torstai 10. heinäkuuta 2014

Mallorcalla, kauan odotettu ja kaivattu matkaraportti höpötyksin ja runsain kuvin




Vesi - altaat ja varsinkin meri - aurinko ja hiekka

Viiden hengen Mallorcan matkallamme tärkeintä oli altaassa ja meressä puljaaminen. Alcúdiassa valkohiekkaista, matalaa rantaa on peräti 14 km eikä tungosta missään, sopiva rantapaikka lomalle lasten kanssa. Rannat ovat kaupungin hoitamia ja erittäin hyvässä kunnossa. Varjot ovat luonnonmateriaaleista ja tukevasti maahan kiinnitettyjä. Alanyassa ja Rodoksella mm. rannat ovat hotellien ylläpitämiä ja vaihtelevia varustetasoltaan. Siirreltävät kevyet muovivarjot lentelevät tuulisena päivänä vaarallisesti auringonpalvojien kauhuksi. 

Paikalliset viettivät launtaitaan piknikillä rannan
tuntumassa isossa leikkipuistossa.
Viisaat viihtyvät varjossa.

Kuulostanko kenties asiantuntevalta? Minä rakastan isoja biitsejä. Olen makoillut aurinkorannoilla Kreikassa, Turkissa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa ja Tunisiassa – tähän mennessä. Ipanema beach odottaa!

Kävimme myös pikkukivirannalla, jossa vesi oli
äärimmäisen kirkasta ja siksi oivallista snorklailuun.


Kun ensimmäisen kerran pääsin aurinkolomalle ja kunnon biitsille Rodokselle vajaa nelikymppisenä, minä tiesin, että tässä se on, paratiisi. 
Yksin matkatessa saatan olla rannalla aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Menen sinne ensimmäisten joukossa ja lähden, kun leppeä ilta-aurinko vielä vähän hellii palvojaansa. Käyn välillä rantaravintolassa lounaalla, kahlaan aalloissa, luen, kuuntelen erikielisiä ihmisiä ja seurailen rantatyöntekijöitä, hierojia, kaupustelijoita, nukahdan. Elämä on äärimmäisen rentoa. Muutama päivä tätä ja saavutan orgastisen euforian tunteen. Kelluessani turkoosien aaltojen sylissä tunnen olevani lapsiveden lohdussa, kohdussa. Kun sitten iltasella viimeisten samanmielisten joukossa pakkaan verkkaisesti tavaroitani rantakassiin ja kävelen halpaan majoitukseeni (miksi kallis, kun siellä ei tee muuta kuin nukkuu?) olen täydellisen tyytyväinen ihminen. Ei ole yhtään liioiteltua tämä! Ai, että auringonpistos? 

Monet suomalaiset haluavat lomailla eristyksessä mökillä. Minusta se on paljon tylsempää kuin biitsielämä. 

Lasten kanssa oli hyvä, että meillä oli tilava huoneisto, jossa laitoimme itse aamupalan. Hotellimme oli englantilaisten pitämä ja ympäristössä oli paljon englantilaista ruokaa tarjoavia ravintoloita alkaen munapekoniaamiaisesta. Hauska retropaikka, ihan kuin olisi aikamatkaillut brittien 70-luvun englantilaiselle lomaleirille. Eräässäkin pubissa oli menossa tietokilpailu, ja tarjolla oli jos jonkinlaista viihdettä ja retkeä. Me emme tarttuneet näihin, mehän halusimme nähdä Mallorcaa eikä Pikku Britanniaa. Sitäpaitsi meillä oli auto vuokrattuna ja poikamme, oma matkanjohtajamme, oli suunnitellut täydellisen ohjelman, jota välillä tarkistettiin. Ei esim. ollut mieltä mennä netissä etukäteen ihailtuun vesipuistoon, kun joka päivä oli käytössä luonnon vesipuisto, meri. Menimme sen sijaan katsomaan tippukiviluolia, jotka olivat meille kaikille iso elämys.

