tiistai 3. marraskuuta 2015

James Bowen, A Street Cat Named Bob, asunnottouus

Lämpöinen ja elämänmyönteinen bestseller-kirja A Street Cat Named Bob, joka on suomennettu nimellä Katukatti Bob tuotti minulle myönteisen yllätyksen. Miten rankasta aiheesta voikin kirjoittaa niin kevyesti! Vaikka Bobin isännällä on huumeongelma, kirjan voi hyvin antaa vaikka lapsen luettavaksi. Ulkonäkö onkin lastenkirjan.


Bowenin kirja perustuu tositapahtumiin.

James Bowen on rikkonaisen lapsuuden kokenut ajelehtija. Vanhemmat eroavat pojan ollessa pieni, ja äiti, jonka kanssa James muuttaa Englannista Australiaan, vaihtaa paikkakuntaa työuran vuoksi aivan liian tiheään. Pojan koulu kärsii niin, että tämä jää ilman päättötodistusta. Hän päättää 18-vuotiaana lähteä Lontooseen sisarpuolensa luo ja ryhtyä rockmuusikoksi. Ura ei lähde käyntiin, ja kun Jamesin pitäisi palata kotiin, hän hukkaa passinsa ja jää puolivahingossa Lontooseen. Toisten nurkissa luuhaaminen ja epävarmuus oman elämän suunnasta johtavat nuoren miehen huumeisiin ja pikkurikoksiin. 

Nukuttuaan vuosia kadulla ja yömajoissa James pääsee tuettuun asuntoon ja yrittää ansaita elantonsa katusoittajana. Tässä vaiheessa hänen seuraansa liimautuu kaunis punaruskea kolli, jonka hän nimeää Bobiksi.Tarina alkaa tästä tapaamisesta, muu ilmenee muisteluna.

James epäröi pitää kissaa. Hän ei tiedä, onko hänestä niin säännölliseen elämään, että voisi pitää lemmikkiä.

Käy kuitenkin niin, että Bob osoittautuu paljon enemmäksi kuin lemmikiksi. Bob tekee Jamesista näkyvän niin katusoittajana kuin The Big Issue -katulehden myyjänä. Suloinen kisu olkapäällä houkuttelee ihmisistä esiin heidän lempeän puolensa. Kolikot ropisevat kitarakoteloon niin, että Bobista voi puhua hyvänä liikekumppanina. Jotkut kantavat Bobille herkkuja ja mitä ihanimpia neuleita.

Bobin ansiosta ihmisten asenne Jamesia kohtaan muuttuu. Niin muuttuu myös Jamesin asenne ihmisiin. Hän saa takaisin luottamuksensa ja kokee olevansa mukana elämässä, ei vain omituinen pudokas.
Bobin kanssa Jamesin elämä säännöllistyy. Hän kokee rikastuttavana sen, että voi pitää huolta toisesta olennosta. Vastuu Bobista saa hänet myös miettimään ensimmäistä kertaa elämässään, miltä tuntuisi hoitaa omaa lasta.
Tulee päivä, jolloin James haluaa pyrkiä eroon kymmenen vuotta kestäneestä huumeiden käytöstään. Vieroitusoireiden kestämisessä auttaa kukas muu kuin Bob!


Näinkin voi elämäkerran tehdä, kissan kautta.

Samalla kun Bowen kertoo arjestaan Bobin kanssa, hän pohtii omaa syrjäytymistään js syrjäytymisen syitä yleensäkin.
Hän tuntee, että jotkut kyselijät kokevat, että noin voisi käydä kenelle tahansa, mutta vielä useammat ovat tyytyväisiä todetessaan, että ovat itse parempia kuin piruparka, jolla ei ole paljon muuta kuin kissansa. 

Huumeet ja alkoholi yhdistävät usein kodittomiksi joutuvia, mutta mitkä sitten ovat syyt, jotka ovat johtaneet päihteiden käyttöön. Tausta on useilla käyttäjillä juureton. Sattumakin voi vaikuttaa, se kadonnut passi. 
Sitten kun huumeesta on tullut ainoa ystävä, sen käyttö jatkuu yksinäisyyden takia. Ihmisen on vaikea olla ilman ystävää.

