keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Keuhkotautisen elämää

Kuusankoskella tiputuksessa 10.3. illalla

Se iski taas, toistuva vieraani keuhkokuume. Olen ollut niin uupunut, että välillä olen saanut antibiootit suoneen makuulla. Kuvassa olen jo aika piristynyt. Uupuminen onkin yksi keuhkokuumeen tunnuspiirteitä. Sitä yrittää katsoa jotain tallennusta televisiosta ja torkahtelee, niin että puolen tunnin ohjelman katsominen vie takaisinpäinkelauksineen puolitoista tuntia. 

Kävin ensin viikon ajan tiputuksissa kolmesti päivässä. Viikonlopun ajan ja iltaisin meidän seudulla pitää käydä Kuusankoskella aluesairaalassa, mutta arkisin päivän kaksi ensimmäistä reissua on hoitunut tässä lähellä omassa terveyskeskuksessa. Odotin tulehdusarvon laskua, ja kyllähän sitä odotti flunssasairas miehenikin, joka kuskasi minua uskollisesti noihin hoitoihin ja piti seuraa. Maaginen 50:n raja CRP:ssä tuntui olevan kaukana, kun se oli aluksi noin 200. Tänään se päivä koitti, sain tabletit ja voimme lopettaa ramppaamisen.
Taudin vakavuudesta kertoo sekin, että toipumisiaika on pari kuukautta. Sanon hyvästit tämän kevään järjestetylle liikunnalle ja voimistan itseäni metsäkävelyillä. 


Tiedättekö, ymmärrän hyvin sitä nuorta naista, joka on raportoinut syöpäsairauttaan somessa kauniiden kuvien kera lievästä taudin alusta saattokotivaiheeseen ja saanut osittain ala-arvoista törkyä palautteeksi. 
En usko, että kirjoittaisin somepäivityksiä tuossa tilanteessa, mutta me olemme erilaisia. Jos ihminen on tottunut kertomaan kaikesta someystävilleen, niin miksi hänen pitäisi vaieta siinä vaiheessa, kun hän tarvitsee eniten tukea? Somessa tapahtuu paljon oikeasti pahaa. Miksi moralisoida sellaista, missä ei loukata ketään?

Siis itsekin tässä kirjoittelen taas keuhkoistani. Uskon, että asia kiinnostaa monia ihmisiä. Lisäksi koen tärkeäksi oikoa joitain väärinkäsityksiä liittyen keuhkosairauksiin. 
Minulle on huomauteltu, että on sellainenkin asia kuin keuhkokuumerokotus. On, on, ja tietysti olen ottanut sen heti kun sitä alettiin markkinoida. Anelin sitä jo vuosia ennen, mutta lääkärini kuittasi asian sillä, että turhaa, koska eihän se auta kuin pneumokokki-bakteerin aiheuttamiin keuhkokuumeisiin. Se on totta, mutta hyvä, että edes niihin. Minullakin on ollut kaksi keuhkokuumetta rokotuksen otettuani. Se rokotus ei siis anna samanlaista suojaa kuin esim. tuhkarokkorokotus.
Sama koskee kausi-influenssarokotuksia, suojaavat osittain. Rokotukset on valmistettava siinä vaiheessa, kun vasta päätellään, mihin suuntaan virus kehittyy, mutta sehän on ovela ja voi muuntua paljonkin ennen kuin tauti alkaa levitä. Suojateho vaihtelee vuosittain, eikä rokote ole optimaalinen, mutta sitä kehitetään toimivammaksi. Rokote kannattaa ehdottomasti ottaa, koska jos influenssan saakin, niin se on lievempi rokotuksen ansiosta. 


Parhaillaan leviävä korona-virus on todellinen uhka minunkaltaisilleni astmaatikoille. 
Minulla on toinen keuhkolohko vaurioitunut ensimmäisessä massiivisessa keuhkokuumeessani nuorena.  Siinä on huono ventilaatio, mikä altistaa tulehduksille. Olen voimistanut keuhkojani pulloon puhaltamalla. Perinteisestä menetelmästä on kehitetty myös laite WellO2. En halua tuollaista mötikkää (voit googlata laitteen jos haluat), vaan jatkan pullon kanssa. Ei nyt liioitella sentään, minähän liikun kepeästi ja rasitan mielellään keuhkojani normaalisti luonnossa. 