Campanetin tippukiviluola

Tämä mitä kauneimpia kivimuodostelmia sisältävä luolaverkosto on löydetty 1945 ja avattu yleisölle 1948. Luolan löysivät sattumalta sen suuaukolta vilvoitusta etsineet työmiehet. Kuvien otto oli kielletty, joten tässä linkki. Luoliin turisteja varten asennetut valot olivat kasvattaneet vähän levää joihinkin stalaktiitteihin (luolan katosta alas kasvava kalkkikivipuikko) ja stalagmiitteihin (luolan pohjalle muodostuva pylväs), mutta sille ei mahda mitään. Ilman rakennettuja käytäviä ja huoneita sekä niihin asennettuja valoja, me emme tietäisi tästä ihmeellisestä maailmasta. Joskus nämä alaspäin ja ylöspäin kasvavat muodostelmat kohtaavat ja muodostuu luolan pohjasta kattoon yltäviä koristeellisia pylväitä. Jotkut stalaktiitit muistuttavat spagettiviidakkoa, toiset kauniisti laskostuvia verhoja. 

Palma Aquarium, tasokas merielämän näyttely






Palma Aquarium oli näkemisen arvoinen paikka: 55 akvaariota, joista suurin, The Big Blue, on 3,5 miljoonan litran haitankki. Pääsimme tutustumaan Välimeren monimuotoisuuteen, samoin trooppisten merten eksoottisiin lajeihin. Tässä näyttelyssä on Euroopan suurin elävien korallien kokoelma. Enpä olisi uskonut myöskään pääseväni näkemään meren pohjassa piileskelevää kammotusta, murenaa, ja piranjoja ja ihailemaan suurennuslasilla sulokkaita merihevosia. 



Pienin matkalainen hoki koko ajan: ”Ota Vaari kuva!”. Hän halusi paljon muistoja, kuten Maiju-Mummikin! Ja Vaari totteli. Isompi, koulun aloittava kaveri tutki tietotauluja. Huomasin, että moderni lukutaito on hallussa; hän oivalsi heti merkeistä, missä kerrotaan kalan koko, missä ravinto jne, vaikka ei taulujen kieliä ymmärtänytkään. 

Nykyajan tietotekniset laitteet opettavat lapsille nopeutta ja hoksaamista. Meilläkin oli mukana tabletti, josta löytyi ystävällinen Angry Birds -peli (ei mitään ampumista), ja se oli pelastus moneen hetkeen. Minä ensin ajattelin, että pitäisi olla värityskirjoja yms, mutta ainakaan nämä pojat eivät ole ollenkaan kiinnostuneita sellaisista virikkeistä. Yksi lasten kirja oli mukana ja se luettiin pari kertaa. Itsekään en kaikelta touhulta ehtinyt lukea kuin lentomatkoilla. Paluulennolla 7-vuotias luki naureskellen minun kirjaani, Heini Kilpamäen tietokirjaa Suomalaisen hulluuden ylistys. Olihan siinä hauskoja juttuja hänen kotikaupungistaan Turusta. 

Takaisin akvaarioon. Lapsille oli myös leikkipuisto ja kasvomaalausta. Yhdessä laidassa isoa näyttelyaluetta oli Amazonin viidakko omine merenelävineen. 

Infohuoneessa oli tietoa uhanalaisista lajeista. Video tonnikalan pyydystämisestä kertoi karua kieltään ryöstökalastuksesta. 
 
Ruoka: tapaksia, paellaa, hyvää lihaa & kalaa ja kalapuikkoja

Ruoka oli hyvää joka paikassa. Pojat pitäytyivät suosikeissaan kalapuikoissa, pizzassa ja spagetissa, joita tarjottiin lastenannoksina. Joissakin ravintoloissa lapsille puolitettiin mikä tahansa aikuisten annos. Toiset meistä söivät eksoottisia mereneläviä, minä olin arkajalka. 