Turistit kuvaavat mielellään Jamesia ja Bobia, ja eipä aikaakaan, kun YouTubeen ilmestyy kaksikin filmiä 'Bobcat and I' ja 'Bob The Big Issue Cat'. Bobista on tullut tähti!
Bobilla oma Twitter-tili! :)

Jamesin ja Bobin elämästä on ilmestynyt myös jatko-osa, The World According to Bob, jossa kaverukset kulkevat yhdessä menestykseen ja jossa Bowen kertoo lisää vaikeista vuosistaan.

Menestys on tuonut mukanaan kissakahvilan Bob's World, lastenkirjoja ja vaikka mitä. Elokuvakin on tekeillä. Jamesia näyttelee Luke Treadaway ja Bobia viisi eri kissaa. Toivottavasti oikeat James ja Bob myös näyttäytyvät filmissä.

Kaikki tämä vaikuttaa amerikkalaiselta unelmalta, vaikka tapahtuukin Euroopassa.

Sattumalta katsoin muutama päivä sitten televisiosta dokumenttielokuvan Homme Less, jossa entinen malli, nykyinen muotivalokuvaaja ja pikkuosien näyttelijä, pätkätyöläinen Mark Reay, 52 v, asuu New Yorkissa kerrostalon katolla. Hän ei käytä päihteitä eikä elä mitenkään säännöttömästi. Päinvastoin. Hänellä on entisen maalaispojan arvot. Hän tekee ahkerasti kuvaustöitä muotilehdille, käy muotinäytöksissä ja gaaloissa. Kukaan ei uskoisi, että tämä Montgomery Cliffiä muistuttava sliipattu komistus peseytyy yleisissä vessoissa, säilyttää tavaransa lukituissa lokeroissa ja hiipii yöksi salaa pressun alle katolle, jossa hänellä on yövessana vesikanisteri. Reayn majapaikasta on näköala Vapauden patsaalle. Hän haluaa jahdata amerikkalaista unelmaansa, tuntee välillä itseinhoa ja haastaa katsojan kutsumalla tämän katolle. "Come here and kick my ass!" 

Millaista on suomalainen asunnottomuus? Valtakunnallisen asunnottomien yön yhteydessä 17.10. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä kerrottiin, että Suomen tilanne on hyvä. Suomi on harvoja maita, joissa asunnottomus on vähentynyt. Asunnottomuustilastoihin meillä kuten muuallakin kuuluu myös pieni joukko ihmisiä, jotka ovat omasta halustaan asunnottomina, toisten kodeissa tai metsämajoissa tavoittelemassa vaihtoehtoista elämäntapaa. Alkoholismi on saanut monella asunnottomalla aikaan sen, että he menettävät asunnon toisensa perään ja heitä on vaikea auttaa. 
  


Suomessakin myydään The Big Issue -lehden vastinetta, Isoa Numeroa. Sitä myyvät Helsingissä pääasiassa Romanian romanit, joiden toinen vaihtoehto on kerjääminen. He ostavat lehdet kahdella eurolla ja myyvät viidellä.

Loppuun kirjan alku, joka positiivisuudessaan sopii tähän aikaan, jolle on tyypillistä valittaminen, tyytymättömyys ja kyynisyys. 
There's a famous quote I read somewhere. It says we are all given second chances every day of our lives. They are there for the taking, it's just that we don't usually take them.
On olemassa kuuluisa sanonta, jonka olen lukenut jostakin. Siinä sanotaan, että me saamme päivittäin uusia mahdollisuuksia. Niitä on tarjolla, me emme vain usein tartu niihin. (minun käännökseni)

16 kommenttia:

  1. Ihana tarina! Kuuntelin jokin aika sitten vähäosaisista kertovaa radio-ohjelmaa, jossa kerrottiin, että asunnottomuutta on tosiaan onnistuttu vähentämään. Ilmeisesti edellisellä hallituskaudella onnistuttiin siinä. Asunnottomien myymiin lehtiin tutustuin ensimmäisen kerran asuessani Norjassa, missä asunnottomuus ja muut sosiaaliset ongelmat näkyvät katukuvassa paljon räikeämmin öljymiljoonista huolimatta. Enkä tarkoita nyt vain romanialaisia. Siellä taidetaan mennä moralismi edellä ja ihmisten auttaminen jää Bymisjonin ja muiden järjestöjen vastuulle, vaikka valtiollakin luulisi olevan varaa ratkaista ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onpa outoa, että Norjassa on tuollaista. Olen luullut, että siellä on kaikki sosiaalipuolen asiat priimakunnossa.

