keskiviikko 21. elokuuta 2024

Vanhuus ei tule yksin, jatko-osa

Kun käyn katsomassa, mitä vanhoja blogikirjoituksiani on luettu, huomaan että joukossa on aina juttu, jonka olen otsikoinut 'Vanhuus ei tule yksin'. 
Aihe kiinnostaa varmaankin siksi, että vanhuus koskee jokaista, joka ei kuole ennenaikaisesti kokematta tätä elämänvaihetta.
Todistetusti vanhimmat ihmiset ovat eläneet lähelle 120 vuotta, jotkut tilastojen ulkopuolelle jääneet ehkä jopa pitempään. En tiedä, miltä eläminen noin vanhana tuntuisi, mutta ainakin tässä vaiheessa, 74-vuotiaana, tunnen, että elämä on ihanaa ja hämmästelen, miten olen nyt jo tässä, hyvän matkaa kahdeksannella kymmenellä. Kahdeksankymppisenä on moni kuollut vanhuuteen - siinäkö se oli? Haluan lisää! Paljon!

 

Koivusaaren puisto, Myllykoski,
kävelyreittini varrelta


Sain päähäni tehdä tästä aiheesta pienen haastattelun kanssaeläjälleni Untolle. 

M: Ootko sinä vanha?
U: Olen... tottakai.
M: Mutta et vanhus...?
U: Olen kyllä - vanhus.
M: Ai, minä en oo... mistä sä tiedät, että olet vanha ja vanhus?
U: Tiedän sen siitä, että on jo korkea ikä ja peilistä katsoo vanha mies ja jos ei muu, niin selkä ja nivelet sen kertoo.
M: Jaa ... no miten sä suhtaudut vanhenemiseen?
U: Yleensä tyynesti. Huonoo on se, että rappeutuu ja kuolema lähestyy ja hyvää se, että vanhalla on perspektiiviä ja pystyy suhtautumaan kiihkottomammin moniin asioihin, koska on nähnyt niin monenmoista. 

Ai, enpä tiennytkään, että elän vanhuksen kanssa. Me olemme samanikäisiä, mutta minä en koe olevani vielä vanhus. Ymmärrämme sanan eri tavalla.
Vanhenemiseen tosiaan kuuluu sekä hyviä että huonoja asioita.
Yleensä puhutaan aina niistä huonoista, joten listaankin ensin postiivisia huomioitani. 

😊 On aikaa itselle ja omille kiinnostuksen kohteille.
Itse odotin kovasti, että saan kokea syksyn ilman mahan pohjassa tuntuvaa jännitystä koulutyön alkamisesta, saan kävellä kiireettömästi ruskan keskellä metsässä ja saan lukea huolettomasti niin paljon kuin haluan. Voisin myös matkustella muulloinkin kuin koulujen loma-aikoina. Pidin työstäni ja säilytin kiinnostukseni loppuun asti, mutta kaikella on aikansa. Loppuvuosina kärsin uuvuttavista lonkkakivuista kunnes sain uuden lonkkanivelen puolitoista vuotta ennen eläkkelle siirtymistä, joten saatoin alkaa eläkepäiväni tuskattomana.

 😏 On jännittävää seurata ulkonäkömuutoksia.
Vanhenevassa ulkonäössä tapahtuu kaikenlaista:
- Ihon kimmoisaksi tehnyt sidekudos antaa periksi, jolloin luut ja nivelet erottuvat herkemmin ja ihosta tulee löysempää, silmäluomet laskevat ja suupielet kääntyvät helposti alaspäin, minkä vuoksi vanhaa ihmistä saatetaan pitää apean tai ankaran näköisenä, vaikka hän olisi kuinka hyväntuulinen.
- Vartalon muodot muuttuvat, vaikka paino pysyisi samana. Naisella kurvikkuus loivenee. Miehellä vatsa kasvaa.
- Iho kuivuu, muuttuu kalvakammaksi eikä päivety enää yhtä helposti kuin nuorempana.
- Hiukset kuivuvat, harmaantuvat ja harottavat, monella myös ohenevat.
- Kynnet kuivuvat ja paksuuntuvat.
- Silmät kuivuvat.
- Naiset ja miehet alkavat muistuttaa toisiaan. 
Ai että, onko tämmöistä jännittävä seurata? Minusta on. Pitää vain koittaa hoitaa itseään ja etsiä tyyli, joka sopii muuttuneeseen kehoon. Ei missään nimessä liian tiukkoja vaatteita eikä niitä pikkutyttömäisiä tunikamekkoja, jotka nuorilla ovat kivoja. Ei liikaa meikkiä eikä mattamustaksi värjättyjä hiuksia. Minun mielestäni näin, ehkä joku muu näkee toisin. 


