torstai 26. kesäkuuta 2014

Sirkka Garam, Rintamalla - Syöpä, minä, me (2008) + oman syöpäjatkokertomukseni osa 4



Sirkka Garamin elämäkerrallinen kirja Rintamalla – Syöpä, minä, me koostuu kolmesta osasta Myrskyn enteitä, Myrsky ja Suvanto.

Garam kertoo ensimmäisessä osassa itsensä ja muiden perheenjäsenten kokemista sairauksista elämänkouluna vakavimpaan myllerrykseen, johon hän joutui päälle kuusikymppisenä. Kirjan hän kirjoitti 13 vuotta myöhemmin muistellen elävästi enteitä ja itse myrskyä.
Garam saa jo lapsena varoituksen vaikeasta sairaudesta. Hänen silmästään löydetään patti. Se on pysynyt samanlaisena läpi vuosikymmenten, huolen aiheena ja arvoituksena.
Lapsiperheessä sattuu kaikenlaista haaveria ja vakavampaakin sairautta, mutta onneksi isä Karoly on lääkintämies, "lääkemeet", kuten perheen pienin tämän arvonimen muotoilee.
Otsikossa ei ole sana "me" turhanpäiten. Tämä perhe on yhdessä viihtyvä, ja vanhempien suhde on raudanluja. Elämä ja parisuhde on kuvattu mutkattomasti, kodikkaasti, tyttömäisesti (vaikka kirjailija on jo vanha) ja lämpimällä huumorilla.

Koettelemusten kohdatessa Garamin perhe yhdistää voimansa. Kun toisella perheen tyttäristä todetaan kuulovamma, hän mieltyy erityisesti erääseen kohtaukseen Pekka Töpöhännästä. 

Töpöhäntäinen Pekka ja yksikorvainen Mauri Mäyräkoira tapaavat. - Hyvää päivää, nimeni on Pekka. Minulla ei ole ollenkaan häntää.
- Hyvää päivää, vastaa Mauri ujosti. - On toisia, joilla on vain yksi          
  korva. Ei sekään ole paljon.
Pekka menee lähemmäksi:
- Mutta se korva, mikä sinulla on, on sangen siisti.
 
Perheelle tulee tavaksi näytellä ja varioida tätä kohtausta tilanteeseen sopivasti. Kun Karoly on antanut toisen munuaisensa tyttärelle ja Sirkka menettänyt toisen rintansa, kohtaus saa uuden, leikkisän muodon.

- Hyvää päivää. Nimeni on Pekka Töpöhäntä. Minulla ei ole ollenkaan toista munuaista.
- Hyvää päivää. Olen Mauri Mäyräkoira. On toisia, joilla on vain yksi tissi.
  Ei sekään ole paljon.
- Mutta se tissi, joka sinulla on, on oikein siisti.


Toinen osa Myrsky kertoo elämästä syövän varjossa päiväkirjamerkintöjen pohjalta. Tunteet kulkevat vuoristorataa samalla kun ruumista koettelevat leikkaus ja sitä seuraavat hoidot.
 
Eilen se taas iski: ahdistus, kauhu, kiukku.
    Ahdistus: En selviä tästä – se leviää. Keuhkoihin, maksaan, aivoihin, luustoon. Mitä kaikkea tässä on vielä edessä?
     Kauhu: En jaksa olla niin vahva, etteivät lähimpäni, Karolus ja lapset, mene tolaltaan.
     Kiukku: Mitä pahaa minä olen tehnyt, että minua näin rangaistaan, kiusataan ja testataan?
 
... Kaikki kunnossa! MINÄ SAAN ELÄÄ VIELÄ! Tule Karolus, tulkaa lapset, miniät, vävyt ja lapsenlapset, ystävät, naapurit, lääkärit ja hoitajat, tule Seppotaksi! Tulkaa kaikki kuusi hoitokoiraammekin. Tulkaa: minä suljen teidät kaikki syliini!

