 |
| Istanbulin modernin taiteen museon ylimmästä kerroksesta avautuu näkymä kaupunkiin. Kuva: Ume |
Istanbulin reissu takana, lievä matkalla puhjennut flunssa menossa (onneksi ei covidia, kuten Pohjois-Kyproksen reissulla pari vuotta sitten), pyykit pesty ja kuvat laitettu koneelle.
Aloitan matkaraportointini kolmella l-sanalla. Tämä on Kristiina K:n alullepanema kiva tehtävä/haaste, jossa kunakin kuukautena kerrotaan kuvin ja sanoin sen kuukauden nimen alkukirjaimella alkavasta kolmesta asiasta. Minua houkuttaisi aina laittaa enemmänkin kuvia ja kirjoittaa pitkästi. Yritän olla niukahko, koska suunnitelmissani on vielä monta fiilistelyä matkan elämyksistä.
1. LOMA
 |
| Istanbulin suuren basaarin vieressä sijaitsee laaja kirjakortteli, jonka viehättävässä ympäristössä tuli vietetyksi aikaa jonkin verran. Kuvasta puuttuu teenmyyjä, joka yleensä ilmaantui paikalle heti kun istahti lepuuttamaan jalkojaan. Turkkilainen tee ja kahvi ovat molemmat maukkaita. Kuva: Ume |
Jokainen ihminen kaipaa lomaa.
Ymmärrän lomaksi kaikki pienet ja isot irtiotot tutusta arjesta uudessa ympäristössä.
Mitä erilaisempaa, sen suurempi virkistävä vaikutus lomalla on, ainakin minulle. On elähdyttävää kulkea kuin pikkulapsi kaiken aikaa uutta kohdaten.
Eläkeläisenä meille on tullut mieheni kanssa tavaksi reissata syksyllä jonnekin pitemmälle lomalle. Tämä oli poikkeuksellisesti lyhyt kaupunkiloma.
Emme käyneet missään "pakollisissa" turistikohteissa, kuten Sininen moskeija, Hagia Sofia ja Topkapin palatsi, koska ne olimme nähneet jo edellisellä käynnillä toistakymmentä vuotta sitten. Katselimme arkielämää ja vertailimme tunnelmia aiempaan. Atatürkin kuvia ei näkynyt yhtä paljon kuin silloin, useampi nuori nainen käytti huivia ja ikään kuin köyhyys olisi näkynyt enemmän, vai osasimmeko vain nähdä sen.
2. LAMPAANPÄÄT
 |
| Kysymyksiä herättävä kuva? Mikä toislajisista on lemmikki, mikä meidän ruokaamme? Kuva: Ume |
Istanbulin lihakaupoissa lihan alkuperä oli näkyvissä päinä ja sorkkina. Minua tämä ei hätkähdyttänyt, koska olen maalaistalon lapsi ja nähnyt lahdatun sian kalttaamisen ja sen osia suolattuina saavissa. Olen nähnyt myös rajuja tilanteita kotieläinten pidossa, kuten lehmän astutuksen, vasikan syntymisen ja eläinten ohjaamisen teurastamon autoon.
Kun kaupan kuulutuksessa mainostetaan possureseptiä, niin se kuulostaa jotenkin eufemistiselta, ikään kuin kyseessä olisi jotain muuta kuin eläimen liha. On myös kieliä, joissa eläimelle ja lihalle on eri sana.
No, turkkilainen keittiö on yksi herkullisimmista mitä tiedän runsaine alkupaloineen (meze). Jokaisen aterian voi koostaa halutessaan vaikka pelkistä mezeistä, pikkuannoksista, jotka sisältävät vihanneksia, juureksia, hunajaa, jukurttia ja ihania mausteita. Samasta buffet-pöydästä löytyy runsaasti syötävää eri ruokavalioihin. Jälkiruuat ne vasta herkullisia ovatkin. On arveltu, että ne ovat kehittyneet täydellisyyteensä, kun kokit ovat kilpailleet sulttaanien suosiosta.