😍 Vaikka sairaudet vaanivat, niin on joitain sairauksia, jotka eivät yleensä enää iske vanhoihin, esim. syömishäiriöt ja ahdistus. Koettu elämä ja perspektiivi tekevät vanhasta kestävämmän elämän kolhuja vastaan. 

 💖 Vanhenemiseen liittyvä nostalgia on minusta viehättävää. On selvä, että ihminen alkaa muistella, kun tietää eläneensä pitkään ja edessä on vähemmän kuin takana. 

Hevoshaan arboretum, Sippola, jossa patikoin
ainakin kerran vuodessa


Entä vanhenemisen negatiiviset puolet?
 
😕  Kaikki elimet rappeutuvat mikä missäkin tahdissa.
Verisuoni- ja liikuntaelinsairaudet lisääntyvät, immuniteetti heikkenee. 

😟 Tulee vakavia sairauksia ja niiden vuoksi lääkearsenaali sivuvaikutuksineen, joista yleinen on väsymys. 

😔  Miehillä puheääni muuttuu heikommaksi ja naisilla mataloituu ja muuttuu möreämmäksi.

😠  Aistit heikkenevät, jolloin niiden kautta saadut nautinnotkin heikkenevät.
Monet vanhat ihmiset sanovat, että ruoka ei maistu enää paljon miltään ja voi miten sitä nuorena nautti voilla voidellusta ruisleivästä ja miksi ruoho ei enää tuoksu sateen jälkeen.  

😨  Tasapaino-aistin heikkeneminen aiheuttaa kaatumisia ja niistä johtuvia vammoja.

😞 Miehillä on eturauhasongelmia ja naisilla vaihdevuosien tuomia ongelmia, kuten virtsatietulehdukset, joiden yleisyys näkyy siinäkin, että terveyskeskuksiin on ilmestynyt kaappeja, joissa on kotiin vietäviä pakkauksia virtsatietulehduksen testaamiseen ja palautusluukku. Kätevää.
Itsekin jouduin tulehduskierteeseen rintasyövän jatkohoidon aikana, viisivuotisen lääkehoidon haittavaikutuksia.


😕  Muistisairauksien mahdollisuus lisääntyy iän myötä. 
Tämä on iso ongelma myös siksi, että se johtaa puolison uupumiseen. Muistisairaan  hoitaminen on kokovuorokautista valppaana olemista, hoitopaikan saaminen on vaikeaa ja sen hyväksyminen, että sinne on mentävä ei ole kaikille helppoa. 

😓 Omaishoitajuus on rankka asia.
Voi kun saisikin vanheta samaan tahtiin oman puolison kanssa! Jos murehdittavana on paitsi oma terveys niin myös läheisen terveys, niin silloin vanhan ihmisen elämä on joskus liiankin raskasta ja saattaa johtaa jopa epätoivoisiin tekoihin. 

Mökkiranta Luumäellä



Vanhoja rintasyöpäkirjoituksiani on myös luettu paljon. Kymmenen vuotta on kulunut jo siitäkin, kun syöpä löytyi ja menetin rintani. Olin niin reipas noissa kirjoituksissani ja muutoinkin, koska terästäydyin kestämään. Eräs ystäväni oudoksui minua ja sanoi, että jos en nyt sure, niin se kostautuu myöhemmin.
En ole romahtanut missään vaiheessa, olen vain harmitellut kaikkea sitä ikävää, mitä taudin jatkohoito minulle aiheutti.