Kolmas osa on nimensä mukainen, suvanto. Sirkka antaa leikata pois toisenkin rintansa. Ruumis ei ole tasapainossa yksirintaisena, ja hän ei halua painavaa silikonia ihonsa päälle eikä sisälle. Rinnankorjausleikkaus olisi pitkä ja vaikea verrattuna poistoleikkaukseen, jolla myös saavutetaan tasapaino. Minä tunnen viehtymystä Sirkan ratkaisuun. Olisipa kiinnostavaa olla taas kuin pikkutyttö, rintamuksen kohdalta kevyt kuin balettitanssijat (vaikka en raskas ole nytkään). Jos minulta joskus poistetaan toinen rinta kokonaan, niin varmasti pyrin tähän. 
Garam kirjoittaa ihmetellen naisista, jotka tieten tahtoen antavat muhkeuttaa rintojaan oudoista materiaaleista valmistetulla, usein kovaksi kapseloituvalla massalla, mikä aiheuttaa paljon ongelmia, joista kaikista ei vielä edes tiedetä. 

Karolus on huomaavainen aviomies. Hän kulkee jokaisella sairaalakäynnillä Sirkan mukana.
     Kun sairastuin, Karolus ei juurikaan huokaillut, hän huolehti. Jos onkin aina pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellään, nyt hän pitelee kuin haavoittunutta pikkulintua. Mutta kyllä uskon hänet tuntevani. Ei varmaan päivää, ettei miettisi mielessään: Mitä on vielä edessä? Selvitäänkö me?


Nyt tekee mieli laittaa vastapainoksi tähän sitaatti eräästä toisesta kirjasta ja eräästä toisesta suhtautumisesta sairastuneeseen vaimoon. Tämä on kirjasta Haaste elämältä (1996), johon on kerätty ihmisten syöpäkokemuksia.
Anja, 80 v, muistelee miten hän oli 1952 Kajaanissa potilaana ja kirjoitti ison leikkauksen jälkeen haikeana kotiin, että hän elää. (Huom! kirjoitti, puhelimia oli harvassa) Mies vastasi: ”Sinne sinä akka menit maata ja tähän minut jätit pentujen keskelle. Oli ne yhen illan hiljaa, kun minä pieksin siihen kuntoon että niiltä sen illan sain olla rauhassa. Pitäneekö ottaa joku nainen tähän, kun huoneet ovat kylmät. Sepähän se puut hakisi ja polttaisi ne lämmikkeeksi.” Anja pääsee sitten kotiin ja aikoo juuri avata ulko-oven, kun se riuhtaistaan auki. ”Tännekö sinä akka tulit kuolemaan, olisit ollut siellä!” Anja kokoaa itsensä, työntyy sisälle ja rupeaa katselemaan kaappeihin, mitä voisi ruveta keittelemään.
 
Onneksi oma mieheni on Karoluksen tyylinen. Hän on ottanut tämän sairauden oikeastaan minua vakavammin. Erikoista, mutta minä en ole saanut kertaakaan mitään pelkokohtauksia. Ainakaan vielä. Hyvien tulosten tultua olen nyyhkinyt onnesta, mutta siinä ne itkut sitten on.
 
Ja nyt pääsenkin kertomaan, mitä hyvää minulle kuuluu. Joudun toiseen leikkaukseen, koska viimeksi operoitiin kasvaimen ulkopuolelta tervettä kudosta (toivottavasti tervettä) liian vähän. Kyllä – se on hyvä uutinen: tosi pieni lisäleikkaus, ja ilman sitä minulle olisi jäänyt kalvava epäilys! Ja vielä - kyllä vain, sitä ennen PÄÄSEN VIIKOKSI AURINKOHOITOON! Varhain sunnuntaiaamuna lähdemme Mallorcalle, miehiä kolmessa sukupolvessa ja minä! Miten ne nyt muka pärjäisivät siellä ilman minua. Pakkaaminen on jo alkanut, kirjoista.