Tapaksia


Joka aterialla skoolattiin






Osuimme Alcúdian vanhassa kaupungissa
 kakkukilpailun filmatisointiin

Vuorten yli Sóllerin kaupunkiin






Kilpapyöräilijät harjoittelevat näillä vuoristoteillä.
Vuoristoretkellä Mummia huimasi ja poikia pelotti. Miehiä ei kuulemma pelottanut. Onneksi laskeuduimme Sóllerin kaupunkiin. Siellä matkasimme vanhalla retrojunalla 20 minuutin matkan satamaan. Tälläisella kulkupelillä on päässyt vuodesta 1912 myös Palmaan asti. Juna kulkee hitaasti ja niin lähellä hedelmäpuita, että voisi aivan helposti ojentaa kätensä ulos avoikkunasta ja poimia appelsiinin. 


Sóllerissä valmistetaan käsin vanhalla suutaritaidolla perinteisiä kenkiä. Muista Mallorcan erikoisuuksista voisi mainita helmet. Itse ostin luolan kaupasta luonnonmateriaaleista valmistetut korut.



Santa Maria del Cami, ei vanhakaupunki vaan aidosti vanha kaupunki


Santa Marian pikkukaupungissa, johon poikkesimme viimeisenä päivänä kentälle ajaessamme, valmistetaan Camper-kenkiä. Siellä on myös outlet-myymälä, joka oli kiinni, koska oli sunnuntai. Sinne haluan seuraavalla Mallorcan matkallani - ehdottomasti tulemme mieheni kanssa tänne uudestaan. Santa Maria ei ole osana kaupunkia säilytetty nähtävyys, vaan kokonaan vanha kaupunki. Kävimme sunnuntaimarkkinoilla ja lounaalla. Näin tässä kaupungissa myös kauniin Bibliotheca-kyltin ja nuolen. Se suunta alkoi heti vetää puoleensa. Millainen kirjasto tällaisessa "retrokaupungissa"? Sen selvittäminen jää ensi kertaan. Samoin pääkaupunkiin Palma de Mallorcaan tutustuminen. Lasten kanssa pysyttäydyimme pienemmissä kaupungeissa. 

Etäisyydet Mallorcalla ovat lyhyitä. Autonvuokraus kannattaa. Tiet ovat hyviä, liikenne sujuvaa ja pääsee tutustumaan erilaisiin paikkoihin.

Yhteenveto

Rantaloma teki taas tehtävänsä. Kaunistuin, onnellistuin, ilostuin, voimistuin. 

Ääni tuli käheäksi matkalla. Nykyaikaiset ilmastoinnit ovat kauheita, minä lämmintä kaipaava, aivan pelkään niitä. Hotellihuoneessa piti heti kääntää tuulta pienemmäksi ja lentokoneessa kääriytyä huopaan.
Palasimme aamuyöllä, ja kun heräsin matkalta palattua lyhyiden yöunien jälkeen, olinkin pienessä kuumeessa. Seuraavaksi päiväksi suunnitellun leikkauksen tilalle tuli antibioottikuuri hengitysteiden tulehdukseen. Leikkaus siirtyy ensi viikkoon.

Olen nyt kolmen päivän antibioottien nauttimisen jälkeen jo ihan kunnossa ja intoa täynnä. Ihmelääke! Siispä no worry, amiga y amigos! Tämän enempää en oppinut espanjaa enkä katalaania enkä myöskään sen Mallorcan murretta mallorquita. 


24 kommenttia:

  1. Marjatta, olet yhtä euforine beach-ihminen kuin mieheni;) Minulle rannoista riittävätä hyvin Yyteri ja nämä oman saaren rannat, mutta sen sijaan kyllä, jos vain voisin, reissaisin mieluusti rahtilaivalla ympäri maailman.

    Näytät todella supertereeltä ja kauniilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Minä aina tunnen kaunistuvani lämpimässä, lienen syntynyt vahingossa pohjoiseen maahan. Synnyin keskosena ja vietin muutaman viikon leivinuunin päällä "keskoskaapissa" - siitäkin on voinut jäädä lämmön kaipuu. ;)

      Rahtilaivalla ympäri maailman - kuulostaa hienolta mietiskelymatkalta.

      Poista
  2. Kiitos upeasta Mallorca-postauksesta! Kauniita kuvia&tunnelmia...