Kun katson valokuviani ennen syöpää ja pari vuotta sen jälkeen voin vain todeta, että hups, olipas siinä iso ja nopea muutos vanhenemisen suuntaan. 

Luulen, että tulevaisuudessa rintasyöpä osataan paremmin leikata riittävin marginaalein, niin ettei tarvitse leikata turhaan koko rintaa pois. Luulen, että myös pitkä, paljon haittoja aiheuttava hormonaalinen jälkihoito jää pois. Minulla se oli ehkä turha varokeino, koska syöpäni oli hyvää luokkaa. Parempi kuitenkin varman päälle kaikki hoito mitä hyväksi tiedetään.
Luulen, että jos rintasyöpää ei olisi tullut, niin olisin käyttänyt estrogeenilisää huoletta hamaan hautaan asti enkä olisi tiennyt mistään vaihdevuosioireista.
Nyt olen vihdoin alkanut käyttää pientä määrää estrogeeniä, harvakseen, paikallishotona. Kontrolleissa on koko ajan vakuutettu että saan käyttää, maltillisesti, mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä.    

Yleensä en ajattele enkä muista koko syöpää. Suhtauduin siihen alusta asti hyvin pragmaattisesti, mutta vuositarkastusten lähestyessä hieman huolestun edelleen.


Unikot kävelyreittini varrelta


Jotta saisin tähän hieman kirjallisuutta mukaan niin siteeraan lopuksi toimittaja Matti Kuuselaa ja juontaja, käsikirjoittaja, koomikko Simo Frangénia.

Seitsemänkymppistä naista viisaampaa, sielukkaampaa, suvaitsevampaa, hauskempaa, kauniimpaa ja vapaamielisempää olentoa ei maa päällään kanna.

Juuri "mummot" eli yli kuusikymppiset naiset ovat parasta ja vaativinta yleisöä. Heillä on sellaista sivistystä, näkemystä, kokemusta, rohkeutta, huumorintajua ja viisautta eli henkevyyttä, jota jokaisen teatterinjohtajan on syytä kuunnella.

Yllä olevat sitaatit ovat eräästä niistä Kuuselan kirjoituksista, joita Aamulehdessä tarkastettiin kirjoituksista tehtyjen valitusten vuoksi. Juttu on vuodelta 2019. Tästä jutusta ei löydetty moitittavaa. (Minusta ei niissä muissakaan ole mitään vikaa!)

Simo Frangén kertoi Helsingin Sanomien 60-vuotishaastattelussa vuosi sitten,  että hän on lähes aina hyvällä tuulella eikä ikääntyminen paina. Hän oli laatinut palindromin, joka sopii kaikenikäisille. Olen päättänyt ottaa Frangénin sanaleikin motokseni -  Koe, loiki, elä, leiki! Ole ok. 


Rouva 74v ystävän syntymäpäivillä
pari viikkoa sitten


Isäni 91v vierailullamme talvella 2013. Pari viikkoa
kuvan otosta hänen sydämensä hiipui.
Minusta näyttää, että alan muistuttaa isääni
hämmästyttävässä määrin.


Linkki kirjoitukseeni jonka mainitsin tekstin alussa: Vanhuus ei tule yksin


14 kommenttia:

  1. Ikä näkyy peilistä, näkyy se ilman sitäkin.
    Olen alle 70 jokseenkin terveenä on saanut olla, omat krempat on.
    Pitkä ja kiusallinen hormoonihoito loppui, rintasyövästä 5 vuotta.
    Koko homma vanhensi vuosilla, iloa ja elämänlaatua tuo varmasti, kun hikoilusta pääsisi, miten olotila muuttuu, kun ei enää oteta hormoonilääkettä?
    Haluan olla tämän päivän vapaa, huoleton, kuin tuulen kämmenellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelen hormonihoidoista vapautumisesta.
      Rintasyöpähoitaja sanoi minulle hoitojen alussa, että se kuuri vanhentaa, mutta en tiennyt, mitä kaikkea vanheneminen tarkoittaa. Siinä on eri ihmisillä osin samoja ja osin erilaisia muutoksia.

