 |
| Pysyvässä välitilassa Poliittisen valokuvan festivaalin kuvia 2016 |
Kaksi bloggaajaa, Katja Jalkanen ja Aino-Maria Savolainen ovat kirjoittaneet kulttuurioppaan, joka kohta julkaistaan. Heidän innoittamanaan kirjoitan nyt lyhyesti viimeaikaisista kulttuurielämyksistäni.
Elokuvissa olen käynyt monesti. Tässä minun paremmuusjärjestykseni muutamalle juuri teatterilevityksessä olevalle elokuvalle.
1. sija: Son of Saul
Elokuva erään miehen elämästä keskitysleirillä. Perusteluja ykkössijalle löytyy edellisessä postauksessani.
2. sija: Carol
Elokuva nostaa esiin ihmisen oikeuden omaan seksuaalisuuteensa ja sen faktan, ettei sitä noin vain muuteta.
Uljas Cate Blanchett on nappivalinta esittämään 50-luvun naista, joka ei sovi hänelle määrättyyn rooliin.
3. sija: Tanskalainen tyttö
Tämä elokuva perustuu oikeasti tapahtuneeseen. Tanskalainen maisemamaalari Einar Wegener huomaa, että hänen sisällään on nainen, Lily Elbe. Tarmokkaan vaimonsa Gerdan, taiteilija hänkin, tukemana Einar hankkiutuu 1920-luvulla vielä todella harvinaiseen sukupuolenvaihdosleikkaukseen ollakseen täysin Lily.
Elokuvassa parasta on suloisen Eddie Redmaynen suoritus Lilyksi muuttuvana Einarina. Alicia Vikander Gerdana on myös vakuuttava.
Katsoin elokuvan pienessä perheteatterissa. Omistaja tuli ennen elokuvan alkua varmistamaan, että kaikilla on nenäliinat mukana.
Epäröin mennä katsomaan tätä, koska etukäteen harmitti niin paljon se, että elokuva on englannin kielellä ja että tanskalaista taiteilijaa esittää englantilainen näyttelijä, mutta esityksessä se ei enää vaivannutkaan. Mika Kaurismäen Tyttökuningasta katsoessa en voinut unohtaa väärää kieltä; minua häiritsi koko elokuvan ajan Ruotsin hovissa puhuttu englanti.
4. sija: The Revenant
Valtavasti Oscareita saanut ja paljon kehuttu tyhjä elokuva, komea spektaakkeli kostoretkestä Amerikan erämaissa 1800-luvun alusta. Sanoma: kostaminen ei tuo tyydytystä. Mutta sehän on niin kliseinen ja itsestäänselvä asia eikä siihen tullut mitään uutta. Ei jättänyt oikein mitään jälkivaikutusta.
On ollut niin kiva kirjoitella blogiini viime aikoina. Kansalaisopistolla on ollut talvilomaviikko, joten on jäänyt paljon aikaa. Niin kuin muutamat kurssit, joilla käyn nyt muka veisivät paljon aikaa! Eläkeläisen ajankäytössä ei ole samaa ripeyttä kuin työssäkäyvällä, ei tarvitse olla. Nautin joutilaisuudesta, kirjoitan pitkään ja nautiskellen, käyn usein parantelemassa parin viimeisimmän kirjoitukseni lauseita ja vaihtamassa kuvia niihin, kunnes kirjoitan uutta. Ohho, minähän taidan pitää jo kirjoittamisesta enemmän kuin lukemisesta!
Huomasin vasta äsken, että kolme vuotta blogia tuli täyteen viime viikolla. Siispä kiitoksen sana on paikallaan.
KIITOS teille lukijat ja kommentoijat! Kommenttiosasta on tullut yhtä tärkeä, monesti pitempikin kuin varsinaisesta kirjoituksesta. Olen teidän innoittamananne saanut uusia ideoita ja näkökulmia ja kehittynyt kirjoittajana.
Käyn itsekin mielelläni toisten blogeissa keskustelemassa.
Kävisin enemmänkin, jos ehtisin äsken mainitsemaltani korjailulta ja leppoisalta ajankäytöltä.
