Joskus törmää johonkin niin kauniisti soivaan tekstiin, että sitä on luettava yhä uudelleen, lopuksi ääneen. Tänä vuonna se on ollut eräs tunnelmakuvaus, jota romaanihenkilö, kirjailija, kehittelee kirjan tarinassa. Tekstistä on osa valmiina aiemmin, kirjan lopussa se on täydellisenä. Koneelta tippunut liuska löytyy lattialta kellastuneena, siinä on tämä upeasti viimeistelty teksti. Oli se aika jolloin kirjoitusvälineenä oli kirjoituskoneet, nuo samantien tulostavat koneet, kuten joku nykylapsi on tämän koneen erinomaisuutta kuvannut.
Kirjoitan tekstin kokonaan, koska sitä ei voi katkaista, se on täydellinen näin.
Aikaa kahden rakkauden välillä hän ajatteli kuin tilavaa, valoisaa huonetta, jonka ikkunoiden takana vuodenajat kiireettömästi vaihtuvat. Seinillä on heijastuksia aamun valosta. Kuuluu pianonsoittoa: siitä huoneluku lisääntyy, jossakin etäällä on nuori, valkoisiin pukeutunut tyttö pianon ääressä; tuuli leyhyttelee ikkunaverhoa. Hidasta heräämistä, ajan pehmeää keinahtelua, paljaiden jalkojen ääntä puulattialla. Huoneen ilmassa tuntuu kukkien, omenoiden, aamuisen leudon tuulen tuoksua, ja parfyymin, puhtaiden silitettyjen vaatteiden ja huonekaluvahan tuoksua. Iltapäivän varjot ovat pitkät ja viileät; kirjan lehdet kahahtelevat verkalleen. Nyt musiikki taukoaa. Vaimeasti, seinien himmentäminä, tuskin kuultavina erottuvat äänet ulkoa. Vähitellen ne voimistuvat. Huoneen hiljaisuus täyttyy niistä; sen omiin leppeisiin tuoksuihin alkaa sekoittua sikarin, pakokaasun, miehen hien hajua; piipputupakan, tuolin selustalle heitetyn takin ulkoilmanhajua, ja likapyykin, aamun sanomalehden, väkevän kahvin ja vielä lämpimien lakanoiden hajua. Nyt kissa, joka on maannut kylläisenä lattialla, herää. Huone käy varjoisaksi, ahtaaksi; nyt se on jo täynnä savua, melua ja hajua, raitiovaunujen jarrutusääniä, laastinpölyä, askeleita ja huutoja. Seinät ovat ohuet, voimattomat. Ovien ja ikkunoiden lukot eivät enää pidä: nyt huone on auki katujen yöhön.
Tämä kirja on julkaistu 1999. Olen lukenut sen ehkä julkaisuvuonna tai seuraavana. Se ei vaikuttanut silloin minuun kuten nyt. Minun mielessäni on tapahtunut jotain, mikä on saanut minut vastaanottavaisemmaksi tämän kirjailijan tyylille. Nyt nautin tämän tekstin täydellisyydestä ja sen viipyilevästä unenomaisesta tunnelmasta. Tulee mieleen vesivärimaalaus, ehkä triptyykki, jossa alun vaalea keveys vaihtuu tummenevan ja hälyisemmän kautta lopun synkkään kohtalonomaisuuteen, tai elokuvan käsikirjoitus, kohtaus, johon katsojana haluaisi jäädä pitemmäksi aikaa, tai sävellys.
Tämän kirjailijan teksti on aina hiottua välimerkkejään myöten.
Kiitän kaikkia lukijoitani ja kommentoijiani vuodesta 2020. Olette minulle tärkeitä! Kiitän myös kaikkia, joiden blogeissa olen saanut viihtyä.
Miten erilaisia kirjoitustyylejä bloggareilla onkaan! Mikä varasto perusteltuja mielipiteitä ja sanoilla iloittelua.
