perjantai 6. syyskuuta 2019

Madonna, Herra Peabodyn omenat - ja mitä kaikkea vanha tarina meille opettaakaan!



Pop-ikoni Madonna, Madonna Louise Ciccone, kirjoitti 2000-luvun alussa sarjan tasokkaita lastenkirjoja. Madonna on ollut musiikissaan (josta myös pidän paljon) konservatiivisten arvojen kyseenalaistaja, räväkkä esiintyjä ja yllättäjä. Hänen lastenkirjansa ovat aivan toisenlaisia. Ne ovat perinteisiä hyveitä korostavia kuvakirjoja. Ensimmäinen on The English Roses, suomeksi Englantilaiset ruusut vuodelta 2003. Minä suorastaan rakastan sitä kirjaa.  Aion kirjoittaa siitäkin, mutta ensin tämä, hyvin ajankohtaisen opetuksen sisältävä Herra Peabodyn omenat, joka ilmestyi samana vuonna Ruusujen kanssa.

Herra Peabody on opettajan työnsä ohessa pidetty poikien baseball-valmentaja. Hänellä on hyvä joukkue, jolle tärkeintä on peli, ei voitto.




Pelin jälkeen herra Peabody kävelee kaupungin läpi, pysähtyy erään hedelmäkojun luona, valitsee sieltä kaikkein punaposkisimman omenan, pudottaa sen kassiinsa ja jatkaa matkaa.
Kerran eräs pikkupoika Tommy Tittlebottom kiinnittää kadun toiselta puolen huomionsa opettajan käyttäytymiseen - opettaja ei maksanut omenasta kellekään! - ja ryntää kertomaan kavereilleen. Seuraavan pelin jälkeen hedelmäkojun lähellä on kokonainen joukko lapsia vakoilemassa.

Heille tuli kiire kertoa ystävilleen, jotka kertoivat vanhemmilleen, jotka kertoivat naapureilleen, jotka kertoivat omille ystävilleen Happvillen kaupungissa (joka ei ollut suuren suuri kaupunki).

Ja seuraavana päivänä herra Peabody onkin yksin kentällä. Nappulaliigalaiset ovat jääneet kotiin. Vain yksi uskollinen pikkupoika Billy saapuu ja kertoo opettajalleen, että tämän epäillään olevan varas.
Opettaja vie Billyn hedelmäkojun luo ja sanoo kauppiaalle, että ottaakin tänään omenansa aiemmin, koska peliä ei pelattu ollenkaan. Käy ilmi, että opettaja maksaa ostoksensa kerran viikossa.
Opettaja pyytää Billyä etsimään juorun aloittaneen Tommyn luokseen. Tommy saapuu ja kertoo, ettei tajunnut, kun näytti ihan siltä, että opettaja varasti ja kysyy, miten voisi hyvittää tekonsa.
Opettaja sanoo, että tärkeää ei ole se miltä näyttää, vaan tärkeää on totuus ja pyytää Tommyn tulemaan tunnin päästä kentälle höyhentyynyn kanssa. Siellä katsomon ylärivillä Tommy saa sakset käteensä ja käskyn leikata tyyny kahtia ja ravistella höyhenet tuuleen. Tommy miettii, että olipas se omituinen ja helppo juttu, kunnes opettaja antaa jatko-ohjeen: Tommyn pitää kerätä kaikki höyhenet takaisin ja korjata tyyny. Tommy saa lopuksi opettajaltaan omenan ja lähtee kotiin miettimään mahdotonta tehtäväänsä. 



Ehkä Tommy muistaa jatkossa, ehkä ei, että sanalla ja sanankäyttäjällä on iso mahti. Happvillen kaupunki 'ei ollut suuren suuri', meillä on nykyään isommat areenat. Kun jotain totuudenvastaista on saatettu julki, niin mikään korjaus ei vie pois sitä, että jotkut uskovat yhä vain sen valheen tai eivät ole edes huomanneet jossain muulla areenalla tehtyjä korjauksia.
Kouvolan Sanomien mielipidekirjoituksissa oli juuri sellainen valhe, että eräs alueemme pieni lakkautetuksi merkitty lukio olisi ollut mittauksissa paras ja että isoin, monipuolisen tarjonnan sisältävä lukio olisi tilastoitu heikoimmaksi. Lukiovertailut nyt ovat muutoinkin ihan mitä sattuu (pienissä lukioissa varsinkin joku välkky päättöluokka saattaa viedä koulunsa arvosanatilastoissa huipulle ja seuraavan vuoden vähemmän välkky heikoimpien joukkoon), mutta tällaista mielipidekirjoittajan esittämää tilastotulosta ei edes löydy mistään. Päinvastaista löytyy. Oman asian ajaminen saa keksimään valheita. 
Valhe ei ole mikään viaton epätotuus tai vaihtoehtoinen totuus, se on VALHE. Tässä on nykyään hämärtämistä ja hämärtymistä. 



Takaisin Madonnan kirjoihin. Joka kirjassa on omat kuvittajansa, joilla on aivan erilainen tyyli. Kaikkien kirjojen ulkoasu on viimeistelty yksityiskohtia myöten. Herra Peabodyn omenat on kuvittanut Loren Long. Hän seuraa innokkaasti baseballia  ja on pelannut itsekin ikämiessarjassa. 
Madonna, joka laulu-uransa ohessa on näytellyt 18 elokuvassa, on tehnyt roolin baseball-aiheisessa elokuvassa Omaa luokkaansaA League of Their Own

Herra Peabodyn tarina perustuu vanhaan juutalaiseen tarinaan. Kirjan jälkisanoissa Madonna toivoo tehneensä tarinalle oikeutta. 