En edelleenkään ota vastaan ilmaisia kirjoja, anteeksipyyntöni niitä tarjonneille tahoille. Olen kieltäytynyt kohteliaasti pyrkien kertomaan perusteluni: vapaus lukea ja kirjoittaa mieleni mukaan, liiallinen kirjapaljous, halu säilyttää kirja itselleni arvokkaana esineenä, ilmaisena saadun eettinen ongelma ja kirjastojen sekä (harvemmin) kirjakauppojen tukeminen.
 |
| Kongolainen pakolainen Pudasjärvellä Laura Böökin teoskokonaisuudesta Walking on Rivers |
Kävimme mieheni kanssa valokuvataiteen museon päänäyttelyssä, Kotimaa, johon kuuluu tasokkaita kuvia yhdeltätoista kuvaajalta. Stoassa ja Galleria Kontupisteellä on vielä lisää kuvia kahdelta kuvaajalta.
Tässä kaksi kuvaa Danila Tkachenkon kuvasarjasta Escape, johon hän on kuvannut Venäjän ja Ukrainan metsissä yhteiskunnan ulkopuolella eläviä miehiä ja heidän kotejaan.
Kirjoitukseni alkukuvana on still-kuva Adrian Pacin videoteoksesta Centro di Permanenza temporanea.
Muista teoksista mieleeni jäivät Katja Tähkän kuvasarja Paperittomat ja karkotetut sekä Tuomo Mannisen lämminhenkinen Me - Ramallah, jonka kuvilla hän näyttää, miten terroristipääkaupungiksi kutsutussa kaupungissa eletään myös ihan tavallista elämää.
Erityisen vaikutuksen minuun teki Kerttu Matinpuron ja Sanni Sepon kokoelma Valokuvilla hiljaisuutta vastaan, jossa kerrotaan jo kolmannessa sukupolvessa Saharan hiekan keskellä elävistä sahraweista, jotka Marokko on karkottanut kotoaan upeilta meren rannan kalavesiltä kapealle kaistaleelle sisämaahan. Vanhin sukupolvi muistaa meren, kaksi muuta ei ole sitä ikinä nähnyt. Täällä ei eletä tavallista elämää, vaan kulutetaan aikaa loputtomaan odotukseen.
 |
| Sahrawipojat Saharan autiomaassa |
En ole eläkkeellä, vaan ajattelen aikaa laajempina kokonaisuuksina. Jos esimerkiksi keskiviikkona on parturi, niin en loppuviikolle kalenteriin mielelläni laittaisi mitään.
VastaaPoistaKorjailen viimeisimpiä blogitekstejäni samaan tapaan muutaman päivän. Lukeminenkaan ei ole vain lukemista, vaan se on kääntynyt huomioimaan bloggaamisen: teen muistiinpanoja, liimaan sivuille kirjanmerkkejä, piirrän vuokaavioita, laadin aikajanoja, luonnostelen henkilöhahmoja jne. Vain puhtaan viihdekirjallisuuden äärellä koen voivani todella rentoutua, kun ei tarvitse miettiä ihmeempiä. :-)
Onnea merkkipäivän johdosta!
Juu, niin se menee!
PoistaSama täällä, muistiinpanot on käytössä, mutta ei noin monipuolisesti kuin sinulla. Söherrän paperilapulle tärkeitä sivunumeroita muistiin ja joitain "oivalluksia", Sitten palailen lukemaan noita muistiinmerkitsemiäni sivuja. Olen usein lukenut koko kirjankin uudelleen, varsinkin jos se on tyyliltään vaikeampi.
Kiitos Juha!
Vielä tuohon, ettei liikaa kalenteriin. Kun työelämä on ollut hektistä, koko ajan kellon mukaan elämistä, niin ei tulisi mielenkään ottaa kovin paljon aikataulutettua tekemistä, kun ei ole enää pakko.
PoistaOnnea kolmivuotistaipaleesta :)
VastaaPoistaItsekin olen pitänyt siitä kiinni, etten ota ilmaisia tuotteita, enkä edes lukukappaleita, on vapaa sanomaan mielipiteensä ilman "velvotteita". Samalla tulee oltua tavallinen "lukija" eli ostaa jos pystyy, lainaa kirjastosta, jos ei saa muualta ...
Samaa mieltä, että kommenttikeskustelut ovat hyödyllisiä. Olet ollut niissä hyvin aktiivinen :)
Kiitos Jokke!
PoistaKokisin itseni liian tärkeäksi, ammattikriitikoksi melkein (huh), jos ottaisin vastaan kustantajilta jotain lukukappaleita. :) Kuten sanot, niin näin on vertaislukija niiden kanssa, jotka lukevat bloggaamatta. Sitten pitäisi muistaa vielä mainita aina, mistä kirja on saatu yms. rasittavaa.
