Otsikko ja kuva olivat täällä odottamassa blogiluonnoksissa. Olin niin varma, koska tämä kirja vaikutti minuun yhtä suuresti kuin sen kaunokirjallisuuden Finlandialla palkinneeseen pofessori, tanssitaiteilija Jorma Uotiseen. Uotinen sanoi palkintopuheessaan, että palkintoteos aiheutti hänessä tunnevyöryn, joka on vieläkin käynnissä.
Palkittu Sirpa Kähkönen kertoi haastattelussa, että häneltä kysytään usein, miksi hänen romaaninsa 36 uurnaa alaotsikkona on Väärässä olemisen historia. Hän selitti, että väärässä oleminenhan on tärkeä osa ihmisyyttä ja hän kirjoittaa tässä kirjassaan ihmisyyden puolesta ylisukupolvista tuomitsevuutta ja kovuutta vastaan. Hän sanoi myös, että näkee tyttärensä sukupolvessa enemmän lempeyttä kuin edeltäneissä.
Jorma Uotisen tunteikas puhe ja Sirpa Kähkösen kiitospuhe ja haastattelussa antamat vastaukset jatkavat minun tunnevyöryäni.
KIITOS!💗
Tällä kertaa en ole lukenut yhtäkään ehdokasta, mutta joka tapauksessa onnittelut Kähköselle! Minusta oli jännä, että yleisö olisi valinnut Miki Liukkosen kirjan ja Uotinen taas valitsi Kähkösen. Ajattelin etukäteen sen menevän juuri päinvastoin.
VastaaPoistaOlen seurannut Jorma Uotisen reaktioita Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa ja huomannut, etä hänelle tärkeintä on se, minkä vaikutuksen taide hänelle antaa, ja usein liikutun samoista tanssiesityksistä kuin hän - siksi päättelin ja toivoin, että tämä olisi Uotisen valinta, vaikka en ole niitä muita kirjoja lukenutkaan.
PoistaMiki Liukkosen kirjaa luin vähän sieltä täältä, mutta se piti palauttaa kirjastoon. Vierastila ei ole ehyt kokonaisuus kuten 36 uurnaa. Sillä kirjalla on mahtava nimi, olisin kaivannut tiivistystä, jolla se vieras tila nousisi paremmin esiin isosta tekstimassasta.
En usko, että kovin moni Liukkosen kirjaa ääänestäneistä on sitä lukenut. Ääniä on annettu varmaan myös sympatiasyistä, mikä on ymmärrettävää.
Olen kirjaston lainausjonossa 567:s, liityin jonoon vasta marraskuun alussa. Olen lukenut aika paljon Kähköseltä, ja odottelen rauhassa tätä. Hienoa, että Kähkönen palkittiin.
VastaaPoistaMinä ostin tämän kirjan miehelleni isänpäivälahjaksi, koska hän on lukenut monta Kähkösen Kuopio-sarjan kirjaa ja pitänyt niistä.
PoistaEn ole koskaan kokenut näin selkeästi, että palkinto meni oikein. Olin iloinen, kun Olli Jalosen Taivaanpallo voitti, mutta nyt koen, että olisin ollut todella pettynyt, jos Kähkönen ei olisi voittanut, koska hänen kirjansa on niin tärkeä.
Kirjaston varausjonon liikahduksia eteenpäin seurataan, sadan nurkilla olen jonossa. Kuopio sarja oli mieleinen luettava, mielenkiinnolla odotan tätä voittokirjaa.
VastaaPoistaToivottavasti kirjastollasi on monta kappaletta tätä kirjaa ja liikahtelu on nopeaa.
PoistaMinun tekee mieli lukea nyt myös noita muita ehdokkaita. Siellä on kolme, jotka kävivät meillä kääntymässä, mutta tuli niin monta varausta yhtä aikaa, että piti palauttaa lukematta. Ainoa, jota en muista edes nähneeni on Pasi-Ilmari Jääskeläisen kiinnostavalta kuulostava teos.
Poistan oman kirjastovaraukseni Kähkösen romaanista, sillä saan sen lahjaksi jo ennen joulua. Kähköstä olen lukenut paljon ja myös kuunnellut sekä paikan päällä että radiossa. Loistoratkaisu antaa Finlandia-palkinto uutuudesta. Lissu
VastaaPoistaTämä taitaa olla se teos, jonka aihetta Kähkönen on sekä käsitellyt osittain että sivunnut paljon aiemmissa romaaneissaan ja tämä on täydellinen lopputulos, pääteos.
PoistaSiksi hienoa että juuri nyt palkittiin.
Kiva, että saat kirjan lahjaksi. Se onkin hyvä omistaa, niin voi lukea uudelleen ja katsella mielikohtiaan.
Niin on ja voi myös tarjota lähipiirille taattua Kähköstä.
PoistaOstin Kähkösen kirjan kirjamessuilta, koska se vaikutti hyvin samaistuttavalta ja itseäni koskettavalta takakannen tekstin perusteella. Kirja oli kaunis, tunteikas ja inhimillinen ja olen niin iloinen, että se voitti.
VastaaPoistaMinä myös koin samaistumista, esim siinä miten olen syyllistänyt itseäni lapsuuden asioista turhaan ja kantanut paljon huolta toisista. Ne ankarat elämänohjeet ja nöyryyden vaatimus ovat meidän vanhemman sukupolven sielunmaisemaa.
PoistaTerveiset muuten matkalta Kuhmosta! Ollaan majoittumassa retrotaloksi kutsutussa talossa. Reissussa on paljon nostalgiaa.
Ihan kuin tämäkin muistelu sopisi hyvin kaikkeen viime aikoina minua taiteessa koskettaneeseen.
jos oma poikani päättäisi joskus kirjoittaa kirjan äitisuhteestaan, hän näyttäisi luultavasti keskisormea minulle. hän on tehnyt äidinmurhaa terapiassa ja sen alkuaikoina jouduin vastuuseen lähes kaikesta, mikä oli mennyt pieleen hänen elämässään.
VastaaPoistatänä päivänä välillämme on luja sidos. tunnistamme toistemme rakastavat intentiot ja yritämme samalla hyväksyä sen, ettei niistä aina seuraa harmoniaa tai symbioosia.
ps. katsoin true crime -dokumentin, jossa kuvattiin hirveistä rikoksista tuomittujen miesten vankilaelämää. yleensä heillä ei käynyt vieraita, mutta jos joku kävi, se oli äiti, joka jaksoi tulla vankilavisiitille vuosi toisensa jälkeen.
Meri, jospa siellä olisi armollisuus päällimmäisenä. Yleensä iän mukana vanhempien puutteellisuuden ymmärtäminen lisääntyy.
PoistaÄidit eivät hylkää "poikasiaan" missään olosuhteissa. Normaalisti.
Kähkösen kirjoja olen pari kertaa yrittänyt mutta ovat jääneet molemmilla kerroilla kesken. Mutta tämä kirjoituksesi herätti mielenkiintoni ja asettauduin minäkin nyt kirjastojonoon. Täällä Tukholmassa tosin jonot ovat inhimillisen pituisia, olen sijalla 17 😀
VastaaPoistaSaat kirjan pian!
PoistaSe on käsittääkseni hyvin erilainen kuin hänen aiemmat romaaninsa.
Tässä on keskiössä ihmissuhde. Sinä-muoto sekä asioiden läpikäyminen yhden yön aikana saavat aikaan intensiivisen tunnelman.