YK:n yleiskokous päätti vuonna 1993 Unescon ehdotuksesta Kansainvälisen lehdistönvapauden päivän (World Press Freedom Day) viettämisestä vuosittain toukokuun kolmantena. Päivä on sama, jolloin kaksi vuotta aiemmin Namibian Windhoekissa hyväksyttiin julistus itsenäisen ja moniarvoisen lehdistön puolesta.
YK muistuttaa lehdistönvapauden päivänä maailman hallituksia sananvapauden kunnioittamisesta omissa maissaan.
Miten sananvapauden ylläpitämisessä on onnistuttu?
Ei kovinkaan hyvin.
Joka vuosi joukko toimittajia joutuu vangituksi, jopa tapetuksi, työnsä vuoksi eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Venäjällä ja Turkissa viime aikoina.
USA:n presidentti halveksii avoimesti demokraattista lehdistöä ja twiittaa kannattajilleen omia ns. vastamedioista poimimiaan "uutisia" päivittäin.
Monet muutkin valtioiden johtajat leimaavat valheeksi kaiken sellaisen, mistä eivät pidä, jotkut yhtä avoimesti kuin Trump, jotkut salavihkaisemmin ujuttaen.
Lehdistönvapauden päivänä YK kehottaa muistamaan työnsä vuoksi tapettuja toimittajia ja myöntää palkinnon jollekulle lehdistönvapautta työssään rohkeasti toteuttaneelle journalistille.
Viime vuonna palkinnon sai Eritreassa vankilassa eristyksissä jo 16 vuotta pidetty Eritrean ja Ruotsin kaksoiskansalaisuuden omaava journalisti Dawit Isaak.
Paitsi epädemokraattiset hallitsijat journalistien työtä vaikeuttavat myös kiire ja kaikkialle levinnyt kaupallisuus sekä netissä toimivat ns. vastamediat.
Sosiaalisen median nykyinen dynaamisuus paljastaa myös sen pimeät puolet, niillä ei ole enää mitään tekemistä sen paatoksen kanssa, millä nettiyhteisön uranuurtajat juhlivat vielä vuosituhannen alussa verkkoa läpinäkyvyyden, demokaratian ja vapausliikkeiden mediana. Verkosta on tulossa vihalinko, koska yhteiskunnan osia vaivaamaa tyytymättömyyttä on helpompi levittää nipussa, mikä ei ennen ollut mahdollista.
(Thore D. Hansen)
Ylläoleva lainaus on Brunhilde Pomselin ja Thore D. Hansenin kirjoittamasta teoksesta Sihteeri - Joseph Goebbelsin pikakirjoittajan perintö (2018). Saksankielinen alkuteos Ein Deutsches Leben - Was uns die Geschichte von Goebbels' Sekretärin für die Gegenwart lehrt on julkaistu vuotta aiemmin.
Kurier-lehti on todennut kirjasta "Pelottavan ajankohtainen..."
Kirjan omaelämäkerrallinen osa perustuu Hitlerin ajan hallituksen propagandaministeri Goebbelsin pikakirjoittajan Brunhilde Pomselin kanssa käytyihin keskusteluihin elokuvakameroiden edessä vuosina 2013 ja 2014, jolloin filmattiin elokuva Ein Deutsches Leben. Pomsel oli tuolloin yli 100-vuotias, hän kuoli 106-vuotiaana kirjan julkaisuvuonna 2017. Hänen kertomuksensa kuuluu viimeisiin natsivallan silminnäkijäkertomuksiin.
Hansen on toimittaja-kirjailija. Hänen esipuheensa ja esseensä "Mitä Goebbelsin sihteerin tarina meille nykypäivänä opettaa" käsittää noin kolmanneksen tekstistä.
Kirjan lopussa on mittava lista viitteitä lähteisiin, joita Hansen on käyttänyt arvioidessaan natsien nousua ja nykyaikaa.