      Tämä miehen ja kissan tarina on niin hellyttävä. Jatko-osassa on ilmeisesti raadollisempaa kuvausta Jamesin pahasta jaksosta heroiinin käyttäjänä. Toivottavasti se ei ole jättänyt pahoja jälkiä. Katselin google-videoita ja kyllähän James niissä aika kulahtaneelta näyttää.

      Poista
  2. Olipa hieno juttu Marjatta! Minä katsoin myös tuon dokumentin Mar Reauysta. Se mikä jäi pohdituttamaan - paitsi tietenkin tuo todella vaativa asumisen tapa - oli se, että hän ei ollut koskaan tuntenut mitään varsinaisia rakkauden tunteita muita kuin perhettään kohtaan. Vaikka siis suhteita oli ollut, ja edelleen paljon. Liitin sen mielessäni tuohon muotimaailmaan, joka on kaikille siinä leipänsä tienaaville selvästi äärimmäisen kova paikka, ihmisiä pinnan kautta loppuun asti hyödyntävä. Hänkin oli ensin ollut malli ennen valokuvaajaksi ryhtymistä. Mielenkiintoinen ja älykäs mies, joka oli valinnut vaativan elämäntavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA:ssa saattaa elokuvastudioiden liepeillä olla tällaisia onneaan odottavia tyyppejä. Eikös naistähdissä ole useampiakin, jotka äiti on tuonut teini-ikäisenä tyrkylle ja äiti ja tytär ovat asuneet asuntovaunussa ja käyneet koekuvauksissa sinnikkäästi kunnes on tärpännyt. Ajattelin, että Mark on jäänyt tähän unelmaan. Ei siinä mitään, jos hän olisi kolmikymppinen, mutta päälle viisikymppisellä tuo elämä näytti jo traagiselta.
      Kiinnitin huomion samaan rakkauden puutteeseen. Hän ei varmaan pysty kertomaan kaksoiselämästään, vaan esittää mallitytöille jotain menestyvämpää tyyppiä, jolloin suhteet jäävät pinnallisiksi ja lyhyiksi.
      Eikö ollutkin surullista, miten hän äitinsä luona vieraillessaan piti hienona sitä, että on jääkaappi, joka on pullollaan ruokaa ja tykkäsi kokata.
      Mark tuntui itseironiselta ja fiksulta, mukavalta mieheltä. Hänellähän oli yliopistollinen tutkintokin, jota ei hyödyntänyt. Eihän hänen valintojaan pysty millään ymmärtämään.

      Poista
  3. Kirja on niin ihana, Bob sulatta kaikkien sydämet ja hän valitsi James Bowenin elämänkumppanikseen. Joskus kohtalo tuo onnen eteemme ja silloin voi tapahtua ihmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katukolli löysi katusoittajan.
      Itselläni ei ole ollut koskaan lemmikkiä, mutta ymmärrrän tuon kiintymyksen täysin. Lapsilla tulee usein kova lemmikin tarve ja
      yksineläville ihmisillehän eläin voi olla mitä parhain hellyyden kohde.
      Onneen ei aina uskalla tarttua, ja usein käy niinkin, että tarttuu, mutta ei uskalla pitää kiinni.

      Poista
  4. Liikuttava tarina Jamesista ja Bobista, jolla on onneksi hyvä loppu. Tämä täytyy lukea.

    Vieläkin on muistissa tilanne, kun näin ensimmäisen kerran miehen nousevan roskalaatikosta. Oli aikainen aamu ja olin menossa työhön. Tämä tapahtui Helsingissä 70-luvulla. Onneksi asunnottomien määrä on vähentynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole nähnyt Suomessa ulkona asuvaa, mutta hyvin monessa paikassa kyllä ulkomailla.
      Istanbulissa seurasimme hotellin viereisessä puistossa pahveista ja peitoista kyhätyn patjan päällä nukkuvia nuoria poikia. He olivat tosi siistejä, lähtivät aamulla liikkeelle ja tulivat taas yöksi petilleen. Tuli mieleen,että he ovat tulleet maalta työnhakuun tms, koska he eivät olleet kulkurin oloisia.
      Fuengirolassa joku nukkui vilkkaaan kadun varrella kirkkaasti valaistussa pankin eteisessä automaattien edessä vaatteet siististi viikattuina ja vesipullo vieressä. Siellä näkyi myös hyvin surkeita kadulla eläjiä, joista jotkut olivat alkoholisoituneita suomalaisia.