Olen kyllä miettinyt sitäkin (mistä jotkut saattavat nyt pahastua - ei tarvitse, korjatkaa...), että kun aika pienistäkin palkinnoista joutuu maksamaan verot esim. muutaman satasen kamerasta, jonka kerran voitin jossain kilpailussa, niin miten on, jos ottaa vastaan esim 10 kpl 30 euron kirjoja? Kannatan veroja. :)
Aina joku tietää jotain uutta ja on kiva jos viitsii kirjoittaa sen kommenttikenttään. Näin asia etenee niin, että parhaimmillaan kommenttikeskustelu on kiinnostavampi, kuin kirjoitus, josta lähdettiin liikkeelle.
Juu helpompi on olla ilman.
PoistaLentäjä-filmi oli minusta ok, tämän uuden Revenantin juonen kuulin ja kysyin monta kertaa, mikä oli se juttu, joka nostaa sen kliseisen juonensa yläpuolelle, mutta en saanut siihen vastausta, ehkä sitä ei olekaan, mutta on minusta DiCaprio Oscarinsa ansainnut.
Onnea blogisi merkkipäivästä Marjatta! Kun esittelet noita valokuvia, niin oletko kuvannut ne näyttelyssä ja eikö siinä ole mitään ongelmia, siinä oikeudessa näyttää niitä tarkoitan?
VastaaPoistaBlogimaailmassa olen eksynyt viime aikoina Ruotsin puolelle. Olen ihmetellyt sitä eroa, että siellä käymissäni kaikki bloggaukset ovat tosi lyhyitä mutta uusia tulee joka päivä. Onkohan tässä jokin yleisempikin ero?
Kuten Juha Makkonen tuossa yllä kertoo, minullakin on vähän lukeminen muuttunut niin, että mietin samalla siitä kirjoittamista. Ja siinä asiassa on vähän sellainen toisaalta-toisaalta tunne. Että se tekee lukemisen aktiivisemmaksi, mutta sitten myös jotenkin rasittavaksi. Mutta koko ajan kirjoittamisen into kasvaa, kuten sinullakin. Ja päiväkirja kuihtuu samalla, ja se on niin väärin sitä kohtaan, nyyh. Toisaalta päiväkirjassa on tosi paljon tylsää. Huomaan jälkikäteen työmatkojen arvon, kun kirjasin sinne kaikennäköisiä yllättävyyksiä siitä 'välitilasta'. Life is what happens to you when you're busy doing other things, sanoi Lennonkin. Tämä meni taas vähän överiksi, sori siitä.
Kiitos Leena! Ei kyllä mennyt mikään överiksi, ei mitään soria.
PoistaNäyttelykuvien levittämistä pidetään yhä useammin jopa toivottavana mainontana. Lähde pitää mainita eikä saa käyttää mihinkään kaupallisiin tarkoituksiin - mitä se nyt tarkoittaakaan.
Olen joskus kysynyt valokuvanäyttelyssä saako kuvia esitellä blogissa ja vastaus on ollut "tottakai, hyvä!", joten en enää edes kysy.
Olen kuvannut nämä kuvat puhelimen kameralla ja ihan hyviä tuli, kun vähän kirkastin.
Varmaan aitoa da Vincin Mona Lisaa ja Munchin Huutoa ei saa kuvata ja hyvä niin. :)
Sisilian katakombeissa joku turisti meni kuvaamaan, vaikka joka paikassa oli näyttäviä kieltotauluja. Kohta jyrisi kovaäänisistä ankara moite; "Signor, kunnioittakaa hautarauhaa!"
Pohdit hyvin lukemisen ja kirjoittamisen muuttumista blogiaikana verrattuna aikaan ennen blogia. Minullakin on sekä päiväkirja että lukupäiväkirja kuihtuneet, mikä on harmi, koska en kuitenkaan kirjoita blogiin kaikesta mitä luen.
Tähän blogihommeliin tulee intohimo, mikä ei kai ole pahasta. Olen ajatellut, että jos tulee muuta mieleen, esim. pakottava halu keskittyä elämäkertakirjoittamiseen, jätän blogin kesannolle, mutta toistaiseksi molemmat asiat sujuvat rinnakkain.
Onnittelut kolmevuotiaalle! Sinulla on hyviä perusteita bloggaamisessa, mitä esimerkiksi kirjojen valikoitumiseen (vai miksi sitä kutsuisi) tulee.