      Poista
  2. MM
    Onnittelen: nautittava ja nautinnollinen kirjoitus!
    Alkurevolverihaastattelu piristi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hikkaj! Sinun tyylilläsi tästä materiaalista olisi syntynyt varmaan neljä erillistä juttua: keskustelu, listat, syöpäpäivitys ja Matti Kuuselan ylistys vanhemmille naisille.

      Poista
  3. Isälläsi on kuvassa pilkettä silmäkulmassa :)

    Itselläni on kuulo heikentynyt ja tinnittää ikävästi, mutta niin on miehellänikin. Näillä mennään mitä vastaan tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehelläni on sama vaiva, tinnitus.

      Sattui huvittava tapaus. Hän passitti minut kuulon tarkastukseen, koska katselen tv-elokuvia aika voimakkaalla volyymillä ja pyydän usein häntä toistamaan sanomansa. Tulos: todella hyvä kuulo, vain hyvin korkeat äänet jäivät kuulematta. Tiesin sen. Tykkään katsella kotonakin elokuvan kuin olisin elokuvateatterissa ja jos joku puhuu minun ollessani syvällä mietteissäni, niin enhän minä pysty heti kuuntelemaan.
      Hyvä, että huolehditaan!

      Juu, niillä mennään, mitä vastaan tulee. Onneksi ei tiedä tulevasta.
      Isäni ei tiennyt sydämensä olevan niin uupunut. Hän ei oikein uskonut edes infarktin ollessa menossa, että sydän toimii enää kolmanneksella tehostaan.
      Hän oli loppuvuosinaan erittäin tyytyväinen, mikä kuvastakin välittyy.

      Poista
  4. Viehättävä kuva sinusta ja mielestäni isälläsi ja sinulla on samanlainen pieni hymy huulillanne.
    Tuskin ketään vanhuus riemastuttaa. Itselleni eläkkeelle siirtyminen oli iloinen asia, silloin ei olo tuntunut vielä ikääntyneeltä, kun energiaa ja puuhaa riitti. Hidastuneisuuteni kiusaa itseäni ja rakastamani retkeily on vähentynyt. Tossu ei syö enää kilometrejä, mutta kiikkustuoliin ei ole vielä aihetta. Olen kiitollinen saatuani pari kertaa lisävuosia sairastuttuani kahdesti aivoinfarktiin. Niistä olen kuntoutunut hyvin. Uusi lonkkanivel antoi lisää mahdollisuuksia ja vähensi särkylääkkeet minimiin.
    Onneksi ei tiedetä tulevasta. Maailman meno kauhistuttaa. Se kuuluu tänne syrjäkylällekin saakka, mutta kaikesta huolimatta eläminen vanhanakin on ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma aika ja itse määritelty ajankäyttö on parasta eläkeläisyydessä. Tyynempi mieli myös. Vapauden tunne tuo eläkkeelle jäämisen alkuvuosiin kivaa kuherruskuukauden tuntua, mutta sitten energia vähenee ja tuntee, ettei missään nimessä edes jaksaisi työpäivää.
      Minua melu on alkanut häiritä niin paljon, että en pystyisi olemaan valppaana johtamassa nuorisoryhmiä (vaikka nykyään esitellään sitä hölynpöy-ideologiaa, että opettaja ei johda vaan on yksi oppija siellä pikkulasetn ja teinien joukossa ja silti jollain hokkuspokkus-keinolla myös auktoriteetti).

      Vanhenemisen väsymyksen tunnetta on vaikea selittää nuoremmalle, jonka mielestä väsymys lähtee nukkumalla.
      Olisi kiva olla edes yhden päivän samalla tavalla täydellisen virkeä kuin nuorena.

