimen Tenavat keksi Viikkosanomien toimituksen väki. Päätoimittaja Aatos Erkko on kertonut keksineensä nimen Jaska Jokunen. Sekä hän että Schulz olivat tavatessaan kertoneet tuntevansa hengenheimolaisuutta tähän pallopäiseen epäonnistujaan.
2. JUUSTOT
Viimeaikainen ihastukseni on vaniljarinkelin puolikas (Keski), jonka päälle sipaisen margariiinia, sen päälle väkevää appelsiinimarmeladia, jossa on paljon kuorta (Vintage Dundee K-kaupoissa ja Hatherwood toisinaan Lidlissä) ja lopuksi viipaleita voimakkaammasta Koskenlaskijasta. Nam!
3. JAKSAMINEN
Kun pitkä urakka opettajana oli ohi 2010 tammikuussa, minä nukuin.
Olin puolitoista vuotta aiemmin päässyt vihdoin lonkkanivelleikkaukseen neljän vuoden kärsimyksen ja hurjan särkylääkkeitten käytön jälkeen. Toipumisloman jälkeen vielä loppurutistus - ja vapaus!
Jotkut nuoremmat opettajat paheksuivat (noin aikaisin, me teemme töitä varmaan seitsenkymppisiksi...) ja vanhemmat opettajat ihmettelivät, miksi jäin pois tammikuun lopussa enkä tehnyt töitä kesään asti, jolloin olisin vielä saanut kesälomarahat ja kenties vähän paremman eläkkeen. Minulle kaikkein tärkeintä tässä vaiheessa oli oma aika. Pidin myös siitä, että mieheni, joka oli vielä puoli vuotta töissä, lähti aamulla kiireisenä työpaikalle ja minä sain jäädä "lomailemaan". Tunsin itseni etuoikeutetuksi ja ah niin vapaaksi.
Kuva on aidosta tilanteesta, ei poseeraus.
Torkahtelin, kunnes olin saanut nukutuksi pois 35 vuotta kestäneen työpaineen. Sitten nousin sohvalta, enkä ole sen koommin nukkunut päiväunia.
Olin joskus aiemmin ajatellut kirjoittaa kouluelämästä, nyt en halunnutkaan enää katsella yhtään taaksepäin.
Nykyään media on täynnä artikkeleita uupumisesta.
Nuoret uupuvat. Luin juuri jutun, jossa kerrottiin, miten lapsia ei haluta, koska pelätään, ettei jakseta hoitaa heitä. Työelämä on hektistä ja sen koetaan vievän liikaa energiaa ja aikaa.
Ihmisten päiviin on tullut ainakin yksi uusi tehtävä nimeltään sometilien hoitaminen. Ja toinen stressiä aiheuttava asia on terveysteot, joissa ei liikuta mielihyvän vuoksi, vaan pakonomaisen säännöllisesti siksi, että se kuuluu hyvän ihmisen pakettiin ja pitää ulkonäön kunnossa. Tavalliset ihmiset treenaavat kuin ammattiurheilijat.
Monet eri alojen ihmiset pelkäävät, että jos heitä ei näy säännöllisesti hyvännäköisinä eri somealustoilla, niin heidät unohdetaan ja mahdollisuuksia menee ohi.
Osataanko nykyään enää rentoutua? Kuormitutaanko vapaa-ajasta jopa enemmän kuin töistä?
 |
| Kuva on kolmen vuoden takaa, mutta olenko talvikunnossa, sitä kysyn edelleen: Rantaloma voisi auttaa. |
Toivotan kaikille mukavia, rentoja joulunaluspuuhia ja iloa elämään!
Seuraava kirjoitukseni onkin eräänlainen merkkipaalu, se selviää sitten...
Oikein hyvät valinnat j-sanoiksi. 🌹
VastaaPoistaMinulla oli Peanuts -kirja, jossa kerrottiin sarjakuvan alkuajoista ja jossa oli vanhoja strippejä, mutta kun olen lahjoittanut sen pois, onkin nyt mukava lukea sinun kontribuutiosi.
Juustoista minäkin pidän, tänään söin pari nokaretta brietä.
Jaksaminen on jo joulukuussa haasteellista, mutta viisas keksii keinot välttää kuormittumista 💜 ja hektistä elämää.
PS En tietenkään tarkoittanut tuota sinulle arvosteluksi, kyllä itsekin muistan niitä aikoja kun oli täysi lukujärjestys ja jännitysniska oli alkanut oireilla, ja selkä. Voitolle ollaan päästy. 🌼
PoistaEn lukenutkaan kommenttiasi niin, Rita, ei hätää. :)
PoistaEn itsekään tajunnut silloin, miten väsynyt olin, mutta nyt kun katson kuvia siltä ajalta ja muistan, että nukahdin aina automatkoilla muutaman kilsan jälkeen, niin päättelen, että se oli väsymystä, onnellista sellaista, tehtävä suoritettu "kunnialla" loppuun.