Kyllähän minulta on tiukattu viime päivänä myös, etten vain sairastaisi koronaa. Ei ole mahdollista. Flunssa iski minuun kuusi viikkoa Teneriffalta palattua ja se italialaisperhe, joka siellä eristettiin koronan vuoksi tuli lomalleen kuukausi meidän paluun jälkeen. 
Ihmeellistä kyllä Kymenlaakso on toistaiseksi säästynyt tartunnoilta, vaikka Lappeenranta on lähellä ja sieltähän Ryanair on lennättänyt porukkaa kaiken aikaa Bergamoon Pohjois-Italian kriisialueelle ja sieltä tänne, tänään lennot keskeytettiin.

Luen tuossa alkukuvassa Eeva Klingbergin kirjaa Syvän maan juuret. Sitä kuvataan takakansitekstissä kansainvälisen tason lukuromaaniksi, jonka lukemista ei voi lopettaa kesken. Minä kyllä jouduin lopettamaan kesken useampaan otteeseen, koska kirja on lähes 500-sivuinen ja olen lukenut sitä sairaudessa kipristellessäni. Hyvä kirja.
En tunne yhtään muuta suomalaisen kirjoittamaa romaania, joka sijoittuisi syvään etelään ja käsittelisi rotuerottelua ja rasismia. On tässä muitakin teemoja, kuten suku, kulissit sisäänlämpiävyys ja poikkeavuuksiin suhtautuminen. Asioita tarkastellaan rikoksen ratkaisun läpi kahdessa ajassa, vuonna 1935 ja vuonna 1974.


Viimeksi luin Patti Smithin uusimman, Year of the Monkey, jota on vaikea määritellä. Muistelmaa, esseetä, romaania, unenomaisuutta, surrealismiakin. Pidän Patti Smithin tyylistä valtavasti. Kirja ilmestyy suomeksi piakkoin. 


Marcus Aurelius asks us to note the passing of time with open eyes. Ten thousand years or ten thousand days, nothing can stop time, or change the fact that I would be turning seventy in the Year of the Monkey. Seventy. Merely a number but one indicating the passing of a significant percentage of the allotted sand in an egg timer, with oneself the darn egg. The grains pour and I find myself missing the dead more than usual. I notice that I cry more when watching television, triggered by romance, a retiring detective shot in the back while staring into the sea, a weary father lifting his infant from a crib. I notice that my own tears burn my eyes, that I am no longer a fast runner and that my time of sense seems to be accelerating. 

Kaunista, niin kaunista. En malta lyhentää tuota tekstiä yhtään. Kirjoitan tästä kirjasta lisää pian. 


25 kommenttia:

  1. Toivotan sydämestäni sinulle toipumista! Kunpa kevät virkistäisi keuhkosikin hyvin toimiviksi 🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu! Uskon, että näin käy.
      Onneksi antibiootit tepsivät hyvin. En ole niitä muutamasta keuhkokuumeesta huolimatta joutunut paljon käyttämään, 24-vuotiaaksi en ollut käyttänyt koskaan mitään lääkkeitä.

      Poista
  2. Pikaista toipumista!! Hurjalta kuulostaa tuo sinun keuhkokuumealttiutesi, minulla ollut se tauti vain kerran mutta muistan edelleen sem piiiitkän toipumisajan. Siinä meni tosiaan kuukausia! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut vain yksi työaikana 2000-luvun alussa ja silloin sairauslomaa määrättiin yhä uudestaan lisää, koska tulehdusarvo ei ollut normaali. Pidin sitä jo turhana "lomailuna", koska kotioloissa voin mainiosti, mutta kun sitten menin töihin, niin olin illalla aivan rätti. Voimat palautuvat vähitellen.