Nykyajan ihmiset väittävät, että olisivat siinä tilanteessa tehneet enemmän juutalaisten hyväksi. Uskon auliisti, että he ovat vakavissaan niin sanoessaan, mutta eivät hekään olisi sitä tehneet. Natsien valtaannoususta lähtien koko maa oli kuin jonkin kuvun alla. Elimme kaikki valtavalla keskitysleirillä. Kun Hitler pääsi valtaan, oli jo liian myöhäistä. Jokaisella oli lisäksi oma elämä ja omat asiansa, joista oli selvittävä, juutalaisvaino ei ollut ainoa asia. Oli paljon muutakin, kaiken kukkuraksi oli omien, sotimassa olevien sukulaisten monenkirjavat kohtalot. Silti tämä ei ole mikään puolustus millekään.
(Brunhilde Pomsel)
Sihteerin tarinasta käy ilmi, miten vähitellen sananvapautta rajoitettiin, jäljelle jäi vain yksi lehti, ja kaikki taide altistettiin propagandaministeriön tarkistukseen.
Kun USA:ssa äärioikeistolaisen Alt-Right -liikkeen keulakuva kehottaa Trumpin voiton jälkeen ihmisiä juhlimaan, kuten Saksassa vuonna 1933, pitäisi hälytyskellojen tämän liikkeen suhteen soida.
En ymmärrä ihmisten kiinnostusta kaikenlaisiin muunneltua ja väritettyä totuutta viljeleviin vastamedioihin, joita ei edes pitäisi kutsua medioiksi. Niissä kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa freelancetoimittaja ja linkittää uskottavankuuloisiin, mutta tarkemmalla tarkastelulla epäilyttäviin lähteisiin, joista ovat kirjoittaneet toiset ns. freelancetoimittajat, jotka ovat oikealta ammatiltaan mm. maatalouslomittajia ja ikuisia opiskelijoita.
Nämä toimittajat ovat aivan yhtä epäpäteviä kuin kuka tahansa asiaan kouluttamaton olisi maatalouslomittajana, lääkärinä tai opettajana.
Onko sana vapaa?
Vapaaseen sanaan kuuluu olennaisena osana vastuu. Sananvapaus ei saa heikentää tai vaarantaa oikeuttamme saada luotettavaa tietoa. Tiedon levittäjien pitää näin ollen olla tarkkana siitä, mitä levittävät.
Kun olin nuori ("nuori kapinallinen") ja kyseenalaistin jotain isoäitini kertomaa, hän lopetti inttämiseni lyhyeen:"Lehres luki."
Maailma ei ole itselleni noin selkeä, mutta luotan edelleen - kriittisellä katseella tietenkin - Suomen lehdistöön ja muuhun oikeaan mediaan, en verkkojulkaisu Oikeaan mediaan.
Rakastan sanomalehtiä, niitä oikeita paperisia. En osaisi aloittaa päivääni ilman lehtien lukua.
Kiitos toimittajat!
Lisäys 6.5.
Unescon lehdistönvapauspalkinnon sai tänä vuonna egyptiläinen kuvajournalisti Mahmoud Abu Zeid.
Hänet pidätettiin 2013, jolloin hän oli kuvaamassa mielenososoitusta. Syyttäjä on esittänyt hänelle kuolemantuomiota useista tekaistuista syistä. Amnesty International ja monet muut tahot ovat kampanjoineet Abu Zeidin puolesta, tuloksetta.
Egyptissä toimittajia pidetään vuosia vangittuna ilman syytä, vain heidän työnsä vuoksi.
Onko tällaisesta palkinnosta Abu Zeidille hyötyä? Ehkä, toivottavasti.
Ainakin se näyttää, mitä vapaan sanan tukahduttamisesta ajatellaan siellä missä toimittajilla on vapaus raportoida näkemäänsä.
Toinen lisäys 6.5.