Se oli varmaan tämä sama kirja, jonka esipuheesta minä näitä tietoja poimin, Parhaat sarjat 1950 - 1959. Jatko-osassa, jonka kannesta otin kuvan tämän jutun alkuun, on analysoitu hahmoja. Hahmot pelkistyivät muutamassa vuodessa niin piirrosasultaan kuin persoonaltaankin.
Kiitos ja helpotus. 🙂
PoistaMinulla oli burn-out niihin aikoihin kun en vielä tiennyt mitä se oli. Myöhemmin vasta käsitin. Viimeiseen asti me opettaja-raukat tosiaan kamppailimme. 🌹
Minun Peanuts-kirjani oli englanninkielinen, eli ei tuo sama. Vähän nyt alkaa kaduttaa että vein sen kierrätykseen 😀
Minulla oli yhdessä vaiheessa "akut tyhjät", mutta olen perusluonteeltani positiivinen ja toivuin nopeasti.
PoistaNykyään puhutaan mielenterveydestä niin paljon, että ihmiset ovat herkistyneet tarkkailemaan itseään enemmän. Se on tiettyyn pisteeseen asti hyvä asia.
Menetettyjä kirjoja kaipaa, koska joskus tulee tilanteita, että haluaa tarkistaa jotain ja vaikka johonkin rakastamaansa kirjaan ei koskaan palaisi, niin se on hyllyssä kuin turvassa.
Minä syön juustoja ihan liikaa. Pitäisi minunkin nauttia vain vähärasvaisista, mutta ei aina jaksa pidätellä itseään. Yhteen aikaan suosikkini oli Glimminge-juusto, Ålands mejerietillä on ollut monta maukasta, viime viikonloppuna nautin pelekialaista Brugge Comtesse-juustoa. Nyt pitää sitten tulla toimeen 17 %:n Oltermannilla.
VastaaPoistaJoo, minulle lääkärikin sanoi, että ei pidä kieltää itseltään mitään täysin, arkena kevyttä ja juhlana kaikkea.
PoistaGooglailin noita mainitsemiasi merkkejä, jos vaikka joulupöytään hankkisin päärynöitten ja hillojen kera.
Rustique Camembert -juusto päihittää minusta Brien helposti. Ullan Pakarin kaurasämpylä, missä siivuina avokadoa, camembertia ja tomaattia, sen ihanampaa ei ole!
PoistaOi mitä ihania juustovinkkejä!! Ikävä kyllä liityin minäkin viime vuonna kolesterolikerhoon, mutta jouluna meinaan pistää vähän ranttaliksi 😊
PoistaSamaa sanon minäkin, ihania vinkkejä!
PoistaOlen vieroksunut homejuustoja paitsi ruuanlaitossa. Minulla on eräs täytetty uunivuokaleipä -resepti, johon homejuusto tuo kivasti pehmeyttä. Tuota Leenan yhdistelmää voisin kyllä kokeilla korvaamalla Ulllan Pakarin sämpylät jollain meidän lähileipomon vastaavalla.
MM
VastaaPoistaSiule kävsavotan suoritettuasi kuin miule ensimmäisen opevuoden jälkeen!
Mie nukuin koko vuoden yliväsymykseni pois viikon ulkomaanmatkalla Ricionessa, en juuri hotellista poistunut kun en jaksanut; niin tarkkaan oli imenyt nuorelta opelta mehut 25 oppilaan yhdysluokka.
Tuohon aikaan ei saanut narista työssä jaksamisesta... ;)
Juu, ei saanut. Uupuminen oli tabu, ja opettajan työtähän pidettiin semmoisena laiskan ihmisen työnä, kun kuviteltiin, että opettaja istuu siellä pöytänsä takana ja oppilaat käyvät niiaten ja kumarrellen pokkuroimassa hänelle kateederilla.
PoistaEi mennyt lomamatka sulla hukkaan.
Monesti oli kyllä loman alkaessa kiukkuinen olo, kun koti oli rempallaan loppurutistusten vuoksi eikä osannut oikein ryhtyä mihinkään.
Yhdysluokat - huh, siinä saa laatia tuntisuunnitelmia ja olla vikkelänä muuttamaan niitä ja valvomaan tilanteita, joita syntyy, kun asiat eivät menekään suunnitellusti.
PoistaHYvä j-trio Jaska, juustot ja jaksaminen. Jokusia minulla ei ole , mutta luen sarjakuvan, kun kohalle sattuu.
VastaaPoistaEn ole iso juustojen kuluttaja, mutta ihka oikeita rasvaisia juuston minun makuuni pitää olla, se vähä, mitä syön.
Kyllä minulle oli helpotus työvuosien loppuessa. Eläkepäivistäni olen osannut nauttia.Nukun päivällä, jos siltä tuntuu ja nousen yöllä vaikkapa siivoamaan tai leipomaan, jos uni on karannut. Joskus olen käynyt kolaamassa lumet pihasta, Aika jännä, mutta kunnon työrupeaman jälkeen pääsin uneen uudelleen. Kai tapahtui joku nollaus pääkopassa.