      Aivo- ja sydäninfarktit ovat pelottavia asioita. Minullakin on sitä perimää äidin puolelta. Isän suvussa on eletty pitkään ja kuoltu lähinnä vanhuuteen.
      Nivelimplantit ovat lisänneet monelle elämisen tasoa. Minun titaania, muovia ja keramiikkaa sisältävä lonkkaniveleni on jo 16 vuotta vanha ja toimii onneksi edelleen hyvin.

      Mietin, miten joku vanha ihminen kuten Putin, joka on melkein ikäiseni, tapattaa ihmisiä vallanhalussaan. Eikö ole oppinut mitään elämänsä aikana?

      Poista
  5. Vielä näin kolmekymppisenä se tähän mennessä tapahtunut vanheneminen (kasvaminen) tuntuu lähinnä helpottavalta. Moni asia on henkisesti helpompaa kuin parikymppisenä ja monta juttua on itsestä ehtinyt oppia. Se on toki sitten eri asia, kun aletaan liukua myöhäiskeski-ikään ja siitä eteenpäin. Ruumiin ns. rappio varmasti aluksi pelästyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet jo nyt huomannut, että ikä helpottaa joissain asioissa.
      Se on kyllä upeaa.

      On "hyvin suunniteltu" ihmisen kohdalla, että itseymmärrys ja lempeys omia heikkouksia kohtaan lisääntyvät siihen mennessä kun fyysinen rappio kiihtyy.
      Muistan, että olin hyvin epävarma ja vaativa itseäni kohtaan nuorena ja tein jopa kaikenlaisia parannuslistoja - huoh. Nykyinen mieli (edes se) ja silloinen keho... Mutta eihän minulla mitään valittamista ole nytkään.

      Tuosta pelästymisestä tulee mieleen, että yleensä hyvin aktiivinen mieheni totesi yhtenä päivänä, että onkohan hänessä joku sairaus, kun uuvuttaa, ei jaksa kaikkea eikä edes kiinnosta kaikki mikä ennen, pitäiskö mennä labrakokeisiin.
      Minulla on kohta vuosikontrolli. Kolesteroliarvot huolestuttaa minua herkkusuuta.

      Poista
  6. Vanhuus on siitä armollinen, että se koittaa joka iässä. Nuoremmat eivät vielä osaa aavistaa mitä se on myöhemmin. Terveisin rutisevat polvet, unettomat yöt, veltostuva naamataulu. Mutta kymmenen vuoden päästä katson, olinpas vauva.
    Minullakin luetaan jatkuvasti "Ikä ei ole vain numero" -juttua. Kummasti aina nitä luetaan, joita ei kirjoittaessa osaa ajatella.
    Sinä olet ikinuori!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikinuori, heh - siinä mielessä ehkä - ja vain siinä - että tietynlainen viattomuus hallitsee mieltäni edelleen. En voi kuvitella, miksi joku ei pitäisi minusta.

      Vanhenemista tapahtuu tosiaan jo varhain, silloin kun sitä ei vielä tiedosta millään tavalla. Itse olin mielestäni ihan sama viidenkymmenen ikään asti ja ylikin. Kuudestakympistä seitsemäänkymmeneen on iso muutos ja luulenpa että seuraaviin pyöreisiin synttäreihin vieläkin isompi.
      Vanhuuden raja siirtyy kun ikääntyy. Nyt ajattelen, että yhdeksänkymppisenä olen vanha nainen (toivottavasti en hunningolla sentään, kuten siinä kivassa laulussa sanotaan).

      Poista
  7. Elämänuskoista kirjoitustasi oli kiva lukea ja katsoa kuvia virkkusilmäisestä isästäsi ja teistä molemmista hymynkare suupielessä.
    Ihme ja kumma, etten saanut juttuasi auki iPadilta. Onneksi yhteys toimii läppäriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä laitteet on yllättäviä. Minullakin katosi taas profiili htkeksi, kun päivitin suojia, mutta sain sen takaisin.

      Yksi juttu unohtui mainita ikääntymisen ikävistä puolista. Ei ole kiva kuulla, että omille poikasille tulee raihnahtumista, kuten nivelvaivoja. Heidät haluaisi nähdä aina kukoistuksessaan.

      Poista