Tuotto kirjoista menee lasten hyväksi toimiville hyväntekeväisyysjärjestöille. 
Kaikissa Madonnan lastenkirjoissa on omistus, Ruusujen tarina on omistettu Madonnan omille lapsille ja sen jälkeen kirjoitetut eri ihmisryhmille. Peabody on omistettu kaikille maailman opettajille. 

Minä olen joskus antanut Englantilaiset ruusut pojantyttärelle. Nyt tilasin sen englanninkielisenä, suomeksi ei ollut, nettikirjakaupasta. Haluan omistaa sen itselleni. Herra Peabodysta on painos loppu, mutta pyysin ilmoittamaan jos saadaan lisää. 
Useita Madonnan kirjoja löytyy kirjastoista, ei kuitenkaan kaikkia Roses-tytöjen jatko-osia. Minulla on nyt lainassa neljä, edellisten lisäksi Arvo Uppo-Rikas ja Jakov ja seitsemän rosvoa. Nämä kirjathan sopivat hyvin myös aikuisen luettavaksi. 




Viimeinen kuva opettajasta ja hänen oppilaastaan olkoon muistuttamassa lähikontaktin tärkeydestä opettamisessa. 
Ei se itseohjautuva oppiminen (lue:heitteillejättö), vaikka olisi kuinka hienot sähköiset välineet, taida opettaa lapselle moraalia. 


6 kommenttia:

  1. Voi kun hieno loppukaneetti itseohjautuvuudesta. Moraalin opettaminen on tärkeimpiä asioita, mitä opettaja opettaa oppilaille, eikä sitä opita älylaitteiden äärellä, vaikka esim. kiusaamisesta on hyviä nettiohjelmia olemassa. Kyllä sille keskustelulle ja vuorovaikutukselle pitää olla aikaa. Heti, kun jotain ikävää tapahtuu, jota tapahtuu tosi paljon, silloin siitä on keskusteltava heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Heti' on hyvä periaate. Minulla on kouluelämässä tästä monenlaista kokemuksia. On kouluja, joissa oppilaiden väliset kriisit siirretään käsiteltäviksi hamaan tulevaisuuteen kokouksiin, jotka varmasti kaikille sopivat ja toisia, joissa vanhemmat kutsutaan kesken työpäivänsä koululle samana päivänä!

      Ihmisen osuus ihmiseksi kasvamisessa käy hyvin ilmi erään blogiystäväni minulle välittämästä lauseesta "Et voi tulla itseksesi itseksesi".

      Poista
  2. Ajattelemisen aiheita! Kunpa Madonnan lastenkirjoja taas löytyisi kirjakaupoista, hommasin niitä lähipiirin pienimmille, joille isomummu ei osta leluja. Niitä heille kertyy ilman minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistin nämä kirjat nyt uudestaan. Olen lukenut niitä viimeksi vuosia sitten ja ostaisin taas lahjaksi, jos niitä vain saisi.
      Isomummu - voi, sellainenkin aika tulee. Minulla vanhimmat lapsenlapset ovat lukiolaisia, pienin kohta 3.

      Minua ajatteluttaa koulu ja sen uudet ilmiöt. Ei ole oikein, jos alakoululaisella ei ole omaa luokkahuonetta, vaan nurkka melun keskellä messuhallin tyyppisen tilan nurkassa sermeillä aidattuna. Ei ole oikein, jos oppilaalle ei ole työtasoa, vaan joutuu pitämään tehtäväkirjoja sylissään. Tällaisten tilojen piti käsittääkseni olla lisätiloja ja antaa vaihtelua luokassa työskentelyyn. ei korvata luokkahuoneita. Jos on tarkoitus matkia kehitysmaiden oloja, niin pian ollaan pihassa puun alla. Siellä kyllä voi käyttää monipuolisempia metodeja kuin noissa yhteistiloissa, voi näytellä, laulaa ja leikkiä. 'Moderni' on sana, joka saa päätymään huonoihin ratkaisuihin.

      Poista
  3. Nämä kuulostavat todella aikuisillekin sopivilta lastenkirjoilta. Joskus luin Madonnan uudesta aluevaltauksesta, mutta olin täysin unohtanut asian ennen tätä postaustasi. Toivottavasti näitä kirjoja tulisi näkyvämmin myyntiin Suomessakin, luulisi olevan kysyntää.
    Madonnasta on monella tietty mielikuva ja kaikkea hänen tekemistään tulkitaan ennakkokäsitysten kautta. Tässä hyvä osoitus siitä, että ihminen on paljon enemmän ja monipuolisempi kuin esimerkiksi media antaa ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen myynti-ikä on nykyään lyhyt. Pitää heti ostaa, jos kiinnostuu jostain, koska ensi vuonna on jo uudet kirjat. Tämä näyttää pätevän myös näihin Madonnan kirjoihin.

      Madonna-uutisoinnissa on korostunut pinnalliset asiat, hänen poikaystävänsä ja paljastavat esiintymisasunsa. Musiikkilehdissä on varmaan ollut asia-artikkeleitakin.
      Julkisuus typistää ja stereotyypittää ihmisiä.

      Henkiset opinnot ja omat lapset saivat Madonnan varmaankin kiinnostumaan lastenkirjojen kirjoittamisesta. Ensimmäisessä kirjassa onkin omistus hänen biologisille lapsilleen Lolalle ja Roccolle.

      Poista