 
   

22 kommenttia:

  1. Tuo Pekka Töpöhännän ja Mauri Mäyräkoiran ihana kohtaaminen jäi minullekin mieleen, kun hiljattain luimme opusta lasteni kanssa - siinä on sitten ihanaa asennetta! Sopii totisesti ottaa ohjeeksi ja opastukseksi monenlaisiin tilanteisiin! Ihanaa aurinkolomaa sinulle Marjatta - valoa iholle ja mieleen asti! Vaan tuntuu sinussa jo valmiiksikin asuvan syvää valoa ja viisautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja!
      Tuo Töpöhäntä-kohtaus on niin hyvä! Pitääpä otta se käyttöön,jos joskus tulee nurkumieli. Asiat voisivat aina olla niin paljon huonomminkin.

      Poista
  2. Olen lukenut lapsille Pekka Töpöhännän seikkailuista ja Mauri Mäyräkoira on tuttu sieltä. En tiedä pystyisinkö itse laskemaan leikkiä syövästä, jos se osuisi kohdalle. Rinnat saisivat mennä, jos tarve vaatii.
    Onneksi pääset lomalle ja saat voimaa seuraavaan leikkaukseen. Mukavaa lomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!
      Tällä lomalla on niin hienoa se, että saan olla pienten valloittavien pojanpoikien kanssa. Pojatkin tietävät, että mummi pitää altaissa melskaamisesta yhtä paljon kuin he, ja huusivat jippiitä, kun kuulivat, että pääsen matkaan.
      Minulle yhdistelmä aurinko + meri on ollut aina takuuvarma rentouden ja onnellisuuden tuoja. Olen monesti matkannut ihan yksin rantalomalle, mutta hyvä seura tuntuu nyt ekstrahienolta!

      Poista
  3. En ole vähään aikaan ollut seuraamassa blogimaailmaa ja vasta nyt selvitin uusimmat syöpäkäänteeseesi. Aikaisemmasta postauksestasi luin, että sait "parhaan" syövän (gradus 1 vai mikä se oli) ja nyt olet ilmeisesti kokonaan paranemassa kokonaan! Onnittelut Marjatta! You did it!

    Tuntuu varmaan upealta lähteä ulkomaille, mutta muista siellä etelässä varoa aurinkoa, ettei mene ojasta allikkoon ja tule ihosyöpää! Ja varo grillattujen ruokien karsinogeenejä! No niin, ja taas terveysterroristmini sai vallan, sori! ;) Pidä hauskaa, mutta ei liian hauskaa, koska vaarat väijyvät kaikkialla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saan "terveen paperit" aikanaan. Hoitoja tulee kyllä tästä toisesta leikkauksesta toivuttuani, tod. näk. muutama viikko sädetystä ja hormonit viideksi vuodeksi. En usko, että sytostaatteja, koska luokka oli 1. Ne terveen paperit ilmeisesti voidaan antaa vuoden kuluttua, ja sitten tarkastetaan tilanne vuosittain. Ei voi sanoa muuta kuin, että tänään olen terve, kun ei ole tiedossa mitään erikoista ja tunnen itseni terveeksi!

      Kiitos terveysterroristi varoituksista! ;) En ole palanut koskaan ja ostin arven kohtaan - mitä sitä nyt parin tikin verran näkyy kainalossa - apteekista isokertoimista aurinkovoidetta. Grilliruuista en pidä ollenkaan, joten se uhka ei koske minua, mutta varoitan miesväkeä. Ja poikien kädestä pidetään kiinni koko ajan, ettei kukaan sieppaa niitä, kun ovat niin söpöjä.

      Poista
  4. Hyvää matkaa, Marjatta!

    Ei Espanjassa tartte grilliruokia pelätä koska ne eivät kuulu pää-ruokavalioon. Espanja ei ole pihvimaa vaan kalaruokien ja haudutettujen lammasruokien maa. Vaikka kuinka epäilyttäisi, kantsii kokeilla esimerkiksi bacalaota eli turskaa vaikkapa riojatyyliin tehtynä. Tai lenguadoa (kielikampelaa) parilla-pannulla tehtynä.

    Palma de Mallorca on kuin yhdistelmä Nizzaa ja Napolia, jos sinne satutte menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nam, haudutettua lammasta ja tuoreena paistettua kalaa! Kiitos vihjeistä, Kyösti!

