Espanjan matkalla koettua, osa 2, Gibraltar

Kun olimme viettäneet viikon Aurinkorannikolla, alkoi tehdä mieli ulkomaille. Gibraltar ja Marokko ovat molemmat lyhyen matkan päässä.
Olemme aiemmalla matkallamme käyneet Tarifasta lähtevällä autolautalla Marokon puolella Tangerissa, siispä nyt Gibraltarille.

Varasimme Fuengirolan bussiasemalta päiväretken, johon sisältyi myös kiertoajelu perillä. Tämä osoittautuikin järkevämmäksi kuin omatoiminen matka, koska rajalla kaikki sujui bussilla hyvin jouhevasti ja saimme pätevän ja kivan John-oppaan, joka jutteli koko matkan Stephen Fry -tyyppisesti jutustellen ja antaen tietoa hauskassa paketissa. Perillä vaihdoimme pikkubussiin, jonka kuski-opas, Belgiasta Gibraltarille muuttanut kaveri, vasta hauska olikin, kuin paraskin stand-up -koomikko. Ajattelin heti koulua ja miten tärkeää on, että opettajalla on huumoria. Moni opetusalan ihminen purnaa, ettei häneltä pitäisi vaatia viihdyttämistaitoja, mutta kyllä niitä on hyvä olla. Ei monikaan jaksa opiskella tosikkomaisessa tunnelmassa. Ajoimme parissa tunnissa Gibraltarin ympäri ämpäri, saimme faktaa ja fiktiota sekä hyvää mieltä.

Ennen Espanjan valtaa tämäkin alue on kuulunut muslimien kalifaattiin. Sotapäällikkö Tarik on antanut nimensä alueelle, Tarikin vuori eli Gibraltarik, josta nykyinen lyhyempi muoto, Gibraltar. Vuonna 1704 merivalta Englanti koki tarvitsevansa Gibraltarin vuoren sotilaalliseksi tukikohdakseen ja valloitti sen Espanjalta. Alue sai itsemääräämisoikeuden 1969. Sillä on oma hallinto, lippu ja raha. Kuningatar Elizabeth on muodollinen pää, kuten Australiassa. 
Liikenne on autojen yleistyessä muutettu oikeanpuoleiseksi. 
Euro on nykyään aivan käypä raha, vaikka hinnat ovatkin vain punnissa. Myyjät muuttavat ne hetkessä euroiksi.

Gibraltarin vuoren kupeessa sijaitseva asuttu alue on todella pieni, 5 km pitkä ja 1,2 km leveä. Se on ollut vieläkin pienempi, mutta väkiluvun kasvaessa aluetta on vallattu lisää mereltä. 
Gibraltarilla on tällä hetkellä noin 30 000 asukasta, joista 1%, 300, on suojeltuja Gibraltarin apinoita, ainoita luonnossa vapaina liikkuvia apinoita Euroopassa. Näille söpöille serkuillemme oli järjestetty ruokintapaikka ja uima-allas. Heillä on myös oma sairaala. Oppaamme kertoi, että aiemmin apinoita vietiin ihmisten sairaalaan, ja nukutuksesta herätessä naapurisängyssä saattoikin olla apina nimeltä Tony Blair. Tämä kuului hänen tarinointinsa fiktio-osastoon. Joka tapauksessa apinoilla näytti olevan mainiot oltavat. Niiltä suvaitaan jopa sellaista käytöstä, mitä ihmisiltä ei. Jos ikkuna jää auki, niin pienet vandaalit käyvät sotkemassa ja sabotoimassa koko huushollin. Muita rikollisia Gibraltarilla ei sitten kuulemma olekaan, koska kaikki tuntevat toisensa. Poliiseja on 300, sattumalta sama määrä kuin apinoita.

Espanjan puolelta käydään paljon töissä Gibraltarilla. Rajan ylitys ei ole ihan yhtä helppoa kuin Tornion ja Haaparannan välillä, mutta ei vaikeatakaan. Henkilöllisyystodistus on oltava mukana, mutta ei sitä näytty paljon tarkastettavan.

Englanti on virallinen kieli, mutta gibraltarilaiset ovat käytännössä kaksikielisiä. Kolmantena kielenä on kielten sekoitus Spanglish, jossa puolet on espanjaa, puolet englantia tyyliin "muchos thank you". Tämäkin tuo mieleen Suomen ja Ruotsin rajapaikkakunnat. Tietenkin löytyy myös muunkielisiä vähemmistöjä. 

