maanantai 18. maaliskuuta 2024

Vain kolme kuvaa - maaliskuu


Bloggari Kristiina K on aloittanut vuoden alussa kuvahaasteen Vain kolme kuvaa. Tehtävänä on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa, joiden aihe alkaa kuukauden nimen alkukirjaimella ja kertoa niistä (klik).
Minä löysin tämän hauskan kuvatehtävän vasta tässä kuussa, kun ilahduin Kuvakirjeitä Karsikonperältä -blogin pitäjän Menopeli potkukelkka -kuvasta (klik).

Siis M niin kuin maaliskuu...

MAA




Helmikuu helistää, maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahtaa, sanoo vanha kansanviisaus. Kuvani on muutaman päivän takaa kävelylenkkini varrelta Myllykosken Koivusaaren ulkoilualueelta.  Oli kyllä melkoinen patikointikeli. Pärjäsin vaelluskengillä isoimpia lätäköitä kiertäen.

Eilen puolestaan tuli lunta taivaan täydeltä, mihin taas sopii sanonta Kesä ja talvi tappelee, lunta ja vettä nakkelee. Ja tänään paistaa aurinko, se kaivattu, ihana, kesää ennakoiva ja jo vähän lämmittäväkin. 
Semmoista on Suomen maaliskuussa.  


MARJAT


Tämä otos on Kuhmosta kesältä 1999. Olimme patikoimassa Ryti-Palosen retkipolulla eteläsuomalaisten vieraittemme kanssa ja yhtäkkiä edessämme avautui kultainen lakkasuo, niin runsas, että emme voineet kuin huokailla, miksi emme hoksanneet ottaa mukaan astioita kuin pari tällaista pientä ämpäriä. Keräsimme kaikki eväsrasiat, muovipussit ja pakin täyteen ja ei kun kotiin aarrettamme pakastamaan. Voi miksi en ottanut kuvaa koko saaliista!
Pidän kaikista marjoista: mansikoista mustikoista, vadelmista, viinimarjoista, karviaismarjoista, puolukoista ja lakoista.
Minun lapsuuden murteesssani lakka on suomuurain (erotukseksi maamuuraimesta, joka on vadelma) ja Lapissa lakka on hilla.
Ei kovin monessa paikassa maailmassa ole metsiä, joissa on tällainen aarre, luonnonmarjat, kaikkien nautittavaksi. Tässä on yksi aihe suomalaiseen onneen!


MAIJU eli MINÄ 

Kirstinkallio 16.3.24, Kuva: Ume


Nimeän tämän kuvani "Maiju mallia näyttää". Pienimmillä painoilla, ja niittenkin kanssa on  vaikeuksia. 
 
Kuva on toissapäivän kuntoilusta Kirstinkallion kylätalon vanhaan koululuokkaan tehdyssä kuntosalissa. Käymme mieheni kanssa tuolla salilla kerran viikossa (tosin minä laistan joskus). Näette taustalla vaaleanpunaiset pönttöuunit. Niillä lämmitetään yhä, vaikka koululla on kyllä myös ilmalämpöpumppu. Kuntosalikortti on 100 euroa/vuosi, ei haittaa vaikka jää joku viikko väliin. 


Minulla on lonkassa lommo - hm, olisi pitänyt vähän "korjailla", pyöristää sitä kuvaan, mutta mieheni ei tee kuviin "kauneusleikkauksia".
Lommo jäi kun lonkkaan laitettiin keinonivel ja lihaksia järjesteltiin uudelleen. Ei se tahtia haittaa. 


Kuvien käsittelystä sananen. Naurettavaa miten tällä haavaa jahdataan kuninkaallisia julkaisemiensa kuvien muokkauksesta. Tottakai kuvaa tehdessä siitä pitää poista roska hihasta tai kirkastaa sumeaksi jäänyttä kohtaa. Se on osa valokuvausta. Eri asia on sitten nämä filtterit, joilla ihmisestä tehdään nukkekasvoinen. Niilläkin voi joissain yhteyksissä leikitellä, mutta todenmukaisihan ne eivät ole.  
Tähän liittyen pieni hauska anekdootti. Mieheni ottaa paljon henkilökuvia. Eräs kahdeksankymppinen kaunotar koki mielipahaa, koska hänen silmänsä olivat pienentyneet sitten seitsenkymppispotrettien. Hän kysäisi mieheltäni, eikö tämä voisi pikkasen suurentaa niitä. Kuvaajan oli pakko vastata, että sitä ei pysty tekemään muutoin kuin siirtämällä omien silmien tilalle jonkun toisen silmät... ja silmät kun ovat sielun peili.


