Siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan kohta ihmisiä.
- Heinrich Heine, 1821
Lueskelin kirjoihin liittyviä aforismeja. Yksi paljon siteerattuja on Heinrich Heinen erääseen näytelmäänsä sijoittama pahaenteinen lause kirjojen polttamisesta. Pahaenteinen siksi, että natsiaate oli kytemässä ja pian Saksassa jo poltettiinkin valtaan nousseiden mielestä vääräoppisia kirjoja ja rakennettin polttouuneja ihmisten "eliminoimista" varten.
Tällä hetkelllä venäläiset tunkeutujat polttavat Ukrainasta valloittamillaan alueilla ukrainankielisiä kirjoja, jopa lasten koulukirjoja. He myös räjäyttävät kustantamoja nopeuttaaksen kansanmurhaa hävittämällä alueen omankielisen kirjallisuuden julkaisumahdollisuuden.
Miten röyhkeää ja miten pikkusieluista!
Eräänlaista pikkusieluista kirjarovioiden rakentamista, ei noin konkreettista, on meillä harrastettu turhanpäiväinen kirjojen ja muun taiteen cancelointi jonkin tämän hetken asenneilmapiiriin sopimattomaksi katsotun aiheen, sisällön tai tyylin vuoksi.
Se on salavihkaista vallankäyttöä, jonka haittoja ei helposti huomata. Sillä rajoitetaan ja ohjaillaan kirjailijoita (ja muita taiteentekijöitä), minkä seurauksena me saamme vähemmän ja yksipuolisempaa luettavaa.
Toinen kapeuttava tekijä kirjojen osalta on se, että niiden toivotaan sopivan äänikirjaformaattiin.
Minä lukijana toivon saavani lukea monipuolista kirjallisuutta kansien välissä. Pystyn itse tekemään valintani, eikä minua häiritse, jos kirjassa sanotaan ruma sana niin kuin se on tai siinä on mielipiteitä joita en kannata tai monimutkainen rakenne. Päinvastoin, kaikki haastava ja ärsyttävä virkistää ja panee aivosolut toimimaan.
"Miten pidän hauskaa? No kirjoittamalla, kirjoittaessani minulla on aina hauskaa."
- Sofi Oksasen vastaus Kotiliesi-lehden toimittaja Riikka Lehtovaaralle kysymykseen siitä, miten hän irtautuu töistä ja pitää hauskaa.
Toivotan hauskoja lukemis- ja kirjoittamistuokioita meille itse kullekin tämän pyhäinpäivän aikaan!
Meillä sataa isoja lumihiutaleita. On kiva sytytellä kynttilöitä ja eläytyä talveen ja joulun odotukseen.
Olen kirjoittamassa blogijuttua Oksana Vasjakinan romaanista Aro. Pidän hauskaa kirjoittamalla.
Suunnitelmissa on myös käydä katsomassa Mielensäpahoittajan rakkaustarina. Aiemmat Mielensäpahoittajat nähneenä olen kiinnostunut siitä, miten Heikki Kinnunen toteuttaa jörrikän sulamisen rakastumaan.
Muraali on nimeltään Unelmia, taiteilija Leena Pukki.
VastaaPoistaJoo, niinpäs onkin, kiitos! Lisäsin tiedot kuvatekstiin. Voi minua, unohdin Google Lensin olemassaolon. Sieltä se olisi varmaan löytynyt.
PoistaOnpa upea tuo muraali. Sopii hyvin koulun seinään. Meillä vain tuulee, sataa ja myrskyää, lunta ei ole vielä tullut. Hyvää pyhäinpäivää sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
PoistaTämä on kyllä upea, tuo nimikin joka nyt selvisi - tottakai, lukeminen on ajattelemista ja unelmointia. Lapset siellä niin keskittyneinä kirjoihin. Voi kuvitella, että eivät reagoi mihinkään mitä oman lukuoksan ulkopuolella tapahtuu.
Muistan aina Jörn Donnerin mainoksessa: ”Lukeminen kannattaa aina!” Todella kaunis muraali! Lukeminen avaa muita maailmoita ja sitä ihan omaakin uudella tavalla. 📚
VastaaPoistaTuo oli mieleenpainuva mainos, tietoiskun omainen. Taisi olla Suuren Suomalaisen Kirjakerhon.
PoistaLukeminen todellakin avaa maailmoita. Olen lukenut äskettäin Vasjakinan kirjan lisäksi Adania Shiblin Palestiinan sortoa valottavan romaanin Sivuseikka ja olen puolivälissä Anna Soudakovan kirjaa Haikara levittää siipensä, jossa on paljon sekä historiallista tietoa että arkielämästä kertovaa tietoa, joka on minulle aivan uutta.
Oman maailman selittymistä tapahtuu siinä ohessa.
Ihana muraali. Sain pe-la ilon seurata, miten ekaluokkalainen oli innostunut itse lukemaan. Luki puoli tuntia omaa kirjaa ja sitten jaksoi vielä kuunnella, kun luin hänelle Prinsessa Pikkiriikki-kirjaa. Aloitti elokuussa koulun, eikä vielä silloin osannut lukea.
VastaaPoistaMekin ajateltiin käydä katsomassa Mielensäpahoittaja. Olen myös lukenut aika monta kirjaa hänestä.
Mielensäpahoittaja-elokuvista olen tykännyt kaikista muista paitsi Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä, joka oli minusta hieman yliampuva. Tämä uusin on samalla tavalla tunteita käsittelevä kuin Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.
PoistaJa kyllä, Kinnunen onnistui!
Pienestä alusta, radiopakinoista paisui iso ilmiö, koska idea on niin hyvä. Jotkut niistä kirjoista kyllä tuntuvat välikirjoilta. Saa nähdä, vieläkö idea kantaa.
Lapsen lukemaan oppimisen iloa on ihana seurata.
Minulla on hankittuna Pikkiriikin joulukalenterikirja, Montako yötä vielä, Prinsessa Pikkiriikki, jonka ehdin antaa lapsenlapselle synttärilahjaksi juuri ennen joulukuuta. Kiva idea, luku/päivä.
Prinsessa Pikkiriikki -elokuva on myös valloittava. Olin katsomassa sitä saman "prinsessan" kanssa, joka saa tämän kirjan. Olimme molemmat yhtä vaikuttuneita.
Helppo yhtyä kannanottoihisi. Lisäksi isot kiitokset muraalista kuvassa.
VastaaPoistaJoo, eikö olekin upea muraali. Tätä kuvaa voisi käyttää edelleen vaikka postikorteissa.
PoistaSiinähän sen sanan voiman näkeekin, että kirjojen poltto on sodassa tarkeää. Todella kaunis muraali!
VastaaPoistaJuuri niin. Sana on sekä lempeä että voimakas ase.
PoistaNäissä kansanmurhatapauksissa tähdätään alueen oman kielen hävittämiseen ja monesti siinä onnistutaankin.
Soudakova näyttää romaanissaan Haikara levittää siipensä, miten valkovenäjän omasta kielestä on saatu tehdyksi junttikieli, jota ylempänä on jopa sen ja venäjän sekakieli. Onneksi omat tavat, perinteet ja ruuat ovat hankalia hävittää. Niitä vaalitaan salassa, jos julkinen toiminta tehdään rikolliseksi.