Kiitos, Jari!

Jari on kiittänyt minua eilisessä blogikirjoituksessaan Alistajat ja nostajat. Hän on kiittänyt minua ennenkin ja minulta on jäänyt vastaamatta. Jarin blogissa ei ole kommentointimahdollisuutta. 

Kiitos blogin kautta syntyneestä ystävyydestä, Jari! Olen saanut taannoisista keskusteluistamme ja sinun blogipakinoistasi paljon ajateltavaa. Olemme keskustelleet paljon mielenterveyteen liittyvistä ja muista asioista, välillä käyneet pitkiä väittelyjäkin.

Jarilla on blogi nimeltä Aspects & Transpects. Se on ollut välillä muilla nimillä, mm. Matkani hienoksi vanhaksi herraksi. 'Transpects' tulee siitä, että Jari on painiskellut virheellisen transsukupuolisuusoletuksen kanssa, ja aspekteja Jarilla on lukuisia. Hän määrittelee itsensä blogissaan ihmisyyden pohtijaksi ja korostaa arvokkuutta. 

Meidän blogiystävyytemme alkoi erään toisen blogin keskusteluissa naurusta, oliskohan siitä jo pari kolme vuotta. Totiseen keskusteluun ilmestyi hauskoja ja traagisia hahmoja, ronski ja eläväinen Muuttomies Montonen, jyrkkä Konekiväärimies, herkkä Koululainen ja muita. Aloin aavistaa, että hahmot ovat fiktiivisiä, ehkä jonkinlaisia sivupersoonia ja tulevat samasta lähteestä. Ei sillä ollut niin väliä, keskustelu oli hauskaa, yhtä ilotulitusta, jännittävää ja yllättävää. Jouduin kyseenalaistetuksi ja kiusoitelluksi. Nauroin ääneen aina uuden hersyvän kommentin ilmestyessä. Sitten taisin suutahtaakin, ei ollut enää kivaa, jolloin Jari ilmoittautui minulle sähköpostissa.

Jari on mahtava kirjoittaja. Hänen vertauskuvansa ja omat keksimänsä sanat ovat vailla vertaa. Jokin aika sitten hän kuvasi tyhjänpäiväistä tekstiä suoltavia kirjoittajia jotenkin näin:"...jätkät tikkaa koruompeluksia." Tarkkaa sanamuotoa ei löydy enää, koska Jari poistaa koko ajan kirjoituksiaan ja aloittaa alusta. 

Jarilla on itseironiaa ja nöyryyttä. Blogikirjoittamisen vetovoimaa pohtiessaan hän totesi:"Kai minä olen blogiseksuaali." 
Jari, kai blogi on meille kaikille blogikirjoittajille kurottautumista toisia kohti. 

Jarin blogissa ei ole kommenttilaatikkoa, koska hän on ahdistunut aiemmin saatuaan vihapostia omasta elämästään kertoessaan, Jarihan on käynyt läpi erittäin raskaita vaiheita, joissa olisi tarvittu nostamista eikä alistamista ja arvostusta epäilyn sijaan. 
Jari innostuu, jolloin hän purskahtelee - mutta onko se nyt niin vaarallista. Minusta kiihkeys on aina parempi kuin laimeus. 

Sanon taas, Jari, sen mitä ennenkin, älä poista kirjoituksiasi lopullisesti. Talleta ne jonnekin hyvään säilöön. Banksy silppusi taidetoksensa, vähän jäi. Älä tee samaa.
Toivon, että menestyt kirjallisissa suunnitelmissasi, joita sinulla riittää. 
Uskon, ja tiedänkin, että blogillasi on muitakin sinua arvostavia lukijoita kuin minä. 

Kirjoitat kauniisti blogikirjoituksesi lopussa: "Nostaminen ei aiheuta nostajassa puutostilaa. Hän tekee sen henkisestä rikkaudestaan päin." 
Osuin samaa asiaa käsittelevään ajatukseen Maggie Nelsonin kirjassa Argonautit, jonka juuri luin: "Jos minulta kysytään, arvokkaimmat nautinnot maan päällä lipsahtavat toisen ilahduttamisen ja itsensä ilahduttamisen väliin. Joku voisi sanoa sitä etiikaksi." 

Kirjoitan tätä Benalmádenassa Espanjassa. Täällä kaikki hyvin, niin puitteet kuin terveyskin. Kostea ilma on tehnyt hyvää kovia kärsineelle keuhkolleni. En yski enää. Painan mäkiä ylös ja kävelen tuntikaupalla... missä kaikkialla, siitä myöhemmin.