Ennen kuin palautan tämän Sihteeri-kirjan kirjastoon, haluan vielä kirjoittaa tänne loppuun yhden sitaatin Hansenin esseestä. Hän korostaa sitä, että yhteiskunnassa on paneuduttava vakavasti myös niiden ihmisten vaatimuksiin, jotka esittävät asiansa huonosti ja ovat jo kääntäneet selkänsä demokratialle.
Vuorovaikutusta ei saa menettää.
Yhteishengen vähittäistä katoa seuraa aina myös jonkinlainen ihmisyyden kato. Yhteiskunta, jossa inhimilliset tunnot, kuten myötätunto ja solidaarisuus, työnnetään syrjään, on niin ruma, ettei se todellakaan tarvitse enää demokratiaa. Brunhilde Pomselin egoistista ja harkitsematonta oman edun tavoittelua ilmenee parhaillaan miljoonakertaisesti- meissä itsessämme.
Jos demokratia taipuu niin pitkälle talouselämän tahtoon, että ihmisllä on tunne, ettei heillä ole enää minkäänlaista vaikutusvalataa poliittisiin toimijoihin ja että heidän intressinsä jopa myydään, populisteilla ja fasisteilla on tulevina vuosina helppo peli. On siis riittävästi aihetta panostaa nyt ja heti demokraattisen oikeusvaltion puolustamiseen.
Hyvä kirjoitus, Marjatta. - Siellä syntyy ruhjontaa missä ei haluta keskustella. - Luulen, että monen toimittajasielun ytimessä on tahto keskusteluun, vuorovaikutukseen. - Valta taas ei useinkaan halua keskustella.
VastaaPoistaJulistaminen ei ole keskustelua.
Paljon on maailmassa niitä, joiden unia ei häiritse ajatus mahdollisesta väärässä olemisesta...
Jari Ranta.
Kiitos Jari!
PoistaJuuri näin. Keskusteleva vuorovaikutus on se, mikä vie meitä eteenpäin niin yksilöitä kuin valtioitakin, ei riitely eikä yhteen totuuteen jämähtäminen.
Ja aina pitää olla ovi nöyrästi raollaan sille, että onkin erehtynyt.
P.S. Kyselit tänään blogissasi äijäjoogan perään. Sitä on! Tarkista, järjestääkö joogaseura tai kansalaisopisto kursseja Vaasan seudulla, ja jos ei, niin esitä toivomus.
Minun joogaryhmässäni on yksi mies naisten joukossa, miehet eivät halua tulla vähemmistönä naisenemmistöisiin ryhmiin.
Suosittelen SJL-joogaa, se on hatha- ja rajajoogaan perustuvaa kokonaisvaltaista hyvää oloa tuottavaa liikettä yhdistettynä hengitykseen, tavoitteena mielen liikkeiden hiljentäminen.
Marjatta, kiitos vastauksestasi. - Tuohon joogaan vielä. On jotenkin häkellyttävää, että tällainen pohjalainen mies kuusissakymmenissä joutuu suuntautumaan joogan puoleen. Mutta lyhyessä ajassa olen pystynyt aivan uuteen kroppani luentaan. Ei voi kiistää.
VastaaPoistaEhkä diktaattorien ja muidenkin päsmäreiden pitäisi harjoittaa syvää hengittämistä ja jooga-asentoja...
Jari Ranta.
Tuo lainauksesi Pomselin tekstistä on erinomainen. Ehkä se on osaksi jälkiviisautta, mutta viisautta kumminkin. Itse en ole natsiaikoja elänyt, mutta uskaltaisin kuvitella, että tilanne Saksassa on ollut samantyyppinen kuin muissakin maissa, jotka kokevat ulkomaailman vihaavan heitä: se vain nostattaa isänmaallisia tunteita kansassa. Kuinkahan moni hädän hetkellä asettuisi omaa maataan ja sen johtajia vastaan?