Kiitos Raija Siekkinen! Ehdit kirjoittaa paljon, vaikka elämäsi jäi lyhyeksi.
marjatta
VastaaPoistakirjasin eilen muistikirjaan niitä asioita, joilla on tänä vuonna ollut itseisarvoa ja minkälaisia asioita kannattaa jatkossakin vaalia, jotta elämä olisi mukavaa. minulla noita edellisiä ovat kaikki tosi tavalliset asiat, kuten aamun ensimmäinen kahvi ja sängyssä loikoilu ilman kiirettä. muistojen bulevardi, kesken oleva dekkari ja joku hyväksi todettu suoratoistosarja. ylipäätään kaikenlaiset mikrohetket, joiden avulla sitä tykkää elämästä enemmän.
aiemmin monet itseisarvoiset hetket ovat olleet niitä, kun on ollut matkalla ja reissussa. niiden aikana on tuntenut olevansa jotenkin eniten läsnä, kokenut eniten, tuntenut tunnon ja olemisen paljauden. koronavirus on epäilemättä universumin kosto kaltaisilleni. tänä vuonna en ole kehdannut matkustaa. tai siis kehtaisin kyllä, mutta sitten pitäisi tietysti olla suu supussa koko reissusta.
ps. ostin punaisen ristin konttitorilta yhden siekkisen. siinä hän on nimennyt tarinat luonteenomaiseen tapaansa hyvin vähäeleisesti: talven tulo, pieni valhe, saari, kesän viimeinen päivä, kokemus, rakkaus.
marjatta, kiitos meidän blogiystävyydestä ja hyvää uutta vuotta! on ihanaa että mikään ei ole täydellisesti, mutta kaikki on hyvin.
meri
Hyvin tuumailtu, Meri!
PoistaElämä koostuu arkisista hetkistä. Jos on stressaantunut ja uupunut, niin niistä nauttiminen katoaa. Korona-aika on koetellut arkijaksamista varsinkin niillä, joiden työ on mutkistunut ja kodin ulkopuolinen virkistys, jota on tottunut työn vastapainoksi saamaan, jää puuttumaan.
Nyt on varattu paljon kaukomatkoja ensi talveksi. Ihmiset ostavat matkoja, koska haluavat unelmoida paremmasta. Toivon, että maltettaisiin odottaa. Emme vielä tiedä mitä tapahtuu. Itse en suunnittele mitään ennen kuin näen, miten koronarokotukset onnistuvat ja mihin suuntaan maailma liikahtaa.
Toivon kyllä, että matkailuala virkistyisi. Niin moni alan ihminen on menettänyt työnsä. Kannan korteni kekoon ja suuntaan jonnekin aurinkolomalle sitten kun se on turvallista.
Ah, lämpö iholla, aurinko ja meri.
Kiitos Meri ajatusten vaihdosta! Jatketaan sitä.
Kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy.
Hyvää ja antoisaa lukuvuotta 2021!
VastaaPoistaSamoin sinulle, Aino!
PoistaHyvää Uutta Vuotta ja lukuiloa!
VastaaPoistaSamoin! Uusi vuosi, vanhat kujeet.
PoistaTörmäsin Raija Siekkiseen Joel Haahtelan kirjassa Katoamispiste. Kirjassa minäkertoja kulkee Siekkisen jalanjäljissä. Kiinnostuin Siekkisestä ja luin tietysti hänestä mitä netistä löysin. Kirjatkin kiinnostavat, joten kiitos kirjavinkistä.
PoistaMinulla on jäänyt Haahtela jostain syystä lukematta. Hänellä on puhuttu kauniista kielestä. Se varmaan yhdistää Siekkiseen. Kiinnostaa. Kiitos kun kerroit, Mai!
PoistaKaunis sitaatti. Muistoihimme jäävät ne harvinaiset, mutta kantavat elämän hetket, jolloin kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä, eikä niin mitään puutu...
VastaaPoistaMyötäistä matkaan uudelle vuodella 2021!
Harmonian hetket, hyvin kuvaat sellaisen hetken.
PoistaHyvää vuoden vaihdetta ja uuden alkua sinulle myös!
Visuaalinen teksti Siekkiseltä, kuin viipyilevää elokuvaa olisi katsonut, ei nopeita leikkauksia, pitkiä kamera-ajoja, läsnäoloa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää ja entistä parempaa uutta vuotta!
Juuri noin minäkin tämän tekstin koen. Alku niin hidas ja seesteinen, sitten vähitellen mukaan hiipii tummempia sävyjä.
PoistaJospa 2021 ei olisi enää niin paljon pandemiavuosi kuin tämä vuosi on ollut. Jospa voisi taas lähteä ihan kevyesti vaikka ravintolaan syömään ja elokuviin.
Hyvää uutta vuotta sinulle myös!
Teksti on täynnä rauhaa ja harmoniaa, kaunista mieltä hellivää kieltä. Kirja on otettava lukuun.