    Mallorca on ehdottomasti mainettaan parempi! Kaunis kohde, jossa on luontoa, kultuuria, aurinkoa ja tunnelmaa.

    Niin iloisia ja onnellisia ilmeitä postaus täynnä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Milla! Me olimme kylllä kaikki tyytyväisiä. Pojalla tämä oli ainoa lomaviikko tänä kesänä, joten hyvä, että se tuntui lomalta ja onnistui kaikin puolin.

      Minäkin luulin, että Mallorca vanhana rantalomakohteena olisi jotenkin ruuhkainen ja vain turistipaikka, mutta se olikin yllättäen aivan päinvastainen.

      Jätimme tällä matkalla taidenäyttelyt väliin, koska oli niin paljon rantapuuhaa. Katselin, että aika paljon oli säilytetty vanhaa ja rakennukset olivat pääosin lämpimän ruskeita, ei valkoisia kuten Kreikan saarilla.

      Poista
  3. Oikein kivat höpötykset ja hienoja kuvia! Eka kuva on kyllä jotenkin erityisen vetovoimainen. Junakuva on myös mainio!

    Kuvauksesi aurinkorannan tunnelmasta pitää sisällään jotain samaa, mistä itse nautin lomareissullani puistossa istuessani. On se erityistä, kun saa istua paikallaan, omissa ajatuksissaan tai lukien, monilla eri kielillä puhelevien ihmisten kulkiessa ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ketjukolaaja! Ekakuva on miehen ottama. Hän on hyvä tunnelmakuvissa. Junan tilannekuva taas on pojan ottama. Siinä sanotaan "cheese", ja minähän en tiennyt ollenkaan tulevani kuvaan.

      Niin, se on hieno ja rauhallinen tunne olla yksin hiljaa isossa joukossa ja tuntea olevansa osa monimuotoista, eläväistä ihmiskuntaa. Rannalla on vielä lisänä se, että siellä ollaan lähes alasti kukin omanlaisenaan, ja vedessä on ihana kelliä aaltojen keinuttamana.

      Poista
  4. Postauksesi oli märkä rätti Georg Henrik von Wrightille ja hänen elitistiselle ajatukselleen, että massaturismi tulisi kieltää ja vain kulttuurimatkailijoilla olisi oikeus nauttia Välimeren maisemista. Osaat ilmiselvästi ottaa ilon irti juuri niistä asioista mitä aurinkorannoilla on pohjoiselle ihmiselle antaa! Tuli niin hyvä mieli ja ymmärrän mistä syystä vaikka itse useimmiten matkustankin ihan eri meinigillä. Itse laitan hotellien ilmastoinnin aina kokonaan pois päältä, ainakin yöksi. Näin vältän varman vilustumisen. Suloista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas pöljä ajatus tuommoinen! Kyllä kylmän Pohjolan ihminen kaipaa juuri aistinautintoja etelään matkustaessaan. Ainakin minä keskosvauvana tammikuun pakkasilla uuninpäällä kypsytelty kaipaan niitä. Mies valitti pitkään yhteisillä aurinkolomillamme, että eihän meressä voi uida kuten järvissä, ja minä hänelle selittämään, että meressä nautitaan, kylvetään, ei suoriteta. Lämmin meri on jotakin ihanaa...

      Kiitos kommentistasi ja suloista kesän jatkoa myös sinulle, Sanna!

      Poista
  5. "Halusimme nähdä Mallorcaa eikä Pikku Britanniaa." Mahtavasti sanottu! Ihania kuvia, tulee matkakuume, vaikka vasta palasimme Saksasta.

    Tämä oli selvästi sellainen matka, josta riittää muistoja ja valoa pitkäksi aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Sellaista se on. Matkailu on kuin lukeminen, lisää vain tekee mieli.

      Minä ehdotin juuri tänään miehelle, että lähtisimme kerran elämässä jouluksi Egyptiin. Läheiset voisi kutsua vaikka pikkujouluna viettämään Suomi-joulua etukäteen. Tähän asti olen aina halunnut olla jouluna kotona, ja nyt tällainen haave...