VastaaPoistaOlet käynyt katsomassa kiinnostavia elokuvia. Tanskalainen tyttö ja Carol ovat kumpikin sellaisia, jotka haluan nähdä. Son of Saul kiinnostaa myös, mutta aiheensa vuoksi pelottaakin: olen aika herkkä katsoja ja väkevät elokuvat vaikuttavat minuun kauan. Se on toki yksi taiteen tehtäväkin.
Ja kiva, että linkitit. <3
Valoisaa maaliskuuta!
Kiitos Katja! Pitihän tuo nyt linkittää. <3
PoistaCarol oli hieno esimerkki siitä, että asian, josta on järjestetty kaiken maailman väittelyitä (saako homo olla homo, miksei hän nyt voi muuttua - yhä vielä!) voi esittää niin yksinkertaisesti, ettei siinä ole vastaanväittämistä. Se on myös hyvin kaunis elokuva.
Samoin sinulle, kivoja kevätpäiviä!
Lämpimät onnittelut blogisynttäreiden johdosta! :) Mielikuvani Revenantista on siis ollut oikeassa. Vaikka iloitsinkin DiCaprion Oscarista (ansaitsee koko urastaan, erityisesti Lentäjässä hän on mielestäni hurjan hyvä), niin itse elokuvaa ei houkuta mennä katsomaan.
VastaaPoistaSe perustuu tositapahtumaan, mutta tuntuu aivan yliampuvalta. Mies ei saa hypotermiaa vaikka laskettelee jäiden joukossa pitkiä koskia ja jatkaa sen jälkeen märissä vaatteissa eikä bakteeritulehdusta vaikka on yhtä haavaa ja yöpyy raadon mahassa lämpimikseen. Tyylinä ei kuitenkaan ole fantasia, vaan jonkinlainen realismi.
PoistaTotta, DiCapriolla on muita hyviä rooleja aiemmissa elokuvissa. Kun hän vielä kaiken lisäksi piti niin hyvän kiitospuheen muistuttaen ilmastoasioista, niin suotakoon hänelle Oscar! ;)
Onnittelut 3v. blogillesi. Meitä maaliskuun blogisynttäreitä viettäviä on useampiakin, Kirjasähkökäyräkin täyttää 4v.
VastaaPoistaTuo Tanskalainen tyttö kannattaa lukea kirjana, se on todella hyvä, mutta haluan nähdä sen myös elokuvana.
Englannin kieli on siinä mielessä hyväksyttävä kieli, koska Gerda oli kotoisin Yhdysvalloista, hän tuli Tanskaan opiskelemaan taidekouluun, missä Einar oli opettajana ja meni sitten sotaa pakoon Yhdysvaltoihin. Palasi sitten Einarin luo.
Elokuvia katsotaan aika lailla, joten eiköhän me katsota kaikki nuo jossakin vaiheessa.
Perjantaina odottaakin Tamara-musikaali :)
Olen muutaman kirjan arvostellut, jos kirjailija itse on halunnut, mutta olen kirjasto/teatteri/museo jne. kannattaja.
Mai, onnittelut Kirjasähkökäyrälle jo etukäteen!
PoistaMinulla on nyt lainassa Tanskalainen tyttö; saa nähdä, tuleeko luetuksi. Minua kiinnostaisi ne päiväkirjat, joita Einar kirjoitti muutosprosessistaan, mutta niitä tuskin saa enää mistään.
Ahaa, tämä selittääkin Gerdan reippauden, amerikkalainen toimeksipaneva tyttö (kuulostaa stereotyyppiseltä, mutta näin se monesti on). Tämän olisi voinut tuoda elokuvassa esiin. Ja olisi siinä voinut olla molempia kieliäkin.
Minun olisi pitänyt arvostella erään tutun omakustanne, lupasin, otin kirjan vastaan, mutta se ei sytyttänyt minua kirjoittamaan. Silloin ajattelin, että nyt saa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta. :)
Onnittelut sinulle ja blogillesi! Kyllä Marjatta on aina Marjatta ;)
VastaaPoistaOlet näköjään käynyt katsomassa älykkäitä draamoja. Minä olen viime aikoina erikoistunut tyhmiin komedioihin. Taidankin kohta puoleen mennä katsomaan Coen veljesten Heil Caesar elokuvan. Haluaisin kirjoittaa blogiini jotain komedian merkityksestä elämässäni.