      Poista
  3. Hui että! Toivotan sinulle niin nopeaa paranemista kuin se ikinä on mahdollista! Metsäkävelyt tekevät varmasti hyvää sitten, kun niiden aika on. Siellä voi myös välttyä todennäköisemmin koronalta kuin vaikkapa ostoskeskuksessa. Aikamoista miettimistä, kun kuuluu riskiryhmään. Minua ympäröivät siihen kuuluvat ihmiset ja pelkään kuljettavani töistä tartunnan. Mutta toivotaan, että täällä jatkuu sama tilanne kuin siellä Kymenlaaksossa ja tilanne pysyy aisoissa.
    Tuo Patti Smithin kirjan lainaus rohkaisee lukemaan itsekin jotain englanniksi pitkästä aikaa, vaikkapa juuri tuon kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä laitoin kirjan jo varaukseen myös suomeksi, koska haluan katsoa, miten se on suomennettu. Nimi on suora käännös 'Apinan vuosi'. Patti Smithillä on myös kaksi aiempaa viehättävää elämäkerrallista kirjaa, samaa tyyliä kuin tämä.

      Kyllä pärskivät ihmiset nyt pelottavat ja varsinkin sitten kun taudin leviäminen on meillä huipussaan. Hieman arveluttaa varata lippuja mihinkään tapahtumiin, kun ei tiedä toteutuvatko ne. Minä olen joutunut sairauden vuoksi perumaan kaikenlaista, mm. junaliput siskojani tapaamaan Tampereelle ja sieltä bussilla Huittisiin. Onneksi saatoin siirtää junalippuja (en ollut ottanut peruutusturvaa). Siirsin ne kuukaudella eteenpäin. Sitä ei tiedä, mikä on silloin tilanne, miten maa makaa, uskallanko lähteä, jos silloin on juuri taudin huippu menossa ja kulkevatko junat.
      Lähimmäisten kannalta on kaikkien, myös riskiryhmiin kuulumattomien, hyvä ottaa kaikki neuvot huomioon ja tyytyä joukkotapahtumien perumiseen yms samalla tietysti ymmärtäen, että ei tässä kukaan voi antaa mitään hokkuspokkus-keinoja viruksen nujertamiseksi. Sitä tässä on nyt esimerkiksi hallitukselta vaadittu.

      Poista
  4. Valosta kiitän
    Valo on siemen,
    josta kasvavat ilo
    ja toivon sitkeä puu,
    joka siipinä, siltana
    yli päiväsi ojentuu.

    Valaiskoon päivääsi nämä Maaria Leinosen sanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kaunis runo, kiitos PALJON! Toivon sitkeä puu, se alkoi kasvaa heti kun samea olo helpotti.
      Ulkona on pilvistä ja harmaata, tämän talven perusväri, no ruoho ja sammalet kyllä kiiltävät vihreinä kuin smaragdi. Kun taraksti katsoo, niin on siellä valoa ja iloakin.

      Poista
  5. Toivotan sinulle tervehtymistä ja maltilla ne voimatkin alkavat palata. Kevään lähestyminen on uskoakseni sinulle myös iso piristysruiske, Varsinkin metsäpoluilla saa kroppa ja sielu tarvitsemaansa lisäbuustia.
    Minäkin olen yhden keuhkokuumeen sairastanut- abikeväänäni. Osa kirjoituksista meni pieleen, sillä en vaan jaksanut.
    Kuluttavaa sinulla on ollut tietysti sekin kolmesti päivässä reissaaminen antibioottia saamassa. Kuitenkinhoidot kotoa käsin.
    Täällä joutuu olemaan sairaalassa tiputushoidon ajan, sillä välimatkat ovat liikaa ajella kolmesti päivässä.
    Luin tässä juuri- Ei saa mennä ulos saunaiholla. Kävitkö sinä nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, on sinulla ollut ankea abikevät. Silloin kaikki vielä keskittyi niihin yksiin kirjoituksiin, kun kaikki aineet kirjoitettiin samalla kertaa.

      Kulkeminen ja odottelu sairaalassa rasitti, vaikka välimatkat eivät niin kovin pitkät olekaan, kun vertaa teidän pohjoisen välimatkoihin. Minulle mainittiin myös mahdollisuudesta kotisairaanhoitajan käynteihin samalla korostaen sitä, että he ovat hyvin kiireisiä ja ajat eivät pidä, hoitaja saattaa tulla jopa kahdelta yöllä. Kulkeminen oli pienempi stressi. Kuski ei valittanut, mutta rasittui varmaan. Hän kävi tänä aamuna flunssaoireistaan lääkärillä: poskiontelo- ja silmätulehdus.