3. LIIKENNE
 |
| Puolitoista kilometriä pitkän Istiklal Caddesi -kävelykadun keskellä kulkee vanha raitiovaunu, johon käy sama kätevä ja halpa automaatista ladattava matkakortti kuin muihinkin kulkuvälineisiin. Kuvan vasemmassa laidassa katuelämää tarkkaileee bloggari M mielissään siitä, että sai istumapaikan käveltyään sinäkin päivänä lähes kymmenen kilometriä. Kuva: Ume |
Istanbulin liikenne on kaoottinen, kuten monessa muussakin metropolissa. Kaupungin väkiluku on noin 16 miljoonaa ja se näkyy. Siihen vielä tietysti turistit päälle. Ja kaduilla rentoina makoilevat koirat, joita joutuu väistelemään.
Kaupungissa on hyvä raitiovaunu- ja bussireitti ja melko uusi metro. Karaköyn ja Beyoğlun kaupunginosien välillä kulkee 550 metriä pitkää tunnelia pitkin funikulaarijuna Tünel, joka on kätevä aikamoisen korkeuseron vuoksi.
Istanbul on kaupunki, josta osa on Eurooppaa, osa Aasiaa. Euroopan ja Aasian välillä liikennöi useita lauttoja eri kaupunginosien välillä. Lautta on ehdottomasti mukavampi kuin bussi, koska sillat ovat aina ruuhkaisia. Auto kannattaa jättää keskustan ulkopuolelle. Matkustimme taksilla lentokentälle onneksi vähemmän ruuhkaiseen aikaan. Taksi on halpa, lähes tunnin matka maksoi 1500 Turkin liiraa, noin 40 euroa. Üsküdarin (Aasian) puolella varttitunnin matka maksoi 2 TL eli noin 5 e. Kävely oli parasta, ja sitä harrastimme paljon. Onneksi jalat toimivat, ja flunssakin oli vasta alkuvaiheessa.
Bosporin salmelle ja Kultaiseen sarveen järjestetään laivaristelyjä, joilla kaupungin näkee uudesta kulmasta. Aivan rannassa on upeita palatseja, joita ei muualta näekään kuin vedestä.
Lisää matkatarinaa tulossa myöhemmin, ainakin kuvataiteesta ja kirjallisuudesta, köyhyydestä, tunnelmista hautausmaalla ja Sabiha Gökçenin lentoasemasta versus Helsinki-Vantaa. Kissoistakin. Ja siitä yhdestä kivasta kahvilasta, jonka yläkerrasta katselimme elämää kadulla.
Hienot kuvat ja kertomukset niiden takana. Nuo lampaanpäät hiukan kyllä minua hätkähdyttivät. Tunnistin kyllä tuon vaaleatukkaisen naisen jos en sinuksi, niin luultavasti ainakin pohjoismaalaiseksi.
VastaaPoistaNo joo, harmaatukkaisen itse asiassa. Ennen harmaantumista olin ruskeatukkainen. Aluksi värjäytin, mikä oli hyvin työlästä ja kallista, koska minulla on voimakas hiustenkasvu ja jo viiden viikon välein sieltä pilkisti ruma juurikasvu, mutta sitten aloinkin nähdä värjätyt hiukset jotenkin tyylittöminä ja annoin luonnollisen värin tulla esiin.
PoistaKyllä nämä lampaanpäät vähän oudoilta näyttivät, kun ei ole tottunut näkemään lähikaupan tiskillä nyljettyjä eläimiä. Toisaalta, onhan meilläkin vanhoissa joulukorteissa kuvia sian päästä omena suussa ja keskiaikamarkkinoilla paistetaan kokonaisia sikoja.
Valaisevia ovat kuvat ja tarinat niistä. Oli kiva päästä osaksi reissusta.