Minulla ei ole lukupäiväkirjaa vaan listaan pelkästään lukemieni kirjojen nimet tyhjään kirjaan. Blogi pyörii melkein aina mielessä, kun lukee. Blogia ei saa mielestään myöskään elluissa eikä teatterissa. Monesti homma joko kaatuu tai käynnistyy otsikon perusteella. Juuri nyt luen Danten Jumalaista näytelmää, josta suunnittelen bloggaavani irvokkaalla otsikolla "Tervetuloa helvettiin" (kirjassa osiot helvetti-kiirastuli-paratiisi). Saa nähdä tuleeko siitäkään mitään ja milloin.
Kiitti Tuija!
PoistaCoenin veljekset tekee hyviä elokuvia. Ensimmäinen minkä näin heiltä, ja heti ihastuin, oli Fargo. Viimeksi olen nähnyt Inside Llewyn Davis.
Komedia on vaikea laji. On hienoa, jos kirjoitat siitä.
Juu, on se mielessä minullakin. Juuri muutama päivä sitten kuvasin pari sarjakuvaruutua Hesarista ihan vaan varmuuden vuoksi, jos joskus käyttäisin blogissa. Hei, mehän ollaan kuin kirjailijat, tarkkaillaan ympäristöä hyötymielessä!
Onnea Marjatta 🌹
VastaaPoistaJoko siitä on kolme vuotta, kyllä aika on hupalaa. Olet sie niin ahkera ja tykkään lukea kirjoituksiasi ja niihin tulleita kommentteja, vaikka itse olen hyvin varovainen niitä rustaamaan.
Erityisesti pidän noista Sinun muisteloista ja kulttuurivinkeistäsi. Hiukan kateellinenkin olen, kun teillä siellä etelässä on niin paljon mihin mennä ja mitä katsella/kuunnella.
Kiitos paljon Riitta! Ruusunkin olet onnistunut laittamaan.
VastaaPoistaJuu, 4.3.2013 kirjoitin ensimmäisen kerran, laadin lyhyen kirjoituksen Aki Ollikaisen kirjasta Nälkävuosi.
Eihän niitä ensimmäisiä käynyt paljon kukaan edes katsomassa, paitsi sinä ja muutama muu, joille olin kertonut blogista etukäteen.
Juuri muisteloita ja kulttuurijuttuja onkin kiva tehdä, kun kaikista kirjoista ei ole niin paljon sanottavaa.
Kyllä täällä on paljon kaikkea Kouvolan alueella ja Helsinki on myös muykavien junayhteyksien päässä.
Onneksi olkoon Marjatta, blogiasi on ilo & antoisaa lukea! Tanskalaisen naisen haluan minäkin nähdä, ehkä nyt viikonloppuna.
VastaaPoistaKiitos Sanna! Kyllä se kannattaa katsoa.
PoistaHuomasin ilokseni, että meillä esitetään kohta tuore suomalainen dokumetti "Tuntematon pakolainen", kolme esitystä, joista ensimmäisessä tekijät Hamy Ramezan ja Ali Jahangiri ovat mukana ja keskustelevat katsojien kanssa näytöksen jälkeen. Koitan päästä siihen mukaan.
Kiva että sinusta on kiva kirjoittaa ja meistä on kiva lukea.
VastaaPoistaJa täällä on niin kivat kommentitkin. Kiva kiva !
Ah tätä vapaan kirjoittamisen autuutta. Voi rauhassa
harjoittaa sanatoistoakin :D
Tykkäsin tästä kohdasta postauksessasi:
"En edelleenkään ota vastaan ilmaisia kirjoja, anteeksipyyntöni niitä tarjonneille tahoille. Olen kieltäytynyt kohteliaasti pyrkien kertomaan
perusteluni: vapaus lukea ja kirjoittaa mieleni mukaan..."
Joo, suloista kaikki on niin ...:)
PoistaPitää varmaan kohta kirjoittaa jostain oikein julmasta aiheesta.
Olen huomannut, että monia nämä ilmaiseksi saadut eivät häiritse yhtään eivätkä ne rajoita vapautta, mutta min tyyliin tämä sopii. Tuo "min" ei ole vahinko. Meillä pienellä alueella, Kuusankoskella eli Kuusaalla, on käytössä omistusmuodot "min" ja "sin". Kun kuulin niitä käytettävän ensimmäisen kerran, en ollut uskoa korviani. Kuusaalain lyhentää, ei siin mittää! Nen-loppukin siis lyhenee, helsinkiläin, koululain jne.