Teneriffalla koettua 1: kasveja, käsitöitä ja pieniä kohtaamisia

 

1. Puerto de la Cruzin kasvitieteellinen puutarha Jardin Botánico. 

Ihmeellisiä kasveja, kuten tämä riippuva, kiharainen hopeanhohtoinen ”lanka” ja muutoin kaljuista oksista nousevat punaiset tupsut.  Ahmimme kaiken liian nopeasti ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa aion tutkia infotaulut paremmin. 

 

2. Rakennusten iloiset värit. 

 

3. La Orotavan käsityömuseon Museo de Artesania Iberoamericanan perinnekäsityöt, varsinkin pitsi. 

Näitä pitsejä ei ole tehty virkkuukoukulla eikä nypläyslaitteilla vaan pelkillä neuloilla ohuesta langasta ompelutyynyn päällä, kuin reikäompeluna. Viimeisen kuvan vanhalla naisella on kyhmyisissä sormissaan tällainen tyyny. 

4. Iloiset nuoret haastattelijat

 

Koululaiset pysäyttivät meidät ja pyysivät suostummeko heidän englannin projektinsa haastateltaviksi. Tietenkin suostuimme. Kysymykset liittyivät lomaamme ja siihen mitä pidämme Teneriffasta. Iloisia nuoria, puhuivat nopeasti kuten nuoret kaikkialla, kun tilanne vähän jännittää. Olimme juuri tulossa  arkeologisesta museosta, joten yllätimme heidät tietämällä paikallisen perinneruuan gofion. Kerroimme viihtyvämme.  

Kuten näette niin nuorilla on maskit ulkona, kuten monilla paikallisilla, vaikka sitä ei enää vaadita. Sisätilojen maskipakko poistuu 20.4., mutta uskon, että monet silti käyttävät maskia vanhasta tottumuksesta ja varovaisuuden vuoksi. Meidän on vaikea erottaa sisä- ja ulkotilaa, kun monen liikkeen ja ravintolan kadunpuoleinen seinä on avoin ja puolet toiminnoista on ulkona. Tänään topakka kahvilanpitäjä karjaisi miehelleni ”Mascarilla!”, kun tämä astui vahingossa sisään ilman maskia. Mieheni pahoitti mielensä ikävästä äänensävystä niin, ettei ottanut ensin mitään, mutta katseltuaan hetken minun herkutteluani haki itselleen espresson. 

5. Keskustelutuokio taiteilija Osmanin kanssa

Poikkesimme taidegalleriaan, jossa taiteilija itse maalasi täyttä päätä samalla kun myi taulujaan. Ihastuimme hänen paikallisia maisemia kuvaaviin maalauksiinsa ja ostimme kumpainenkin meitä eniten miellyttävät pienikokoiset taulut. M. Osman puhui sujuvaa englantia ja halusi keskustella maailman tilanteesta kanssamme. Hän sanoi, että koska Suomella on maailman paras hallitus ja koululaitos sekä rehellisimmät päättäjät, niin meidän on pysyttävä riippumattomina ja näytettävä muille maille mallia. Sanoimme että nyt on paha paikka, kun on pitkä raja Venäjän kanssa, joka vaatii naapurimaitaan uskollisiksi puskureiksi itselleen ja haluaa jopa valloittaa ne ja että ei se Natoon liittyminen varmaan meitä mitenkään epädemokraattisiksi muuttaisi, saisimme vain suojaa ja voisimme silti pitää yhä oman tyylimme ja oman demokratiamme. Olimme kaikki sitä mieltä, että USA:sta ei ole demokratiamalliksi. 

Osman sanoi, että sodan alusta asti sää on ollut tavanomaista huonompi, poikkeavan sateinen ja viileä, ja se johtuu siitä, että Jumala suree ihmisten pahuutta. 

Näkymä parvekkeeltamme illalla 4.4.