      Totta, tämä on muistorikas matka. Ehkä ei tule tehdyksi kovin monia matkoja laajennettuna perheenä. Mieheni edesmennyt yli kahdeksankymppinen kummitäti toisteli aina meitä tavatessaan, että on ihan lääkettä saada olla nuorten ihmisten kanssa - siis meidän yli kuusikymppisten. Meillä oli sama juttu tällä matkalla, poikien seura virkisti ja antoi muisteltavaa.

      Poista
  6. Kirjoituksestasi ja kuvista välittyy, että kaunistuit, onnellistuit, ilostuit ja voimistuit (pikkuflunssasta huolimatta) Mallorcalla, kuten mainitsit.
    Olin saarella aikoinaan nuorena teininä ja uudelleen viitisen vuotta sitten. Menin uusintakäynnille epäillen, muistellen entistä bilesaarta. Mutta yllätyin iloisesti. Nautimme Ukin kanssa saaren luonnosta, patikoinnista upealla Söllerin alueella ja merestä ja lämmöstä, kuten tekin. Oiva saari!
    Sait varmaan voimia uuteen leikkaukseesi, olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan olikin ennen oikea bilesaari. Muistan, että Mallorcalla oli sellainen maine. Nyt se näyttää olevan lapsiperheiden, luontoharrastajien ja vanhempien ihmisten suosiossa. Turkin Bodrum, jossa olimme muutama vuosi sitten vaikutti olevan enemmän bilepaikka.

      Kiitos myötätunnosta, Inna! Hoitaja juuri soittikin ja sanoi, että ti, ke tai to leikataan ja saattaa olla, että joudutaan leikkaamaan sittenkin koko rinta, jos sitä pientä leikattavaksi tarkoitettua aluetta on vaikea löytää. No, mitäs minä olen sanonut! Ja sitten ei ehkä tarvittaisi paljon muita hoitoja, ehkä vain hormonit.

      Poista
  7. Ihanalta näyttää! Mulle myös ranta on parempi paikka kuin mökki lomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain näytäkin!
      Mökit ovat monesti työleirejä. Meidän mökkiprojekti sijaitsee kaiken lisäksi saarella, jonka nimi on Työsaari. ;) Minä en tee siellä töitä. Käyn vain tosi lämpimällä harrastamassa samaa kuin etelän rannoilla. Mies tykkää puuhastella.
      Ennen kuin mies hankki mökin, me kuljetimme veneen johonkin veneenlaskupaikkaan ja ajelimme vapaille saarille Valkealan Vuohijärvellä tai merelle Haminan lähellä olevasta Klamilasta. Niistä retkistä pidin paljon, mutta sään piti olla superhyvä, helle ilman tuulta.

      Poista
  8. Aivan ihania - ja matkakuumetta herätteleviä! - lomakuvia! Kiitos näiden jakamisesta! :)

    Mallorcalla en ole koskaan käynyt, mutta jokunen vuosi sitten haaveilin viikon mittaisesta pyöräilymatkasta sinne. Tutkin paljon saaren karttoja ja googlettelin kuvia. Nyt en enää tiedä, jaksaisinko pyöräillä viikon ajan kymmeniä kilometrejä päivittäin, mutta ellen, voisin hyvin lähteä Mallorcalle ihan muuten vain. Ihanalta näyttää! :) Teillä on varmasti ollut mainio matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara!
      Siellä oli paljon pyöräilijöitä ja myös patikoijia. Ajattelin itsekin, miten mukava olisi tehdä sellainen matka, että vuokraisi auton ja ajelisi aina sopivaan paikkaan, josta lähtisi patikoimaan, esim. vuoristossa saisi siinä ohessa aivan mahtavia kuvia. Ja sitten jonain päivänä voisi vuokrata pyörän ja tehdä pyöräretken johonkin lähikylään. Noilla vuoristoteillä oli vain kilpapyöräilijöitä, ja ikävä kyllä myös kallionseinään törmänneen naispyöräilijän muistomerkki. Se oli hurjan näköistä menoa, kun pyöräilijät tulivat alaspäin kauheata vauhtia, eikä ollut erikseen pyöräteitä.

