Tämän kirjan pitäisi olla
kaikkien aikojen rakkaustarina.
Merrill ja Jaakko olivat kuin kuuluisat keskiajan
rakastavaiset Héloïse ja Abélard sikäli, että hekin olivat ammattiajattelijoita,
filosofeja, joilla oli tarve tehdä kysymyksiä siitä, mitä heille oli
tapahtumassa, ja yrittää ymmärtää se. Sen vuoksi Merrillin kirjeissä ja hänen
elämäkerrassaan esiintyy pohdiskeluja rakkauden luonteesta ja sen
ilmenemismuodoista.Tämän kirjan voi
lukea sarjana pohdintoja eroksen ja agapen välisen eron ylittävästä rakkaudesta
ja Merrillin sille luomana filosofisena perustana.
Mutta voi, miksi minusta
tuntuu koko ajan, että kyseessä on aprillipila tai koe, jolla testataan lukijoita,
otatteko tämän ihan todesta.
Katselin lehtien ja
blogikirjoittajien arvioita tästä kirjasta. Yleisin reaktio on ällistys. Paras
tiivistys on minusta Kainuun Sanomien terävällä toimittajalla Seppo Turusella,
joka on otsikoinut juttunsa Merrill Hintikka, Tosielämän Forrest Gump. Toimittaja on oikeassa, ihan samalla
tavalla epäuskottavalta ja huvittavalta tuntuu Merrillin taitojen
luettelointi kuin elokuvan Forrestin onnistumiset kaikessa mihin hän ryhtyy.
Kirja on kirjoitettu
ulkopuolisen tarkkailijan silmin, suurennuslasin alla ovat Merrill ja Jaakko.
Tämä tuntuu koomiselta, kun tietää, että kirjoittaja on Jaakko itse eikä kyseessä
ole fiktio vaan muistelma.
Kun Merrill alkoi muutaman
sivun luettuani tuntua Ihmeeltä maan päällä, suurelta yleisnerolta, niin aloin kirjata lukiessani hänen
ominaisuuksiaan. Kas tässä!
Merrill hoiti jo lapsena
perheen talousasiat ja oli myöhemmin etevä sijoittaja.
Merrillin ensimmäinen
mies oli tietotekniikan uranuurtajia, mutta avioliitto kaatui, koska Merrill
ymmärsi tietotekniikasta miestään enemmän.
Merrillin toinen
avioliitto kaatui, koska hän oli miestään korkeammalla emotionaalisesti ja
älyllisesti.
Merrill ei kunnioittanut
psykiatreja, koska osasi vaistomaisesti psykoanalyysia heitä paremmin. Hän tulkitsi Rorschachin mustetahratestin kuvia niin, että mittataulukkojen rajat
paukkuivat.
Merrillistä olisi voinut
tulla lapsinero šakissa, mutta laji oli liian yksipuolinen hänelle.
Merrillistä olisi voinut
tulla myös rallikuski. Hän ajoi – tietenkin - yhteisillä autoretkillä Jaakon
kanssa. Jaakon tehtäväksi jäi hivellä Merrillin polvia ja reisiä, mitä kukaan
hänen lukuisista miehistään ei ollut ymmärtänyt tehdä. Näin Merrill löysi Jaakon
kanssa uusia erogeenisia alueita.
Merrill ymmärsi
ihmeenomaisesti eläimiä ja pystyi kontaktiin näiden kanssa.
Merrill aikoi kirjoittaa
kaksi itsetutkistelua sisältävää romaania, mutta Jaakon tavattuaan hänen ei
enää tarvinnut, koska Jaakko antoi hänelle vastaukset. Jaakko itse oli vastaus.
Merrill sai
moninkertaisia orgasmeja Jaakon kanssa. Muut eivät olleet osanneet häntä täysin
tyydyttää.
Merrill oli ammattitason
kokki ja puuseppä.
Merrill veti puoleensa
arvovaltaisia miehiä talouselämän, taiteen, urheilun ja politiikan aloilta.
Itse John F. Kennedy oli valinnut Merrillin viihdyttäjäkseen tyttöjoukosta
collegevierailulla. Myös Merrillin äiti oli ollut melkoinen viettelijätär,
seurustellut Yehudi Menuhin kanssa.
Merrill oli kasinoiden
etevimpiä blackjackin pelaajia salamannopean päättelynsä ansiosta. Ei ihme,
koska hän oli jo 6-vuotiaana voittanut rouvat äitinsä rouvakerhon bridgepöydässä,
mistä oli saanut äidiltä moitteet. Merrill oli muutoinkin äitiään vahvempi ja
ylivertainen kaikessa, täydellinen pikku perheenemäntä, joka emännöi myös
isänsä kutsuja.
Merrill oli
partiotyttöjen neuvonantaja ja uimahyppytuomari. Hän oli innokas
penkkiurheilija.
Merrill kävi voitokkaan
ovelta ovelle -vaalikampanjan toisen henkilön puolesta tämän sairastuttua
flunssaan. Merrill olisi ollut menestyjä politiikassa.
Merrill oli suuri
feministi.
Merrill oli hienojen, vanhojen
uusenglantilaisten sukujen jälkeläinen.
Merrill oli
poikkeuksellisen lahjakas sosiaalisesti. Hänen tuttavapiiriinsä kuului
lahjakkaita ihmisiä elämän eri aloilta.
Merrillistä olisi tullut
taitava asianajaja.