Kylätalon uunit on koristeltu kerubein



15 kommenttia:

  1. Voimaharjoittelu olisi kaikenikäisille tärkeää. Kävin Saksan-vaihdossa salilla, mutta minusta se oli äärimmäisen tympeää touhua. Lihaskuntoa pitäisi kyllä oikeasti ruveta haalimaan, kun se vielä näin nuorena olisi helpompaa. Sen sijaan lenkille lähtö ei ole minulle kynnys, pidän aerobisesta ulkoliikunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ulkoliikunnastahan minäkin pidän. Ja minun lenkkini ovat kaiken lisäksi enemmän ulkoilua ja esteettistä kokemusta kuin liikuntaa.
      Tämän kuntosalilla käynnin olen aloittanut erittäin vastahakoisesti terveyden yllläpitämiseksi ja jaksan käydä siellä vain, koska saamme yleensä olla mieheni kanssa kahdestaan ja laitamme sopivaa musiikkia soimaan ja palkintona on saunailta. Yleisillä saleilla en pystyisi käymään, koska nolostelisin koko ajan sitä, etten tiedä mitä milläkin laitteella pitäisi tehdä.
      Ajattelin, että kuvaan tulisi huumoria, kun siinä näkyisivät peilin päälllä olevat kannustusjulisteet Success, Goals ja Challenge, mutta ne onkin rajautuneet pois.

      Poista
  2. Mukavia kuvia. Täällä etelässä ei (juuri) ole lakkoja, joten lakan poiminta liittyy vahvasti lapsuuteen ja aktiiviseen partioaikaan nuorena. Hieno kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakka on upea marja. Lapsuuteni soilla Porin maaseudulla niitä oli, mutta luulen, että ei ole enää.

      Poista
  3. Pääsin hyvin kuvien tunnelmiin. Mainio aihe, sanoo Lissu iPadilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kiva aihe. Joku painottaa kuviin, joku enemmän tekstiin. Minä otan kuvia vain puhelimella ja käsittelen yksinkertaisilla kuvankäsittelyohjelmilla, mutta viehätyn siitä, että kuvien inspiroimana voi kertoa kaikenlaista. Paras kuva on tietysti sellainen joka tarinoi ilman selittävää tekstiä ja siinä kuvakulma on tärkein.

      Poista
  4. Hienoa! tartuit tähän mukavaan haasteeseen. MInä odottelen jo h-kuvien esittelyä.
    Kokosit mainion kuvatrion m:stä.
    Huh tuota kevään keliä! Täällä on edelleen aivan mahtava talvisää. Pilkille lähtöä tässä suunnittelen. Aurinkokin lämmittää jo.
    Hillan poiminta kuuluu tiiviisti käsiini. Joka vuosi ei oel hyvä hillavuosi.
    Sinä olet reipas, kun salillakin käyt.
    Minullakin on tekonivelen laiton jälkeen tullut lommo toiseelle puolen, oikeastaan pakaraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pakaran puolella tämäkin kuoppa on.
      Odotamme sellaista ihanteellista keliä, että olisi hankikanto ja pääsisimme retkeilemään saarimökille tai muualle ja aurinko helottaisi pilvettömällä taivaalla. Meillä on ollut tänä talvena paljon pimeitä pilvipäiviä.
      Minäkin mietiskelen jo sanoja ja kuvia eteenpäin eri kuukausille. Kohta onkin H eli huhtikuu.
      Mukavia pilkkiretkiä, Aimarii!

      Poista
  5. Kevät tulee kun joutuu, talvi tekee lähtöä kuin neuvoton vieras ovella.
    Lihaskunto on se vanhuuden päivien kivijalka, kahvakuula on aika hyvä väline.
    Mukavaa viikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lihaskunto takaa sen että pysyy pystyssä ja toimintakykyisenä. Meillä on tuo kahvakuulakin, mutta se ei oikein tunnu omalta.
      Enemmän pitäisi kyllä tehdä sellaista, missä on parannettavaa eikä vain sellaista mikä tuntuu mukavimmalta.
      Vesijumppa on minulla sellaista mikä sekä tuntuu hyvältä että on hyödyllistä kunnon kannalta. Venyttely on kivaa, mutta ei niin tarpeen, koska olen muutoinkin notkea.

      Poista
  6. Mainio kuvasarja ja paljon hyvää asiaa ja pohdintaa siinä ohessa. Maan pinnan tila tässä kuussa, maan satoa kesällä ja oman ruumiinkunnon kohennusta. 🍎 Antoisaa tätäkin päivää!

    VastaaPoista
  7. Kiva kun tulit mukaan! Liityin saman tien lukijakaartiisikin.
    Tuo sanonta helmikuu helistää, maaliskuu maata näyttää on minulle tuttu, mutta tuota huhtikuun humahdusta en olekaan kuullut. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Hienon lakkasaaliin olette saaneet. Minunkin murteessani niitä kutsutaan lakoiksi, mutta tuo hilla-nimikin on tullut tutummaksi sen myötä, kun tyttäreni asui lapissa, niin hän kutsuu niitä aina hilloiksi.
    Kuntosaliharrastus olisi tarpeen itsellenikin, mutta ainakaan vielä en ole sitä aloittanut.
    Kuvien hienovarainen muokkailu on mielestäni ihan ok ja rajaamista ym. vastaavaa harrastan itsekin. Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelen, että huhtikuussa kevät tulee yhtäkkiä eli humahtaa.
      Tuliskin.
      Mukavaa kevättä ja bloggailua ja kiitos mukavasta haasteesta.

      Poista
    2. Ja mukava blogi sinulla, ryhdyn seuraamaan.

      Poista