Kirjanselkärunoutta ja lukijavieraan runo marraskuulle

Katselin aamukävelylläni Reunan kirjakaupan ikkunaa, jossa on aina kivoja asetelmia kirjoista. Nyt sinne oli aseteltu kirjoja päällekkäin niin, että kirjojen nimistä syntyy runo ylhäältä alas lukien. Ilma oli tuhruinen ja ikkunassa heijastuksia, joten kuvistani tuli huonoja. Jätetään ne.
Tässä pari runoa. Voit etsiä kirjailijat Googlesta, elleivät ole tuttuja.

Mitä elämän jälkeen
sota vai rauha?

Kuinkas siinä näin kävi?
Mikä on oikein?

Mitä nyt, Purtsi?
Muistat sie viel
miksi seksi on hauskaa?
Perimmäisten kysymysten äärellä
naurattais jos ei itkettäis.


Ihmissuhteemme
STEP - BY - STEP,
parhaat puolet esiin,
illan tullen

paheiden sirkus.

Suudelma ennen kuolemaa.
Sattuuhan sitä.

Joka kirjan otsikossa on hieman erilainen tekstityyppi, 'sirkus' esim. on tekstillä, joka hyppii leikkisästi. Näitä sävyjä en saanut tässä esiin. Lisäsin myös välimerkkejä ja vaihdoin pieniä alkukirjaimia isoiksi omavaltaisesti. 

No, minä innostuin silmäilemään omia kirjahyllyjäni sillä silmällä, että löytyisikö sieltä runomateriaalia. Reunan kulttuuritalossa on iso sali, entinen rautakaupan varasto, jonka kuusi metriä korkeat seinät on vuorattu lahjoituskirjoilla, joita saa hakea ja otetaan vastaan tiettyinä aikoina.
Minulla ei ole yhtä hyvä tilanne ja puolet kirjoistani on englanninkielisiä. Käytin myös yhtä kirjaston kirjaa. 
Tässä:

Liha tottelee kuria,

paastomania!
Rauhoitu nyt vihdoinkin.

Tänään en halunnut tavata itseäni.

Elämäni mies 
sinut - peto.

Tämä alla suomeksi hieman käsiteltynä ('smile' on Roddy Doylen kirjan otsikkona pikemminkin verbin käskymuoto ja muutin 'the good story' monikkoon)

Älä puhu pahaa.
Hymyjä
tarinoita tavallisesta hulluudesta
hyviä juttuja
runoja ja ennustuksia.
Kasvokkain.

Kylläpä olikin hauskaa kaamospuuhaa. Olin jo lopettamassa tätä kirjoitustani, kun mieheni tuosta seinän takaa huhuili koneeltaan, että läksy tehty, katopas, kirjoitin runon. 
Otsikon lupaama lukijavieras on siis viroa useamman vuoden opiskellut mieheni Unto. Nykyinen opettaja antaa todella inspiroivia tehtäviä, esim. tiivistelmien tekoa lehtiartikkeleista. Tällä kertaa piti valita joku vironkielinen runo ja tulkita se ja/tai kirjoittaa oma runo. Enpä tiennytkään, että mieheni ja ryhmänsä ovat jo noin pitkälle oppineita, enkä sitä, että hänestä on kehkeytynyt runoilija (vaikka onhan hänellä eräässä antologiassa runo Mylsän kuu).
Inspiraationa runolle oli toiminut Edu Kettusen Stadin lokakuu, jonka alakuloinen melodia onkin kuulunut myös tänne minun pöytäni ääreen haikeana ja kauniina. 

November

November, ma ei kutsunud sind,

aga sa tulid ikkagi.

Udused päevad lühenevad talveks,

lehed langevad nagu täitumata unistused.

Kuhu kadusid kõik suve laululinnud?

November, sa oled kutsumata külaline,

aga ma olen sinuga harjunud.

Ma võin oodata,

kui on sinu kord lahkuda.

UM, 5.11.2025

Marraskuu

Marraskuu, en kutsunut sinua,

mutta tulit silti.

Usvaiset päivät lyhenevät talveen,

lehdet putoavat kuin toteutumattomat haaveet.

Mihin katosivat kesän kaikki laululinnut?

Marraskuu, olet kutsumaton vieras,

mutta olen tottunut sinuun.

Voin kyllä odottaa,

kunnes on sinun vuorosi lähteä.