VastaaPoistaNyt täytyy jatkossa tehdä valintaa, muutoin kirjoitan jouluun asti tästä reissusta.
PoistaMinullekin on tuttuja nuo maalaiselämän ilmiöt. 🐄 Entisaikaisella maatilalla pääsi kosketuksiin koko elämän kirjon kanssa. Kun olin pikkutyttö, yksi vasikka syntyi kuolleena, ja kun pyysin päästä katsomaan, vanhemmat päästivät. Se oli kaunis kokemus. Myös lehmän poikimiset olivat ihan luonnollinen tapahtuma. Se oli ikävää, kun lehmiä haettiin teurasautolla. Lehmät ovat viisaita ja oli ikävää katsoa, kun ne olivat hätäännyksissään. Pienellä tilalla tunsi joka lehmän.
VastaaPoistaTunnut saaneen matkasta paljon irti. Minä kävin nuorena Turkissa pienemmässä turistikohteessa, ja se oli jonkinlainen järkytys päällekäyvine kaupustelijoineen. Myös suhtautuminen turisteihin oli jotenkin kylmäkiskoista, mikä tietysti on ymmärrettävää kulttuurierojen takia. Ruokamyrkytyskin siellä iski. Isommassa kaupungissa, kuten Istanbulissa, olisi varmaan saanut enemmän positiivisia elämyksiä. 😀
Minä en ole nähnyt mitään noin traagista tilannetta, mutta muistan, että isoveljeni joutui kerran auttamaan kuolleen vasikan vetämisessä pois lehmän sisältä. Hän tuli itkien navetalta.
PoistaMuistan myös sen, että lehmät harasivat vastaan, kun niitä ajettiin sisään teurastamon autoon. Se tuntui pahalta.
Minä taas olen kokenut turkkilaiset erityisen ystävällisiksi. Rantakohteissa on ollut kaupusteluhuutelua ja machoilua, mutta olen pitänyt sitä vain asiaankuuluvana leikkinä ja mennyt mukaan leikkiin tai ohittanut reagoimatta.
Matkoilla on kyllä aina vaara sairastua. Olen pari kertaa palannut matkalta keuhkokuumeessa, toisella kertaa olin lisäksi yksin reissussa. Silloin tuli mieleen, että entä jos joudun jäämään tänne sairaalaan, pakko pinnistellä kotiin.
Minulle Istanbulista tulee mieleen vanhat sadut. Mielenkiintoinen kaupunki ja sinulla ollut mukava irtiotto syksystä siellä. Kerrot matkasta innostavasti ja samalla tuli lokakuun kolme haastekuvaakin sopivasti tekstin liitteeksi.
VastaaPoistaMinulla oli vuosikausia ystävä Istanbulista ja hän kertoi paljon faktaa sieltä. Maalaiskodun tyttönä minulle myös hyvin tuttua kaikki tuo, mitä kerroit. Itkin sikojen lahtauspäivinä, lähdin pois kotoa lehmien korkealaitaiseen laittamisen aikaan jne.
Kiinnostuneena odotan jatkopostauksia Istanbulista.
Sadut, totta, ne tulevat minullekin mieleen, salaperäisyyttä ja kohtalokkuutta hehkuvat tarinat. Ja surumielinen, kaipuusta kertova musiikki, josta hyvä esimerkki tunnettu kansanlaulu Üsküdar'a Gideriken, josta on tehty myös hyvin kevyitä versioita. Alkuperäisessä tarinassa ylhäisönainen on matkalla Üsküdariin miespalvelijansa kanssa, johon on rakastunut. Valittava sävy ilmaisee, että rakkaus ei tietenkään toteudu, koska toinen on vain palvelija.
PoistaAi, sinä olet kokenut noin. Minä en muista reagoineeni mitenkään voimakkaasti, koska aikuiset pitivät lahtaamista niin normaalina. Isäni ei tappanut eläimiä, vaan meillä kävi joku naapuri sen tekemässä ampumalla.