Merrillissä oli kaikki
ainekset tähtinäyttelijäksi. Hän oli näytellyt myös osaamattomien miesten
kanssa sängyssä, empaattinen kun oli. Hänellä oli täydellinen puheääni.
Merrillistä tuli
legendaarinen opettaja häikäisevien sosiaalisten taitojensa ja empaattisuutensa
vuoksi. Hän oli varmakäytöksinen roolimalli ja jopa pelastaja monelle
opiskelijalle.
Merrill oli mahtava
ihmistuntija ja erinomainen neuvottelija.
En ole varma, onko tässä
kaikki. Välillä herpaannuin kaiken ylivoimaisuuden edessä. Välillä nauratti ja
välillä suututti.
Entä Jaakko? Miten hän pärjäsi tämän tuulispään kanssa?
Jaakkoahan kohtasi
käsittämätön onni ja kunnia saada olla Merrillin valittu, ainoa, joka oli tämän
ihmeellisen olennon vertainen. Ihmeellinen siis itsekin.
Jaakko sai Merrillistä
sparraajan ja muusan, samalla hän innosti Merrilliä. Sillä niin loistava
ajattelija ja kirjoittaja kuin Merrill olikin, hän ei ollut julkaissut ennen
Jaakkoa paljon mitään. Jaakon kanssa me-persoonana tutkimustyö alkoi sujua. Heillä
oli häikäisevä lähes kymmenen vuoden avioliitto, kun saivat alkuvaikeudet
poistetuksi. Molemmat olivat tutustuessaan naimisissa, Jaakko vieläpä
onnellisesti.
Jaakko sai Merrilliltä
itseluottamusta. Hän oli ylpeä siitä, että Merrill otti hänen sukunimensä -
olihan hän kyllä ottanut myös kahden muunkin aviomiehensä nimet, mutta
Suomi-poika oli silti ylpeä tästä arvostuksen osoituksesta kuin myös siitä,
että Merrill halusi tulla haudatuksi Jaakon suvun hautapaikalle Tuusulaan.
Iso osa Jaakon myöhemmästä elämästä Merrillin kuoleman
jälkeen voidaan psykologisesti nähdä sarjana yrityksiä - useimmiten
tuloksettomia – saada takaisin jotakin siitä maagisesta paratiisista, jollainen
hänen elämänsä Merrillin kanssa oli ollut.
Kirjan alkuosa on
Merrillin ylistystä ja loppuosa hänen seurusteluaikaisia kirjeitään Jaakolle.
Jaakko arvelee, että nämä kirjeet ovat Facebookin ja tekstiviestien aikana
viimeisiä suuria rakkauskirjeitä ja aikamme mahtavinta tunnustuksellista
kirjallisuutta.
Minusta ne ovat tyypillisiä, vuolaita, runsasadjektiivisia
amerikkalaisen rakastuneen naisen kirjeitä. Välillä tyyli on hyvinkin
tyttömäistä chicklitiä kissimirrin kehräyksineen ja horoskooppiennustuksineen.
Välillä Merrill käyttää filosofian termejä kuvatessaan rakastumista, joka on vain
heille kahdelle mahdollista. Mutta voi voi, kyllä rakastuneet yleensäkin kokevat asioita
me-muodossa ja tuntevat sulautuvansa yhdeksi yhdynnässä. Ja kyllä toisensa
hyvin tuntevat ihmiset monesti ajattelevat samoja asioita yhtä aikaa. Ja jos
nämä kirjeet ovat korkean tason filosofiaa, niin minun kaurapuuroni on
gourmetruokaa.
Minua ihmetyttää, että
Hintikka nyt 85-vuotiaana, kolmannessa avioliitossaan elävänä, katsoo
aiheelliseksi kirjoittaa tällaisen kirjan. Se on hyvin varsamainen vanhan
miehen kirjaksi. Minua suututtaa, että hän kaipailee julkisesti aikaa tämän Merrillin kanssa edes mainitsematta mitään nykyisestä avioliitostaan! Missä on herrasmiesmäisyys?
Minä näen Merrillin
epävarmana, epävakaana ja levottomana ihmisenä, joka on hukassa varsinkin seksuaalielämässään. Hän on ajautunut isänsä ystävän
sänkyyn nostaakseen tämän masennuksesta ja harkinnut ajaa yliopiston asioita
seksin avulla. Jaakko mainitsee ohimennen myös kaksi raiskausta. Itsemurha-aikeistakin on vihjaus jossakin kirjeessä. Merrill on pelännyt seuraavansa Sylvia Plathia, mutta ei toki enää Jaakon tavattuaan. Miksi ei Jaakko pohdi näitä asioita?
Ylivoimaisen Merrillin haave lapsesta jää toteutumatta. Miltä se tuntuu? Lukijaa kiinnostaisi oikea Merrill, ei tällainen kaikkivoipa Forrest Gump.
Jaakko ylistää Merrilliä filosofina, mutta minusta Merrill
vaikuttaa enemmän suulaalta käytännön ihmiseltä kuin ajattelijalta.
Näkikö Jaakko
Merrillin koko ajan näin epätodellisena? Vai kultaako aika muistot? Ja miksi Jaakko ylpeilee sillä, että vaimolla on ollut
kuuluisia tuttavuuksia ja rakastajia? Onko se sulka Jaakon hattuun? Tarvitsiko
Jaakko sulan hattuunsa ja rakensi Merrillistä sellaisen?