Uskontoja Gibraltarilla on 12, joilla kaikilla on omat pyhättönsä: moskeija, synagoga, hindulaisten temppeli, Bahai-temppeli, eri kristillisten ryhmien kirkot ja Jehovan todistajien valtakunnansali. Kaikkien uskontojen harjoittajat elävät sovussa. Sen huomasi kadulla. Siellä kulki kipa- ja huivipäisiä oppilaita, oppilaita suorissa housuissa ja vekkihameessa tai urheiluasussa, kaikilla sama burgundinpunainen koulupuvun väri.

Huomasin kyltin, jossa kerrottiin, että yliopisto avaa pian. Varmistin asian oppaalta. Kyllä vain, tämä "pikkuvaltio" saa oman neljän tiedekunnan yliopistonsa lähiaikoina. Tähän asti kaikki korkeakouluopiskelijat on lähetetty Englantiin, mikä on tullut kalliiksi. Minulle tuli ajatus, että jos olisin gibraltarilaisopiskelija, saattaisin pitää tätä huononnuksena. Miten kiva onkaan nuorena päästä pois vanhempien kotoa, itsenäistymään, mutta miten sen tekee, jos joka paikkaan on 15 minuutin matka ja kaikki tuntevat toisensa.

Gibraltar sijaitsee kahden meren yhtymäkohdassa, Atlantin ja Välimeren. Afrikan rannikko häämöttää 25 kilometrin päässä. Vuodessa on yli 300 aurinkoista päivää.

Viimeksi vuonna 2002 on äänestetty liittymisestä Espanjaan. Tulos oli, että 99 % haluaa kuulua edelleen Englantiin. En ihmettele. Tämän paikan viehätyshän on osittain juuri tässä erikoisessa asemassa itsehallintoalueena. Verovapaat ostokset, aurinko ja The Rock houkuttelevat myös matkailijoita. Gibraltarilla käy miljoona turistia vuodessa.

Keskellä horisontissa häämöttää Marokon rannikon vuoria

Meillä oli ihana päivä Gibraltarissa. Nautin hyvästä opastuksesta. Olen joskus ollut opastetuilla retkillä, joilla olen harmitellut, että olisinpa lähtenyt itsekseni. Tällä kertaa opastus oli erinomaista.

Kierroksen jälkeen jäi vielä kolme tuntia omaa aikaa ennen bussin lähtöä. Kävimme fish and chips -lounaalla, tietenkin, ja hyvällä kahvilla. Kyllä suomalainen kahvi on pahaa, väljähtänyttä ja karvasta, kun sitä vertaa vahvaan, pehmeän suklaiseen kahviin, jota monissa maissa valmistetaan kuppi kerrallaan tuoreena jokaiselle juojalle erikseen. Nautin kahvin suklaakakun kanssa, mies otti palan omenapiirakkaa, kuten aina, kun sitä on saatavilla.

Sitten me shoppailimme. Minä ostin miehelle lisää synttärilahjoja. Hän sai Mijaksesta ostettujen vöiden lisäksi nyt paidan ja valitsi koululaisten asujen värisen tyylikkän viininpunaisen. Itselleni ostin parfyymikaupasta Kenzon Flower-tuoksun. Mietin sen ja Poêmen välillä. Tupakat, alkoholi ja parfyymit ovat edullisia. Me emme tarvitse kahta ensimmäistä, mutta tuoksuja on kiva joskus ostaa, vaikka eipä niitä enää voi paljon Suomessa yleisissä tiloissa käyttää, kun lähes kaikki ovat allergisia. Käytän sitten kotiseinien sisällä arjessa. Oli kiva kulkea brittikaupoissa. Löysimme kivan lastenvaatekaupan F & F, josta ostimme tuliaisia, erilaisia kuin muualla näkemäni.

Minusta on aina hauskaa kulkea ihmispaljoudessa ulkomailla, vaihteluna Suomen väljyyteen. Mitä ruuhkaisempaa ja mitä enemmän erilaisia ihmisiä sitä parempi. Tämäkin mielihyvä toteutui Gibraltarissa. Asukastiheys tällä 6,5 neliökilometrin alueella on 4303 asukasta/neliökilometri, kun se Suomessa on 18 asukasta neliökilometrillä.

Palatessa torkahtelimme tyytyväisenä bussissa. Ei tarvinnut huolehtia, kun John jätti jokaisen oikeaan paikkaan, meidät asuntomme lähellä olevalle huoltoasemalle.

Tyytyväisenä totean: Muchos thank you!