      Poista
  5. Tuntuu hyvältä kuulla positiivisia uutisia addiktirintamalta. Luin jonkin verran aiheesta kymmenisen vuotta sitten kun huumeet lähtivät viemään paria läheistäni väärään suuntaan. Vain toinen pelastui. He olivat nuoria. Kannatan ideaa valistaa jo lapsia tästä aiheesta, heille sopivalla tavalla. Tuo paksuposkinen kissa on mainio !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsopas Googlen kuvahausta vaikka sanoilla "Bob, the cat". Voi mikä ihana kissa! Jamesilla on kaikissa kuvissa suu jotenkin oudon tiukasti kiinni. Onkohan hänellä huumeet vieneet hampaat? Voi kun hän pysyisi kuivilla. Tämä menestys antaa kyllä niin hienon startin vaikka musiikin opiskeluun, mikä on hänen sydäntään lähellä, että jospa se auttaa jättämään menneet taakse.

      Kyllä, lapsille pitää valitettavasti kertoa vaikeistakin asioista. Ja kuten sanot, heille sopivalla tavalla. Nuorten kirjoissa nykyään löytyykin isoja teemoja mielenterveydestä maailman ongelmiin.

      Poista
  6. Kiehtovaa kerrontaa ja aivan satumainen juttu, että jotain onnistaa tällä tavoin.
    Kiitos upeasta kirjan esittelystä. On ihan pakko lukea se.
    Minua murehduttaa tämän vähäosaisten asunnottomuus ihan henkilökohtaisella tasolla. Lähelläni on ihminen, joka joutuu kodistaan pois, kun talo puretaan, mutta uutta kotia ei vaan löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävä juttu. Koti on niin tärkeä asia, ja jos sieltä joutuu lähtemään pakon edessä, se kyllä masentaa. Toivotaan, että pian löytyy uusi koti. Suomen ilmastossa ei voi noin vain jäädä taivasellakaan.

      Tämä on erikoinen kirja, sekä lapsekas että hyvin vakavaa asiaa. Satumainen, se on totta. Myös tuo kakkososa on suomennettu, sen nimi on Bobin maailma.

      Poista
  7. Tunnen Bobin tarinan vain kerrottuna, kirjoihin en ole päässyt käsiksi... Mutta alkoipas Bobin ja Jamesin tarina nyt kiinnostaa, tämän sinun esittelysi ansiosta! Kiitos Marjatta!

    Oikein ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikea marraskuun pimeän kirja!
      Katselin Googlen videoita. Siellähän Bob lyö käpälää yhteen Jamesin kanssa. Luulin,että vain koirille voi opettaa tuollaisia temppuja. Sekin, että Bob haluaa retkottaa isäntänsä olalla,
      kuvaa hienoa sitoutumista.

      Hyvää viikonloppua Kaisa Reetta! <3

      Poista
  8. Minustakin tämä kertomuksesi kirjasta ja sen henkilöstä on niin puoleensavetävä, että vaikka ei ole sitä lukenut, sai siitä sen vahvan tunnelman heräämään henkiin omassa mielessään. Saat aikaan tuntemuksen, että suhteessa ihmisen ja eläimen välillä, voi eläin olla se vahvempi puoli. Hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä kirjasta henkii juuri sellainen näkemys. Ostin kirjan suomennetun version 'Katukatti Bob' lahjaksi eräälle eläinrakkaalle tytölle. Siihen onkin laitettu alaotsikoksi 'Kissa joka muutti elämäni'.

      Minulla on viime aikoina herännyt vahvasti kiinnostus eläimiin. Olenkin aikonut hankkia FInlandia- tietokirjaehdokkaaksi asetetun Helena Telkänrannan kirjoittaman teoksen 'Millaista on olla eläin'.

      Poista