      Meidän lomapaikka on Alcúdiassa, mutta ajelemme kyllä muuallakin. Poika on vuokrannut auton ja tehnyt suunnitelmia. Ei varmaan Palma de Mallorcaan asti tällä kertaa. Se kaupunki kiinnostaa kyllä minua paljon.
      Minulle on nyt tärkeintä se, että pääsen aurinkoon ja meren rannalle.

      Poista
  5. Parhaimmillaan koettelumukset yhdistävät ja lujittavat perhettä.

    Ihanaa aurinkolomaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rita!
      Totta, sitä ne koettelemukset tekevät. Alkaa arvostaa lähellä olevia puolin ja toisin. Välillä minua kyllä hävettääkin olla huomion ja huomaavaisuuden kohteena, mutta kyllä se myös hivelee.

      Poista
  6. Voi, olen niin onnellinen puolestasi...
    Iloa, valoa & aurinkoa :) Bon voyage!!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Milla!
    Tässä juuri pakkailen ja mietin, pärjäisinkö menomatkan vajaamittaisilla housuilla. Huolet saisivat olla aina näin pieniä! ;)
    Aurinkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  8. Marjatta, tässä tuli nyt niin paljon, johon olisi kommentoitava...Ensinnäkin olen aina kaukaa ihaillut Garamin perhettä. Hassu sattumus, että erään Garamin perheen seinällä on just se ryijy, josta olen äidille sanonut, että 'sen minä vielä käsin itselleni solmin.' Tähtipolkuja, pieni ryijy.

    Minäkään en ole ikinä ymmärtänyt rintojen suurentamista. En siltikään, vaikka keskikoulussa olin kuin Twiggy eli kakkosnelonen. Ne, joilla jotain oli, olivatkin sitten jo 20+ hyvin rintavia. Olen tosi iloinen, että olen saanut olla ihan viime vuosiin B-kuppia ja vasta nyt tuli eteen D...Kaikki johtuu tästä blogilla istumisesta;)

    Marjatta, kun se mun melanooma leikattiin, selivisin ilman sädehoitoa ja solumyrkkyjä juuri siksi, että sitä pahaa aluetta leikattiin RIITTÄVÄN ISOSTI. Se arpi näkyy edelleen vasemmassa yläolkavarressani, mutta ei tunnu enää peiteltävältä. Olen aika kunnioittava kirurgeja kohtaan eli mieluummin puukko kuin solumyrkyt, jos saa valita, Aina ei saa. Kampaajani kertoi just ystävästään, joka selvisi rintasyövästä leikkauksella ja sädehoidolla ja jos oikein ymmärsin, niin rintaa ei edes kokonaan poistettu.

    Tiedän papin, joka jätti vaimonsa rintojen poiston jälkeen. Nainen oli minulle läheinen eli entinen äidinkielenopettajani, jonka ansiota on paljon siinä, kuka ja mikä nyt olen. En ole ikinä tajunnut tissifriikkejä miehiä. Sun kannattaisi lukea myös se kirja Rinnat, joka muuten on nyt arvonnassani, siinä rinnat saavat juuri ja vain sen arvon, mikä niille kuuluu, ei vähempää, mutta ei myöskään enempää.

    Upeaa matkaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, täällä ollaan jo toista päivää! Pojat 4v ja 7v ovat minulle niin hyvää seuraa, että olen muuttunut lapseksi jälleen monella tapaa. Tänään auton takapenkillä toinen yritti nipistää veljeään, mutta nipistikin omaa käsivarttaan, kun kädet olivat sikin sokin toistensa lomassa, Miehet etupenkiltä komensivat meitä hohottavia lapsukaisia! On niin mahtavaa olla välillä hassu ja vastuuton.

      Minä olen lukenut tuon kirjan Rinnat. Samaa mieltä! Minusta naisen ulkoisessa kauneudessa on tärkeintä ryhti ja vartalon kaaret, ei kumpareet. Nykyään hankitaan keinotekoisesti valtavia takapuoliakin, huh huh!

