Kirjakoheltajan tunnustuksia

 

Olen varmaan ennenkin  kertonut, että kun varaamisesta tuli ilmaista, niin minulle aukesi runsauden taivas. Kun luen hyvän kirjaesittelyn, niin minunhan pitää saada se kirja kotiin tarkistettavakseni, samoin kuin jos näkee hyvän vaatteen, niin sitä on käytävä sovittamassa. Niinpä minulla on koko ajan paljon kirjoja sekä lainassa että varauksessa. Kirjastokäynneillä, joita on taajaan, palautan noin viisi kirjaa ja lainaan saman määrän. 

No niin, mutta asiaan. Tapahtui seuraavaa...
Luin jostain lehdestä ruotsalaisen Björn Natthiko Lindebladin muistelmakirjasta Saatan olla väärässä ja ajattelin, että oijoi minunhan oli tarkoitus varata tämä jo aiemmin. No, ei kun kirjaston sivuille. Ihmettelin, kun kirjan kohdalla ei näkynyt 'varaa teos' -painiketta, e-kirjan kyllä, mutta en minä semmoista. Kokeilin eri laitteilla ja pyysin miestäkin kokeilemaan omilla sivuillaan. Hänen tunnuksillaan onnistui!
Tuli mieleen laittaa viesti kirjaston verkkopalveluasiantuntijalle. Hän neuvomaan, että pitää ensin kirjautua. Juu juu, tiedän minä tuommoiset, kun koko ajan varaan. Siinä sitten ällistelimme muutaman viestin verran. Ei ollut tullut tällaista mysteeritapausta ennen vastaan. Minä naureskelin, että onkohan se kirja katsottu minulle vaaralliseksi ja ilmoitin, että ei tarvitse nähdä enempää vaivaa, kun saan kirjan mieheni kautta. No, asiantuntija ilmoitti, että kyllä tämä probleema askarruttaa ja että he miettivät sitä nyt oikein porukalla, mutta ei vaan selkene. Sitten hän laittoi tapaukseni Kansalliskirjaston tukeen tutkittavaksi ja parin päivän päästä tulee vastaus: järjestelmä ei anna varata, koska minulla on jo yksi varaus kirjasta!
Arvatkaa naurattiko? - Nauratti. 
Totesin anteeksipyynnössäni, että hyvä kun ei anneta varata kahdesti. Muistelin, että joskus ennen minulla kyllä olisi ollut varauslistallani sama kirja kahdesti, kunnes huomasin asian ja poistin sen mitä olisin joutunut odottamaan pitempään. (Olen muuten myös joskus varannut kirjan, joka minulla oli jo kotona lainassa.)
Verkkoasiantuntija vastasi vielä minulle kohteliaasti, että oli vain hyvä, kun ongelma nousi esiin ja että he suunnittelevat korjata asian verkkokirjastossa, niin että sinne tulee maininta, jos kirjasta on jo varaus. Heh, minun kohellukseni olikin hyödyksi. 
     
Tällä hetkellä minulla on lainassa hm... kaksi isoa kirjapinoa ja varauksessa kymmenkunta kirjaa, ei yhtään samaa kotona ja varauslistalla. Tarkistin. 
Eniten minua vetää puoleensa indonesialaisen Eka Kurniawan Kauneus on kirous, Tove Ditlevsenin Nuoruus ja Vladimir Nabokovin Despair. 
Luin hiljattain Meri Valkaman romaanin Sinun, Margot (hyvä romaani rakkaudesta ja entisestä Itä-Saksasta sisältäpäin tarkasteltuna) ja luen parhaillaan Kristiina Vuoren romaania Samettiin kätketty (historiallinen romaani, jossa 1640-luvun Turku herää eloon ja nuorten naisten elämän puitteet puistattavat).  

Joskus kirjablogeissa keskustellaan siitä, pitääkö kirja lukea loppuun jos sen on aloittanut. Ei minusta. Eikö se ole vähän sellaista 'lautanen tyhjäksi' -ajattelua. Jos en nauti annoksestani, en syö, vaan siirrän sivuun.
Kirjoja on kiva selailla ja varsinkaan uusista kirjoista ei takakansiesittelyn perusteella tiedä, pitääkö kirjasta niin paljon, että lukee sen. Joistain mielikirjailijoista tietää melko varmasti etukäteen, että kirja vastaa odotuksia. 

Tietenkin korona-apeus on lisännyt kirjojen rohmuamistani.
Luulen, että virustilanne alkaa helpottaa. Tutut ihmiset sairastavat nyt omikronin aiheuttamaa flunssaa hyvin lievänä. Päätimmekin, että Mentula-residenssin lockdown on päättynyt ja meille saa tulla. Olen myös alkanut suunnitella reissuja useammalle taholle. Jotain voitte päätellä siitä, että pöydälläni on Lonely Planetin 2020 päivitetty painos Pocket Tenerife.

Kirjakassini teksti