VastaaPoistaTotuuden värittämisestä ei tarvitse välttämättä hakea esimerkkejä kovin etäältä. Tänä aamuna Ylen uutisten nettisivuilla uutisoidaan uudesta puolueitten kannatusmittauksesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10187200
Otsikkoon nostetaan se, että kokoomuksen kannatus on pudonnut. Pudotus mahtuu virhemarginaaliin ja sen pudotuksen jälkeenkin kokoomus on kumminkin suurin puolue. Minusta tällainen uutisointi muokkaa mielipiteitä, tulee mieleen, että lieneekö tarkoituskin? Minä muuten en varsinaisesti kannata kokoomusta. Tosiasiat voisi kumminkin ottaa tosiasioina vaikka haluaisikin nähdä muita kuin porvaripuolueita hallituksessa.
Siilinjärvellä joogaryhmiä järjestetään kansalaisopiston toiminnan puitteissa, tosin taitavat ryhmät päättyä näin kevähällä, elleivät jo ole päättyneet. En ole itse osallistunut, mutta naapuri siellä kävi.
Pomselin kertomuksessa on yksityiskohtaisesti maan liukuminen vähitellen yhä syvemmälle natsismin yksinvaltiuteen ja hirmutekoihin.
PoistaHän kuvaa, miten lamasta kärsivä kansa ensin riemuitsi, kun toivoi niin paljon Hitleriltä, joka ei ollut siinä vaiheessa itsekään uskonut vaalivoittoonsa.
Totta, valtamediaankin pitää suhtautua kriittisesti ja seurata siinä tapahtuvia muutoksia.
PoistaPomsel näki suurimpana syynä natsismiin luisumisessa välinpitämättömyyden.
Pitäisi seurata tapahtumia eikä missään nimessä jättää äänestämättä tai hurmioitua jostain liikaa lupaavasta demagogista.
Adolf Hitler oli riemukas henkilö. - Hänen silmiensä kauneutta ja syvyyttä ilmeisesti ovat monet todentaneet.
VastaaPoistaHitler oli erittäin tahdikas, koska hänen olemuksensa nousi esiin munkkilaisen tradition hyväksynnästä.
Kaikessa vaatimattomuudessaan Hitler oli lumoava. - Hän ei laisinkaan edustanut raharuhtinaiden pöyhkeyttä.
Tavattaessa eräs historian tahdikkaimmista henkilöistä oli juuri Adolf Hitler. Hän ei pyrkinyt kyykyttämään ketään.
Hän oli kontaktissa rauhallinen ja tarkkaileva ja kuuntelulla.
Hän oli terve. Sillä hän lumosi ja liehtoi ihmiset. Hänen päämääränsä olivat sairaita.
Vieläkään ei ole tehty yhtään ainoata merkittävää elokuvaa Adolf Hitleristä, miehestä joka eli kuin munkki, jolla oli kuitenkin lähellä nainen Eva Braun.
Jari Ranta.
Jari, onpa erikoinen kommentti.
PoistaPiti oikein etsiä kuvahausta kuvia Hitleristä, koska en ole koskaan nähnyt häntä millään tavalla kauniina, en edes silmiään.
Terveyskin hänellä taisi olla vähän niin ja näin. Ilmeisesti Hitler kärsi itseaiheutetusti oudon ruokavalionsa vuoksi erilaista oireista. Loppuvaiheessa hänellä epäiltiin Parkinsonia tai amfetamiinin sivuvaikutuksia. Mielenterveyspuolella oli ainakin neuroottisuutta ja harhoja.
Saksa oli niin murjotussa tilassa ja ilman kunnon johtajaa, että he uskoivat sitä, joka lupasi parempaa.
Tämä propagandaministeriön työntekijä Pomsel kirjoittaa, miten pääsi kerran kuuntelemaan Goebbelsin puhetta ja hämmästyi siitä muutoksesta mikä miehessä tapahtui sliipatusta herrasmiehstä räyhääväksi kääpiöksi. Hän oli huutanut:"Tahdotteko totaalisen sodan?" Ja ihmisjoukko oli ulvonut hysteerisenä laumana:"Tahdomme totaalisen sodan!" Sihteerit olivat kokeneet noloutta tuossa tilanteessa, eivätkä osanneet enää arvostaa pomoaan siellä toimistossakaan.