      Lähden lukemaan Heidin blogia kohta, ja sinun sekä muidenkin. Huomasin kyllä otsikon ja Heidillä lääkärinä varmaan hyvä näkökulmia pandemiaan.

      Poista
  6. Voi sinua, onpa sinulla riesa! Vaan hyvä kuulla, että voit jo vähän paremmin.
    Toivottavasti Korona kiertää sinut kaukaa, kaukaa.

    Patti Smithiä olen fanittanut vuodesta 1975, kun hänen Horses-levynsä ilmestyi. Olen nähnyt hänet kolme kertaa lavalla, energistä, kantaa ottavaa ja lyyristä. Kirjoistaan olen pitänyt myös, tuohon lukemaasi en ole vielä tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnekas! Itse olen tutustunut Patti Smithiin vasta myöhemmällä iällä. Koin heti häntä kuunnellessani ja hänen kirjojaan lukiessani sukupolviyhteyttä. Patti Smith on kolme vuotta itseäni vanhempi, mutta kokenut samat ideologiat ja ajat kuin itse.
      Nyt haluaisin tuon Horses esinemuodossa. Ärsyttää, kun kaikki musiikki pitäisi kuunnella pilvestä.

      Poista
  7. Vai semmoinen inhottava syy pitkään vaitioloosi. Saa ihan yksilötasolta käsityksen, miten vaarallinen koronatilanne on, kun on muita sairauksia. Siskoni on astmansa takia linnoittautunut maaseudulle. Metsä on ihan paras paikka, terveenä ja sairaana.

    Onpa kaunis tuo Patti Smith -sitaatti! Minulla on varauksissa tulossa se viimeisin suomennos. Olen samalla tavoin kuin sinä myöhäissyntyinen fani. Harmittaa, että en saanut lähdettyä Ruisrockiin silloin kun hän siellä esiintyi kesällä 2016. Ne ruuhkat, mukavuudenhaluni, laiskotti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaseudulla on tilaa ja mahdollisuus vältellä tartuntoja, kaupunkioloissa ei niinkään, kun pitää käyttää monenlaisia yhteisiä palveluja ja ollaan isommissa porukoissa.
      Juuri sain tietää, että Amnestyn kevätkokous on peruttu, ei tarvinnut ruveta sitä itse perumaan. Näitä perumisia olen nyt joutunut sairastumisen vuoksi tekemään, ikävin on poikien meille Unton kanssa järjestämät yhteiset seitsenkymppiset Helsingissä. Hotellihuoneita ei edes voinut perua, mutta pojat menevät sinne viettämään vikonloppua perheineen ja vanhenemisbileet siirtyvät johonkin sopivaan ajankohtaan.

      Sairaalakäynnilläni tapasin flunssaisen varusmiehen ja alkoi säälittää poikaparat. Varuskunnissa epidemiat leviävät yleensä pahimmin. Entä pakolaiset Turkin ja Kreikan rajalla. He eivät pääse sieltä minnekään. Jos virus iskee niihin oloihin, niin se on äärimmäisen kauhea tilanne.

      Patti Smith rocks - yhä vain.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Nyt tuntuu siltä, että olen terve, tässä kotona sisällä tassutellessa.

      Poista
  9. rakas marjatta

    tunnen aika harvoin yksinäisyyttä tai masennusta, mutta jos minulla on kovia kipuja, niin silloin iskee sekä yksinäisyys että masennus. on ahdistavaa, kun ei tiedä miten elämä etenee. kaikki mikä normaalisti auttaa, ei kivuissa ollessa autakaan, kun on niin apeana. ihmisiinkin pitää etäisyyttä, vaikka tietää, että lohdutus on korkeintaan yhden viestintävälineen päässä.

    oleskelen parhaillaan paikassa, jonka omistajalla on kamala flunssa. hän suhtautuu lunkisti, vaikka tietää että yskää ja surkeutta on edessä pari viikkoa, mutta yleiskurjuudesta huolimatta pakkolepo tuntuu kuulemma salaa mukavalta. ei tarvitse jaksaa ja huolehtia.

    sinulla on tuossa yhdessä kuvassa kirja mukana tiputuksessa. lukeminen parantaa sekin osaltaan, eikö. en tarkoita nyt somen tyhjyyteen haihtuvia sutaisuja, vaan tekstejä, jotka jättävät jäljen.

    rutistan sinua lujasti - koronasta huolimatta!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksistasi, meri!