VastaaPoistaKaikkea hyvää uudelle vuodelle. Toivotaan, että pandemia alkaa vetäytyä vähitellen ja ihmisten asiat ja elämä olisivat rauhaisaa rinnakkaiseloa.
Sitä toivomme. Pandemian tuhoja korjataan varmaan pitkään. Toisilla on mieli apeutunut, toisilla mennyt toimeentulo.
PoistaToivotaan, että kaikki sujuisi hyvin ja päättäjät löytäisivät parhaat keinot hoitaa maan asioita ja saisivat hoitaa niitä rauhassa ilman muodiksi tullutta epäkunnioittavaa mölinää ja vääristelyä, jossa on välillä jopa väkivaltaan usuttamista.
Toivon myös, että lähes koko maapalloa koetteleva pandemia saisi näkemään, että suuret asiat, kuten luonto, ovat kaikille yhteisiä ja niissä kansainvälinen yhteistyö on ainoa keino, jolla edetä asioiden korjaamisessa.
Taide on tärkeää vaikeina aikoina. Kaunis teksti helli mieltä.
Hyvää Uutta Vuotta ja kiitos kannustavista kommenteistasi!
VastaaPoistaJostain syystä arvailin tuota tekstiä Siekkisen kirjoittamaksi. Johtuu varmaan tuosta lopusta, jossa puhutaan ohuista seinistä, ovien ja ikkunoiden lukoista. Luin ensimmäistä kertaa Siekkisen kirjoittamia tekstejä tänä vuonna, kun luin pari hänen näytelmäänsä, joista toinen on nimeltään Seinät. Siinä suuntaudutaan vahvasti sisäänpäin, mikä onkin näinä koronaisina aikoina vissiin hyväkin.
Siekkisellä on kyllä tunnistettava kieli. Olen lukenut häneltä aiemmin novelleja, mutta siitä on pitkä aika. Viime aikoina kiinnostukseni Siekkiseen on lisääntynyt, kun olen lukenut hänen siskonsa Ritva Hellstenin omaelämäkerrallisia romaaneja, joissa käsitellään perheen ihmissuhteita.
PoistaVoisin lukea nuo näytelmät, kiitos vinkistä!
Hyvää uutta vuotta - niin tätä vuotta, nyt on aamu 1.1.2021 - sinulle myös!
Kirjoitat viehättävällä tyylillä ja välillä niin hauskasti, että saat lukijan nauramaan ilahtuneena. Se on erityinen taito ja omassa kirjoitustyylissäni harvoin esiintyvä.
Hyvää uutta vuotta Marjatta!
VastaaPoistaKuin myös!
PoistaUuden vuoden ensimmäisen päivän aamu. Voi kun tietäisi vuoden päähän...
Onnellista uutta vuotta Marjatalle!
VastaaPoistaMeillä päin on jo lupaavasti lunta. Vuodenvaihteen kirjani on John Williamsin Stoner. Hienoa tarinaa. Olet ehkä sen lukenutkin.
t. manu
Olen lukenut Stonerin, mutta en ole kirjoittanut siitä tänne. Hieno henkilökuva ja rakkaustarina.
PoistaJään maistelemaan sanaa "onnellinen". Se on niitä kauneimpia suomen sanoja, helisevä. Olen toivotellut hyvää, iloista ja valoista uutta vuotta. Mihin olen unohtanut sanan onnellinen!
Onnellista uuta vuotta sinulle myös, Manu!
Luin tekstin kahdesti ja sitten jöin sen kiireettömään tunnelmaan ajattelemaan omiani ikkunasta tuijotellen. Ulkona sataa lunta ja on vielä kovin hämärää.
VastaaPoistaHyvää ja onnellista vuotta sinulle.
Aimarii, lähetän saman toivotuksen sinulle!
PoistaAamupäivän kävelyllä tuntui ihan kuin päivä olisi hieman valostunut ja huomasimme, että päivällä kahdelta syttyväksi säädetty ikkunatähti kannattaa siirtää tunnilla eteenpäin.
Naureskelimme mieheni kanssa, miten viime vuonna teimme uuden vuoden päätöksen ryhtyä sosiaalisemmiksi ja kutsua useammin ihmisiä meille kylään. Heh, yksi pariskunta ehdittiin kutsua ja sitten tuli se poikkeuslaki ja kaikki sen jälkeinen varovaisuus. Nyt ei mitään päätöksiä. Katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti jotain hyvää.