      Rintasyöpäkirurgiassa on ilmeisesti sellainen periaate nykyään, että leikataan mielellään säästäen. Minulla leikattiin liian vähän, ja olen todella tyytyväinen, että otetaan lisää. Hoidot vähän siirtyvät, mutta onhan minulla aikaa.

      Nyt on mentävä tutimaan, että jaksan taas huomenna olla lapsi. Täällä Alcúdiassa on ihana, pitkä, matala ranta, jossa on kiva rakentaa hiekkalinnoja, keräillä simpukankuoria ja makoilla uimalelujen päällä.

      Poista
    2. Marjatta, nauti nyt jokaikisestä simpukasta, seurasta sekä hiljaisuudesta, jokaisesta herkusta, jopa rannan hiekanjyvistä. Ihanaa, että sait tämän paussin hoitojesi väliin.

      Poista
    3. Kiitos, Leena - nautin! Tänään kävimme tippukiviluolassa ihmettelemässä stalagtiittejä ja stalagmiittejä, ja sitten puljattiin loppupäivä meressä. Huomenna mennään ihmettelemään haita ja muita meren ihmeitä suureen akvaarioon. Minut siirrettiin takapenkiltä eteen - vaari taa - minkähän takia. ;)
      Täällä on lämmintä ja suloista. Juuri nyt on myös hiljaista, kun muut nukkuvat.

      Poista
  9. Marjatta, kuten huomaat en vielä malttanutkaan jättää kokonaan seuraanne. Kuten ehkä muistat, olin ensimmäisiä lukijoitasi ja ja blogisi oli ensimmäisiä blogeja johon tutustuin ja ihastuin. Aloitit vähän jälkeeni kirjoittamisen. Miten ja miksi törmäsin blogiisi. En tiedä. Sanonpa että Kohtalo. Seuraan sitä edelleen mielelläni ja ehkä tunne on molemminpuolinen.
    Ratkiriemukasta matkaa sinulle ja poppoollesi, syövästä huolimatta ja sen kanssa. Ja voimia uuteen leikkaukseen. Aina kun pääsee ns. erityissairaanhoitoon eli terveysasemaportaan yli hoito Suomessa on hyvää, yleensä ymmärtäväistä ja ihmistä kunnioittavaa ja OSAAVAA. Ainakin omat kokemukseni ovat olleet hyviä ja olen voinut luottaa osaajiin.
    Käykäämme edelleen toistemme blogeissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, Inna, sinä löysit minun blogini ja minä sitten heti perään sinun. Hyvä, ettet ole lopettanut kokonaan! Olen lukenut sinun blogisi vanhemmatkin kirjoitukset. Sinulla on usein joku kiva juju ja hienoja kuvia.

      Kuten äsken Leenalle vastasin, niin rentoutus on taattu näiden poikien seurassa. Meri, aurinko ja energiset lapset toimii kuin vitamiiniruiske.

      Minulla on myös vain hyviä kokemuksia sairaaloista ja hoidoista. En ymmärrä, mistä ne valitukset yleisönosastoihin oikein tulevat. Vimeksi naapuripetissä oli oikutteleva potilas, mutta hoitajat kohtelivat häntäkin ystävällisesti ja paneutuen.

      Poista
  10. Toivottelen oikein hyvää lomaa auringossa ja lujasti voimia hoitoihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! Täällä niitä voimia tulee kyllä kerätyksi parhaiten. Kyllä hyvällä mielelläkin on varmaan vaikutus paranemiseen, onhan ihminen kokonaisuus, vaikka en mihinkään "taistelemiseen" uskokaan.

      Poista
  11. Sitten kun siltä tuntuu vaan mieluiten sitten kun myös fysiikka antaa myöten, kirjoita toki matkastasi, olisi siitä mukava kuulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähipäivinä! Kovasti jo ajatukset ja näkökulmat pyörivät päässäni. Täytyy vähän karsia, on niin paljon kerrottavaa - tai sitten pitää kirjoittaa oikein matkasarja.

      Poista