Minä kutsuin ennen kevytjuustoja pomppujuustoiksi, koska ne tuntuivat ihan kimmoisilta palloilta, mutta olen nyt tottunut niihin.
PoistaMinä nukun varsinkin näin pimeään aikaan jopa kahdeksaan. Tänä aamuna herättiin kellon soittoon, koska meillä oli yökyläilijä, tokaluokkalainen, joka saateltiin kouluun. Tuntuu kivalta, kun on tähän mennessä saanut aikaiseksi jo paljon. Kadunvarsilla näkyi reippaita aamukävelijöitä ja koirien ulkoiluttajia. No, minusta ei ole siihen, on niin paljon mukavampi istua aamukahvilla sanomalehtien parissa ja katsella päivän valkenemista sisältä käsin.
Hienoa että olet halunnut kirjoittaa noin paljon taustatietoakin kuvista. Juustoista tykkään minäkin erityisesti Briestä ja sinihomejuustoista.
VastaaPoistaOikein hyvää joulun aikaa sinulle ja odotan jo innolla mitä paljastuksia teet seuraavassa postauksessa.
No, ei siinä sen ihmeempää, pysähdyn vain miettimään bloggaushistoriaani pitkästä aikaa.
PoistaOlen enemmän sanallinen kuin kuvallinen, luulisin, siksi rönsyävät jutut.
Rasvaiset juustot ovat vähän kuin ennen kananmuna: välillä todetaan vaaralliseksi, välillä terveelliseksi, mutta joka tapauksessa kohtuus kaikessa ja kun nautitaan, niin silloin hyvällä omallatunnolla. 😇
VastaaPoistaOpettajan työuran jälkeen on leponsa ansainnut! Mutta väsymyksestä huolimatta näytät kyllä sohvakuvassa kolmikymppiseltä nuorelta plikalta! 😄
Höh, sohvakuvassa on varmaan joku suotuisa filtteri, kun poski näyttää niin sileältä, mutta kuusikymppinen onkin vielä nuori kun vertaa päälle seitsenkymppiseen.
PoistaKohtuus on avainsana ja se, ettei ala turhaan tuijottaa kaikkiin varotteluihin ja rajoitteisiin, ettei päädy itsensä syyttelyyn ja tekemään syömisestä ongelmaa nautinnon sijaan.
Kolesteroli, tuo viho viimeinen kauhistus, kun se kohoaa korkealle, ja minä onnistuin saamaan geenit, jotka nostavat kolesterolia jo kun ajattelen juustoa ja jäätelöä. En siis saa syödä sitä mitä rakastan, enkä paljon mitään. Mieheni vuorastaan saa syödä kaikkea mitä haluaa mielin määrin. Oloni on vähän kuin Jaskalla. Onneksi on kaksi koiraa mitä halata, ja jotka vievät lenkille. Rauhaisaa joulunalusaikaa ja jaksuja.
VastaaPoistaVoi sinua.
PoistaMinäkin jouduin lääkitykselle, vaikka ei se kolesteroliarvo mikään hurja ollut, mutta verisuonten terveydelle parempi näin, koska ravinnossa olen huomioinut kaiken mitä pitääkin ja sen mihin pystyn.
Sama toivotus sinulle Mai ja mukavia lenkkejä koirien kanssa.
Ihmisten pitäisi osta rauhoittua, ei aina tarvitse olla tekemässä ja menemässä, kuka jaksaa jatkuvaa tekemistä ja menemistä? kun tulee ikää, sitä on pakko opetella semmoinen vähän laiskempi elämänrytmi. Viihdyn kotona kirjojen ja käsitöiden parissa.
VastaaPoistaLevollista ja mukavaa joulunodotusta.
Vauhti hiljenee ihan itsestään, kauheaa jos pitäisi olla vielä töissä. No, en olisi, sairastuisin.
PoistaMutta jos on liian tapahtumatonta, niin sitä alkaa kaivata kyllä myös säpinää, minä alan. Minulla tulee aika ajoin kaipuu isoihin kaupunkeihin. joissa saa tuntea olevansa osa monimuotoista ihmiskuntaa - juhlavasti sanottuna. Vaihtelu virkistää.
Upeat joulukuun sanat.
VastaaPoistaTäällä toinen juustohiiri. Löysin Lidlistä Bluemoon nimisen sinihomejuuston ja aaaah mikä herkku.
Samiksia ollaan lonkkakärsimysten sarallla. Minulle tehtiin titaanilonkat 2003 ja 2017 toiseen. Minäkin olin loppurutistuksen töissä ja jäin vanhuuseläkkeelle 63 v 10 kk ikäisenä. Ja olen nauttinut levostani ihan hyvällä omallatunolla.
Minä sain uuden lonkkanivelen 2008. Jospa ei jouduttaisi edes uusimaan, koska ilmeisesti uusittu ei ole enää sitten niin ketterä kuin se ensimmäinen.
PoistaKaiken ikäisiin kohdistetaan arvostelua ja vaatimuksia. Pitää vain ohittaa ne ja löytää oma hyvä tapansa elää.