Tämän kirjan tekstit eivät tarjoa lopullisia ja kaiken selittäviä tulkintoja aikalaishulluutemme syistä ja seurauksista. Tarkastelen maailmaa uteliaana kansalaisena esseistisin keinoin. Ihannekuvani esseististä on ajatusten flanööri, jonka kutsumuksena on ihmetellä lukemaansa ja kokemaansa.
Tommi Melenderin Ihmisen näköinen on hänen viides esseekokoelmansa, lisäksi hän on kirjoittanut yhdessä Timo Hännikäisen kanssa pamflettityylisen esseeteoksen Liberalismin petos ja Sinikka Vuolan kanssa romaanien loppuja käsittelevän Maailmojen loput.
Esseiden lisäksi entinen toimittaja, nykyään vapaa kirjailija on kirjoittanut runokirjoja, romaaneja ja lehtijuttuja.
Ihmisen näköisessä Melender tarkastelee Venäjän, Yhdysvaltojen ja Euroopan historiaa sekä nykytilannetta, muuttuvan maailman esiin nostamia nostalgian muotoja, liberalismin ongelmia, sosiaalisen median keskustelukulttuuria, onnellisuutta, taiteen holokaustikitschiä, jota on kehittynyt joukkotuhon ympärille, kun siitä on etäännytty. Hän kirjoittaa myös kirjailijan työstä ja kirjailijoista, jotka ovat asettuneet väärälle puolen.
Melender nostaa esiin ajatuksia, siteeraa toisia ajattelijoita ja antaa lukijalle aineksia pohtia omaa ajatteluaan.
Olen tämän kirjan luettuani hakeutunut etsimään tietoa kirjan käsittelemistä asioista ja siinä siteeratuista henkilöistä. Näin hyvä esseeteos toimii, se tekee lukijastakin ajatusten flanöörin.
Kaikki, mitä kirjailijat kirjoittavat, on jo tuolla ulkona, yhtenä suurena sanamateriana. Sitä he louhivat tahoillaan, järjestävät irtoilevaa ainesta kirjan muotoon. Jokainen hyvä kirja sisältää mailman kaikkien kirjojen kollektiivista viisautta, koska hyvän kirjan kirjoittaminen vaatii tuhannen kirjan lukemista.
Minua viehättää yllä olevan sitaatin louhimiskuva. Sitä on hauska kuvitella katselevansa.
Niin, onhan se kaikki siellä, mutta taito on siinä, että löytää ne aarteet ja osaa yhdistellä niitä kiinnostaviksi ja aina uudelta tuntuviksi kokonaisuuksiksi.
Melender osaa. Kiitän kirjasta!
Nyt jätän tämän näin lyhyeksi - minulle epätavallista, mutta ehkä jopa positiivista. (Onhan horinaton helmikuu pitkästi tarinoivalle aina parempi kuin hölisevä helmikuu.)
Muista viime aikoina lukemistani on jäänyt mieleen Minna Lindgrenin synkkä, humoristinen tragedia Soteorpo muistisairaan ja hänen omaishoitajansa elämästä yhteiskunnan sotepalvelujen mentyä pieleen hyvinvointialuejaossa. Viiltävää yhteiskuntakritiikkiä tilanteesta, jossa kotona hoipertelee ilman apua kaksi yhtä väsynyttä ihmistä, "vaativa ruumis" ja "elävän leski".
Olen lähdössä yhden lapsenlapsen (kolmannen jo!) vanhojen tansseihin Turkuun. Turun lukiolaisilla tämä tapahtuma on ajoitettu ystävänpäivään.
Toivotan kaikille blogissa käyville hyvää ystävänpäivää!
Niin, onhan se kaikki siellä, mutta taito on siinä, että löytää ne aarteet ja osaa yhdistellä niitä kiinnostaviksi ja aina uudelta tuntuviksi kokonaisuuksiksi.
Melender osaa. Kiitän kirjasta!
Nyt jätän tämän näin lyhyeksi - minulle epätavallista, mutta ehkä jopa positiivista. (Onhan horinaton helmikuu pitkästi tarinoivalle aina parempi kuin hölisevä helmikuu.)
Muista viime aikoina lukemistani on jäänyt mieleen Minna Lindgrenin synkkä, humoristinen tragedia Soteorpo muistisairaan ja hänen omaishoitajansa elämästä yhteiskunnan sotepalvelujen mentyä pieleen hyvinvointialuejaossa. Viiltävää yhteiskuntakritiikkiä tilanteesta, jossa kotona hoipertelee ilman apua kaksi yhtä väsynyttä ihmistä, "vaativa ruumis" ja "elävän leski".
Olen lähdössä yhden lapsenlapsen (kolmannen jo!) vanhojen tansseihin Turkuun. Turun lukiolaisilla tämä tapahtuma on ajoitettu ystävänpäivään.
Toivotan kaikille blogissa käyville hyvää ystävänpäivää!
Hyvää ystävänpäivää myös sinulle Marjatta. Ihana kun voitte osallistua lapsenlapsen vanhojen tansseihin. Melenderin kirjaa en tunne, mutta kuvauksesi perusteella se vaikuttaa todella tutustumisen arvoiselta. Kiitos lukuvinkistä.
VastaaPoistaOle hyvä! Tämä panee ajatuksia liikkeelle ja on kirjoitettu huolitellulla kielellä, mikä näkyy noista sitaateistanikin.