Olikohan Hitlerillä sitten yhtä suuri ero siviiliminän ja kansanjoukkojen edessä esiintyvän minän välillä. Aluksi ehkä, jolloin esiintyminen oli näyttelemistä, mutta oliko hänellä lopuksi enää muuta kuin natsiminänsä?
Totta, Hitleristä ei ole elämäkertaelokuvaa. Se olisi varmaan aikamoinen haaste.
Perikato kertoo Hitlerin viimeisistä päivistä ja lopusta, ja on joitain muitakin natsiaikaa kuvaavia, mutta hänen lapsuudestaan ja ajastaan ennen politiikkaan ryhtymistä tuskin on tehty mitään.
Seuraava teksti Taru Stenvallin teoksesta Marski ja hänen "Hovinsa". Kirja on vuodelta 1956 ja pidän sitä yhtenä vaatimattoman kirjahyllyni aarteista. Stenvall oli Mannerheimin tarjoilija ja hän oli läsnä kun Hitler vieraili Suomessa Mannerheimin 75-vuotispäivillä.
VastaaPoistaStenvall kirjoittaa näin Hitleristä:
"Eniten ihmetytti minua se, ettei hän ollutkaan ruskeasilmäinen ja mustatukkainen, kuten kuvista olin päätellyt. Hänellä oli äärettömän kauniit tummansiniset silmät, joiden katse oli ihmeellisen läpitunkeva, ja tukan värin voisi parhaiten määritellä sanalla candré."
Voittajat ovat tahtoneet edistää pilakuvaa Hitleristä, mutta pilakuva ei olisi voinut vedota Saksan kansaan kuten Hitler.
Voittajat ovat peittäneet moniuloitteisen kuvan Hitleristä voittajan vihapuheella, johon kyllä on oikeutettu perustelu esimerkiksi viittaamalla keskitysleireihin.
Hävityn sodan viime hetkillä Hitler oli romahtanut, mutta se Hitler ei ollut se joka valloitti saksalaisten sydämet.
Kuten tiedämme niin Hitlerin äiti olisi tahtonut pojastaan munkin. - Ei ole mitään näyttöä siitä että Hitler olisi henkilökohtaisella tasolla ollut irstailija. Hän oli varsinainen metoo-pomo alaisilleen eikä ketään häirinnyt seksuaalisesti. Siinä käsityksessä elän.
Niin, vielä Mannerheimin 75-vuotispäiviltä. Siellähän tehtiin salanauhoite, jossa Hitler ei suinkaan karjunut.
Tällä en kehu enkä palvo Hitleriä. Mutta tahtoisin, että eläisimme jo aikaa, jossa tohdittaisiin paljastaa Hitler kaikessa monimutkaisuudessaan ja karismaattisessa vetovoimassaan, joka läheltä kohdattuna lumosi ja veti vaikutuspiiriinsä.
Jari Ranta.
Kyllä Hitleriä saa arvioida objektiivisesti, totta kai.
PoistaAikalaiskuvauksista voikin löytyä kaikenlaisia kuvauksia.
En ole lukenut tuota Taru Stenvallin kirjaa enkä muutakaan vastaavaa. Kuulostaa kiinnostavalta.
Valta lisää pisteitä myös ulkonäköön, se nähdään tänäkin päivänä. Naiset saattaavat piirittää vallassa olevia miehiä, joita he ilman valtaa eivät pitäisi minään.
Jos Hitlerin mukana tulleella palvelijalla olisi ollut Hitlerin ulkonäkö, yhtä siniset silmät ja candré hiustenväri, niin ehkä Stenvall ei olisi ihaillut niitä ja ehkä hän olisi käyttänyt ihmeellisen läpitunkevasta katseesta sanaa pistävä.