Mitään alatoopia, sianlihasta keitettyä hyytelöä en kyllä syönyt, enkä myöskään suolaveteen säilöttyjä silakoita. Olin muutoinkin kauhean nirso syöjä, ja olen valitettavasti yhä.
Juu, jatkoa seuraa varmaan jo viikonloppuna.
MM
VastaaPoistaSinä sinä matkustelet maailmalla, ihan katteeksi käypi; minä vain Mikkelissä. ;)
"Olen nähnyt myös rajuja tilanteita kotieläinten pidossa, kuten lehmän astutuksen, vasikan syntymisen ja eläinten ohjaamisen teurastamon autoon."
Kovia juttuja nuokin, vaan oletkos nähnyt hevosen leikkaamisen hohtimilla ruunaksi?
Meidän piti maataloustunnilla (= paskaoppi) keskikoulussa olla katsomassa moista touhua. Hevonen makasi maassa jalat sidottuina. Salvaja kaivoi hohtimet esiin.
Osaa meistä oppilaista pyörrytti jo heti; osa piti seinästä kiinni, osa häipyi tantereelta. Osa ei ollut milläänkään!
Seurataanpa matkasi loppuun saakka - suurella mielenkiinnolla.
Uskomatonta, Hikkaj. Kauheeta!
PoistaMinä en muista, että itselläni olisi ollut moista oppiainetta ollenkaan. Isäni olisi kyllä tykännyt, että hienohelmalle olisi opetettu jotain tärkeääkin turhien oppiaineiden ohessa.
Opettajana ollessa taas Kuhmon yläasteella oli valinnaisaine nimeltä maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito. Tämän aineen opettaja houkutteli oppilaita omille tunneilleen mainoslehtisillä, joissa oli täkynä se, että saa ajaa traktorilla (koulun pihassa) ja saa istuttaa jouluhyasintin sipulista. Meitä toisia opettajia huvitti tämmöinen oppilaiden sielujen kalastelu, mutta emmepä aavistaneet, että pian valinnaisaineiden lisäämisen myötä koulussa järjestettiiin oikein valinnaisainemessut. Olin silloin aivan innoissani ja hehkutin omia kurssejani. Pidin siitä monipuolisesta opetussuunnitelmasta yli kaiken. Siihen olisi saanut uudistaminen pysähtyä yläkoulun osalta ja kaikki viihtyisivät ja menestyisivät paremmin kuin nyt, kun on keksitty kaikkea hoopoa muka edistyksenä.
Juu, onpa kiva kirjoitella, kun tietää, että on asiasta kiinnostuneita.
Ja muuten, oli siellä Istanbulin kaduilla edelleen vanhoja miehiä puntarin kanssa. Oli muutakin, mistä huomasi, että vanhuksilla ei ole helppoa. Kai se vanhoista ihmisistä huolehtiminen kuuluu heillä paljolti edelleen perheille, mutta kaikilla ei ole jälkikasvua tai heilläkin menee huonosti.
Mielenkiintoisat lokakuun kuvat. Istanbul on mielestäni jotenkin salaperäinen maa - kuin satu
VastaaPoistaBysantin mystiikka, haaremit, karavaanit... ennen kaukaisiin maihin liittyi paljon salaperäistä ja satumaista.
PoistaIstanbul on moderni suurkaupunki, mutta kyllä siellä vielä voi aavistaa jotain entisajasta, jolloin maailmat olivat kaukana toisistaan ja matkustaminenkin jotenkin romanttisempaa.
Hui, nuo lampaanpäät! Hienot kuvat, varmasti ollut kiva loma
VastaaPoistaOli, virkistävä ja inspiroiva. Näin hiljaista elämää elävänä eläkeläisenä ei odota niinkään lomalta lepoa, kuten joskus elämän ruuhkavuosina, vaan jotain uutta ja erilaista. Tämä täytti odotukset.
Poista