      Poista
    2. Marjatta, me nousimme rannalta ylös julkisilla busseilla, patikoimme merkittyjä reittejä hyvien karttojen avulla, ja palasimme alas toisesta paikasta taas bussilla. Onnistuu venhemmiltakin, kun etenee hitaasti ja matkan pituuden valitsee voimiensa mukaan. Vettä ja evästä mukaan, niin päivästä tulee unohtumaton. Suosittelen!

      Poista
    3. Jess, ei tarvitse siis edes vuokrata autoa. Miehenhän se olisi meillä ajettava, kun minä olen sellainen muinaisjäännös, etten ole tullut koskaan ajaneeksi ajokorttia.
      Yhä enemmän houkuttaa mennä vielä takaisin Mallorcalle. Saaren mittasuhteet tuntuivat viehättäviltä. Jos jokin paikka kiinnostaa, niin sinne myös pääsee lyhyenkin matkan aikana.

      Poista
  9. Ihana loma sinulla! Itse en aiemmin harrastanut rantalomailua mutta lasten myötä tajusin, miten mukavia sellaiset Välimeren lomat ovat perheelle. Lapset pulikoivat ja itse voi välillä jopa (hetken) lukea kirjaa... Parasta ovat olleet rantakävelyt auringon laskiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onkohan olemassa lasta, jolle ei rantaloma olisi mieleen? Sitäpaitsi, lämpimässä vedessä lapsi oppii uimaan varmemmin kuin Suomen hampaitakalisuttavan kylmässä.

      Lämpimät, pimeät illat ovat yksi parhaista asioista rantalomilla, verkkainen kävely suloisessa illassa auringon hehku vielä iholla. Monissa maissa esim. Tunisiassa paikalliset menevät silloin mereen uimaan.

      Poista
  10. Ihania, ihania tunnelmia! Ymmärrän niin hyvin rantalomien ihanuuden nykyään. Lasten myötä on tullut juuri tuo rantaloman onni kiireettömyydestä. Eikä ole pakko käydä nähtävyyksiä katsomassa, suorittamassa.

    Mökilläkin on ihanaa, mutta todellakin täyttä työtä. (Kirjoitan tätä mökillä.) Olipa virkistävää poiketa kanssasi Mallorcalla. Kiitos seurasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, kun kävit lukemassa! Lomilla lasten kanssa perheenätinä/mummina on niin kivaa sekin, että kerrankin ei tarvitse laittaa ruokaa, vaan voi keskittyä toisiinsa ja nauttimaan kiireettömästä olosta.
      Edellisen kerran olimme 5-vuotiaan lapsenlapsen kanssa kaksi vuotta sitten Turkin Sidessä lomahotellissa, jossa oli lasten kerho. Poika meni sinne mielellään, vaikka ei puhunut kenenkään kanssa samaa kieltä. Aikuisille oli allasjumppaa ja illalla koko perhelle sopivia esityksiä pienellä näyttämöllä. Kaikki oli helppoa ja hyvin järjestettyä. Tämä oli valmismatka toisin kuin nyt tekemämme. Molemmat matkat lasten kannalta tosi kivoja!

      Poista
  11. Mallorca oli ensimmäinen ulkomaankohteeni maailmanmatkaaja -vanhempieni kanssa, vuonna 1959, sata vuotta sitten. Se jäi niin ihanana väikkymään mieleeni että vein oman perheeni sinne 90-luvulla. Paikka oli kyllä totaalisen muuttunut, vastapäätä hotelliamme oli ravintolan päällä iso mainos 'Suomen markka, kova sana taala'! Keihänen oli asunut sanassa hotellissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, Keihänen! En tykkää yhtään tuollaisesta, Rodoksellahan on myös kaikenlaisia Vävypojan Viinakauppoja sun muuta "suomalaista". En myöskään ymmärtänyt, miksi britit olivat halunneet tuoda kaiken kotoisen sille alueelle Alcúdiaa, missä me majailimme. Kaikkein hienointahan matkalla on juuri alkuperäisyys ja erilaisuus.

      Poista