Ihminen on monimutkainen. Karisman syntymisessä on varmaan omia lainalaisuuksiaan. Niitä olisi hyvä tuntea, ettei ketään alettaisi pitää ääriään suurempana.
Kun minä katson Hitlerin ja hänen ministereidensä kuvia, niin kauniina pidän vain Albert Speeriä. Hän pystyikin sitten ulkonäkönsä ja lipevyytensä ansiosta puhumaan itsensä elinkautiseen teloituksen sijasta.
Veikko Huovisella on "Hitler-elämäkerta" Veitikka, jossa hän tekee Hitleristä humoristisen hahmon. Kun se ilmestyi, niin kuului arvosteluja, ettei Hitlerin hahmon ympärille saa kirjoittaa mitään kivaa.
Olisi mielenkiintoista, jos saisit Stenvallin teoksen lainatuksi ja kirjoittaisit siitä jotakin.
PoistaItselleni ei tule mieleen, että hän olisi jotenkin sokaistunut itseisarvonomaisesti Hitleristä. - Mannerheimin tarjoilijana hän oli jo tottunut korkeissa asemissa oleviin henkilöihin.
Vielä pieni kappale Stenvallin Hitler-arvioinnista:
"Minulla oli nyt mainio tilaisuus katsoa läheltä Saksan valtakunnankansleria. Näin, että hänellä mieheksi oli melkein luvattoman kaunis iho ja naisellisen heleä ihonväri. Führer huomasi varmaankin tarkasteluni, josta en hyvien tapojen uhallakaan luopunut, koskapa käänsi katseensa, jolloin hänen sinisten silmiensä teräs lävisti minut paikalleni."
Näin siis Hitler Marskin synttäreillä 4.6.1942. - Saksan loppu oli vielä edessäpäin.
Jari Ranta.
Minusta Taru Stenvall vaikuttaa tässä hieman höpsähtäneeltä.
PoistaSaatan lukea kirjan. Se näyttää olevan meidän kirjastossamme.
Kirjoitin yllä olevan varmasti siksikin, että en lähtökohtaisesti siedä yhtään valehtelua. En edes Hitleristä. - Miten tämä liittyy pääkirjoitukseesi? - Maailmassa lienee toimittajia, joita piiskaa tahto totuuteen ja silloin he ylittävät oman mukavuusalueensa ja asettavat itsensä kuolemanvaaraan.
VastaaPoistaJari Ranta.
Ymmärrän ja ymmärsin. Näinhän se on.
PoistaYksi näitä toimittajia on egyptiläinen Mahmoud Abu Zaid, joka sai tämän vuoden lehdistönvapauspalkinnon. Egypti on yksi niitä maita, joissa totutta ei sallita ja siksi siellä on niin paljon toimittajia vangittuna.
Kun Hitleriin mentiin niin vielä lisään tämän. - Taannoin eräs eläkkeelle jäänyt suomalainen upseeri kertoi minulle seuraavaa.
VastaaPoistaSaksassa oli meneillään joku suurtapahtuma. Upseeri taisi sen nimetäkin mutta en nyt muista mikä.
Joka tapauksessa kadun vieressä kaiken kansan joukossa seisoi ryhmä suomalaisia neitoja, upseerin äiti heidän joukossaan.
He näkivät kuinka Hitler tulee avo-autossa seisoen. - Jostain syystä siinä missä seisoi suomalaisten neitojen ryhmä Hitler pysäytti auton. Hän nousi autosta ja kätteli nämä suomalaiset neidot mukaan lukien tuon upseerin äidin.
Arvatenkin upseerin äidin mielestä silloin nuorena neitona tämä oli kohahduttava tapahtuma, josta Kekkosen Suomessa ei ollut lupa puhua kun Kekkosen Suomi oli totta.