PoistaOlen lukenut Melenderiltä aiemmin Kuka nauttii eniten, Yhden hengen orgiat ja Onnellisuudesta. Tämä viimeisin on minulle kiinnostavin.
Valitsen juuri vaatteita vanhojen tanssien katsomoon, pitäähän mumminkin olla siellä pikkasen paremmin pukeutuneena.
Melender kuuluu suosikkeihini. Ihmisen näköinen -kokoelman laina-aika oli umpeutumassa, joten oikaisin melkoisesti, kun keskistyin omassa blogijutussani Melenderin viimeiseksi sijoittamaan holokausti-esseeseen. Tyytyväisenä luin sinun tarjoamaasi kokonaiskuvaa kirjasta.
VastaaPoistaNo, minä kirjoitin vain yleisesittelyn. Sinulla oli hyvä kirjoitus tuosta holokausti-esseestä. Minäkin luin sitä kiinnostuneena ja muistelin samalla The Zone of Interest -elokuvan hyvin valittua näkökulmaa.
PoistaHyvää ystävänpäivää ja ihania vanhojen tansseja Turussa <3
VastaaPoistaEn ole lukenut Melenderin kirjoja, mutta avauksesi perusteella ne kuulostavat enemmän minun mieheni kirjoilta. Mieheni on hyvin kiinnostunut yhteiskunnan eri kohteista ja tapahtumista ja aina hänellä on jokaiseen asiaan oma painava näkökanta ;)
No, sittenhän tiedätkin, mikä kirja miehelle lahjaksi.
PoistaEnnen nuo vanhojen tanssit olivat samaan aikaan kaikkialla, nyt eri päivinä. Monessa paikassa, meilläkin, oli jo viime perjantaina.
Mukavaa loppuviikkoa ja ystävänpäivää, Mai! ♥
Materiaalin louhiminen... mielenkiintoista ajatella onko kaikki jo sanottu jossain ja jos on ovatko kaikki sen kuulleet, mikä on hyvä kirjailija... eikö se ole myös makuasia... Uusille sukupolville vanhat asia ovat uusia...
VastaaPoistaMietin juuri eilen sitä miten jotkut kiirehtivät mitätöimään toisten sanomisia tyyliin "kaikkihan tuon tietävät" tai "vanha vitsi". No onhan se sille uusi joka sitä ei tiedä tai ole kuullut.
En tiedä mikä on flanööri. Voi olla että kaikki muut tietävät mutta minun täytyy googlata 😋 Olen kuitenkin varma että minusta kehittyy hyvä flanööri.
Ranskan sanakirjasta: flâner = pyörittää peukaloitaan
On se myös kuljeskella joutilaana. Ruotsin kielessä on myös 'flanera' ja vielä siinä merkityksessä, että kuljeskellaan kaupunkiympäristössä, ei kuntokävelyä, vaan aistit avoinna mietiskellen tai toisen flaneeraajan kanssa ajatuksia vaihtaen.
PoistaSuomessa ei ole ehkä sanaa joka sisältäisi nämä sävyt, siksi on kätevä käyttää lainasanaa.
Sinusta kehittyy hyvä flanööri, ja minä pelkään huonontuvani flanöörinä, jos niveleni kuluvat lisää (nyt polvessakin nivelrikkoa ja lonkan keinonivel ikääntyy), mutta voihan apuvälineittenkin kanssa flaneerata - ja kirjallisuuden parissa "ajatusten flanöörinä" voi samoilla mielin määrin vaikka liikuntakyvyttömänäkin.
Se on totta, että uusille sukupolville vanhat asiat ovat uusia - pyörä keksitään osittain aina uudelleen - pitää vain olla kärsivällinen kun jotkut nuoret esittelevät niitä tuttuja asioita vanhoille ihmisillekin uusina, mieluummin "ahaa" kuin "vanha vitsi".
Minusta hyvälle kirjailijalle on kyllä joitain yhteisiä vaatimuksia, kuten laaja sanavarasto ja rakenteiden sekä kielellisten keinojen hallinta, mutta muu on sitten persoonaa niin kirjailijalla kuin lukijallakin.
Kiitos vastauksesta, flanööri alkaa selkiytyä minulle 🌺
PoistaEn ole varma onko hyvän kirjailijan ehdoton vaatimus laaja sanavarasto. Sekin on taito että tekee tunnelmaa niukoin sanoin ja lyhyin lausein. Tätä olisi kiinnostavaa tutkia enemmän.
Totta. Joskus pieni sanavarasto on suunniteltu tehokeino, mutta ne sanat on valittava harkiten ja niin, että ne ovat vaikuttavia.
PoistaTulee mieleen Kiinasta Englantiin kotiutuneen Xiaolu Guon kirja A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers, jonka alussa päähenkilö (kirjailija itse) omaa maahan tullessaan mitättömän sanavaraston. Hän kirjoittaa muistiin sanoja joita oppii ja harmittelee kielten eroavuutta, esim aikamuotoja, joita kiinan kielessä ei ole, ja lopussa hän kirjoittaakin jo pitkin polveilevin virkkein.
Alussa: "I no speaking English. I fearing future."
Ja lopussa: "Your words are soaked in your great peace and happiness, and these words are being stored in my memory."