      Kipu eristää, tiedän sen. Olen kokenut kipua pitempikestoisesti vain migreeneissä, jotka kestivät aikansa ja muutaman vuoden ajan lonkan särkiessä ennen kuin pääsin leikkaukseen. En siis tiedä mitään kroonisista kivuista, mutta näissäkin mainitsemissani elämänvaiheissa kävi niin, että en jaksanut paljon muuta kuin työni. Sosiaalinen elämäni supistui siitäkin vähästä, mihin yleensä olen halukas.

      Sauli Niinistö sanoi äsken A-Talkissa koronaepidemian aikana elämisestä, että pitää suosia ihmisten välillä fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä. Nämä blogikeskustelut ovat henkilökohtaisten puhelinkeskustelujen ohella oikea henkireikä, kun on sidottu kotiin.

      Muistan kun joskus työaikana sairastimme koko perhe jotain flunssaa. Se tuntui kivalta pesäelämältä. Ja kun sairastin itsekseni, niin koin juuri tuota helpotusta, mitä mainitsemasi henkilökin, saa päästää irti vastuusta. Sitä koen kyllä nytkin, kun Unto käy puolestani listojen kanssa kaupassa ja kirjastossa. Olen saanut joka taholta ohjeistusta pysyä kotona eikä pientä lastenlastakaan päiväkodin pöpöineen tuoda nyt luokseni. Vaihdamme videoviestejä.

      Kirja on hyvä kaveri. Lukea voi lähes aina.

      Virtuaalirutistus täältäkin! Toivon sinulle, meri, mahdollisimman paljon hyviä kivuttomia päiviä!

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Tärkeintä mitä voin tehdä on yrittää vältellä koronaa. Olen eristyksissä niin kauan kuin on tarpeen.

      Poista
  11. Tsemppiä sinulle. Sairastin itsekin nuorena keuhkokuumeen. Mitä lie vaivoja jäänyt siitä. Poskiontelotulehdukset ainakin ovat jatkuvana riesana. Kannatan kuntoilua ja keuhkojen tuuletusta ulkona luonnossa.
    Paranemisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi samoin sen nuorena sairastetun rajun (kolme viikkoa eristyshuoneessa) keuhkokuumeen jälkeen. Ei yhtään normiflunssaa, vaan aina jotain lisätautia ylähengitysteissä. Viidenkympin jälkeen nuo riesat loppuivat, mutta bakteerit alkoivat iskeä alemmas vasempaan keuhkolohkoon, johon jäi sairastaessa kiinnikkeitä.
      Ulkoilun otan ohjelmaan maltillisesti heti kun saan lääkekuurin loppuun ja jaksan.

      Poista
  12. mm
    ratoksesi
    (ei välttämättä julki muille)

    Pari päivää oon miettiny että tohtisiko kertoa edelleen. Tämän kertoi mies joka oli aidan toisella puolella useita aikoja toipuen lopulta priimakuntoon: 'Oli kaksi korkealla häkkiaidalla erotettua sairaalaa vierekkäin vesimaisemissa maaseudulla. Oli kesä. Aidan toisella puolella heinikossa hiihteli mies innosta puhkuen, oli hiihtänyt jo huitkotvan. Aidan toisella puolen oli tarkkaillut tilannetta päätä pyöritellen toinen.
    Hiihtäjän ohi vilahtaessa huuteli toinen:
    - Hulluko olet kun kesällä hiihät?
    Siihen hihkaisi toinen:
    - Ne hiihtää kellä on terveet keuhkot!'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei kerrota muille.
      Hah hah! Ne hiihtää kellä on terveet keuhkot.
      Meillä sai esikoinen pienenä joululahjaksi sukset. Nehän piti laittaa välittömästi jalkaan. Hän sanoi, että harjoittelee matolla. Ulkona oli kyllä silloin lunta, asuimmehan Kuhmossa.

      Poista
    2. hyshys

      hyvin sivalsi hiihtäjä aidantakana illkkuvaa toistautilaista.

      Mattohiihtoon tässä taitaa pitää vähitellen käydä, jos ei ensi yön pakkanen paranna tilannetta.

      Poista