Jotakin tällaista kohtausta ei vielä tänäänkään saa elokuvata. Hitler siis osoitti hurmaavaa tahdikkuutta ja sitä juuri ei saa elokuvata!
Kaikella tarkoitan sitä, että pahuutta ei pitäisi yksinkertaistaa. Hitler oli paha, mutta ei yksinkertaisella tavalla.
Voittajat pelleyttivät sen Hitlerin, joka siis lumosi Saksan kansan. Samalla syntyi Saksan kansan pilkka, koska se ei olisi antautunut milloinkaan minkään tahdittoman räyhääjäolemuksen edessä. - Britit lienevät kunnostautuneet väärässä aivopesussa.
Veikko Huovisen Veitikka on ok, mutta siinä Huovinen ei ollut parhaimmillaan.
Jari Ranta.
Ei minustakaan Veitikka ole parasta Huovista, mutta siinä kyllä merkittävä, että mursi Hitler-tabua.
PoistaNorman Mailerilla on dokumenttiromaani Adolfin linna (minulla on se, mutta en ole lukenut), jossa hän kuvaa Hitlerin lapsuutta osittain tosiasioihin perustuen.
Pelleyttäminen tai karikatyyrien rakentaminen, esim. joissain elokuvissa, on varmaan osittain kauhun käsittelyä. Kun joku on niin äärimmäisen paha, niin häntä voidaan käsitellä edes jotenkuten huumorin kautta.
Onhan Hitlerin puheita taltioituna esim. Youtubessa, nehän ovat aivan kauheaa raivoamista vaalipuheesta alkaen. Samanlaisia olivat mm. Goebbelsin puheet.
Ehkä saksalaiset siinä vaiheessa pitivät toivoa taloudellisesta hyvästä niin tärkeänä, että katsoivat kaiken muun ohi.
Myötätunto on se, mikä minulle tulee ensimmäisenä mieleen tämänhetkisestä suhtautumisesta saksalaisiin. Silloin sodan jälkeen oli varmaan syyttelyä enemmän, mutta se rehellinen ja anteeksipyytävä tapa, millä Saksa on käsitellyt menneisyyttään on saanut kyllä yleensä kiitosta. Berliinihän on täynnä leireillä surmattujen muistomerkkejä ja juutalaismuseoita. Koulujen opetusuunnitelmissa on natsiaika mukana korostuksella "ei koskaan enää".
Silti siellä on noussut nyt pahoja uusnatsiryhmiä. Eikö ihminen koskaan opi?
Kahdestaan Hitler oli muuta. - Hän oli munkkilaisesta traditiosta nouseva läsnäolija. Hän oli kuuntelija ja tarkkailija.
VastaaPoistaHän oli tahdikas. Hän ei syyllistynyt seksuaaliseen häirintään.
Hän oli juuri se pomo, jota metoo lietsoo ja manifestoi.
Me olemme voittajien aivopesemiä.
Mikä Hitleriin on valehdeltu niin sen voittajat ovat meihin valehdelleet.
Jari Ranta.
Haluaisin kovasti ymmärtää, mitä tarkoitat.
PoistaSiis mitä tarkalleen Hitleristä on valehdeltu?
Kaikista natsijohtajista on kirjoitettu, että he vaihtoivat julman minänsä siviilivaihteelle ja olivat mukavia pienessä piirissä, mutta se ei paljon paina, kun ajatellaan mitä he tekivät toisaalla.
Pomona Hitler määräsi alaisensa sunnittelemaan ihmisten massamurhia ja kidutuksia. Siihen nähden en kauheasti kiittäisi häntä siitä, että ei lähennellyt sihteereitään.
Minä taas kiitän Hitleriä siitä, että hän ei lähennellyt sihteereitään. Sitähän metoo-kampanjan ihmiset pitävät aivan oleellisena ja merkittävänä. Hitler oli ehkä esikuvallisin lähijohtaja alaisilleen mitä metoo-kampanjan ihmiset ikinä keksivät. Kun metoo-ihmiset puhuvat esikuvallisuudesta niin tässäpä heille esikuva!
VastaaPoistaHitler ei ollut kähisevä piru, koska sellaisen saksalainen säntillisyys ja normaalisuuden taju olisi pannut köysiin.
Hitler lumosi saksalaiset askeettisuudellaan ja vaatimattomuudellaan mitä mikään ei muuksi saanut. Hänellä oli askeettisuuden vaatimattomuus minuudessaan. Hän ei näytellyt askeettisuutta.
Jos Hitler olisi se voittajien pilakuva mikä on piirretty niin Saksan kansa ei olisi sietänyt häntä.
Pilakuva Hitleristä on Saksan kansan pilkkaamista.
Asiat ovat hyvin monimutkaisia. Ilmiö Hitler on paljon monimutkaisempi kuin se aivopesu, jonka kohteeksi voittajien kautta olemme tulleet.
Jari Ranta.
Lisään vielä tämän. - Onko joku tosissaan summannut miksi Hitler tahtoi ihmiset keskitysleireille? Miksi? Kai siihen on joku syy!
VastaaPoistaHaluaako joku surmata toisia ihmisiä syyttä?
Ihan tuosta vain?
Hitlerin syy oli se, että hän piti juutalaisia rahan palvojina ja epäaskeetteina. - Hän tahtoi tuhota kaiken sen ihmisaineksen, jota piti demonisena tai ihmisen arvon tavoittamattomana. Hänellä oli sellainen ihanne.
Älä, Marjatta, käsitä minua väärin. Älkää käsittäkö minua väärin.
Sairastan sairauksia. Olen kivulloisuuden kimppu. - Eräs sairauksistani on epilepsia. Hitler tuomitsi epileptikoita kuolemaan, joten en missään tapauksessa olisi selvinnyt hengissä Hitlerin valtakunnassa. - Siitä huolimatta en tahdo yksinkertaistaa henkilöä nimeltä Adolf Hitler. - Ihmistä jota ei voinut ostaa raharikkaudella.
Jari Ranta.
Jari, kyllähän jollain voi niinkin sairas kuvitelma olla, että pitää oikeutettuna hävittää kaikki, joita pitää "väärinä". Terroristeilla tänä päivänä on sama haave. H:llä lista oli pitkä, juutalaisista intellektuelleihin toisinajattelijoihin, kehitysvammaisiin ja homoseksuaaleihin sekä tehokas koneisto apunaan.
PoistaEn löydä H:ssä mitään ihailtavaa. Jätän sen puolen sinulle.
En nyt jatka tätä keskustelua enempää, koska tässä ei päästä eteenpäin.
En ole puhunut ihailusta vaan ymmärtämisestä. Siis myös sen ymmärtämisestä miksi Saksan kansa valitsi itselleen johtajaksi Hitlerin ja piti häntä vakuuttavana johtajan asemassaan.
VastaaPoistaMinusta me emme keskustelleet vaan puhuimme toistemme ohi ja juuri tämä ohipuhuntahan on aika tyypillistä netissä.
Lopetanpa siis minäkin.
Jari Ranta.
Mahdollisille täällä keskusteluketjun päässä käyville: tein kirjoitukseni loppuun pari lisäystä.
VastaaPoistaJoskus kun saa käsiinsä ajatuksia herättävän kirjan, siitä on vaikea päästää irti. Selailen lainaamiani uutuusromaaneja, mikään ei oikein kiinnosta. Tarvitsen palautumisaikaa Pomselin tarinan jälkeen. Siinä oli niin paljon kaikkea.
Takakannessa Pomsel katsoo kaukaisuuteen ja toteaa: "Me emme tienneet mitään." Hyvin usein hän syyttää itseään tyhmyydestä ja sanoo, että tottakai ihmiset nykyään tietävät enemmän, he kun eivät edes saaneet mitään tietoa muualta, kenellä nyt olisi ollut kontakteja ulkomaille.